keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Heinäkuista hellettä


Tänään piti tehdä betonihommia, mutta ulkona on niin kuuma. En yhtään valita. Aurinkoa ja lämpöä toivoin jokaisena kesäkuun päivänä, jolloin vedin villasukat jalkaan niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta pihatöitä ei kukaan järkevä ihminen tuolla paahteessa jaksa tehdä. Maanantaina olin vähemmän järkevä ja kävin rakentamassa Lapsen pihaan pari kukkapenkkiä. Tehtävä ei onneksi ollut suuren suuri, mutta varmasti ohikulkijoita nauratti nähdessään mustan naamani. Multaisilla hanskoilla tuli yhden jos toisenkin kerran pyyhittyä solkenaan valuvaa hikeä otsalta ja leualta. Tulipa kokeiltua mutanaamiota oikein työnteon lomassa.

Peurankello - Campanula glomerata

Pionit tietenkin kukkivat edelleen, mutta tänään ette saa ainuttakaan pionikuvaa. Muuten menee monen muun kehumisen ansaitsevan kasvin vuoro tyystin ohi.

Tähdikki - Ornithogalum magnum

Ihmettelin jonkin aikaa, mikä kumma lupiinimainen kukkanen nousee olopihan vuorimännyn kupeesta. Olinpa kuitenkin säilyttänyt kyseisen kasvin tiedot ja Tähdikiksi tämä osoittautui. Ei kylläkään kukkinut huhti-toukokuussa, vaan vasta nyt. Sopii mnulle, pääasia, että kukkii.

Pikkulaukka - Allium ostrowskianum

Pikkulaukatkin ovat kauniita ja pienestä koostaan huolimatta ilahduttavat melkoisesti. Penkissäni on niitä sekä keltaisena että pinkkinä. Joka kesä ihmettelen, mikä kumma pikkutulppu täältä vielä on tulossa, mutta ei tulppaani laisinkaan, vaan uskollisesti kukkiva pikkulaukka kavereineen. Kerrankin olen älynnyt sipuleita istuttaessani, etten ole tunkenut niitä keskelle kukkapenkkiä, jolloin kukat olisivat aikaa sitten jääneet isompiensa jalkoihin.

Mehitähti - Sempervivum

Mehitähti on nätti sellaisenaankin. Pidän sen "poikasista", jotka sopivassa paikassa löytävät tiensä uusiin aluevaltauksiin. Itse asiassa mehitähden kukkakin on aika sievä. Ostin pari viikkoa sitten puutarhamyymälästä alehintaan kaksi varsin tuhtia mehitähtea ja istutin ne laakeaan astiaan, jonka sijoitin aurinkoiseen, mutta sateelta suojaiseen paikkaan. Mehitähdet eivät paljon vettä kaipaa. Mietin tässä, pitääkö minun siirtää kasvit syksyllä maahan, vai saisinko ne talvehtimaan ruukussaan? Josko kaivaisin ruukun vaikka maahan? Onko joku kokeillut?

