torstai 26. kesäkuuta 2014

Eläimen ja ihmisen jälkiä


Monta viikkoa tuli seurattua varisperheen touhuja omassa pihapiirissä. Ahkerasti linnut rakensivat pesäänsä naapurimme pihalla sijaitsevaan kuuseen, kuten tekivät edellisenäkin keväänä. Sitten vihdoin toukokuussa alapihallamme alkoi pomppimaan lähes vanhempiensa kokoinen lapsukainen äänekkäästi raakkuen. Vanhemmat seurasivat lastaan lähipuista ja ihmisen lähestyessä alkoi varoitushuutojen sarja ja jompi kumpi vanhemmista lensi lähemmäs lastaan. Aamuisin varislapsi oli usein juomassa Kurgaanin laella olevasta rapskualtaasta. Kuvat olen ottanut työhuoneeni ikkunasta.


Nopeasti varislapsi oppi lentämään. Ensin se jaksoi lentää vain maasta viereiseen omenapuuhun. Sen se teki yleensä silloin, kun vanhemmat varoittivat sitä meidän lähestymisestämme. Sitten ei mennytkään enää montaa päivää, kun koko varisperhe oli kadonnut. Lapsi oli ilmeisesti oppinut lentämään niin hyvin, että perhe muutti jonnekin muualle. Viime kesän poikaselle ei käynyt yhtä hyvin. Se hyppi nurmikollamme päivästä toiseen ja vanhemmat seurasivat lähistöllä äänekkäästi raakkuen. Poikanen ei näyttänyt oppivan lentämään laisinkaan ja se vain hyppi maassa hädissään. Viimeisen kerran kuulimme sen kutsuvan vanhempiaan metsikössä ja sieltä Ukkokulta myöhemmin löysi kasvan variksen sulkia Juuson kanssa kulkiessaan. Varisrassukka oli ilmeisesti kohdannut vahvempansa.

Peuranjälki kostealla nurmikolla

Eilen aamulla Ukkokulta oli vakiolenkillään Juuson kanssa ja tuli tohkeissaan sisälle kertomaan, että he olivat kissan kanssa kohdanneet valkohäntäpeuran aivan meidän tontin kulmalla. Se oli maannut pusikossa ja lähtenyt sieltä pelästyneenä loikkimaan metsikköön. Ukkokultakin oli ensin huomannut Juuson oudon käyttäytymisen ja sitä hetken ihmeteltyään havainnut peuran. 

Sipulikukkien aikaan ehdin jo kehuskella, ettei meillä ole ollut koskaan ongelmia peuroista. Niitä kun ei meidän nurkilla muka ole. Tien toisella puolella, vastapäätä meidän taloamme olevan naapuritalon takaa alkaa iso metsäalue, eikä meiltä ole pitkää matkaa Nuuksioonkaan. Usein olen autolla kulkiessani nähnyt peurojen ja kauriiden loikkivan valtatien yli, mutta en tietenkään omassa pihassa.


Kyllä niitä peuroja siis täällä meidänkin nurkilla on, mutta arkoina eläiminä eivät taida kovin usein eksyä tänne tiiviisti rakennettujen talojen pihamaille. Nyt peura on loikkinut meidän nurmikomme kautta tuohon pieneen metsäpahaiseen ja jäänyt sinne makaamaan. Toivottavasti se löytää tiensä takaisin isompiin metsiin.

Ihmisen jälkiä luonnossa
Meidän alueemme on kylän viimeisiä paikkoja, jossa kunta ei vielä ole laittanut tiealueita kuntoon. Puuttuu valaistus, viemäröinti, teiden kunnossapito. Pari vuotta sitten pääsimme vihdoin tutustumaan valmistuneisiin tiesuunnitelmiin ja tämän vuoden alusta projekti pyörähti konkreettisesti käyntiin. Olemme kyllä kovasti ihmetelleet, miten kummassa muutaman pienen tienpätkän kunnostaminen voi kestää niin tuhottoman kauan. Ja samalla olemme odotelleet, koska koneet ilmestyvät meidän nurkille. No, muutama viikko sitten kuultiin, että rakennustyön alkuosa on niellyt suunniteltua enemmän kunnan varoja, joten meidän nurkkamme osuutta siirretään vuodella parilla. Ehkä enemmänkin, mikäli kunnan huono taloustilanne ei tästä kohene.

Nyt sitten katselemme ties kuinka pitkään lähistöllä olevaa vanhaa tonttia, josta työmiehet kävivät kevyen liikenteen raittia varten kaatamassa pois kaikki vanhat puut ja kuorivat maankin vielä kallion päältä. Poissa ovat muinoin paikalla sijainneen talon kriikunapuut, joista iltakävelyllä saattoi napsia maistiaisia. Poissa ovat upeat vaahterat, jotka syksyllä hohtivat kullanpunaisina auringon niihin paistaessa. Monen talon pensasaidat riivittiin pois ja puutarhoihin hakattiin merkkitolppia uusia tielinjauksia ja viemäriputkia varten. Aika rumaa ja autiota on. Eikä mitään tietoa, koska tieprojektin aloittamiseen on rahaa. Mikä ihmeen kiire oli rääpiä ympäristöä sieltä täältä, kun valmista saatiin vain sinne alkupäähän?


Aamupäivällä oli ilmassa selvä lupaus kesäisemmästä säästä. Aurinko paistoi ja lämpömittarikin nousi peräti +16 asteeseen. Ehdin jopa leikata nurmikon. Nyt jälleen sataa ja ukkonenkin välillä jyrähtelee. Silti tuntuu, kuin tuuli olisi kääntynyt. Ehkä ilmavirtaus ei enää tulekaan suoraan Jäämereltä vaan saamme vihdoin kesän takaisin.



