torstai 27. kesäkuuta 2013

Pionien aikaan


Lämpö on saanut kaikki pionit lehahtamaan täyteen kukkaan. Tälle päivälle on luvattu rankkojakin ukkoskuuroja, joten olen käynyt napsimassa kuvia pioneistani. Yleensä juuri niiden kukkimisaikaan tulee yksi tai kaksi kunnon sadetta, jotka hakkaavat painavat kukinnot maahan tai ainakin terälehdet irtoilevat valtoimenaan. Minusta kesällä saa aurinko paistaa valtoimenaan ja olla lämmintä, mutta kukkien kannalta tällaiset helteet eivät ole parasta mahdollista säätä. Lämpö saa nuput aukeamaan nopeasti ja kukinta on hetkessä ohi. Tänä keväänä ja kesänä kaikkien kukkien kukinta on ollut todella aikaista ja pikaista. Niin näyttää käyvän myös pioneille.


Aiemmin en raaskinut poimia oman puutarhan kukkia laisinkaan maljakkoon. Niitä kun oli sen verran vähän, että katsoin paremmaksi käydä kukkiani pihamaalla ihailemassa. Nyt pionit kukkivat jo sen verran runsaina, että niistä tohtii taittaa muutaman myös maljakkoon. Vaikka olen tukenut pionini kohtalaisen hyvin, silti aina joku painava yksilö vaipuu sen verran mutkalle, että se näyttää paremmalta vaasissa. 


Istutin pionini aivan täällä asumisen alkuvuosina ja kerran olen niiden paikkaa vaihtanut. Näin ollen pioneillani täytyy olla ikää jo yli 20 vuotta. Tuo vaaleanpunainen on Sarah Bernhardt, mutta muiden nimiä en enää muista. Monta päivää on ollut aikomukseni selvittää nimet niille, mutta miten on aina olevinaan jotain tärkeämpää tekemistä. Alapihan kurgaanissa kasvaa pari myöhemmin hankittua, mutta nyt en muista niidenkään nimiä. Ne olen ostanut Taivassalosta, Pionien kodista. Laput ovat kyllä tallella.


Myös ruusut kukkivat nyt parhaimmillaan, tosin juhannusruusu alkaa jo olla kukkimisensa päässä. Suviruususta tuhosi vattukärsäkäs kaikki nuput. Sen sijaan Valamonruusussa on jo muutamia kukkia, vaikka itse pensas onkin vielä ihan pieni. Kirjoapteekkarinruusussa on jo pitkään ollut nuput, koskahan ne avautuvat...

Yllä olevat kuvat ovat Hansaruususta. Siitä leikkasin muutamia oksia lyhyiksi, kun kaatuilivat pitkin pituuttaan viime kesänä. Kuten aiemmin olen todennut, olisi pitänyt leikata alas koko pensas, sillä eihän ne pitkiksi jätetyt oksat pysy sen paremmin pystyssä kuin ennenkään. Antaa nyt kukkia tämän kesän ja sitten syksyllä laitan oksasakset viuhumaan. Nämä kurttulehtiruusuthan ovat varsin huolettomia ja kestävät hyvin leikkaamista. Monet eivät laisinkaan siedä kurttulehtiruusuja, ovat saaneet huonon maineen moottoritieruusuina. Rugosa-ruusujakin on monenlaisia, joten ei parane yhden vuoksi kaikkia tuomita.


Pikkuveljen 11-vuotias tyttö on tulossa muutaman päivän lomareissulle luokseni. Lauantaina menemme Suomenlinnaan katsomaan Ryhmäteatterin Robin Hoodin sydän -näytelmää. Tällaisesta kesäisestä teatterireissusta on jo tullut Siirille ja minulle perinne. Annan teatterireissun hänelle aina toukokuussa syntymäpäivälahjaksi ja retki toteutetaan sitten tässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Siirin ollessa pienempi, tapasimme käydä synttäriretkellä leffassa, mutta nyt jo kolmannen kerran reissaamme kimpassa Suomenlinnan kesäteatteriin. Retkeen kuuluu luonnollisesti myös käynti jossain kivassa kahvilassa ja jätskituokiokin, jos vain sää sallii. Alkuun idea elämyksen antamisesta lahjaksi lähti lähinnä siitä, etten oikein tiennyt, mitä tytölle antaisin. Hän on ainut lapsi ja saa kyllä ihan riittävästi tavaraa ja vaatetta. Jostain vain virisi ajatus siitä, että ehkä voisimme tehdä yhdessä jotain kivaa, josta kenties jäisi tytölle konkreettisempi muisto kuin jostain tavarasta. Luulenpa, että nämä koetut elämykset ovat olleet tärkeitä meille kumpaisellekin.


