lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ajatusten selkeyttämistä juhannuspäivänä


Taivas näytti synkältä eilen juhannusaattona, kuten se on näyttänyt jo useita päiviä juhannusta ennenkin. Sää sisältää niin sadetta ja pilvistä kuin auringonpilkahduksiakin. Mutta ei pahemmin lämpöä. Alapihalla on lämpömittarin mukaan öisin alimmillaan +2 astetta, mikä ei järin kesäiseltä tunnu. Ei kyllä vajaan 12 asteen päivälämpötilatkaan. Jos nyt jotain positiivista tästä etsii, niin ei sentään ole lunta satanut viime aikoina.


Juhannusaattoa vietettiin enimmäkseen sisätiloissa, mutta täytyihän sitä alkuillasta sen verran ulos vääntäytyä, että päästiin grillaamaan. Söimme pihapöydän ääressä viltteihin kääriytyneinä ja villasukin varustautuneina. Ukkokulta keksi järjestää kokonkin eli hän poltti muutaman kalikan vanhassa pallogrillissä. Kokkotulen hiipumista sitten katseltiinkin olohuoneen ikkunasta pihamaalle vilkuillen. Kun ei vaan varustuksesta huolimatta tarjennut ulkona istua.


Juhannusruusu alkaa jo lopettelemaan kukintaansa. Viime päivien rankat sadekuurot ovat toki edistäneet kukkimisen lopahtamista. Yllä olevassa kuvassa kukinta on vielä aluillaan ja pensaassa on paljon nuppuja. Tässä samassa penkissä juhannusruusun lisäksi on Punalehtiruusua ja Hansaruusua. Maanpeitekasveina Pikkutalviota, jokunen Vuorenkilpikin on sinne eksynyt ja oikeassa kulmassa kohta talvion nujertama Vuorimänty. Pensaiden alustalle on pesiytynyt myös ahomansikkaa ja lemmikkiä. Ruusupensaiden takana on betoninen kaivonkansi, jonka pensaat tuppaavat peittämään alleen. Kaivan kannen säännöllisesti esiin, sillä saattaa tulla tilanne, jolloin kaivoon on syystä tai toisesta päästävä. Kunnallistekniikan rakentamisen jälkeen kaivovettä on käytetty meillä lähinnä kasteluvetenä ja auton pesuun.


Muutama kesä sitten päätin aloittaa nurmikonvalloitusprojektin. Sen tarkoituksena on vähentää radikaalisti nurmikon määrää ja muuttaa alapiha enemmänkin runsaskasvuiseksi viidakoksi, jossa vain polut kiemurtelevat. Luultavasti projektin edistyminen ja lopullisen tavoitteen saavuttaminen tulee viemään valtavasti aikaa ja siihenkin mahdollisuuteen on taivuttava, etten ehkä koskaan näe valmista työtä. Tai edes sitä vaihetta, jolloin ruohonleikkurin voi kaupata torilla.

Valloitusprojektin aloitin perustamalla tuon kasvihuoneen edessä olevan, Kiemurapenkiksi nimittämäni kukkapenkin ruusupensaiden jatkeeksi. Hölmöyksissäni kaivoin nurmikon pois ja ryhdyin näin syntyneelle alueelle istuttamaan kasveja. Nyt tekisin kohopenkin. Kaikkien kasvien ylöskaivaminen ja uudelleenistuttaminen on sen verran työläs prosessi, että ainakin toistaiseksi se saa odottaa.


Seuraavana kesänä alkoi syntyä tämä Kriikunapenkiksi kutsumani istutusalue. Tuolla takimmaisena on Metsäruusu ja siitä tänne eteenpäin perennoja, pari pientä havua, minimaalisen pieni kirsikkapuu (tahi pensas), jonka sain naapurini miniältä. Siitä oli nimilappu kadonnut ja se oli vähän kärsinyt, mutta ainakin tänä vuonna se on lähtenyt terhakkaasti tekemään uusia lehtiä. Tuossa päässä on Syyshortensia 'Vanilla Fraise'. Taustalla Kriikunapenkki tekee haaran oikealla ja siinä päässä on Kriikunapuu, välissä pikkuhavuja.

