Esittele kiva blogi ja se siirtyy eteenpäin

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Emilie Hurahtanut -blogista laittoi mukavan haasteen, josta otan kopin tässä. Haasteena on esitellä 3 blogia joista pidän. Esitellyt blogit saavat näin haasteen siirtää sitä osaltaan eteenpäin.

Mukulasta kasvattamani valkoinen Karjalanneito

Jokainen tietää, miten vaikeaa tai jopa mahdotonta on asettaa erilaisia blogeja minkäänlaiseen arvojärjestykseen. Siksipä en sitä teekään. Luen ja seuraan lukuisia blogeja suurella intohimolla ja ainoa syy, miksi listallani on parhaillaan siellä näkyvät blogit, on se, etten ole ehtinyt kaikkiin muihin tutustua. Luultavasti löytyy melkoinen määrä mielenkiintoisia blogeja, joita en vain ole vielä löytänyt.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Valitsin tähän haasteeseen kolme blogia, joista pidän seuraavista syistä:

TainaT:n Kahelinkulma on mukava blogi, koska siellä tarinoidaan minun lapsuudenmurteellani. Pääkaupunkiseudulla vuosikymmeniä asuneena en enää itse taida juuri laisinkaan vanhempieni murretta, mutta sanat ovat tuttuja ja Tainan juttuja lukiessani koen palaavani isovanhempieni, tätien, setien ja serkkujen maailmaan. Niin ja omien vanhempieni sekä osittain myös omaan lapsuuteeni.

Kahelinkulmassa on myös mainio tekemisen meininki, mielenkiintoisia kasveja ja aivan ihania kiviä, joita lähes kivettömällä tontilla asuvana suorastaan kadehdin. Huumorilla ryyditetyssä blogissa kunnioitetaan luontoa ja kierrätetään monia tavaroita hienosti ideoiden. Pidän myös siitä, että Taina tarttuu hommaan kuin hommaan pelkäämättömästi ja hallitsee vaikkapa traktorin käytön. 

Kivipellon Sailalta saatu Kullero - Trollilus europaeus

Kivipellon Saila kirjoittaa nimensä mukaista blogia. Tutustuin Sailaan puutarhabloggaajien kesäkuisessa tapaamisessa ja sen myötä hänen bloginsa sai ihan uuden ulottuvuuden. Niin se vain on, että kun on saanut tilaisuuden kohdata jonkun netti-ihmisen livenä, hänen tekstinsä ja kuvansa saavat ikäänkuin lihaa ympärilleen ja alkavat elää inhimmillisempänä myös tietokoneen ruudulla. 

Eikä muuten sovi unohtaa Sailan söpöjä kissoja: Nöpöä ja Suloa.

Pikkulaukka

Mökkipuutarhassa -blogin Pirjo tarinoi pitkään mökkipuutarhastaan, joka on aivan ihana metsäpuutarha. Nyttemmin hän rakentaa myös omakotitalon puutarhaa, ja projektia on ollut mukava seurata sen alkumetreiltä saakka. Puutarhasta tulee hieno. Pirjolla on yleensä todella kauniita ja usein myös hyvin taiteellisia kuvia kasveistaan.

Niin, ja Pirjollakin on kerrassaan mahtavia kivenjöriköitä pihassaan. Miten sitä voikin olla näin kivimaaninen tyyppi, että hienoissa blogeissa käydessään ensimmäisenä silmä osuu kivenmurikoihin.

Harjaneilikka - Dianthus barbatus

Minusta blogissa saa olla tekstiä, mutta myös kuvilla on tärkeä rooli. Kauniita ja taitavasti otettuja kuvia katselen mielelläni, ja usein ne herättävätkin innostuksen oppia kuvaamaan paremmin. Taidan vain olla sen verran luupää ja ilmeisesti omaan pelkästään kyvyn katsoa toisten kauniita kuvia, mutta en saa niitä itse aikaan.

Päivänkakkara - Leucanthemum vulgare

Kuvat innostavat tutustumaan uusiin kasveihin ja tämän blogimaailman ansiosta puutarhani onkin runsastunut monin tavoin. Koen tärkeäksi nähdä, millaiseen paikkaan itse kukin kasvinsa on istuttanut ja kenties, mitä muuta on sen ympärillä. 

Punakärsämö 'Paprika' - Achillea millefolium

Teksti on minulle tärkeää, koska yleensäkin luen paljon. Puutarhablogeista olen löytänyt valtaisan määrän tietoa kasveista ja kaikesta niihin liittyvästä, joten pelkät kasvien nimet laajemmista tiedoista puhumattakaan ovat usein kullanarvoisia. 