Kohta kilisee ovikello ja sen jälkeen onkin hulinaa ja hoppua sunnuntaihin saakka. Pelataan, askarrellaan, luetaan ja höpötetään. Ja käydään siellä teatterissa. Tulossa on siis vähemmän puutarhapitoinen jakso, mutta tännehän taas palaan pienen tauon jälkeen.
 

31 kommenttia:

  1. Ihanat kukat! Minullakin pionit ovat nyt aloittaneet, ne saisivat kukkia yksi toisensa perään eikä kaikki yhtä aikaa! Onneksi yksi on vielä nupulla, mutta kohta sekin varmaan aukeaa - ja toisaalta odotankin näkeväni sen kukat malttamattomasti.
    Olen leikannut oman neilikkaruusuni, jossa on siis kurtturuusua, joka kevät noin polvenkorkuiseksi. Se pysyy siistinä näin ja mahtuu hyvin paikalleen, kun se on kukkapenkissä missä on perennojakin, muuten pelkään, että puska jyrää perennat ja liljat alleen. Se jaksaa kukkia tosi hyvin, vaikka joka kevät sen pistän pienemmäksi, karsin myös liikaa leveyttä sivuillepäin kasvavat oksat (tai ehkä se kukkii hyvin juuri siksi). Kurtturuusu on varmaan aika samantapainen, sitäkin voisi kokeilla leikkaavansa näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan onkin hyvä vinkki, leikata polvenkorkuiseksi. En tosiaankaan halua, että yksi ruusu valtaa kaikki paikat. Neilikkaruusuni on ollut kesän ajan purkissa ja ajattelin laittaa sen vasta syksyllä maahan. Ehkä olisi ollut parempi istuttaa se suoraan maahan, jotta olisi ehtinyt hyvin juurtua. Nyt se kukkii, joten en ihan heti viitsi ruusua häiritä.

      Poista
  2. Ihania pioni ja ruusuja, minullakin kaikki pionit ovat yhtäaikaa kukassa, Nyt kyllä puutarhat ovat loisstavia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ruusut kukkivat vähän piempään ja monet myös tuoksuvat huumaavammin kuin pionit.

      Poista
  3. Oi miten kauniita!

    Olen muuten samaa mieltä kurtturuusuista. Niitä on todella kauniitakin. Moottoritien varsilla yleensä ei ole niille laitettu kunnon kasvualustaa, eikä kukaan niitä ikinä oikeastaan hoida. Ei ole kumma, jos nämä ruususet huonon maineen ovat saaneet :) Toisaalta voisi ajatella, että ovatpa sitkeitä kavereita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi on, moottoritieruusut elävät kovin ankeissa olosuhteissa, joten sitkeydestä niitä pitää kehua. Kurttulehtiruusujen suku on isompi kuin moni luuleekaan. Tuo moottoritieruusu on vain yksi tunnetuimmista.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Pionit ovat kauniita ehkä juuri suuren kokonsa ja näyttävyytensä vuoksi. Suomessahan ei ole kovin paljon noin isosti kukkivia perennoja.

      Poista
  5. Nuo pionit on kyllä ihania! Minä olen päättänyt niitä myös pihaan laittaa. Pari pionia löytyi leikkimökin läheltä metsittyneestä penkistä. Aion kokeilla niiden siirtoa oikein kunnon penkkiin. Ja puutarhalta sitten lisää. Mukavaa teatterireissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni ei tosiaan tykkää siirrosta, mutta kukkii sitten aikanaan. Siirsin viime kesänä muutaman uudemman pionin toiseen paikkaan, eikä niihin tullut kukkia. Ehkä sitten ensi kesänä...

