keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lumiukko pelästyi





Vielä sunnuntai-illan kuutamossa leveästi virnistelleen lumiukon hymy on parin viime päivän aikana hyytynyt ja tänään suupielet ovat vääntyneet alaspäin. Aurinko on paistanut niin upeasti, että syystäkin lumiukko on säikähtänyt. Tänään päivällä moottoritien ilmamittari näytti +6 lämpöastetta, joten tätä menoa lumi saa kyytiä. Ja kyllä tällaisten aurinkoisten päivien seuraamukset näkyvät jo lumihangen pinnallakin. On muuten hanki humahtanut ja lumen koostumus muuttunut rakeisemmaksi. Jollei nyt kokonaan sulamisen vuoksi niin ainakin tiivistynyt maata kohti. Eikä ole hanki enää vitivalkoinen, vaan kaikenlaista roskaa näkyy etenkin puiden lähistöllä. Maanteiden reunat ovatkin sitten jo luku sinänsä. Mustaakin mustempaa mönjää pientareet täynnä ja kura lentää ohi kulkevista autoista. Pisteet minulle siitä, että eilen muistin täyttää auton pissapojan. Ilman tuhtia annosta lasinpesunestettä olisin ollut tänään tuulilasiin paistavan auringon ja lentävän kuran kanssa pulassa kyyditessäni vanhempiani naapurikaupunkiin syntymäpäiville.


Viikonlopuksi on jo luvassa kylmempää, mutta en anna sen itseäni lannistaa. Perjantaina alkaa nimittäin maaliskuu ja sehän on ensimmäinen kevätkuukausi. Kevät tulee, sanoi sääennustukset mitä tahansa. Tämähän on jokavuotinen juttu eli kevät keikkuen tulevi. Jälleen on myös pukeutumisessa haasteita; aamulla kun lähtee on pakkasta ja kylmä, päivällä saa hikoilla ja heitellä pipoa sekä tumppuja kassin pohjalle.


Kuu on möllöttänyt täydeltä taivaalta useana iltana, vaikka kohta se lienee laskusuunnassa. Onneksi kuuhulluus ei minua vaivaa. Tarkoitan siis kuun valvottavaa ominaisuutta. Jos nukun, nukun kuun loimotuksesta huolimatta. Jotenkin tuo täyskuu on kyllä lumoavaa katseltavaa. Se luo illan pimeydessä hangelle upeat sillat. Kun minulla ei ole tavallisesti mahdollisuutta ihailla kuunsiltaa järvenselällä, otan ilon irti näistä talvisista kuutamoista. Sunnuntai-iltana hiippailin kameran kanssa pihamaalla. Laitteet ja taito eivät kovin kummoisiin kuvaustuloksiin venyneet, mutta tunnelma oli täydellinen.


Vaikka talvi tuntuu aina tavattoman pitkältä ja askeleet kevääseen ovat hitaita ja lyhyitä, kevät aina yllättää. Yritän jälleen kerran ottaa kaiken mahdollisen irti pienistäkin edistysaskeleista. Jollei ole tarkkana, päivät ja viikot kuluvat ja kohta maa on paljas. Sitähän tässä tietenkin odotetaan, mutta tulevia talventaitteita ja keväitä ajatellen yritän ikuistaa ihan mitättömänkin tuntuisia merkkejä. Onpahan jatkossa kuvia, joiden parissa muistella menneitä keväitä ja vertailla, miten milloinkin lumet vähenee. Leikkimökin katolla on varmasti lunta yli puolen metrin, mutta silti jopa mökin varjoisella sivulla katon reunassa on jo viiden sentin lumeton kaistale. Ja kuten yllä olevasta kuvasta saattaa huomata, lumi hapertuu ja sulaa kaiken aikaa.


Tip-tip-tip... Ihana ääni. Jollen ole kuuhullu, niin jonkin sortin kevätidiootti kuitenkin. Monena päivänä olen suunnitellut meneväni kahville pihamaalle ihan vain kuunnellakseni sulavan ja ränneistä tippuvan veden ääniä. Ja tietenkin lintujen moninaista sirkutusta. 

Parhaillaan tulee radiosta Luontoilta ja aiheena on luontoäänien äänittäminen. Aina en muista Luontoiltaa kuunnella, mutta se kyllä kannattaisi laittaa ihan vaikka vakituiseksi ohjelmanumeroksi. Radiotahan voi kuunnella imurointia lukuunottamatta lähes kaikkien muiden kotitöiden lomassa. Luontoillassa tulee joka kerta runsaasti mielenkiintoista tietoa eläimistä, kasveista, luonnossa liikkumisesta. Ihmiset soittavat ohjelmaan omia kokemuksiaan ja asiantuntijat kommentoivat sekä vastaavat kysymyksiin. Puhe on rauhallista ja sitä rytmitetään esimerkiksi lintujen äänillä. Ei turhia musiikkinumeroita eikä muita pulputuksia.