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukkaa älkää istuttako, jos haluatte sen nököttävän vuodesta toiseen samalla paikalla. Se nimittäin on aika hanakka leviämään ja kohta sen yhden vatukan sijasta on kokonainen pöheikkö. Minä hölmö olen lähtenyt siirtelemään niitä vatukkavauvoja erinäisten paikkojen täydennykseksi ja nyt sitten saan ahkerasti kaivella uusia sukupolvia pois. Tuoksuvatukallakin on hyvät puolensa. Sen voi leikata täysin matalaksi ja sieltä se versoo  keväällä reippaasti yhtään nurkumatta. Se jopa on leikattava muutaman vuoden välein kunnolla tai muuten siitä tulee varsinainen risukko. Tuoksuvatukka näyttää keräävän runsaasti kaikenlaisia pörriäisiä ja olen ajatellut, että esimerkiksi hedelmäpuiden ja marjapensaiden läheisyydessä siitä saattaa olla etua.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervot ovat aloittaneet kukintansa. Myös niissä kuuluu hurja pörinä ja surina, sillä mehiläiset näyttävät kovasti tykkäävän pitsimäisistä kukinnoista. Töyhtöangervo näyttää viihtyvän myös vähän varjoisemmalla paikalla. Ihan polun tai kulkutien viereen sitä ei kannata istuttaa, sillä etenkin kukinta-aikaan se tuppaa kallistumaan ja kaatumaan. Vuosien mittaan meidän töyhtöangervot ovat tehneet paljon poikasia, joita olen istuttanut uusiin paikkoihin ja antanut myös tuttaville. Pienet alut on toki helppo kiskaista maasta kompostin täytteeksi, ellei niitä halua hyödyntää.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensia on yksi näyttävimmistä köynnöksistä. Minun mielestäni. Tämä rehottaa talomme varjoisemmassa päädyssä ja on levittäytynyt myös maahan. Meillä on köynnöshortensiaa muuallakin ja viimeksi istutin yhden yksilön aloittelemaan kasvuaan Ukkokullan tekemän betonimuurin peittämiseksi. Köynnöshortensia on aluksi hidas ja näyttää nököttävän paikallaan tekemättä yhtään mitään. Ei kasva eikä kuole. Siitä ei kannata hätääntyä, sillä aikansa juurruttuaan se innostuu kasvamaan ja palkitsee kärsivällisyytemme. Kevättalvella pystytän korkeat tikkaat talon seinustalle ja leikkaan kaikki kattorakenteisiin pyrkivät versot pois. Köynnöshortensia toimii erinomaisesti myös maanpeitekasvina.


Köynnöshortensian peittämää seinää vastapäätä on alue, joka rajoittuu kunnan puistometsään. Tämä paikka on ollut meillä vähemmän kiinnostuksen kohde pitkään, mutta parin viime vuoden aikana olen ryhtynyt kohentamaan sitä. Paikka on suurien puiden varjostama ja siellä kasvaa entuudestaan pari vanhaa rhodoa, joista toinen on oikeastaan vain yksi isosta pensaasta sinnittelemään jäänyt oksa. Vuosi sitten istutin pari uutta rhodoa ja siirsin samalle alueelle myös kaksi mahoniaa pois liian aurinkoisesta paikasta. Alueen aurinkoisemmassa päässä kasvaa muutamia tuijia, joiden ajattelin kasvavan näköesteeksi metsikköön myöhemmin rakennettavaa kulkuväylää ajatellen. 

En ole rhodojani erityisemmin hoitanut, mutta eivätpä nuo ole sitten kukkineetkaan. Kielot ovat valloittaneet alueen ja näyttivät jo tukehduttavan nuo uudet rhodot kokonaan. Lisäksi tuijien lähistölle vuosia sitten istutetut tuoksuvatukat pyrkivät kohti valoa ja rötköttivät aina sateen jälkeen rhodojen niskassa. Vähän aikaa sitten kyllästyin hoitamattoman näköiseen paikkaan ja kaivoin hikipäässä tuoksuvatukat pois. Toivottavasti sain niiden juuret sen verran hyvin ylös, ettei uutta kasvustoa ilmesty. Revin myös kieloja aivan surutta, sillä niiden leviämistä ei taida mikään estää. Lopuksi katoin rhodojen alustat märällä sanomalehdellä, jonka peitin oksahakkeella. 

Rhodojen alustalle olen jo aiemmin lisännyt rhodomultaa ja nyt olen hellinyt heitä myös rhodolannoitteella ja runsaalla kastelulla. Niin pitää kuulemma tehdä juuri nyt, sillä rhodot alkavat muodostaa kukka-aihioita edellisen kukinnan päätyttyä.


