Parannusta ruusukuumeeseen

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Kuivuus alkaa olla taas viime kesäistä luokkaa. Se ja pari muutakin asiaa tympii niin voimakkaasti, että joudun pakottamaan itseni pihahommiin. Aloitekykyä parantaa hieman ajatus siitä, kuinka myöhemmin kuitenkin kadun tekemättömiä töitä.

Lauantaina psyykkasin itseni puutarhaan. Mitään siellä ei tapahdu, ellen itse tartu toimeen. Yhtäkin kasvia istuttaessa puutarhassa lähtee liikkeelle varsinainen kasvikaruselli. Puhumattakaan, kun istutusta kaipaa useampi tulokas. Vaikka kuinka olisin päättänyt vain ja ainoastaan istuttaa uudet kasvit, lopputuloksena on ylöskaivettavia ja muualle muuttavia. Niin nytkin.

Geranium cinereum 'Ballerina' - Harmaakurjenpolvi

Kasvarin kupeessa on odottanut istutusta harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne. Niiden tieltä Vasenrinteestä piti kaivaa pois loistotädyke. Loistotädyke on nätti kasvi, mutta muita korkeampana se pyrki kukkiessankin lähinnä makaamaan muiden kasvien päällä. Väärä asuinpaikka nätille kasville. Siis siirtoon ja tilalle Ballerina ja Rozanne. 

Veronica austriaca - Loistotädyke

Loistotädyke nousi rutikuivasta rinteestä hienosti kahtena sopivan kokoisena paakkuna. Syvensin kuoppaa ja toin viereen kottikärryllisen uutta multaa, kastelukannun ja ämpärin mahdollisia rikkaruohoja varten. Rinteestä ei niitä nyt tullut, mutta multaa tuli kurjenpolvien istuttamisen myötä tarjoiltua muillekin kasveille.

Seuraavaksi istutin toisen loistotädykepaakun Syyspenkkiin, kiven ja aidan väliin. Siellä oli sopivan tyhjä paikka, joskin paremmat näkymät niin kasville kuin minullekin aidan toiselle puolelle. Olin kyllä suunnitellut loistotädykkeelle toisen paikan, mutta koska yllättäen kasvin juurakko oli niin suuri, siitä riitti kahteen paikkaan. Ja se toinen eli Syyspenkin kiven tyvi on nyt vähän arveluttava, mutta kelvatkoon parempaa odotellessa. 

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Seuraavaksi suuntasin naapurin rajalla sijaitsevaan Ruusupenkkiin. Komea Valamonruusuni sai siirtokäskyn. Olin jopa varautunut luopumaan siitä kokonaan. Ihan siitä syystä, että Valamonruusun juurivesoja on tämän kesän aikana alkanut nousta vähän sieltä sun täältä. Omalla puolella saatoin sentään juurivesoja kaivella, mutta ei ole kovin kohteliasta järjestää naapurille juurivesaongelmia. Valamonruusu nousi kohtalaisen hyvin lapion ja rautakangen avulla. En mene takuuseen, etteikö juuria vielä maahan jäänyt, mutta parhaani niiden pois kaivamiseksi tein. Olisittepa nähneet jalkani kuivassa mullassa kaivamisen jälkeen. Mustat sukatkin olivat aivan tönkkönä pölyävästä mullasta.

Uusien ruusujen sijaan kuva anopin äitienpäiväruususta vierailijoineen.

Valamonruusun kaivamisessa meni tovi ja toinen tovi paikan putsaamisessa juurista ja kaikkialle levinneistä akileijoista. Urakan jälkeen oli helppo kaivaa multavaan ja pehmeään maahan kaksi istutuskuoppaa uusille ruusuille. Niin juuri, jos luopuu yhdestä ruususta, on tilalle laitettava kaksi uutta. Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Espoonlahden Taimiasta Austin-ruusuja ja meille muuttivat "Crown Princess Margareta" ja "William Morris". Tänä kesänä kukintaa on turha odottaa, mutta jospa sitten ensi kesänä. Kummassakin kukat ovat persikkaisen sävyiset. Kruununprinsessa enemmän, kuin Williamissa. Hui, miten jännittävää saada puutarhaan ihan uudenlaisia ruusuja.