Viime kesänä rakensin noiden haarojen keskelle ruusupensaspenkin. Siinä kasvavat Ritausma, Sointu, Sävel, Lumo ja Tornionlaaksonruusu. Ne saattavat olla liian lähekkäin, joten joudun ehkä tekemään siirtoja. Välissä on tylsä nurmikkokaistale, jonka suhteen olen vähän epävarma. Tilalle olen miettinyt raparperilaattapolkua, mutta jos nuo ruusupensaat versovat, voisi olla järkevämpää jättää alue nurmelle, jolloin voisin ajaa leikkurilla versot nurin. 


Pyöreä Kurgaani (Mamajevin kurgaani) syntyi vahingossa, kun Pikkupuutarhaan polkuja rakentaessani syntyi ylimääräistä maamassaa, jolle en tiennyt kippauspaikkaa. Kärräsin mullat ruohoineen kaikkineen tuohon kasaan ja peitin kasan joksikin aikaa märillä sanomalehdillä ja isolla pressulla. Kun sitten löysin kaupasta Riippahernepuun, alkoi päässä hahmottua suunnitelma.


Peräkamaripojalla oli inttiajat vielä tuoreessa muistissa, joten hän nimitti keskellä nurmikkoa nököttäneen kasan ensin Pioneerikukkulaksi. Muistutti kuulemma jotain armeijan telttarakennetta. Kun sitten istutin riippahernepuun kukkulan laelle, se saikin nimekseen Kurgaani. Poika kun on opiskellut maantiedettä ja poliittista historiaa, siirtyvät tiedonmuruset näköjään vähitellen mamman puutarhaan.


Olisihan Kurgaanin tietenkin voinut peittää harkiten suunnitelluilla perennoilla, mutta minulla on aina kiire saada valmista ja budjettikin asettaa useimmiten omat kriteerinsä. Niinpä sitten Kurgaanin laelle asettui oman pihan kasveja, jotka eivät ole oikein löytäneet silmään sopivia asuinsijojaan. Myös samaan aikaan työn alla ollut Vasemmanrinteen kunnostus tuotti taimia uudelle kukkulalle istutettavaksi.



Kurgaanin rinteet ovat täyttyneet Peittokurjenpolvesta, Pikkusydämestä, muutamasta jaloruususta, muutamasta pionista, sammalleimusta ja taitaa siellä olla vähän ketoneilikkaakin. Nuo vasemmalla puolella näkyvät jaloangervot eivät oikein viihtyneet Kurgaanissa, joten tänä keväänä siirsin ne muualle ja tilalle laitoin kaksi Himalajanesikkoa ja pari tarhakylmänkukkaa. Katsotaan, miten ne lähtevät asettumaan. Pionien suhteen olin vähän epävarma, mutta nepä vasta tykästyivät paikkaan. Ovat kovasti pörhistyneet ja nupullaan kaikki. Oheinen kuva on kyllä viime kesältä. Ylimmäinen Kurgaani-kuvan sen sijaan tältä kesältä.


Rajamännyn luokse istutin pari vuotta sitten Töyhtöangervoja, jotka tekevät yläpihan hiekkakäytävälle runsaasti siementaimia. Niitä onkin hyvä siirtää muualle kasvamaan. Rajamäntypenkki on kuivaa aluetta ja männyn juuret estävät isommat kaivuhommat. Männyn takana on naapurin puolelta levinneitä tuoksuvatukoita, jotka peittävät kesän myötä sopivasti näkyvyyttä ja menestyvät muuten aika köyhässä maassa. Pitääkseni vatukat meidän puolella kurissa, ajan niiden taimia nurmikon ohessa surutta nurin. Akileijaa meillä tuntuu kasvavan joka paikassa, mutta ei haittaa, pidän siitä. Kokeeksi olen istuttanut tuonne myös suikeroalpia ja keltakärsämöä. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy hiukan Punakanelin oksia.