Futismatsit harvenevat ennen kuin loppuvat kokonaan. Sohvalla istuminen kauniina kesäiltana tuntuu vähemmän hölmöltä, kun laittaa samalla puikot suihkimaan. Parhaillaan on menossa näiden maailmanmestaruuskisojen neljännet villasukat. Ensimmäiset pöllösukkani sain valmiiksi muutama ilta sitten. Silmiin käytin lilaa lankaa, koska varastoistani ei löytynyt ainuttakaan tarkoitukseen sopivaa helmeä. Hiukan huonosti nuo silmät kuvassa näkyvät, mutta kyllä ne siellä ovat. Seuraaviin pöllösukkiin onkin jo helmet hankittuina. Tässä välissä harjoittelen Broken seed -mallia.

 
Ja sitten jatkamaan kesäistä hellepäivän viettoa.
 

27 kommenttia:

  1. Monet kauniit kasvit jäävätkin usein suurikukkaisten varjoon, eikä niihin tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Minä fiksuna olen suursiivonnut viimeiset kaksi hellepäivää... Tänään ajattelin olla tekemättä mitään. Niinpä kuitenkin löysin itseni kasvihuoneesta tukemasta tomaatteja. Tuli parempi hiki kuin saunassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvihuoneessa on aurinkoisella säällä niin lämmintä, etten voisi kuvitella kahvittelevani siellä. Ehkä isommassa kasvarissa on enemmän ilmatilaa.

      Poista
  2. Hienoja kukkia. Multa ainakin katosi viime talven aikana tuo mehitähti penkin reunasta, jos ei sitten jostain putkahda uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Lääh =) Olet tällä kuumuudella puutarhassakin ahertanut - hurjaa. Onneksi oli pieni urakka kyseessä. Meillä on vaan keskitytty pyykinpesuun ja sisällä vilvoitteluun. siinäkin on tietysti puolensa kun uusia ideoita pukkaa. Upeita kukkijoita puutarhat pullollaan parhaillaan tuo valkea löytösi in erityisen kaunis =) Mukavaa helleviikkoa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuliset ilmat ovat suosineet pyykinpesua.

      Poista
  4. Teillä on iloksenne koko ajan uutta seurattavaa ja ihailtavaa! Kauniita kukkasia, mehitähti on tosiaan kaunis!
    Olin tällä helteellä tyttärellä vähän piikana, kaivoin kirsikkapuitten ympäristöstä vuohenputkea ja leinikin juurakkoja pois, sieltähän löytyi ihania kiviä ja kalliotakin. Ja sain uuden idean pienen kivikkotarhan tekemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan jännä, miten ne ideat hyppivät milloin mistäkin.

      Poista
  5. Tähdikki oli minulle uusi tuttavuus. Nupusta ei heti arvais miten kukat levittäytyy.
    Töyhtöangervosta tykkään kovasti, minulla on sitä useammassa paikassa ja olen levittänyt siementaimista ja jakanut niitä muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töyhtöangervo on tosiaan erinomainen siementäjä. Pieniä taimia riittää muille jaettaviksi.

      Poista
  6. Ihana helle! Kauniita kukkia! Ja onnea Sinivaleunikosta!

    VastaaPoista
  7. Oletpa ollut ahkerana helteessäkin! Ja ihania kukkasia.
    Minulla on tuoksuvatukka nököttänyt nurmikon ympäröimänä samalla paikalla vuosikausia sen kummemmin leviämättä. Tai no, taisi lehtikompostin kupeessa yksi verso tänä vuonna olla. Istutin tuoksuvatukan aikanaan peittämään näkyvyyttä komposteille. Ensimmäiset vuodet puska nyyrysi ison koivun kupeessa. Kun koivu kaadettiin, tuoksuvatukka on ruvennut kasvamaan ja kukkimaan, mutta ei ainakaan vielä ole levinnyt liikaa. MInulla oli sitä aikanaan myös rivitalon pikkupihassa näkösuojana, eikä sielläkään ollut ongelmia liiallisen leviämisen kanssa. Mahtaakohan olla sama pensas? Risukkomaisuudenkaan kanssa ei ole ollut ongelmaa. En koskaan leikkaa tuoksuvatukkaa kokonaan alas, poistan vain kukkineet, kuivat oksat kokonaan. Seuraavana vuonna kukkivat sitten edellisen vuoden versot samaan tapaan kuin vadelmapensaillakin. Mitään risukkoa ei ole syntynyt. Jos leikkaisi maata myöten, ei kukkia olisi sinä vuonna ollenkaan. Tiedän, että moni muukin on kyllästynyt tuohon vaatimattomaan pensaaseen, mutta minä en ainakaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin, että kasvi kuin kasvi elää erilaisissa paikoissa eri tavoin. Ehkä nurmikko estää tuoksuvatukan leviämisen. Kyllä minäkin siitä tykkään, mutta sopivassa paikassa. Olen myös huomannut, että se kyllä kukkii samankin vuoden versoilla, joskaan ei niin aikaisin eikä ehkä yhtä komeasti.