Terttuselja kunnan puolella

Vaan kuinka kävi Valamonruusulle? Enhän minä raaskinut sitä oksasilppuriin laittaa. Ei suinkaan. Leikkasin ruusun melko matalaksi juurtumisen edistämiseksi ja istutin sen puuvajan vieressä olevaan rinteeseen. Käytännössä ruusu on nyt hiukan kunnankin puolella, mutta puolustuksekseni sanottakoon, että minä olen kaikki nämä vuodet pitänyt kyseisen alueen kunnossa ja siistinä. Jos ruusu uuteen paikkaan kotiutuu, sen kukinnasta on iloa myös puistoalueella kulkevilla. Tulevat juurivesatkin on helpompi pitää kurissa, kun pääsen kiertämään ruusun joka puolelta.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö asuu myös Pikkupuutarhan Kivipenkissä

Toinen loistotädyke odotti vedellä maustettuna vadissa pääsyä yläpihan Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sielläkin multa on kuohkeaa viime aikaisten mylläysten jäljiltä ja kasvien keskellä sopiva aukko täytettä odottamassa. Toivottavasti loistotädyke kotiutuu uuteen paikkaan. Värimaailma kyseisessä kukkapenkissä on kyllä kaikkea muuta, kuin harmoninen. Olen koonnut sinne korkeita, tukemista vaativia kasveja, jotka muualla asuessaan ovat rötköttäneet muiden kasvien päällä. Hiukan sivussa sijaitsevan penkin värisekamelska ei toivon mukaan katsojien silmiä särje. Ja tukikepitkin saan hyvin piiloutumaan korkeiden kasvien sekaan.

Prunus padus - Tuomi

Yksi juttu täytyy vielä kertoa. Syksyllä 2017 Syyspenkkiä perustaessani siirsin siihen tontin vastakkaiselta laidalta valkoisen syreenin, joka ei ollut koskaan kukkinut. Ajattelin tarjota sille aurinkoisemman ja avaramman paikan. Jo viime keväänä kukinnan aikaan epäilin, että nyt on tapahtunut jokin kömmähdys. Epäilys sai vahvistuksen tänä kesänä. Kyseessä ei ollut valkoinen syreeni vaan tuomi. Muistan kaivaneeni vanhasta paikasta kuolleen puun pois, mutta kuvittelin sen olleen tien vierestä siirtämäni lila syreeni. Se oli kuitenkin menehtynyt valkoinen syreeni. Ilmeisesti vanhassa paikassa oli itänyt tuomi ja tuli siirretyksi Syyspenkkiin valkoisena syreeninä. 

Syreeniksi naamioitunut tuomi sai lähtökäskyn.

Ison tuomen kukkiessa keväällä talon päädyssä vertailin sen kukkia ja lehtiä Syyspenkin "valkoiseen syreeniin" ja ihmettelin niiden samanlaisuutta. Harrastelija kun olen, en heti uskonut epäilyksiini. Ehkä jossain syvimmissä sopukoissa kuvittelin tuomen muuttuvan pelkän toiveen voimalla syreeniksi. Nyt puuhun ilmestyi samanlaisia mustia marjoja, kuin lähellä kasvavaan tuomeen. Silloin päätin, että olkoon kukkiessaan miten nätti tahansa, suureksi kasvavaa tuomea en Syyspenkkiini halua. Kaivoin pois, joten se siitä valkoisesta syreenistä - tai siis tuomesta. Käykö teille muille tällaisia kömmähdyksiä?

Kärsiikö joku teistä auringoallergiasta? Heinäkuusta lähtien oikea käsivarteni on kutissut aivan hillittömästi. Jonkun verran kutinaa on myös jaloissa. Vaiva ilmenee oltuani jonkun aikaa auringonpaisteessa. Oireet sopivat hyvin aurinkoallergiaan, vaikka iholleni ei ole noussut näppylöitä. Olen rasvannut ihoa pahimman kutinan aikaan kortisonivoiteella ja muuten mentolia sisältävällä voiteella, jonka sanotaan rauhoittavan kutinaa. Olen myös ottanut säännöllisesti histamiinitabletteja. Kutina rauhoittuu hoidoilla, mutta auta armias, jos taas unohdan suojata kädet ulkona. Alueemme terveyskeskus on ollut kesäkauden kiinni ja olen yrittänyt tulla toimeen maalaisjärjen ja googlen avulla. Pian alkaa kuitenkin kutinamitta olla täynnä.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii ja kukkii. Älkäämme siis antako maallisten kutinavaivojen murtaa uskoamme kesän jatkuvuuteen, vaan mennään lippu korkealle eteenpäin.