Meidän perheen kevätpuuhiin kuuluu myös kevään edistäminen, mikä tarkoittaa lumen tyhjentämistä ensin terasseilta ja patioilta. Lumivallien vajetessa pihakäytävät alkavat jäätyä, koska päivisin lumi sulaa ja yöllä yleensä jäätyy. Varjoisilla paikoilla teemme sulavalle vedelle uomia ja käytäviä, jotta vesi valuisi mahdollisimman pian metsään päin ja käytävät kuivuisivat. Ja kun aurinkoisilta alueilta lumet sulavat, siirrän varjoisten alueiden lumia aurinkoon. Hölmöläisen hommaa jonkun mielestä, mutta eipä tarvitse lähteä reippaalle kävelylenkille, kun nakkailee ahkerasti lapiolla lunta paikasta toiseen. Ja siinä ohessa meidän pihassa kevät edistyy. Ukkokulta aloitti tällä viikolla nuo edistämistehtävät olopihan patiolta. Vähälumisina talvina olemme kolanneet lumet talven aikana patioiltakin, mutta nyt on ollut niin runsaslumisia talvia, ettei yksinkertaisesti jaksa kaikkea lunta pois pihasta kolata. Jo käytävien auki pitäminen vaatii sen verran luovuutta ja hartiavoimia, että patiot kantakoon lumitaakkansa oman aikansa.


Ja tähän loppuun minun piti laittaa tuore kuva mullan pinnalle nousseista tomaatin taimista, mutta minne lie kuva kadonnut. Tomattivauvojen esittely jäänee seuraavaan kertaan.

Ystäväni toi Tallinnan-matkaltaan minulle herkullisen makuista kahvisuklaata. Suklaa maistui tosiaan kahvilta ja saattaisi olla parhaimmillaan juuri iltapäiväkahvin kera. Ystäväni on erinomainen taidemaalari, mutta sitä en tiennytkään, että hän on maalannut minusta kuvan virolaiselle sulkaatehtaalle. Vai olisiko niin, että syötyäni tuon kahvisuklaan, minusta tulee käärepaperiin kuvatun mallin kaltainen kaunotar.

Ja jottei elämä olisi liian tylsää, tänään taas jännitetään lapsen hepan juoksua Vermon raveissa.

 

24 kommenttia:

  1. Toivottavasti polle juoksee yhtä hyvin kuin aiemminkin.

    Kevään merkkejä on kyllä näkyvillä jo ihan joka puolella ja etenkin lintujen sirkutuksesta sen huomaa kaikkein mukavimmin.

    Suklaapaketin rouva ei todennäköisesti ole poikennut Tiina Jylhän klinikan kautta Suomeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhhaa, ei ole noita ottanut botoxia poskeen.
      Polle voitti eilen Vermossa, se on kyllä kovassa kunnossa.

      Poista
  2. Aurinko on paistellut niin komiasti että siinä lumiukotkin säikähtää ja tulee apea mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mielen apeus tulee vain lumiukoille...

      Poista
  3. Voi, kyllä meilläkin odotellaan kevättä. Onneksi valoisa aika on lisääntynyt selkeästi. Toisaalta odotan kunnon yöpakkasia jotta tulisi taas hienot hankikelit ja voisi käväistä mökillä.
    Lienen vähän väsynyt kun ihmettelin että mitä tomaatin taimia viimeisessä kuvassa. Sitten nauroinkin vedet silmissä kun sain luettua oikein. Aika tujua kahvia jos tuon näköiseksi tulee juotuaan. :)
    Juusolle kiitokset viikonlopputarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain EevaK, usein täytyy lukea jotkut jutut kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei aina kaikki mene meikäläisenkään "kaaliin".

      Poista
  4. Kuu oli kyllä komia, oikeastaan aavemainen sumuisessa ilmassa. Suklaapakettisi kaunotar on kyllä ihan hyvä pari täysikuun kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa suklaakaunotar ennakoida tulevaa pääsiäistä...

      Poista
  5. Tuo lumiukon venähtänyt suupieli on varma kevään merkki :) Olisiko suklaalevyn kuoren matami terästänyt kahvia jollakin tujummalla, kun nenäkin noin punoittaa -joka tapauksessa kuori viestii vahvasti elämästä nauttimisen puolesta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko tosiaan ottanut pari likööriä suklaan seuraksi.

      Poista
  6. Komea kuutamokuva. Minä valitettavasti kuulun noihin kuuhulluihin, joita täysikuu syystä tai toisesta valvottaa. Aamuisin on aika vaikaa nousta töihin, kun yöllä ei ole tullut uni silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä valvomista kuitenkin helpottaa kun tietää sen johtuvan täyskuusta.

      Poista
  7. Hei, kevätidiootti täällä huhuilee lajitoverilleen!
    Kevään äänistä ihanimpia ovat tip, tip ja pieni ratina, jota sulava hanki pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, tuota sulavan hangen ritinää täytyykin kuulostella. Tip-tip on ollut päivän sana tänäänkin.

      Poista
  8. Kuu on tosiaan paistanut monena yönä. Vielä aamullakin, kun koiran kanssa varhain lenkkiä tehtiin saatiin tehdä sen kuun paisteessa. Kivaa, että maaliskuu alkaa!

    VastaaPoista
  9. Nyt on ollutkin todella keväinen tunnelma. Pakkasia vielä varmasti tulee, mutta maaliskuu on minustakin kevätkuukausi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevääseen kuuluu keikkuminen ja nythän on pakkasia luvattukin. Kyllä se siitä...

      Poista
  10. Täälläkin kevätidiootti;)
    Mikäs sen mukavampaa kuin kaivaa terassia esiin lumen alta...

    VastaaPoista
  11. tuttua puuhatelua lumen siirtelyt täälläkin hölmölässä;)
    onnittelut hepalle, muutaman porkkanan sai varmaankin palkaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista, myös rapsutuksia hepalle annettiin.

      Poista
  12. Keskiaika? On siinä kumma nimi suklaalle, mutta varmaan ihan hyvää :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota keskiaikaa minäkin kummastelin, mutta hyvää oli joka tapauksessa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!