Ihmeellistä ja ihanaa

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Nautin suunnattomasti puutarhassa käyskentelystä ja kukkien katselemisesta. Saan aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon pelkästään kiertämällä kukkapenkkien lomassa. Toisinaan kamera on mukana, mutta usein lähden toimittamaan jotain asiaa ja sille tielle jään. Ihan huomaamatta nyppään rikkaruohon sieltä, toisen täältä, asettelen kaatuneita kasveja toistensa lomaan tukea etsimään ja siirtelen lehtiä nähdäkseni mahdollisia nuppuja. Siirryn penkiltä toiselle, palaan takaisin huomatessani jotain kiinnostavaa ja kierrän samaa penkkiä useampaankin kertaan.

Nuput saattavat avautua yhdessä yössä ja kaikenlaisia muutoksia tapahtuu niin nopeasti, että kahden päivän kiertämättömyys puutarhassa tuo esiin ihan uudenlaisia löytöjä joka kerran.

Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi'

Sen lisäksi, että jaksan taivastella samaa kasvia joka kierroksella, huomiota herättää monet luonnon tarjoamat erikoisuudet. En vaan lakkaa ihmettelemästä keväisin kirjopikarililjan shakkiruutukuviota, enkä myöskään näin heinäkuisena kesäpäivänä kirjoapteekkarinruusun karkkimaisen ihanaa kaksiväristä kukintoa. 

Daalia

Ihmeellistä on myös monien daalioiden tapa kehittää jopa samaan kukkavarteen kaksi erilaista kukkaa. Väri on toki usein sama, mutta muoto vaihtelee välillä paljonkin. Yleensä toinen on enemmän kerrottu, kuin toinen.

Toisinaan saman daalian erilaiset kukat ovat eri kukkavarsissa, kuten tässä vaaleanpunaisessa daaliassa. Ruukussa on yksi ainut juurakko ja siitä pukkaa näinkin erilaisia kukkia.
 

Daalia

Sama ilmiö toistuu myös punaisessa daaliassa. Osa kukista on pallomaisia ja osassa taasen on keltainen keskusta, kuten alakuvassa.
 

Daalia

Samettikkka - Tagetes patula 'Jolly Jester'

Entäs sitten samettikukat. Kuvan Jolly Jesterissä kuviointi on varsin hauska. Jostain kumman syystä ainutkaan isosamettikukka Vanilla ei selviytynyt pihamaalle saakka. Sen sijaan hyvin ruipeloina kasvunsa aloittaneet Jolly Jesterit laittavat nyt parastaan. Vaikka tämän kukan väri ei ihan minulle mieluisinta edustakaan, annan näille Jollyille mahdollisuuden ihan pelkästään siitä ilosta, että ovat niin sinnikkäitä ja erikoisia.

Omena Punakaneli

Omenasatoa tutkiessani törmäsin moiseen asetelmaan Punakanelissa. Luulin Ukkokullan virittäneen minulle yllätyksen, mutta kyllä tuo omena ihan oikeasti ja aidosti kasvaa muutaman sentin korkuisen, ylöspäin suuntautuvan lehdettömän oksatapin päässä. Ei ole liimaamalla eikä muullakaan vippaskonstilla siihen asettu. Omituinen "napakin" sojottaa ylöspäin. Ei siis todellakaan kanta, kuten ensinäkemältä voisi kuvitella.

Pisamakello - Campanula punctata

Toissa syksynä ystäväni toi innoissaan minulle purkissa kasvin, jota väitti kiinanlaikkuköynnökseksi. Olimme köynnöstä erään talon pihassa ihailleet ja ystäväni oli sitten kaivanut kyseisen talon aidan läheisyydestä pieniä taimia, joiden ajatteli olevan kiinanlaikkuköynnöstä. Istutin "köynnöksen" yläpihan puutarhaportin kupeeseen ja viime keväänä aloin ihmettelemään, että onpa outo köynnös. Kasvi osoittautui pisamakelloksi ja siirsin sen sitten alapihan Ovaalipenkkiin. Viime kesänä kasvi teki muutaman kellomaisen kukinnon. Nyt koko puska on täynnä kukkia ja nuppuja. Jännästi tässäkin kasvissa on kahdenvärisiä kelloja samassa puskassa. Toiset valkoisia ja toiset tuollaisia liloja.

