sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kohti juhannusta


Unikoiden nuppuvaihe kestää ja kestää. Sitten yhdessä hetkessä poks ja kukka on auki. Silloin on kiirehdittävä ihailemaan tätä oranssipunaisena hehkuvaa kaunotarta, sillä seuraavana päivänä se on muisto vain. Onneksi unikko on siementänyt kukkapenkkiini niin hyvin, että uusia kukkia aukenee monena päivänä perättäin. Enää ei käy, kuten unikkotaipaleeni alkuvaiheessa, jolloin ilmestyi yksi ainokainen kukka, jota tuskin ehdin ihailla kuvaamisesta puhumattakaan.


Sana haasteellinen on nykyisin selvästi muotia, sillä se liitetään päivänpolitiikkaan, lastenkasvatukseen, ruokavalion noudattamiseen ja milloin mihinkin. Oikeastaan haasteellinen on korvannut sanan vaikea. Meillä tuota haasteellisuutta eli vaikeutta esiintyy aina aurinkoisina päivinä, sillä Juuso on ihastunut terassin kynnysmattoon. Se tykkää myös keväällä olopihan sisäänkäyntiin hankkimaani mattoon. Siinä on karvaisen otuksen mukava kelliä ja nauttia lämmöstä. Haasteellisuus tai vaikeus tulee esille siinä, että joudumme loikkimaan kissan yli mennen tullen. Juusohan ei palveluskuntaa väistele. Aika kiva kantaa painavaa tarjotinta ja varpaankärjillä varovasti kokeilla, mistä löytyisi kissaton paikka astua.


Tämäkin viikonloppu on kohtapuoliin kääntymässä arkisen aherruksen puolelle. Edessä on juhannusviikko ja monille myös viimeinen työviikko ennen kauan kaivattua kesälomaa. Vaikka luvassa on vähemmän lämpimiä ja ilmeisesti myös melko sateisia päiviä, nautitaan niistäkin. Eipähän tarvitse ainakaan istutuksia kastella.
 

22 kommenttia:

  1. Meillä ei tänä vuonna ole mitään jättimäistä unikkojen huumaa, vaikka kaikki muu on runsasta ja edellä ellei lumettoman talven tappioita huomioida.

    Tottakai hoviväki väistää! Me väistimme aina suuriruhtinatar Olgaa ja nyt tyttären koiruuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta väistetään. Senkin uhalla, että kipot ja kupit lentelevät ympäriinsä.
      Meillä on onneksi unikot vain lisääntyneet vuosi vuodelta. Sen sijaan sormustinkukka on varsin ailahteleva. Välillä sitä on runsaasti ja sitten taas monta välivuotta.

      Poista
  2. Mulla unikot ovat jälleen kovasti vähentyneet ja tuskin ehdin kuvaamaan ainoatakaan, nyyh. Mutta en luovuta, lisää vaan siementä! Odotan kovasti lomaa, neljä työpäivää on enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lomallasi on lämpimämpää, kuin mitä viime aikoina on ollut. Paistaisi edes aurinko. Mutta kyllä se kesä sieltä tulee ja lämpö myös.

      Poista
  3. Eipä vielä meillä näy unikoiden kukkia, nuput vaan. On ne vaan niin upeita! Siemenestä kylvetyt ovat vasta pienellä taimella, en ymmärrä miten ovat niin hitaita.
    Kannattaa väistellä noin suloista köllöttäjää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat siemenestä kylvämäni eivät edes samana vuonna kukkineet. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

      Poista
  4. Voi tuota köllöttelijää! Koetapa siirtää tuo matto sivuun, pois oven edestä! Olisko sitten enää yhtä mieluinen paikka köllötellä ;)
    Mullakin taittaa kukkia tuo unikko nyt ensimmäistä kertaa, isot nuput jo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taatusti Juuso ei enää tykkäisi matosta, jos sen siirrän. Samoin käy täällä sisällä, kun laitan sen kulloisellekin torkkupaikalle jonkun peiton, eipä paikka enää kelpaa.

      Poista
  5. Voi Juuso, onpa ihana olotila...vielä neljän päivän pinnistys ja itsekin pääsee loikoilemaan lomalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on niin lyhyt kesä, että se pitäisi olla pelkkää lomaa. Toivotaan, että sinulle tulee aurinkoa ja lämpöä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Sillä olisi paljon opetettavaa meille kiireisille ihmisille.

      Poista
  7. Kovin on karvaisia nuo teidän kynnysmatot ; ) Ei ole kissoilla välillä mitään itsesuojeluvaistoa. Mutta etteköhän te kesän aikana harjaannu aika ketteriksi kissanylipomppijoiksi!

    Hienot poksahtelevat unikot : ) Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kertaa olen vahingossa astunut Juuson hännälle, kun se tapaa loikoa kulkureiteillä. Aikamoisia pomppijoita meistä on jo tullut, mutta toisinaan toivoisi silmät selkäänsäkin. Hyvää juhannusviikkoa sinullekin - ja huomattavasti lämpimämpää sellaista!

      Poista
  8. Aina yhtä lumoavaa katsoa miten unikon paketti purkautuu, on vaikea käsittää, että suuret terälehdet on viikattu tuonne karvapallukan sisään. Juuso viettää letkeää ja vaarallista elämää samanaikaisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa mielenkiintoista filmata unikon nupun avautuminen vaihe vaiheelta. Yleensä illalla on nuppu ihan kiinni ja aamulla kukka täysin auki.

      Poista
  9. Unikon nuppu on ihan omanlaisensa, hauska karvainen pallukka. Meillä ei ihan vielä ole kukassa, mutta perästä tullaan:) Juuso on kyllä niin ihgu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unikon nuppu on hieno, mutta kovasti tykkään sen siemenkodastakin. Juuso on ihgu, ei siitä mihinkään pääse. Tai oikeastaan minä tykkään kaikista kissoista.

      Poista
  10. Unikot jaksaa ihastuttaa. Ihania kissakuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unikot ihastuttaa ja kohta myös ruusut ja pionit ja.... Taidan tykätä kaikista kukista - niin ja kissoista.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!