P.S.
Etukäteen ajastetuissa postauksissa on se huono puoli, että ennen niiden julkaisua ehtii tapahtua yhtä sun toista. Kuivuudesta ruikuttaminen sai helpotusta keskiviikkona ensin parin ukkoskuuron ja sen jälkeen kohtuullisen pitkään ja reippaasti ropisseen sateen voimalla. Kyllä tuntui mukavalta kasvien saadessa kaivattua virkistystä. Toivottavasti sadepäivä ei jäänyt ainokaiseksi. Ja toivottavasti sadetta saatte te muutkin sitä pitkään odottaneet.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ihmeellistä ja ihanaa

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Nautin suunnattomasti puutarhassa käyskentelystä ja kukkien katselemisesta. Saan aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon pelkästään kiertämällä kukkapenkkien lomassa. Toisinaan kamera on mukana, mutta usein lähden toimittamaan jotain asiaa ja sille tielle jään. Ihan huomaamatta nyppään rikkaruohon sieltä, toisen täältä, asettelen kaatuneita kasveja toistensa lomaan tukea etsimään ja siirtelen lehtiä nähdäkseni mahdollisia nuppuja. Siirryn penkiltä toiselle, palaan takaisin huomatessani jotain kiinnostavaa ja kierrän samaa penkkiä useampaankin kertaan.

Nuput saattavat avautua yhdessä yössä ja kaikenlaisia muutoksia tapahtuu niin nopeasti, että kahden päivän kiertämättömyys puutarhassa tuo esiin ihan uudenlaisia löytöjä joka kerran.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Sen lisäksi, että jaksan taivastella samaa kasvia joka kierroksella, huomiota herättää monet luonnon tarjoamat erikoisuudet. En vaan lakkaa ihmettelemästä keväisin kirjopikarililjan shakkiruutukuviota, enkä myöskään näin heinäkuisena kesäpäivänä kirjoapteekkarinruusun karkkimaisen ihanaa kaksiväristä kukintoa. 

Daalia

Ihmeellistä on myös monien daalioiden tapa kehittää jopa samaan kukkavarteen kaksi erilaista kukkaa. Väri on toki usein sama, mutta muoto vaihtelee välillä paljonkin. Yleensä toinen on enemmän kerrottu, kuin toinen.

Toisinaan saman daalian erilaiset kukat ovat eri kukkavarsissa, kuten tässä vaaleanpunaisessa daaliassa. Ruukussa on yksi ainut juurakko ja siitä pukkaa näinkin erilaisia kukkia.
 

Daalia

Sama ilmiö toistuu myös punaisessa daaliassa. Osa kukista on pallomaisia ja osassa taasen on keltainen keskusta, kuten alakuvassa.
 

Daalia

Samettikkka - Tagetes patula 'Jolly Jester'

Entäs sitten samettikukat. Kuvan Jolly Jesterissä kuviointi on varsin hauska. Jostain kumman syystä ainutkaan isosamettikukka Vanilla ei selviytynyt pihamaalle saakka. Sen sijaan hyvin ruipeloina kasvunsa aloittaneet Jolly Jesterit laittavat nyt parastaan. Vaikka tämän kukan väri ei ihan minulle mieluisinta edustakaan, annan näille Jollyille mahdollisuuden ihan pelkästään siitä ilosta, että ovat niin sinnikkäitä ja erikoisia.

Omena Punakaneli

Omenasatoa tutkiessani törmäsin moiseen asetelmaan Punakanelissa. Luulin Ukkokullan virittäneen minulle yllätyksen, mutta kyllä tuo omena ihan oikeasti ja aidosti kasvaa muutaman sentin korkuisen, ylöspäin suuntautuvan lehdettömän oksatapin päässä. Ei ole liimaamalla eikä muullakaan vippaskonstilla siihen asettu. Omituinen "napakin" sojottaa ylöspäin. Ei siis todellakaan kanta, kuten ensinäkemältä voisi kuvitella.