Varjolilja - Lilium martagon

Puutarhablogit ovat minulle uusi ulottuvuus elämään ja erityisesti itselleni tärkeään puutarhanhoitoon. Täältä blogimaailmasta olen saanut aivan valtavasti tietoa, innoitusta ja samalla aaltopituudella olevia, ihania ihmisiä elämääni. Välillä tuntuu, kuin Ukkokulta olisi vähän mustasukkainen kaikesta blogiin ja puutarhaan liittyvästä. Hän kun ei ole näistä asioista innostunut, ei hän myöskään kunnolla kykene niistä kanssani keskustelemaan. Kokee kai tällä saralla jäävänsä vähän syrjään.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Taas on yksi kesäsunnuntai kääntymässä iltaan. Tulevalle viikolle toivon vaihteeksi auringonpaistetta, jotta puutarha kuivuisi näistä jatkuvista sateista. Kaikenlaisia kaivu- ja istutussuunnitelmia pyörii päässä alituiseen, mutta muiden kiireiden vuoksi en ole pahemmin ehtinyt puutarhassa mitään tehdä. Suunnitelmat muhikoon, mikäs kiire tässä. Myöhemmin illalla siirryn lukemaan blogipostauksianne tabletilta. Saa Ukkokultakin eukkonsa ainakin fyysisesti samaan huoneeseen. Henkisesti taidan liidellä kukkien valtakunnassa.

Tässä siis teille Kahelinkulman TainaT, Kivipellon Saila ja Mökkipuutarhan Pirjo haaste laitettavaksi eteenpäin.

Mukavia kesäpäiviä teille kaikille!

Heinäkuista hellettä

Tänään piti tehdä betonihommia, mutta ulkona on niin kuuma. En yhtään valita. Aurinkoa ja lämpöä toivoin jokaisena kesäkuun päivänä, jolloin vedin villasukat jalkaan niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta pihatöitä ei kukaan järkevä ihminen tuolla paahteessa jaksa tehdä. Maanantaina olin vähemmän järkevä ja kävin rakentamassa Lapsen pihaan pari kukkapenkkiä. Tehtävä ei onneksi ollut suuren suuri, mutta varmasti ohikulkijoita nauratti nähdessään mustan naamani. Multaisilla hanskoilla tuli yhden jos toisenkin kerran pyyhittyä solkenaan valuvaa hikeä otsalta ja leualta. Tulipa kokeiltua mutanaamiota oikein työnteon lomassa.

Peurankello - Campanula glomerata

Pionit tietenkin kukkivat edelleen, mutta tänään ette saa ainuttakaan pionikuvaa. Muuten menee monen muun kehumisen ansaitsevan kasvin vuoro tyystin ohi.

Tähdikki - Ornithogalum magnum

Ihmettelin jonkin aikaa, mikä kumma lupiinimainen kukkanen nousee olopihan vuorimännyn kupeesta. Olinpa kuitenkin säilyttänyt kyseisen kasvin tiedot ja Tähdikiksi tämä osoittautui. Ei kylläkään kukkinut huhti-toukokuussa, vaan vasta nyt. Sopii mnulle, pääasia, että kukkii.

Pikkulaukka - Allium ostrowskianum

Pikkulaukatkin ovat kauniita ja pienestä koostaan huolimatta ilahduttavat melkoisesti. Penkissäni on niitä sekä keltaisena että pinkkinä. Joka kesä ihmettelen, mikä kumma pikkutulppu täältä vielä on tulossa, mutta ei tulppaani laisinkaan, vaan uskollisesti kukkiva pikkulaukka kavereineen. Kerrankin olen älynnyt sipuleita istuttaessani, etten ole tunkenut niitä keskelle kukkapenkkiä, jolloin kukat olisivat aikaa sitten jääneet isompiensa jalkoihin.

Mehitähti - Sempervivum

Mehitähti on nätti sellaisenaankin. Pidän sen "poikasista", jotka sopivassa paikassa löytävät tiensä uusiin aluevaltauksiin. Itse asiassa mehitähden kukkakin on aika sievä. Ostin pari viikkoa sitten puutarhamyymälästä alehintaan kaksi varsin tuhtia mehitähtea ja istutin ne laakeaan astiaan, jonka sijoitin aurinkoiseen, mutta sateelta suojaiseen paikkaan. Mehitähdet eivät paljon vettä kaipaa. Mietin tässä, pitääkö minun siirtää kasvit syksyllä maahan, vai saisinko ne talvehtimaan ruukussaan? Josko kaivaisin ruukun vaikka maahan? Onko joku kokeillut?