Rosa 'Lumo'

Pensasruusuni Lumo on vielä aika pieni ja siihen tuli vain muutamia nuppuja. Meinasi mennä Lumon kukinta kokonaan ohi, mutta onneksi muistin sunnuntaina käydä katsomassa, olisivatko nuput jo auenneet. Olivat, ja osa jo kuihtuneitakin. Kaksi kaunokaista sentään oli vierekkäin avoinna, joskin toinen jo viittä vaille lähdössä. Vaaleanpunaista ja valkoista. Eivät siis identtiset kaksoset, mutta nättejä kumpainenkin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Kumpi lienee toisestaan oppia ottanut, Lumo vaiko Valamo, mutta myös Valamonruusussa kukat ovat intoutuneet kasvamaan vierekkäin ja tässä myös päällekkäin. Valamonruusussa on ollut niin paljon kukkia, että ehkä nämä kaksi ovat käyneet kilpasille, kumpi näkyy korkeammalle.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink panda'

Auringon ihanat -blogin Inkalta saatu koristemansikka on aika hauska veijari. Mansikan tapaan se tunkee lonkeroitaan pitkin kukkapenkkiä ja kukkii pienillä vaaleanpunaisilla kukilla milloin missäkin. Silti en koe sitä mitenkään rasittavaksi nurkanvaltaajaksi, sillä rönsyt on helppo napata pois ja laittaa vaikka kasvamaan jakotaimeksi. Nyt Pink panda on kehittänyt pari pientä mansikkaakin. Vähän isompi, kuin tavallinen ahomansikka. En maistanut. Jätin linnuille, josko sitten tönkisivät vähän vähemmän kukkapenkkejäni.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Tarhakellokärhö Aljonushka aloitti kukinnan vauhdilla. Kasvi on kuin korkeaksi ja kapeaksi kasvava pensas. Olen laittanut Aljonushkan ympärille kaksi puoliympyrän muotoista metallitukea, joiden välissä se pysyy hyvin pystyssä. Näyttää, kuin kukkien koko olisi viime vuodesta kasvanut. Vai onko vain innostunut kärhön tyveen toukokuussa piilottamistani kanankakkarakeista. Naapurit suokoot minulle anteeksi. En todellakaan tähtää heidän touhujaan kamerallani, vaan kerta toisensa jälkeen yritän ikuistaa ihanaisen Aljonushkani kukintaa.

Ketoneilikka - Dianthus deltoides

Ihanuuksia riittää, mutta jätetään jotain seuraavaankin kertaan. Mukavia kesäpäiviä teille kaikille. Muistakaa ihailla omia kaunokaisianne!

Varislapsen raakkumista herukoita poimiessa

Yhtä pensasta lukuunottamatta punaherukat on nyt kerätty ja pakastettu. Viime vuotista mehua on vielä jäljellä, joten nyt en keitä marjoja mehuksi. Muutenkin meidän mehun käyttö on aika marginaalista. Marjoja tulee laitettua puuroon ja leivonnaisiin. Osan pakastetuista marjoista annan lapselle ja toiselle veljelleni. Oheinen kuva on otettu noin viikko sitten, jolloin oli vielä vähän raakojakin marjoja, mutta nyt meidän pihassa marjat olivat kypsiä. Vain siinä yhdessä, jonka jätimme keräämättä, on vielä jonkin verran raakoja. Pensas kun sijaitsee aika varjoisessa paikassa. 

Viimeinenkin mustaherukkapensas on kuoleman kielissä. Siinä on ollut jo useamman vuoden ajan mm. äkämäpunkkia ja muutenkin sen marjominen on ollut surkeaa. Nyt pensas saa mennä. Tilalle täytynee käydä katsastamassa uusia mustaherukoita. Josko löytäisi vähemmän äkämäpunkille alttiin lajikkeen.

Valkoherukkapensaani on vasta vuoden vanha ja siinä on muutama ihan kohtuullisen kokoinen terttu. Päästään siis maistamaan. 