      Poista
  6. Ihanat pionit, tuota mäkin olen ajatellut, että niitä tarvitsee myös ottaa maljakkoon - ilo siis irti siitä liian pienestä jaksosta jonka ne kukkivat. Teatterireissu kuulostaa ihanalta, ei millään tavaralla voisi korvata noita teidän yhteisiä hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdesti otin pioneja maljakkoon, tuoksuvat ihanasti ja niitä on ilo katsella. Silti jäi penkkiinkin kukkia lakastumaan.

      Poista
  7. Pionit ovat loistokukkia, harmi vain niiden nopea kukinta ja usein sade sitten koko loistokkuuden hakkaa maahan.
    Tänä kesänä helle joudutti kukkien kuihtumista ja vain muutama nuppu on vielä aukeamatta.
    Toivottavasti sade ei tule teatterivieraaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut sade teatterivieraaksi. Helsinkiin ajaessamme satoi, mutta siihen se loppui. Päivä oli pilvinen, mutta lämmin ja siten sään puolesta erinomainen.

      Poista
  8. Upeita pioneja, 20-vuotiaat ovatkin jo varmoja kukkijoita. Joka kesä pitää poimia osa maljakkoon, ne ovat jotenkin vielä upeampia sisätiloissa.
    Mielestäni paras lahja lapselle on antaa aikaansa ja elämyksiä. Niistä tulee tukevia muistoja elämän varrelle. Teatteriretki on kiva idea, minäkin ottaisin mielelläni tuollaisen lahjan vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Siiri tykkää tästä teatterilahjasta ja minulle nämä yhteiset retket ovat kyllä olleet hienoja hetkiä. Lapsen kanssa saa itsekin olla hieman lapsellinen.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kauniita ovat ja onneksi niillä on myös aika kaunis lehdistö, joten ei haittaa, vaikka kukinto on niin nopeasti ohi.

      Poista
  10. Varmaan Suomenlinnassa on mukavaa tällaisella kelillä. Pionit ja ruusut ovat kuyllä ihania. Miekin kiersin eilen kuvaamassa, kun luulin että myrsky tulee ja vie kukat. Mutta täällä ei satanut yhtään, ukkonen vaan jyrisi kauempana. Muualla Pohjois-Karjalassa on sitten sitäkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomenlinna on kyllä parhaimmillaan aurinkoisella ja lämpimällä säällä.

      Poista
  11. Harmillisen nopeasti tosiaan kukkivat nuo pionit. Mutta tosiaan onneksi kukkivat kauniisti sitten sen pienenkin hetken :)

    Oikein kivaa viikonloppua tyttösen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä on paljon pienempiä kukkia, joista riittää iloa pionien jälkeenkin.

      Poista
  12. Oi, että on kaunista. Jospa minunkin pionit kukkivat joku vuosi niin paljon, että raskin ottaa niitä maljakkoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne sinunkin pionisi vielä ehtivät niin runsaiksi, että raaskit maljakkoon kerätä.

      Poista
  13. Pionit ovat upeita niin penkissä kuin maljakossakin. tuo "lapin kukkasi" oranssihuopano on kaunis, omalta pihamaaltani löytyy keltahuopanoa. sinulla on sitten kunnon lannoitetta saatavilla lähistöllä, ei ihme kun puutarhasi on niin rehevä;) mukavaa kesäteatterireissua teille Siirin kanssa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähitallilla lantasäkki maksaa, mutta tuttavani tallilta saan sitä mielinmäärin ilmaiseksi, kunhan jaksan itse lapioida säkkiin.

      Poista
  14. Tuollainen on mainio synttärilahja, jää mukavia muistoja.
    Minäkään en ole malttanut ottaa pioneja maljakkoon, mutta nyt vanhimmissa on jo sen verran kukkia, että muutaman voisin poimia sisällekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin, kuinka ihanasti pionit tuoksuvat maljakossa.

      Poista
  15. Kauniita ovat pionit ja muutkin kukat. Meillä raekuuro hakkasi kukat ja sipulit ja reijitti paljon muutakin. Hyvää tulevaa heinäkuuta.

    VastaaPoista
  16. Varmaan kukkapenkin valo-olosuhteillakin on vaikutusta terälehtien väriin. Viikonloppu oli tosi mukava, mutta onpa levollista olla taas kahden - ei vaan kolmisin eli Ukkokullan ja Juuson kanssa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!