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukkaa älkää istuttako, jos haluatte sen nököttävän vuodesta toiseen samalla paikalla. Se nimittäin on aika hanakka leviämään ja kohta sen yhden vatukan sijasta on kokonainen pöheikkö. Minä hölmö olen lähtenyt siirtelemään niitä vatukkavauvoja erinäisten paikkojen täydennykseksi ja nyt sitten saan ahkerasti kaivella uusia sukupolvia pois. Tuoksuvatukallakin on hyvät puolensa. Sen voi leikata täysin matalaksi ja sieltä se versoo  keväällä reippaasti yhtään nurkumatta. Se jopa on leikattava muutaman vuoden välein kunnolla tai muuten siitä tulee varsinainen risukko. Tuoksuvatukka näyttää keräävän runsaasti kaikenlaisia pörriäisiä ja olen ajatellut, että esimerkiksi hedelmäpuiden ja marjapensaiden läheisyydessä siitä saattaa olla etua.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervot ovat aloittaneet kukintansa. Myös niissä kuuluu hurja pörinä ja surina, sillä mehiläiset näyttävät kovasti tykkäävän pitsimäisistä kukinnoista. Töyhtöangervo näyttää viihtyvän myös vähän varjoisemmalla paikalla. Ihan polun tai kulkutien viereen sitä ei kannata istuttaa, sillä etenkin kukinta-aikaan se tuppaa kallistumaan ja kaatumaan. Vuosien mittaan meidän töyhtöangervot ovat tehneet paljon poikasia, joita olen istuttanut uusiin paikkoihin ja antanut myös tuttaville. Pienet alut on toki helppo kiskaista maasta kompostin täytteeksi, ellei niitä halua hyödyntää.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensia on yksi näyttävimmistä köynnöksistä. Minun mielestäni. Tämä rehottaa talomme varjoisemmassa päädyssä ja on levittäytynyt myös maahan. Meillä on köynnöshortensiaa muuallakin ja viimeksi istutin yhden yksilön aloittelemaan kasvuaan Ukkokullan tekemän betonimuurin peittämiseksi. Köynnöshortensia on aluksi hidas ja näyttää nököttävän paikallaan tekemättä yhtään mitään. Ei kasva eikä kuole. Siitä ei kannata hätääntyä, sillä aikansa juurruttuaan se innostuu kasvamaan ja palkitsee kärsivällisyytemme. Kevättalvella pystytän korkeat tikkaat talon seinustalle ja leikkaan kaikki kattorakenteisiin pyrkivät versot pois. Köynnöshortensia toimii erinomaisesti myös maanpeitekasvina.

Köynnöshortensian peittämää seinää vastapäätä on alue, joka rajoittuu kunnan puistometsään. Tämä paikka on ollut meillä vähemmän kiinnostuksen kohde pitkään, mutta parin viime vuoden aikana olen ryhtynyt kohentamaan sitä. Paikka on suurien puiden varjostama ja siellä kasvaa entuudestaan pari vanhaa rhodoa, joista toinen on oikeastaan vain yksi isosta pensaasta sinnittelemään jäänyt oksa. Vuosi sitten istutin pari uutta rhodoa ja siirsin samalle alueelle myös kaksi mahoniaa pois liian aurinkoisesta paikasta. Alueen aurinkoisemmassa päässä kasvaa muutamia tuijia, joiden ajattelin kasvavan näköesteeksi metsikköön myöhemmin rakennettavaa kulkuväylää ajatellen. 

En ole rhodojani erityisemmin hoitanut, mutta eivätpä nuo ole sitten kukkineetkaan. Kielot ovat valloittaneet alueen ja näyttivät jo tukehduttavan nuo uudet rhodot kokonaan. Lisäksi tuijien lähistölle vuosia sitten istutetut tuoksuvatukat pyrkivät kohti valoa ja rötköttivät aina sateen jälkeen rhodojen niskassa. Vähän aikaa sitten kyllästyin hoitamattoman näköiseen paikkaan ja kaivoin hikipäässä tuoksuvatukat pois. Toivottavasti sain niiden juuret sen verran hyvin ylös, ettei uutta kasvustoa ilmesty. Revin myös kieloja aivan surutta, sillä niiden leviämistä ei taida mikään estää. Lopuksi katoin rhodojen alustat märällä sanomalehdellä, jonka peitin oksahakkeella. 

Rhodojen alustalle olen jo aiemmin lisännyt rhodomultaa ja nyt olen hellinyt heitä myös rhodolannoitteella ja runsaalla kastelulla. Niin pitää kuulemma tehdä juuri nyt, sillä rhodot alkavat muodostaa kukka-aihioita edellisen kukinnan päätyttyä.

Futismatsit harvenevat ennen kuin loppuvat kokonaan. Sohvalla istuminen kauniina kesäiltana tuntuu vähemmän hölmöltä, kun laittaa samalla puikot suihkimaan. Parhaillaan on menossa näiden maailmanmestaruuskisojen neljännet villasukat. Ensimmäiset pöllösukkani sain valmiiksi muutama ilta sitten. Silmiin käytin lilaa lankaa, koska varastoistani ei löytynyt ainuttakaan tarkoitukseen sopivaa helmeä. Hiukan huonosti nuo silmät kuvassa näkyvät, mutta kyllä ne siellä ovat. Seuraaviin pöllösukkiin onkin jo helmet hankittuina. Tässä välissä harjoittelen Broken seed -mallia.

 
Ja sitten jatkamaan kesäistä hellepäivän viettoa.