Istutusalueita väsätessäni olen vihdoin oppinut, ettei yksittäinen kukkapenkki voi olla kovin suuri. Tai ainakin sinne on sijoitettava kiviä tai muita askelluksen kestäviä rakenteita kasvien huoltoa ja rikkaruohojen kitkemistä varten. Ihmisellä on myös tapana etsiä oikopolkuja, joten rakentamalla kivisiltoja ja ohituskaistoja, ei perheenjäsenet niin helposti loiki istutuksia tallomassa. Meillä on myös huomioitava Juuson kulkeminen. Koska se kulkee valjaissa ja flexissä, on se silloin tällöin voitava päästää pinteestä. Aika harvoin Juuso mihinkään itsensä sotkee, mutta silloin tällöin kuitenkin. Raparperilaatat ja monenlaiset kivipolut sopivat mielestäni hyvin kukkapenkkeihin ja niiden lomaan. Niitä pitkin kulkien ei vahingoita kasveja ja ne tuovat mukavaa eloa puutarhaan.


Alapihasta tuskin tulee viidakkoa ilman uusia pensaita ja pikkupuita. Niitä olen tässä mietiskellyt ja suunnitellut. Ei näköjään kannata pitää kiirettä, sillä parhaat ideat tulevat vasta pienen kypsyttelyn jälkeen. Tai ainakin siten pääsee vähemmällä työllä, kun ei tarvitse kaivaa samaa kasvia multaan moneen kertaan.

Tällaista jorinaa näin juhannuspäivänä; sadetta pidellessä ja villasukissa laiskotellessa. Hiukan jo mieli poukkoilee uusiin lapiohommiin, mutta josko nyt vähän välillä lomailisi puutarhatöistä.

Mukavaa juhannuksen jatkoa kaikille!

30 kommenttia:

  1. Tuosta Kurgaanista (piti tarkistaa googlaamalla mitä se tarkoittaa) tuli kivan näköinen kukkakukkula. Ja olipa onnekasta, että pionitkin tykkäävät siitä!

    Hauska idea tuo kaatunut purnukka, josta juoksee kivivana. Koko kuvassa on hyvä tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin laittavinani Kurgaanista selityslinkin, mutta nyt huomaan, ettei se olekaan päivittynyt. Täytyypä olla jatkossa tarkempi. Tykkään, kun puutarhan eri osioilla on omat nimensä. Aika moni muukin näyttää sellaista harrastavan.

      Poista
  2. Ihanan näköistä puutarhassasi, todella viihtyisää. Kopioin miehesi nuotioidean, miksen aiemmin keksinyt. Aamuyöstä on ollut hurjan kylmää, ei uskoisi juhannusajaksi. Leppoisia puutarhapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän mukavasti meidän "juhannuskokkomme" lämmitti ja sitäkin enemmän mieltä. Ukkokulta oli iloinen, kun kerrankin hänen ideansa sai niin positiivisen vastaanoton.
      Tarkoitus on touhuta puutarhassa, mutta jotenkin tämä kylmyys on jähmettänyt myös puutarhurin.

      Poista
  3. Oi, mitä perennapenkkejä!!!! Sinulla on hienoja yksityiskohtia pihallasi: kaatunut purkki, raparperinlehtilaatat yms... Hiukan kateellisena katselen kuviasi, ja samalla ideavarkauksia suunnitellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ideat ovat vapaasti käytettävissä. Anopin muuttaessa hän aikoi heittää tuon ruukun roskiin ja sitten se pyöri yhden kesän meidän kellarissa. Ruukun suu on niin pieni, että siihen on vaikea laittaa mitään kasvamaan ja niinpä se jouti kumolleen kivipuron lähteeksi. Rapskulehtilaattoja tein pari viikkoa sitten lisää, mutten ole ehtinyt sijoittaa niitä vielä paikoilleen. Pari säkkiä betonia odottaa uusia valuja.

      Poista
  4. Aika viileä juhannus on kieltämättä ollut. Naapurien kanssa juuri muisteltiin parin vuoden takaista, jolloin pihalle suunniteltu grillijuhla siirtyi sisätiloihin - osa söi saunakamarissa, kuka minnekin mahtui, joku oli pihavajassakin istumassa ruohonleikkurin päällä lautanen sylissä, kun sataa tihuutti ja oli niin kylmää. Joten ei tämä ihan ensimmäinen kylmä juhannus sittenkään ollut.
    Kekseliäs tuo teidän kokko!
    Ihana piha, kauniit istutukset ja tekemäsi laatat ovat piste iin pällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen muisti tuntuu olevan varsin valikoiva. Eiköhän juhannus ole useammin ollut kolea ja sateinen kuin lämmin ja aurinkoinen. Sitä vain niin toivoo...