Parin päivän ajan olen nauttinut ihanasta rauhasta ja hiljaisuudesta poimiessani herukoita alapihalla. Aurinko on porottanut erityisen helteisesti ja tänään myös paarmat pörräsivät ympärilläni napsien välillä paloja jaloistani, joten aika ajoin huitominen otti jo hieman pattiin. Aamupäivän hiljaisuuden kuitenkin keskeytti selkäni takaa kuuluva äänekäs raakkuminen. Varislapsi siellä pomppi pitkin puutarhaa ja ilmeisesti kutsui emoaan. Välillä raakkuminen kiihtyi aika väkeviinkin mittasuhteisiin ja mietin, missä lapsosen emo oikein viipyy. Toinen kun kiljuu nokka auki kohti taivasta. Kerran varislapsen luokse pyrähti aikuinen varis, mutta ei se kyllä ainakaan mitään syötävää lapselle tuonut. Aikansa varislapsi kiljui ja hyppeli omenapuiden alla ja sitten se siirtyi metsikköön. Koko poimimisen ajan kuulin sen huutavan, välillä rauhallisemmin, välillä tosi kovasti raakkuen. En tunne varisten tapoja, mutta hartaasti toivon, että vanhemmat löysivät lapsensa tai toisinpäin.

Ihana kirjoapteekkarinruusuni tehtailee yhä uusia kukkia. Toiset ovat kovinkin vaaleita ja toiset taas tällaisia kirkkaampia. Eilen tein yhteenvedon ruusupensaistani. Niitä on nyt 11 erilaista. Miksikö niistä pitäisi jotain yhteenvetoja tehdä? Yksinkertaisesti siitä syystä, että eri ruusuilla on omat kasvutapansa. Tarkoitukseni on hankkia lisää ruusupensaita ja noiden jo olemassa olevienkin kannalta on tärkeää tietää, millaisen tilan niille varaan. Sammalruusu näyttää pysyvän melko pienikokoisena, kun taas suviruusu saattaa kasvaa jopa kolmimetriseksi.

Marjojen poimimisen lisäksi en ole saanut puutarhassa yhtään mitään aikaan. Kohta alkaa olla nurmenleikkuunkin aika, mutta olo on harvinaisen vetelä. Osittain se johtunee tästä lämmöstä, mutta osan voi laittaa ihan rehellisesti saamattomuuden piikkiin. Välillä tulee tällaisia kausia, jolloin on äärimmäisen vaikea saada mitään projektia alulle. Yleensä sentään korjaan tekemisistäni syntyneet jäljet, mutta eilen nyhdin naapurin aidan vieressä olevien herukkapensaiden takaa rikkaruohoja ja yhä ne lojuvat nurmikolla odottamassa poiskiikuttajaa. Ehkä tuo viime viikonvaihteen remppaprojekti imi sen verran mehuja, ettei nyt pääse uudestaan työn makuun. Puutarhassa kyllä olisi tekemistä.

Netistä löysin tällaisen coctailehdotuksen rikkakasvien hävittämiseen. Ehkä sitä voisi kokeilla, ei ole ainakaan kovin pahaa myrkkyä. Viinietikkaa, suolaa ja tiskiainetta.

Jollen ole vielä ehtinyt riittävästi omakasvattamiani kukkia kehuskella, niin tulkoon sitten tämäkin kerta. Vihdoin on pelargoniani ryhtynyt kukkimaan. Tämän 'Inspire Pink' in siemenet taisin ostaa Plantagenistä. Ei siis mikään erikoisuus tai harvinaisuus, mutta ihan itse kasvatettu. Se se vasta erikoista on.

Ruusuja kaivellessa

Rosa Ritausma

Olipas yhden ruusun hankkiminen monen mutkan takana. Mutta tässä se nyt on. Minun uuden uutukainen Ritausmani multaan istututettuna ja hyvän kasvun toivotuksilla taputeltuna. Jouduin soittelemaan moneen paikkaan ja vihdoin sain tiedon yhdestä ruususta, jonka heti varasin, ettei sekin menisi jonkun muun puutarhaan. Eilen hain ruusuni toiselta puolelta pääkaupunkia, Kontulan Muhevaisesta. Kuvittelin taimen olevan isompi, mutta eiköhän se tuosta kasva. Ihan hyväkuntoinen kuitenkin ja pianhan se varmasti saa kaikki meidän pihan kotilot ja ruusuissa pesivät ötökät kiusakseen.