Pisamakello - Campanula punctata

Toissa syksynä ystäväni toi innoissaan minulle purkissa kasvin, jota väitti kiinanlaikkuköynnökseksi. Olimme köynnöstä erään talon pihassa ihailleet ja ystäväni oli sitten kaivanut kyseisen talon aidan läheisyydestä pieniä taimia, joiden ajatteli olevan kiinanlaikkuköynnöstä. Istutin "köynnöksen" yläpihan puutarhaportin kupeeseen ja viime keväänä aloin ihmettelemään, että onpa outo köynnös. Kasvi osoittautui pisamakelloksi ja siirsin sen sitten alapihan Ovaalipenkkiin. Viime kesänä kasvi teki muutaman kellomaisen kukinnon. Nyt koko puska on täynnä kukkia ja nuppuja. Jännästi tässäkin kasvissa on kahdenvärisiä kelloja samassa puskassa. Toiset valkoisia ja toiset tuollaisia liloja.

Rosa 'Lumo'

Pensasruusuni Lumo on vielä aika pieni ja siihen tuli vain muutamia nuppuja. Meinasi mennä Lumon kukinta kokonaan ohi, mutta onneksi muistin sunnuntaina käydä katsomassa, olisivatko nuput jo auenneet. Olivat, ja osa jo kuihtuneitakin. Kaksi kaunokaista sentään oli vierekkäin avoinna, joskin toinen jo viittä vaille lähdössä. Vaaleanpunaista ja valkoista. Eivät siis identtiset kaksoset, mutta nättejä kumpainenkin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Kumpi lienee toisestaan oppia ottanut, Lumo vaiko Valamo, mutta myös Valamonruusussa kukat ovat intoutuneet kasvamaan vierekkäin ja tässä myös päällekkäin. Valamonruusussa on ollut niin paljon kukkia, että ehkä nämä kaksi ovat käyneet kilpasille, kumpi näkyy korkeammalle.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink panda'

Auringon ihanat -blogin Inkalta saatu koristemansikka on aika hauska veijari. Mansikan tapaan se tunkee lonkeroitaan pitkin kukkapenkkiä ja kukkii pienillä vaaleanpunaisilla kukilla milloin missäkin. Silti en koe sitä mitenkään rasittavaksi nurkanvaltaajaksi, sillä rönsyt on helppo napata pois ja laittaa vaikka kasvamaan jakotaimeksi. Nyt Pink panda on kehittänyt pari pientä mansikkaakin. Vähän isompi, kuin tavallinen ahomansikka. En maistanut. Jätin linnuille, josko sitten tönkisivät vähän vähemmän kukkapenkkejäni.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Tarhakellokärhö Aljonushka aloitti kukinnan vauhdilla. Kasvi on kuin korkeaksi ja kapeaksi kasvava pensas. Olen laittanut Aljonushkan ympärille kaksi puoliympyrän muotoista metallitukea, joiden välissä se pysyy hyvin pystyssä. Näyttää, kuin kukkien koko olisi viime vuodesta kasvanut. Vai onko vain innostunut kärhön tyveen toukokuussa piilottamistani kanankakkarakeista. Naapurit suokoot minulle anteeksi. En todellakaan tähtää heidän touhujaan kamerallani, vaan kerta toisensa jälkeen yritän ikuistaa ihanaisen Aljonushkani kukintaa.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Ihanuuksia riittää, mutta jätetään jotain seuraavaankin kertaan. Mukavia kesäpäiviä teille kaikille. Muistakaa ihailla omia kaunokaisianne!

Ruusuja, ruusuja, ruusuja

Suviruusu - Rosa poppius

Voi, mikä ihana lämpö meitä helliikään - jo toista päivää. Hikoilen helposti, enkä todellakaan ole mikään intohimoinen auringonpalvoja, mutta kyllä kesällä saa olla lämmintä, jopa helteistä. Etenkin kolean ja kostean kesäkuun jälkeen kroppa suorastaan huutaa paljaita jalkoja ja hihattomia käsiä. Miten olikaan suurenmoista eilen illalla istua pihalla ilman, että olisi pitänyt kiskoa pitkähihaista päälle ja sukkia jalkaan. Poskilla tuntui lempeän lämmin tuulahdus, kuin jossain etelän illassa konsanaan. Nautinnollista.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Ruusupensaat puhkeavat kukkaan toinen toisensa jälkeen. Valamonruusu naapurin aidan luona luona on kasvanut pitkänhuiskeaksi ja oksien päissä on kussakin monen monta nuppua. Kaksi niistä on tänään avautunut. 

