Niin on hoppua pihamaalla

Elämä on siirtynyt niin totaalisesti pihamaalle, ettei pahemmin ehdi blogia päivittää. Kourassa kulkee lapio, talikko tahi jokin muu puutarhatyökalu, joten kamera ei enää joukkoon mahdu ja iltasella töiden päätyttyä tuppaa takamus painumaan istuma-asentoon johonkin pehmoiseen ja lämpöiseen kohtaan sisälle, ei enää millään jaksa lähteä kuvaamaan päivän aikaansaannoksia tai luonnon ihmeitä. 

Täällä etelässä on ollut hienoja aurinkopäiviä ja tänään vielä erityisen lämmintä. Vaikka vielä onkin virallisesti kevät, tätä ihanaa päivää voi huoletta sanoa kunnon kesäpäiväksi. Ihan hirveästi tekisi mieli mennä kauppaan hakemaan kesäkukkia ja istuttaa niitä ruukkuihin ja laatikoihin, mutta pieni järjen ääni kuiskuttelee korvan takana, että "älähän kiirehdi, vielä voi olla liian aikaista". Tämä lämpö ja heleä auringonpaiste erehdyttää kuvittelemaan, että oltaisiin pidemmällä kuin ollaankaan. Kunpa meillä olisikin toukokuu aina tällainen kuin nyt on ollut. Pitenisi kesä kuukaudella.

Eilen päätin, että jos tänään tosiaan tulisi luvattu aurinkoinen ja lämmin päivä, öljyäisin terassit ja niin tein. En laisinkaan tykkää siitä hommasta ja usein olen siirtänyt tehtävää niin pitkälle, että esimerkiksi koivut ja muut lehtipuut kukkivat. Vaikka puuöljy kuivuukin kohtuullisen nopeasti, on tylsää katsella, miten suuren urakan palkkana on siitepölyn täplittämä puupinta. Nostin sisäänkäynnin ja yläterassin irtonaiset puualustat pystyyn aurinkoiseen paikkaan, jolloin niiden öljyäminen kävi nopeasti ja kuivuminen vielä nopeammin. Jaksoin myös pyyhkiä ylimääräiset öljyt rätillä pois puupinnalta, mikä edisti kuivumista. Ja kun oikein pääsin vauhtiin, sain öljyttyä myös puupatiot, joten se urakka on tältä vuodelta hoidettu.

Myös kauan kaipaamani multalähetys saapui iltapäiväkahvin aikaan. Tilasin kaksi 1000 kilon säkkiä multaa ja yhden säkillisen kivituhkaa. Aika tyyristähän tuo on, mutta laskin sen tulevan kuitenkin halvemmaksi kuin yhtenään ajaa naapurikylän puutarhamyymälään hakemaan auton takakontillisen pieniä multasäkkejä. Aiemmin olen tilannut niitä "vihreitä" suursäkkejä, mutta tänä vuonna vaihdoin firmaa. Säkit tässä firmassa ovat vähän suurempia ja mullan kilohinnaksi tulee kuitenkin vähän vähemmän. Edullisinta olisi varmaan tilata autokuormallinen multaa, mutta mihin ihmeeseen sen valmiissa pihassa kippaisi? Mullan uupuminen onkin rajoittanut pihatöitä, mutta nyt taas pääsee kärräämään ja kaivelemaan.

Kaiken kauneuden keskellä pitää aina olla joku harmittava juttu ja tässä tapauksessa se on viheliäinen vuohenputki. Monta vuotta meni, ettei meidän pihalla juurikaan tarvinnut tällaisen inhottavuuden kanssa taistella, mutta nyt sitä on alkanut esiintyä vähän siellä sun täällä. Kasvi tunkee lonkeronsa pitkälle ja siitä näyttää olevan äärimmäisen vaikea päästä eroon. Ei auta napsaista tuota maanpäällistä vihreää osaa vaan täytyy kaivaa varovasti multaa sen juurelta ja yrittää saada punertavasta möykystä kiinni, jolloin saattaa onnistua vetämään juurta pidemmänkin matkan pois. Vaan ei aikaakaan, kun taas jostain nostaa päätään toinen samanmoinen ja niinpä tämä taistelu näyttää tulleen jäädäkseen.

Hiukan olin jo huolestunut, missä kaikki varjoliljani luuraavat. Ei hätää, niitä on alkanut nousta jopa aivan odottamattomista paikoista kuten tässä jalopähkämöiden keskeltä. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että jalopähkämöiden lomaan kannattaisi istuttaa aikaisia kevätkukkijoita, esimerkiksi juuri sipulikukkia, koska pähkämö näyttää olevan aika hidaskasvuinen näin keväällä. Myöhemmin se kuitenkin kasvaa sen verran, että peittäisi mainiosti lakastuvat sipulikukkien lehdet. Täytyypä laittaa tämä tieto tuonne korvan taakse.