      Poista
  5. Ihanan tunnelman välität lukijalle. Hyvää juhannusiltaa.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen juttu ja hyvät kuvat. Monenlaista yhtymäkohtaa löysin omiin mietelmiini ja puutarhaani :) Näin on juhannus täälläkin kulunut.
    Intoa puuhiisi puutarhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä vähän innottomuutta, mutta eiköhän se tästä.

      Poista
  7. Onhan kivan näköinen piha. Hyvä sitä on välillä istua ja katsella pihaa, siten tulee niitä ideoita :)
    Vaikka olikin viileää, niin aamulla tuntui ihanan leppoisalta ilma, ennenkuin iltapäivällä alkoi vettä sataa. Eipähän tarvi valitella liikaa hellettä. Vieläpä se tästä lämpiää...toivottavasti. Ainakin ollaan yritetty ahkerasti lämmittää ilmaa grillillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työt sujuisivat paremmin vähän koleassa ilmassa, kunhan saisi itsensä piiskattua pihamaalle.

      Poista
  8. Kiva kukkakukkula ja kekseliäs kokko. Meillä ulkoilu rajoittui aallon grillaussessioon, juuri ruokailun ajan tarkeni ulkona istuskella ja sen jälkeen maistuikin saunan löylyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin mekin aattoiltana grillaamassa pihalla ja siellä grillisapuskat syötiinkin. Mutta sitten kiireesti sisälle lämmittelemään.

      Poista
  9. Minua hieman suorastaan huvitti, kun juhannusaattona piti laittaa villasukat jalkaan ja takkaan tuli, että tarkeni :)
    Vaan muuten oli ihanaa, yksi kanamme on hautonut ja pikkuiset tiput kuoriutuivat juuri juhannusaattona! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä olikin sitten iloisia tapahtumia juhlistamassa juhannusta.

      Poista
  10. Unohdin kirjoittaa, että aivan upea piha!

    VastaaPoista
  11. Ihana puutarha sinulla!! Ihanat kummut! Ja kyllä, ilma on ihan todella syvältä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama päivä menisi, mutta kun tätä jatkuu ja jatkuu...

      Poista
  12. Upea piha! Paljon hienoja yksityiskohtia

    VastaaPoista
  13. Hienon näköistä sinulla on tosiaan! Itsellä samanlaisia suunnitelmia tuonne takapihalle että nurmikko vähenisi pikkuhiljaa, tuollaiset kivipolut on kans kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Aikaa noiden suunnitelmien toteuttaminen vie, mutta niinhän nämä puutarhahommat ylipäätään tekevät.

      Poista
  14. Kiitos tästä postauksesta! Tunsin niin suurta yhteenkuuluvuutta että alta pois! Juuri samanlainen projekti on menossa (pellon valtauksen ohessa) ja ehkä joskus ennen hautaan kupsahtamistani sen ruohonleikkurin saa myydä tai sitten se jää perikunnalle... Budjetti on pihanlaittoon aina olematon, koska asuminen menee aina pihan edelle ja kun vanhassa talossa asuu, rahanreikiä on aina.
    Tuo kukkula on hieno ja ehkä nappaan idean, jahka saan sen uuden multakasan...
    Ei kun lippu korkealla kohti unelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakissa, kukkula syntyi, kun kaivoin muualla nurmikkoa pois. Mietin, mihin sen taas kippaan ja siitä kaivuumaasta sitten alkoi kohota kukkula. Vähäksi aikaa märkää sanomalehteä ja pressu päälle (runsaan kuukauden). Ei muuten ole pahemmin rikkaruohoja tarvinnut kitkeä. Ihmettelen sitä itsekin.

      Poista
  15. Näyttä ihanalle!
    Tuo viimeinen kuva on aivan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, Juuso on puutahamme hienoin kuvattava.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!