Teatterista pioneihin - ja eikun kesä jatkuu

Niin vain aika hurahtaa hurjaa vauhtia. Ajoittain tuntuu, ettei ehdi mihinkään asiaan tarttua kunnolla ja vielä vähemmän olen ehtinyt touhuta puutarhan kanssa. Se kyllä sitten näkyy varsin selkeästi ihan muutamassa päivässä holtittomasti lisääntyneellä rikkaruohotuotannolla ja sinne tänne vinksalleen kaatuvilla kukilla. Erityisen rankasti kukkapenkkejä rummutti eilinen ukkosmyrsky runsaine sateineen.

No, tässä on touhuttu muutama päivä 11-vuotiaan tyttölapsen kanssa. Ei häneltä tosiaan virta loppunut edes iltamyöhällä ja yöt menivät lapsen pitkiksi venyneitä raajoja omalta patjalta pois työnnellessä. Lauantainen retki katsomaan Suomenlinnaan Ryhmäteatterin Robin Hoodin sydäntä oli kyllä taasen kerran onnistunut juttu. Esityksessä ei luonnollisesti ole lupa käyttää minkäänlaisia tallennusvälineitä. Sain kuitenkin napattua kuvan parista näyttelijästä, jotka tulivat linnan muurille kehottamaan yleisöä sulkemaan kännykkänsä jonottaessamme sisäänpääsyä. Aiempina vuosina olemme olleet arki-illan klo 19:n näytöksessä, mutta tällä kertaa hankin liput lauantain klo 14:n näytökseen, mikä olikin huomattavasti parempi ratkaisu. Usein illalla kylmiin kivimuureihin laskeutuva kostea viileys ei ehtinyt vaikuttaa, vaan saimme nauttia pilvisen, mutta helteisen päivän hyväilevästä lämmöstä myös esityksen ajan. Lisäksi näytöksen jälkeen oli mukava tulla ihmisten aikaan takaisin kaupungille ja sieltä kotiin.

Kuten aiempinakin vuosina, jäi kuitenkin ihmetyttämään, miksi kummassa pitää myydä alkoholia tällaiseen koko perheen esitykseen ja vielä päiväaikaan. Ei siellä nyt kovin kummoisia ylilyöntejä tapahtunut, mutta jokusen herran ja rouvan oli ihan pakko kiikuttaa olutlasinsa katsomoon, kun 20 minuutin väliaika ei ilmeisesti riittänyt juomisen loppuun kittaamiseen ulkosalla. Siinä sitten oli taiteilemista, ettei saanut juomia niskaansa muutenkin ahtaassa tilassa.

Tähän kesäiseen teatterireissuun kuuluu olennaisena osana kunnon mansikkaleivos hitaasti nautiskeltuna. Siinä ohessa saimme tilaisuuden tutkailla Esplanadin ihmisvilinää, eritoten valtaisaa turistien määrää. Kun lisäksi Helsingissä oli samaan aikaan meneillään Pride-kulkueeseen valmistautuminen Senaatintorilla, riitti näkemistä niin monenmoisessa yleisössä kuin tuota kulkuetta turvaamaan tulleiden poliisien runsaassa lukumäärässäkin. Eipä enää puhettakaan siitä, että Suomi sulkeutuisi heinäkuussa kokonaan ja ihmiset pakenisivat mökeille ja rannoille. Kyllä on Helsingissäkin vilkasta ja vipinää kesäisinä päivinä.

Siiri-tyttö on intohimoinen uimari ja vedessä hän tuntuu viihtyvän loputtomiin. Useimmat lapset kaiketi näin kesäkuumalla tykkäävät polskimisesta, mutta Siiri taatusti muuttaisi asumaan veteen, jos se olisi mahdollista. Uimassa käydessämme jäin kyllä kirkkaasti - en suinkaan kakkokseksi vaan peräti ihan jonnekin häntäpäähän, sillä Siiri on nuoresta iästään huolimatta erittäin taitava uimari ja kuuluu kotikunnassaan aktiivivalmennettaviin. Kenties hänestä vielä joskus tulee uusi Hanna-Mari Seppälä tai Emilia Pikkarainen. Ja vaikka näin ei kävisikään, on hänellä läpi elämänsä vahvuutenaan vettä pelkäämätän asenne, vankka uimataito ja hieno harrastus.

Eilen Siiri lähti kotiinsa sen verran myöhään, etten enää ehtinyt puutarhaan mitään tekemään. Tosin ukkosen mukanaan tuoma sadekin oli niin rankkaa, että maailma täällä meidän nurkilla oli todella litimärkää. Tänään olin sitten isän kanssa silmäklinikalla, ja siellä vierähti useampi tunti. Huomenna vien samaan paikkaan äidin, joten hoppua pitää. Kun tässä ruljanssissa on tuo kodinhoitokin jäänyt vähän retuperälle, lienee vasta loppuviikko ennen kuin pääsen uppoutumaan pihaelämään.

Kaukoviisaasti muistin lauantaina käydä napsimassa muutaman pionikuvan. Lämpimät säät ovat saaneet nuput poksahtelemaan avonaisiksi kukiksi varsin vikkelään tahtiin ja uumoilin kunnon sateen saapuvan jokavuotiseen tapaan ennen pionieni kukinnan päättymistä. Eilisen sadekuuron jälkeen ei sitten enää voikaan puhua mistään lautasen kokoisista kukinnoista, sillä suurin osa pioni-ihanuuksista lojuu lähinnä mullassa. Jos nyt terälehtiä on jäljellä laisinkaan. Ne muutamat sateesta selvinneet kävin poimimassa maljakkoon.

Taas on tämäkin kiireinen päivä kääntymässä iltaan. Pari kertaa näiden kesäisten velvollisuuksien lomassa olen käynyt pikaisesti kurkkaamassa blogipäivityksiänne, mutta kommentteihin ei ole juurikaan ollut aikaa. Huomasin myös, että olen saanut uusia lukijoita, joten toivotan lämpimästi tervetulleiksi Scillan, Lauran ja Jysky76:n (ellen ole jo toivottanut).

Tämä upea kesähän jatkuu edelleen ja nyt heinäkuun merkeissä. Nauttikaahan ystävät oikein kunnolla lämmöstä ja etenkin herkullisista mansikoista!