Kielot kasvavat hurjaa vauhtia ja näinpä joissakin tänään jo nuppuvanoja. Tarkoitus on kyllä vähitellen istuttaa tähänkin paikkaan muitakin kasveja, sillä loppukesästä kielot eivät enää ole välttämättä kaikkein kauneimpia ruskettuvine lehtineen. Mietin kyllä tuossa eräänä päivänä, että minun pihani on varsinainen sekametelisoppa. Olen jakanut esimerkiksi kevätkaihonkukkaa, pikkutalviota ja taponlehteä sinne tänne täyttääkseni tyhjiä aukkoja ainakin siksi aikaa, kunnes keksin, mitä muuta noihin paikkoihin voisin laittaa. Ja usein käy niin, etten raaskikaan kaikkia "väliaikaisia" kasveja riistää kokonaan pois uusien tieltä, jolloin lopputuloksena on kaikkea kaikkialla. Tosin nämä puutarhani seikkailijat ovat maanpeitekasveja ja sopivat kyllä kasvamaan muiden kukkien ohella, koska yleensä ne uudemmat istutettavat ovat vähän korkeampia tulokkaita. Eipä tarvitse niin paljon rikkaruohoja olla nyhtämässä, kun maassa jo kasvaa jotain kaunista. Jonkun mielestä ei ehkä niin tyylikästä, mutta eipä se minua pahemmin haittaa. Tai ehkä vähän silloin, kun katselen kuvia jostakin pihakilpailun voittajasta. Pihasta, jossa kaikki kasvaa viimeisen päälle ojossa ja paikallaan. Onneksi tuollaisen kuvan voi laittaa pois silmiensä edestä ja taas on kiva paneutua omaan sekamelskapuutarhaansa.

Talvella luin kärhökirjaa ja siitä sain idean istuttaa kärhöjä hedelmäpuiden alle. Kirjassa todettiin, että meillä kärhöjen käyttö on vielä melko rajallista ja usein jää siihen, että istutetaan Jackmannii talon seinustalle, jossa se saattaa elää vuoden pari ja riutua tuossa liian kuivassa paikassa vähitellen pois.

Alkuperämaassaan kärhöt kasvavat usein isojen puiden ja pensaiden tyvellä ja kiermurtelevat niiden oksistoihin kukkimaan. Ajatuksesta ihastuneena päätin tänä kesänä testata tuota hyvää ideaa ja ostin isosta taimikaupasta pari kärhöä; Multi Bluen ja Rouge Cardinalin. Valikoimaa olisi toki ollut enemmänkin, mutta nämä olivat tarjouksessa ja tiukassa budjetissani oivalliset tähän kokeeseen. Toisen kärhön istutin syysomenan juurelle ja toisen kriikunan juurelle, jossa on entisestään isohko pehko sinne levinnyttä akileijaa. Kärhöjenhän sanotaan pitävän siitä, että niiden tyvellä on muiden kasvien antamaa suojaa, joten josko tuosta akileijasta olisi tässä tapauksessa vähän apua.

Haa, näyttöni edessä lentelee tukevan oloinen hyttynen. Olenkin tuossa pihamaalla ollessani miettinyt, missä ne viipyvät. Iltalehden lööpissä oli eräänä päivänä kissankokoisin kirjaimin, että tulossa olisi hurja hyttyskesä. Toivotaan, että ennustus ei toteutuisi ja saisimme nauttia ihanista illoista pihamaalla tarvitsematta alituiseen huitoa ja lätkiä milloin mihinkin suuntaan.

Viime yönä muuten nukuin ensimmäisen yön ikkuna auki. Ajattelin herääväni aamuvarhaisella kauniiseen lintujen lauluun, vaan toisin kävi. Eräs karvainen viirusilmä istui makkarin ovella ja naukui siihen malliin, että nyt on mamman lähdettävä viemään kissaansa pihamaalle. Pojalla olikin kiire metsänreunaan kaivamaan pissakuoppaa ja sinne se sitten jäi ihmettelemään lämpenevää päivää. Myöhemmin kävin vilkaisemassa ikkunasta ja katti nukkui pitkin pituuttaan vielä melko matalassa heinikossa.