Ritausma - Rosa rugosa 'Ritausma'

Lähipäivinä ruusunkukkaonnea on tiedossa lisääkin, sillä Ritausma, Sävel, Sointu ja Sammalruusu ovat siinä hilkulla avautua. Niin ja Pohjantähti talon seinustalla on jo ensimmäiset valkeat kukkansa avannut. Kirjoapteekkarinruusun unohdin äskeisellä pihakieroksella tyystin katsastaa.

Pionien nuput niin ala- kuin yläpihalla ovat pientä poksahdusta vaille valmiita. Väriä oli jo näkyvissä. Uskallanpa väittää, että pionien varret ovat pidempiä, kuin koskaan aiemmin. Laitoin tuet jo ajat sitten ja silloin useimmissa kärjet olivat juuri ja juuri tavoittaneet tukien yläosan. Nyt täytyy käydä nostamassa tukia, jotta painavat kukinnot eivät katkaise varsia. Yleensä pionien kukkiessa tulee yksi tai useampi kunnon rankkasade, mutta toivotaan, ettei nyt niin kävisi.

Eilen maalasin leikkimökin punamultaosuudet. Tänään oli tarkoitus jatkaa kunnostusta valkoisten osien maalaamisella, mutta enpä tuolla paahteessa viitsi maalihöyryjä haistella. Huomasin, että huopakatto oli auringonpuolelta revennyt ja sen alla oleva tukipuu kostuessaan lahonnut. Nyt siis leikkimökkiä odottaa myös pieni kattoremontti. Puuvajan rakentamista varten hankittua huopakatetta on sopivasti jäljellä, mutta se on vihertävää. Niinpä leikkimökin huopakate täytyy uusia kokonaan. Ukkokulta kyllä ehdotti, että laitettaisiin vain uusimista kaipaava puoli, mutta kyllä minua häiritsisi katon erivärisyys.

Haluaisin sisustaa leikkimökin jotenkin entistä nätimmäksi. Toisaalta tiedän, ettei meidän aikuisporukka siellä aikaansa viettäisi kuitenkaan ja mökissä leikkimässä käyvät lapset taasen tykkäävät kantaa mökkiin käpyjä ja milloin mitäkin ja kulkea siellä kenkäsillään. Uudet verhot kuitenkin aion ommella ja ehkä kuitenkin vähän tuunata myös sisälle kannettavia tavaroita.

Keskiviikkona teimme päiväretken synnyinsijoilleni Satakuntaan. Veimme vanhempani omien vanhempiensa haudoille laskemaan kukkakimppunsa. Kävimme myös Lapissa, Eskimon tehtaanmyymälässä ostoksilla. Sieltä kannattaa ostaa kilohintaan myytäviä II-laadun tuotteita, kuten kahvisuodatinpusseja, leivinpaperia, foliovuokia ja aivan erinomaista, paksuissa rullissa myytävää siivousliinaa. 

Euran pirtti - nuorisoseurantalo, otettu käyttöön 1908

Mielessäni olin ajatellut, että ottaisin muutamia kuvia synnyinseudustani, mutta olimme kuitenkin lähteneet matkaan vanhusten ehdoilla ja siihen ei kuvaaminen oikein tällä reissulla mahtunut. Niinpä hautausmaakäynnin ja ostosretken jälkeen ajoimme sovitusti serkkuni luokse vierailulle. Siellä jo odottivat kummivanhempani ja myöhemmin seuraan liittyi isän serkku vaimonsa kanssa. Tuskin näitä kasi- ja ysikymppisiä kovin montaa kertaa enää pääsee tapaamaan.

Päivänkakkarakaksoset

Kunhan sää viilenee illan myötä ja kirkkain auringonpaiste väistyy metsikön taakse, on aika mennä räpsimään puutarhaan kameran kanssa. Nyt varjot ovat liian jyrkkiä ja kovia, eikä kameran näytöltä tahdo edes mitään nähdä. 

Viettäkäähän leppoisa kesäinen viikonvaihde!