Syyshortensia Vanille fraise (Hydrangea paniculata Vanille fraise)

Meikäläistä ei kyllä pitäisi päästää taimikaupassa irralleen. Pyörin kaikkien ihanuuksien keskellä, eikä mielessäni ollut enää ainuttakaan kasvia, joita olin suunnitellut samalla reissulla katsovani. Pelargonioitakin oli niin mahdottoman montaa sorttia ja jokainen toinen toistaan kauniimpi. No, tällaisesta ihanuuksien edessä polvilleen menemisestä on se hyöty, ettei tule ihan hirveästi tehtyä taimikauppaan velkaa. Kun ei osaa päättää, mitä ottaa, tulee ostaneeksi lähinnä sen, mitä lähti hakemaankin. Tosin poika oli mukana ja hänellä oli jalat maassa. Sieltä käsin hän kiskoi minutkin alas mm. lähtiessäni leijailemaan kärhöunelmiin - ja ohjasi kohti kassaa ja uloskäyntiä.

Onneksi järki pelasi sen verran, että muistin tarvitsevani Ritausman lisäksi jonkun pensaan kuolleen kirsikan tilalle. Onni suosi rohkeaa, sillä löysin Syyshortensia Vanille fraisen. Vähitellen alkaa tämän kesän tavoitehankinnat täyttyä, mutta kuten ennenkin on ollut puhetta, entisten tavoitteiden toteuduttua, uusia tulee jo jonoksi asti.

Jaloaikileija (Aquilegia Caerulea koralle)

Yllätyin pienehkön taimikaupan kohtalaisen laajasta valikoimasta. Tai sitten liian vähäisen ajan vuoksi mahdollisuuksia oli liikaa hetkessä läpikäytäväksi. Akileijoista pidän kovasti, vaikka minulla on toistaiseksi vain sitä helpoimmin kotipihoissa leviävää tavallista lajia. Mikä lieneekään nimeltään. Värisävyt vaihtelevat ihan vaaleasta melko tumman punaiseen, mutta kukan malli on aina sama. Keväällä kylvin vaaleanpunaista Petticoat Pinkiä ja sinistä Tower Light Blueta, mutta kummastakaan ei vielä osaa sanoa yhtään mitään. Ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta kukkivatko minun pihallani. Se on vielä arvoitus. Niinpä en mitenkään päässyt taimikaupassa ohi ihanien akileijojen ja mukaan lähti pari kappaletta tuota punakeltaista jaloaikileijaa. Lähteköön he puutarhassani hyvin kasvamaan ja viihtymään.

Ruusualue Metsäruusupuskalta kuvattuna

Taustalla Metsäruusu, etualalla Tornionlaaksonruusu, sen takana Ritausma, oikealla vaaleanpunainen juhannusruusu, Metsäruusun edessä Valamonruusu ja Kirjoapteekkarinruusu

Eilen leikkasin nurmikon ja puhdistin tien vieren ojat trimmerillä. Iltapäivä menikin sitten istutushommissa, sillä pitihän uusi Ritausma-ruusu ja syyshortensia saada nopeasti kasvun alkuun. Minä en sitten koskaan pääse yhdellä tai kahdella kuopankaivuulla vaan aina yksi asia johtaa toiseen. Olen jo pitkään harmitellut istuttaneeni viime kesänä Tornionlaaksonruusun ihan väärään paikkaan tontin rajalle. Kuka sitä siellä käy ihastelemassa? Samoin vaaleanpunainen juhannusruusu oli jäämässä metsäruusun jalkoihin ja se pitäisi pikimmiten siirtää parempaan paikkaan. Niin sitten tuli istutettua yhden ruusun sijasta kolme, kunhan ensin olin kaivanut ne kaksi ruusua omilta paikoiltaan ylös. Ajatus on, että ruusupensaiden kasvaessa niiden välitse kulkisi polku ja tuo nurmi vähitellen poistuisi ainakin tästä osasta.