      Poista
  8. Heh, yritin tuossa yhtenä päivänä kiskoa rikkaruohoja + 30 asteen helteessä. Hiki valui noroina jo parin ensimmäisen minuutin jälkeen ja kun kroppa on lämmennyt, saa kimppuunsa paarmat. Eihän siitä rikkaruohojen nyhtämisestä sitten mitään tule, kun toisella kädellä pyyhkii hikeä ja toisella huitoo paarmoja. Ihanan rehevää teillä ja tuttuja kasveja, meilläkin mökillä töyhtöangervo on nyt kukassa, isä sitoi sen vähän kiinni, etteivät kukkavanat ihan maahan asti taitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaruohojen kitkeminen on helteessä siksikin hankalaa, että kuivasta maasta rikat lähtevät huonommin ja juuri saattaa katketa maan sisään. Sateen jälkeen olisi varmaankin paras hetki kitkeä rikkaruohoja.

      Poista
  9. Siinä kohtaa, kun on joku tuollai kovasti leviävä, niin ihmettelee itseään. Mulla leviää ruusut yli äyräiden, Kempeleen kaunotar ja valamon ruusu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valamon ruusuni on vielä aika pieni, mutta näyttää kasvaneen leveyttä enemmän kuin moni muu ruusupensas. Juuriversoja ei ainakaan vielä ole ilmestynyt.

      Poista
  10. Kiitos, sain nimen pikkulaukalla! Syksyllä olen niitä istutellut useampaan paikkaan, mutta autuaallisesti unohtanut nimen... Nyt viisastuin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, miten monelle kasville olen itsekin täältä blogimaailmasta löytänyt nimen.

      Poista
  11. Nyt todellakaan ei tule vilu ;)
    Ihailen noita sukkia, itse tykkään neuloa myös, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys opetella noin upeita kuvioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutomisen suhteen en kyllä ole mikään erityisen hyvä, mutta innostun kuitenkin aina yrittämään jotain uutta. Joskus joutuu kutomaan ja purkamaan, mutta lopulta sitten oikea malli löytyy.

      Poista
  12. Minä tunnen tuoksuvatukan toisella nimellä eli koristevadelmana. Onhan se kova leviämään, mutta nurmikon reunalla sen saa pysymään aisoissa ruohonleikkurilla.

    Laitoin blogiini linkin aikaisempaan postaukseesi. Linkki: http://saveajapapuja.blogspot.fi/2014/07/kukkiva-heinakuu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koristevadelma onkin varmaan tuoksuvatukan vanhempi nimi. Nurmikon reunaan minäkin olen sitä nyt siirtänyt ja siellä se sopii hyvin reunustamaan tonttia.

      Poista
  13. Kaunista. Pionit taitavatkin ansaita ihan oman postauksen. Mukavaa että on lämmintä, kuten kesällä kuuluu ollakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätin tänä kesänä kuvata kaikkia kukkia ylenmäärin, jotta olisi talvella jotain, millä herkutella. Pioneja tulee kyllä kuvattua muutenkin ylenpalttisesti.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!