PS. Ariel, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

 
 

Ruusuja kaivellessa

Rosa Ritausma

Olipas yhden ruusun hankkiminen monen mutkan takana. Mutta tässä se nyt on. Minun uuden uutukainen Ritausmani multaan istututettuna ja hyvän kasvun toivotuksilla taputeltuna. Jouduin soittelemaan moneen paikkaan ja vihdoin sain tiedon yhdestä ruususta, jonka heti varasin, ettei sekin menisi jonkun muun puutarhaan. Eilen hain ruusuni toiselta puolelta pääkaupunkia, Kontulan Muhevaisesta. Kuvittelin taimen olevan isompi, mutta eiköhän se tuosta kasva. Ihan hyväkuntoinen kuitenkin ja pianhan se varmasti saa kaikki meidän pihan kotilot ja ruusuissa pesivät ötökät kiusakseen.

Syyshortensia Vanille fraise (Hydrangea paniculata Vanille fraise)

Meikäläistä ei kyllä pitäisi päästää taimikaupassa irralleen. Pyörin kaikkien ihanuuksien keskellä, eikä mielessäni ollut enää ainuttakaan kasvia, joita olin suunnitellut samalla reissulla katsovani. Pelargonioitakin oli niin mahdottoman montaa sorttia ja jokainen toinen toistaan kauniimpi. No, tällaisesta ihanuuksien edessä polvilleen menemisestä on se hyöty, ettei tule ihan hirveästi tehtyä taimikauppaan velkaa. Kun ei osaa päättää, mitä ottaa, tulee ostaneeksi lähinnä sen, mitä lähti hakemaankin. Tosin poika oli mukana ja hänellä oli jalat maassa. Sieltä käsin hän kiskoi minutkin alas mm. lähtiessäni leijailemaan kärhöunelmiin - ja ohjasi kohti kassaa ja uloskäyntiä.

Onneksi järki pelasi sen verran, että muistin tarvitsevani Ritausman lisäksi jonkun pensaan kuolleen kirsikan tilalle. Onni suosi rohkeaa, sillä löysin Syyshortensia Vanille fraisen. Vähitellen alkaa tämän kesän tavoitehankinnat täyttyä, mutta kuten ennenkin on ollut puhetta, entisten tavoitteiden toteuduttua, uusia tulee jo jonoksi asti.

Jaloaikileija (Aquilegia Caerulea koralle)

Yllätyin pienehkön taimikaupan kohtalaisen laajasta valikoimasta. Tai sitten liian vähäisen ajan vuoksi mahdollisuuksia oli liikaa hetkessä läpikäytäväksi. Akileijoista pidän kovasti, vaikka minulla on toistaiseksi vain sitä helpoimmin kotipihoissa leviävää tavallista lajia. Mikä lieneekään nimeltään. Värisävyt vaihtelevat ihan vaaleasta melko tumman punaiseen, mutta kukan malli on aina sama. Keväällä kylvin vaaleanpunaista Petticoat Pinkiä ja sinistä Tower Light Blueta, mutta kummastakaan ei vielä osaa sanoa yhtään mitään. Ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta kukkivatko minun pihallani. Se on vielä arvoitus. Niinpä en mitenkään päässyt taimikaupassa ohi ihanien akileijojen ja mukaan lähti pari kappaletta tuota punakeltaista jaloaikileijaa. Lähteköön he puutarhassani hyvin kasvamaan ja viihtymään.

Ruusualue Metsäruusupuskalta kuvattuna

Taustalla Metsäruusu, etualalla Tornionlaaksonruusu, sen takana Ritausma, oikealla vaaleanpunainen juhannusruusu, Metsäruusun edessä Valamonruusu ja Kirjoapteekkarinruusu

Eilen leikkasin nurmikon ja puhdistin tien vieren ojat trimmerillä. Iltapäivä menikin sitten istutushommissa, sillä pitihän uusi Ritausma-ruusu ja syyshortensia saada nopeasti kasvun alkuun. Minä en sitten koskaan pääse yhdellä tai kahdella kuopankaivuulla vaan aina yksi asia johtaa toiseen. Olen jo pitkään harmitellut istuttaneeni viime kesänä Tornionlaaksonruusun ihan väärään paikkaan tontin rajalle. Kuka sitä siellä käy ihastelemassa? Samoin vaaleanpunainen juhannusruusu oli jäämässä metsäruusun jalkoihin ja se pitäisi pikimmiten siirtää parempaan paikkaan. Niin sitten tuli istutettua yhden ruusun sijasta kolme, kunhan ensin olin kaivanut ne kaksi ruusua omilta paikoiltaan ylös. Ajatus on, että ruusupensaiden kasvaessa niiden välitse kulkisi polku ja tuo nurmi vähitellen poistuisi ainakin tästä osasta.