Nurmialueen toisella laidalla sijaitsee toinen ruusupensaskeskittymä. Siellä kasvaa Juhannusruusu, Punalehtiruusu ja kerrottukukkainen Hansaruusu sekä Sammalruusu, jonka jo melkein unohdin. Lisäksi olopihalla on Neilikkaruusu isossa ruukussa, josta sen siirrän syksyn tultua maahan.

Punalehtiruusu

Minä nyt en varsinaisesti tilannut vesisadetta, mutta toki ajattelin, että juuri istutettujen kasvien kannalta yöllinen sade olisi ihan hyvä asia. Ei satanut yöllä, eikä vielä tänään päivälläkään. Mutta odottakaas kun sain pyykit narulle, taivas repesi. Harmi, etten keksinyt eilen niitä pyykkejä koneeseen nakata, olisi saatu yösadetta ja kenties tänään olisi sitten mukavan aurinkoinen iltapäivä. Aamupäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja ihan lämminkin. Ehdin kiertää pihaa ja puutarhaa kameran kanssa. Ja unohduin nyhtämään rikkoja sieltä täältä.

Ensimmäiset pionit ovat avautuneet, mutta tämä yksilö on sijoittunut niin hankalaan paikkaan, etten päässyt sitä edestä kuvaamaan. Ehkä se on vähän ujompi pioni ja hämillisenä kääntyy kurkistamaan puutarhaportin ja humalan takaa, aroniapensaiden välistä kohti alapihaa. Kunnioitin hänen rauhaansa ja tyydyin kuvaamaan sivuprofiilia. Muiden pionien nupuista päätellen kohta tämä kaunotar tulee saamaan arvoistaan seuraa.

Alapihalle mennessäni karvainen kaverini heittäytyi hassuttelemaan. Se yritti pureskella kuivunutta koivun oksaa ja pyöriskeli hakekasan kupeessa niin, etten meinannut selvää kuvaa katista saada laisinkaan.

Nykyisin Juuson hassutteluhetket eivät pitkään kestä ja kohta se jo totesi, että lienee parempi kömpiä mukavan viileään päiväunipaikkaan ruohojen tyveen. Enpä viitsinyt kovin lähelle kamerani kanssa mennä, sillä kaikki korret alkavat taas olla täynnänsä etanoita ja muita nilviäisiä. Perjantaina jo pisimpiä heiniä niitin viikatteella, jotta nilviäiset pysyisivät paremmin kunnan puolella. Nyt ulkona sataa kaatamalla ja Juuso nukkuu tuossa työpöytäni päädyssä olevalla tuolilla oikein äänekkäästi kuorsaten. Kotoisaa on.

Kotiloista ja kirvoista huolimatta puutarha tuntuu olevan vehreimmillään. Juuri nyt ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta aivan varmasti tekemistä niin halutessa löytyy. Tukemista, nyppimistä, kastelemista ja uusien ideoiden toteuttamista. Jos tänään ideavihkon sivu olisikin tyhjä, saattaa jo huomenissa kirjaantua mielenkiintoisia kasvituttavuuksia. Ei tarvitse kuin nähdä kuva kauniista kukkasesta ja siitä lähtee ideamylly päässä pyörimään, ties mihinkä se johtaa.

Kohta on tämäkin viikonloppu vietetty ja huomenna vien isän kaihileikkauksen jälkitarkastukseen. Hän tuntuu hieman pettyneeltä siihen, ettei näekään nuorukaisen kirkkailla silmillä. Kaihileikkaus onnistui, mutta ei sillä voida poistaa glaukooman aiheuttamia vaurioita. Äidin syöpäleikkauksesta tulee kaksi viikkoa ja kohta alkavat sädehoidot. Leikkaus sinänsä onnistui, mutta nyt näyttäisi, että syöpä on kuitenkin kasvanut kohturungon ulkopuolelle. Yhtään en tiedä tulevaisuudesta, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.