Puutarha uhkeimmillaan:
hehkuvanpunaiset, 
kirkkaankeltaiset liljat
hennon vaaleanpunaiset ruusut
jasmiinin huumaava tuoksu.
Kukkien yllä
valkeiden perhosten keveä tanssi.
Paratiisi talletettavaksi talveen. 


 Aurinkoa odotellessa nautiskellaan lämpimän keltaisista päivänliljoista 
ja kuljetaan kohti viikonloppua!
 

13 kommenttia:

  1. Outoa todellakin että ensin räävitään kasvillisuus pois ja sitten homma jää seisomaan pitkäksi aikaa. Ei kyllä paljoa naurata niitä joiden pensasaidat on vedetty kumoon ja mitään ei tapahdu. Suututtaa varmasti, niin minuakin tekisi.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän se on ikävää kun kauniita puita ja pensaista joudutaan poistamaan tekniikan tieltä, onhan ne systeemit tietenkin rakennettava, mutta voisihan niitä tehdä sitten kerralla kuntoon, eikä raapia sieltä täältä..
    Hauska varisjuttu, meillä hiemen vastaava harakoiden kanssa:)

    VastaaPoista
  3. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun luonto tulee ikkunan taakse. Itse olen seuraillut harakan ja naakan pesäpuuhia pihalla.

    VastaaPoista
  4. Olen niin toivonut, että harakkamme toisi pentuja, mutta ei. Toinen on ihan normaali, mutta toinen beige, närhen värinen beige. Närhemme kyllä käyvät pihalla. Beigeä ei ole näkynyt edes muutamaan päivään.

    VastaaPoista
  5. Onpa harmi, että kasvit on tuhottu ja tilalla on joutomaan näköinen läjä maata:( Kauniit liljat!

    VastaaPoista
  6. Teillähän on villiä menoa. Kiva kuulla, että varisperhe onnistui pesinnässään ja poikanen varttui lentokykyiseksi. Minäkin olen joskus istunut aurinkotuolissa ja peuraemo ja vasa on maannut pöpelikössä muutaman metrin päässä, vasta kun Nero on tullut ilmoittamaan, että lähistöllä on joku olen huomannut vierailijat. Harmi, että tien parannus muuttui ympäristön raiskaamiseksi.

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti peurat antavat puutarhanne olla rauhassa.
    Mutta suurin tuhoaja taitaa kuitenkin olla ihminen. Täällä harmittaa niin vietävästi kun vanhoja mukavia alueita tuhotaan uutta ihan liian tiheää rakentamista varten. Valaistus ja katujen lopullinen kunnostus näyttää vievän välillä pitkänkin aikaa.
    Näinköhän varisperhe tulee vielä katsastamaan poikasen lapsuusmaisemia :)

    VastaaPoista
  8. Ajelin tänään mökille ja siellä peurat ovat tulleet niin immuuneiksi ihmisille, että liikkuvat aika huolettomasti päiväsaikaankin. Keskellä peltoa tänään jökötti valkohäntäpeura ja seurasi paikoillaan korvat hörössä, kun köröttelin pikkutietä ohi. Toivon todella, että puutarhanne säästyy peuratuhoilta, sorkkaeläimistä on mökkimaisemissa tullut melkoinen riesa, kun eivät tyydy pelkkiin luonnonantimiin, vaan haluavat puutarhaherkkuja masuunsa.

    VastaaPoista
  9. Tien alkupään pohjustus on ilmeisesti ollut vaikeampaa kuin ovat arvoineet ja rahat ovat menneet siihen. Huonoa suunnittelua, ei voi muuta kuin ihmetellä.

    VastaaPoista
  10. Hyvä että varisvanhemmat huolehtivat vauvastaan vielä poikasen aikuistuttua, aika herttaista! Me asutaan arkena Espoossa, minuakin ärsyttää kun täällä vanhat viheralueet hakataan paljaaksi ja tilalle rakennetaan K-Supermarketteja ja S-Marketteja, niitä piisaa täällä lähes kilometrin välein muutenkin. Kaikki vihreä katoaa vähitellen.

    Ihana, reipas Juuso lenkkeilee :)

    VastaaPoista
  11. Hauskaa varmasti seurata varisperheen touhuja! Meilläkin lähellä liikkuu peuroja, mutteivät ole pihaan uskaltatuneet, kun koiran haju on kaikkialla. ovat rusakkoja arempia sen suhteen kai. Kyllä pistää vihaksi tullainen maisemoiden raiskaaminen ja sitten keskenjättäminen, niin tuttua täältäkin. Tuntuu että välillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin keksiä kesätyötyöllistetyille jotain hommaa, kun niin joutavia kaivuuu- ja raivausurakoita on nähty. Toivotaan että kesä tästä lähtisi jälleen käyntiin kun ilmat on edes kymmnene asteen paremmalla puolella. Ihana runo! HYvää keskikesää!

    VastaaPoista
  12. Kyllä se on eläimillä kovaa kun ei oo vaihtoehtoja jos siivet ei ole kunossa ei voi lentää.
    Voi kun luontoa revitään niiden isojen kauppojen takia surettaa kovasti.

    VastaaPoista
  13. Luonnon- ja eläinten elämää on ihana seurta. Noi kivirauniot (ehkä vanha kivijalka) oli ihanat. Tuohon sais vaikka mitä aikaan.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!