Miten minusta tuntuu, että tänä keväänä valkovuokot kukkivat erityisen loisteliaasti. Lämmin ilma varmasti jouduttaa kukkimista, mutta vielä metsiköt ovat valtoimenaan upeita vuokkomättäitä ja meidänkin pihassa on muutama hieno pehko. Kohta pitää kaivaa ruohonleikkuri kellarista ja ryhtyä sillä louskuttamaan, mutta nämä vuokkopehkot kierrän kyllä jonkin aikaa kaukaa, jotta ne saavat rauhassa kukkia ja kuihtua.

Keltaiset kukat eivät ole monen mieleen, eikä oikeastaan minunkaan lemppareitani, mutta narsissia on vaikea vastustaa. Jotenkin kevääseen vain kuuluu nämä väriläiskät. Onnekseni olin näköjään istuttanut myös muita kuin noita tavallisia narsisseja ja näistä uusista väreistä innostuneena yritän tulevana syksynä hankkia lisää vaihtelua peruskeltaiseen. No, onhan minulla muitakin keltaisia kukkia, kuten tarha-alpi ja se vasta näyttää leviävän kuin Elanto entisaikaan. Jossain vaiheessa mietin, että kaivan sen kokonaan pois, mutta olkoon. Kyllä sille sijansa pihassani löytyy. Se on ainakin helppo ja vähään tyytyväinen. Sellaiset kasvit ovat aika ihanteellisia, jääpä aikaa puuhastella haasteellisempien kukkien parissa, kun edes jossain puutarhan kolkassa asiat ovat mallillaan.

Kun nyt ei ole yhtään kuvaa Juuso-kissasta, pitänee puhua muulla tavoin kissoista. Eli kukas sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse ja tässä tapauksessa hehkutan ihan vähän tuota onneani Suvikummun Marjan silmukilpailussa. En unissanikaan osannut arvata pääseväni palkinnoille, mutta ihan tosissani kyllä kisaan osallistuin. Nuorempana tein ahkerasti sanaristikoita. Niihin tulee suorastaan himo ja usein venyi nukkumaanmenokin sen viimeisen nurkan ratkaisemisen vuoksi. Sanaristikkoharrastukseni aikaan ei ollut vielä internettiä eikä siis kinkkisiä kysymyksiä voinut googlettaa, joten hankin erilaisia ratkaisuoppaita ja vinkkikirjoja. Niistä oli apua tuntemattomampien sanojen löytämisessä, mutta toki ahkerasti ratkoessa oppi nopeasti tietynlaiset avainsanat.

Tuon silmukilpailun suhteen tuli vähän samanlainen himo kuin aikanaan sanaristikoiden kanssa. Innostusta lisäsi googlen käyttäminen. Sieltä kun löytyi aika hyviä kuvia ja vinkkejä, joita sitten täydensin oman kirjahyllyn kasvikirjoilla. Minulla on tässä tietokoneen edessä työpöydällä aina ruutuvihko, johon kirjaan kaikenlaisia asioita. Yleensä muistan jonkin asian juuri silloin, kun olen räpsäissyt koneen kiinni, joten seuraavan kerran sen aukaistessani ruutuvihossa saattaa olla jo lista käsiteltäviä asioita. Liput ja laput tuppaavat katoamaan, mutta vihkoon voin palata myöhemminkin. Joskus muistan laittaa jopa päiväyksen sivun yläreunaan, jotta on helpompi paikallistaa kenties etsittäviä asioita. Silmukilpailua ratkoessani riipustin vaihtoehtoja ruutuvihkooni, kunnes lopulta päätin, että nyt ei asian tahkoaminen enää muutu miksikään ja laitoin vastaukseni Suvikummun Marjan blogikommenttiin. Talvella ihastelin Marjan kutomia sukkia ja nyt minulla on ilo ja onni saada sellaiset ikiomiksi. HURRAA!!!

Taitaa olla taikinanmarja?

Ensi viikolla kuskaan sitten äitiäni magneettitutkimuksiin ja ylävatsan ultraan. Leikkausaikakin on jo päätetty maanantaille 3.6. Aika ikävän syntymäpäivälahjan äiti sai, syöpädiagnoosi 80-vuotispäiväksi, mutta tällaista tämä elämä on. Niin paljon on vanhempieni terveyteen liittyviä menoja tässä toukokuussa, että piti oikein tehdä heille ja itselleni excel-taulukko kaikista menoista kelloaikoineen ja eri sairaaloiden osoitteineen, että pysyy jotenkin kartalla tässä touhussa. 

Huomasin saaneeni kaksi uutta lukijaa ja niinpä toivotan lämpimästi tervetulleiksi Marin ja Eijan.

Aurinkoisia puutarhapäiviä teille kaikille!