Nurmialueen toisella laidalla sijaitsee toinen ruusupensaskeskittymä. Siellä kasvaa Juhannusruusu, Punalehtiruusu ja kerrottukukkainen Hansaruusu sekä Sammalruusu, jonka jo melkein unohdin. Lisäksi olopihalla on Neilikkaruusu isossa ruukussa, josta sen siirrän syksyn tultua maahan.

Punalehtiruusu

Minä nyt en varsinaisesti tilannut vesisadetta, mutta toki ajattelin, että juuri istutettujen kasvien kannalta yöllinen sade olisi ihan hyvä asia. Ei satanut yöllä, eikä vielä tänään päivälläkään. Mutta odottakaas kun sain pyykit narulle, taivas repesi. Harmi, etten keksinyt eilen niitä pyykkejä koneeseen nakata, olisi saatu yösadetta ja kenties tänään olisi sitten mukavan aurinkoinen iltapäivä. Aamupäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja ihan lämminkin. Ehdin kiertää pihaa ja puutarhaa kameran kanssa. Ja unohduin nyhtämään rikkoja sieltä täältä.

Ensimmäiset pionit ovat avautuneet, mutta tämä yksilö on sijoittunut niin hankalaan paikkaan, etten päässyt sitä edestä kuvaamaan. Ehkä se on vähän ujompi pioni ja hämillisenä kääntyy kurkistamaan puutarhaportin ja humalan takaa, aroniapensaiden välistä kohti alapihaa. Kunnioitin hänen rauhaansa ja tyydyin kuvaamaan sivuprofiilia. Muiden pionien nupuista päätellen kohta tämä kaunotar tulee saamaan arvoistaan seuraa.

Alapihalle mennessäni karvainen kaverini heittäytyi hassuttelemaan. Se yritti pureskella kuivunutta koivun oksaa ja pyöriskeli hakekasan kupeessa niin, etten meinannut selvää kuvaa katista saada laisinkaan.

Nykyisin Juuson hassutteluhetket eivät pitkään kestä ja kohta se jo totesi, että lienee parempi kömpiä mukavan viileään päiväunipaikkaan ruohojen tyveen. Enpä viitsinyt kovin lähelle kamerani kanssa mennä, sillä kaikki korret alkavat taas olla täynnänsä etanoita ja muita nilviäisiä. Perjantaina jo pisimpiä heiniä niitin viikatteella, jotta nilviäiset pysyisivät paremmin kunnan puolella. Nyt ulkona sataa kaatamalla ja Juuso nukkuu tuossa työpöytäni päädyssä olevalla tuolilla oikein äänekkäästi kuorsaten. Kotoisaa on.

Kotiloista ja kirvoista huolimatta puutarha tuntuu olevan vehreimmillään. Juuri nyt ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta aivan varmasti tekemistä niin halutessa löytyy. Tukemista, nyppimistä, kastelemista ja uusien ideoiden toteuttamista. Jos tänään ideavihkon sivu olisikin tyhjä, saattaa jo huomenissa kirjaantua mielenkiintoisia kasvituttavuuksia. Ei tarvitse kuin nähdä kuva kauniista kukkasesta ja siitä lähtee ideamylly päässä pyörimään, ties mihinkä se johtaa.

Kohta on tämäkin viikonloppu vietetty ja huomenna vien isän kaihileikkauksen jälkitarkastukseen. Hän tuntuu hieman pettyneeltä siihen, ettei näekään nuorukaisen kirkkailla silmillä. Kaihileikkaus onnistui, mutta ei sillä voida poistaa glaukooman aiheuttamia vaurioita. Äidin syöpäleikkauksesta tulee kaksi viikkoa ja kohta alkavat sädehoidot. Leikkaus sinänsä onnistui, mutta nyt näyttäisi, että syöpä on kuitenkin kasvanut kohturungon ulkopuolelle. Yhtään en tiedä tulevaisuudesta, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.