tiistai 4. marraskuuta 2014

Valmistautumista luopumiseen


Eilinen päivä kului vanhempieni 17-vuotiaan Meetu-kissan kanssa eläinlääkärissä. Meetulla on vanhoille kissoille yleinen munuaisten vajaatoiminta, joka aiheuttaa sille mm. ummetusta. Vajaa kaksi kuukautta sitten olimme edellisen kerran saman vaivan vuoksi eläinlääkärissä. Tutkittiin, otettiin verikokeita ja röntgenkuvia. Suoli oli täynnä tavaraa ja kissalle annettiin peräruiske, pahoinvointilääkettä ja nesteytystä. Kissa ei kestä syömättömyyttä ja sen elimistö kuivuu jo vuorokauden paastolla. Meetu toipui, mutta nyt samat vaivat toistuivat. Meetu lopetti syömisen ja vain huusi. Aivan kuin se olisi kaiken aikaa valittanut kipua: "Oivoi, voivoi", kuten se varmasti tekikin.

Järkyttävää, miten nopeasti kissa tosiaan menee huonoon kuntoon. Viikonlopun aikana Meetun turkki muuttui takkuiseksi ja kiillottomaksi. Pienestä koostaan huolimatta se näytti kutistuneen entisestään. Jälleen Meetu nesteytettiin, se sai vitamiinipiikin ja suolen toimintaa edistävän lääkkeen.Tänään se voi vähän paremmin, mutta on hiljainen ja vetäytyvä. Yleensä Meetun kanssa voi käydä pitkiä keskusteluja ja aivan varmasti se huolehtii omasta puheenvuorostaan. 

Meetu on ollut runsaan vuoden vanhempieni hoidossa, mutta tosiasiassa se on pikkuveljeni kissa. Eläinlääkärin, vanhempieni ja veljeni perheen kanssa on sovittu, että katsomme, miten Meetu toipuu tästä prosessista. Jos se ei toivu tai jos ongelmat uusiutuvat lähiaikoina, Meetu pääsee kissojen taivaaseen hiirestämään. Se on helpompaa Meetulle ja helpompaa kaikille. 

Kissan tutkiminen ja hoitaminen eläinlääkärissä on sekin aika rankka prosessi. Huonosta olostaan huolimatta Meetu laittoi eilenkin täysillä vastaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen yläkroppa piti peittää pyyhkeellä ja kaksi ihmistä piteli sitä aloillaan, jotta saatiin tarpeellinen määrä nestettä menemään sen ihon alle. Tällä kertaa röntgenkuvan ottaminen sujui ilman suurempia kynsimisiä. Lyijysuojat päälle, tukevat nahkarukkaset käsiin ja kahden ihmisen voimin kissa kyljelleen. Yksi kunnon karjaisu Meetulta ja kuva oli otettu. Ilmeisesti Meetu oli jo todella väsynyt, sillä nyt ei vuotanut veri sen enempää minulta kuin hoitajaltakaan.

Nyt on alakuloinen olo, sillä Meetun tulevaisuus ei kovin valoisalta näytä. Jos Meetu tästä toipuu, parane se ei kuitenkaan. Tässä kohtaa tiedän monien sanovan, että sehän on vain kissa. Muistan, kuinka eräs ihminen taivasteli 400 euron eläinlääkärilaskua, jonka maksoin hoidatettuani muutama vuosi sitten Juuson hampaita. Tällä ihmisellä on itsellään koira, eikä hän laisinkaan epäröi laittaa vaikka tuplasti enemmän sen hoitoon. Mutta maatiaiskissan hampaisiin... ei kuulemma.

Onneksi saan itse päättää, mihin rahani hassaan. Juuso on minulle niin tärkeä, etten kahdesti mieti, hoidatanko vaiko en. Onneksi Juuso voi vielä ihan hyvin, mutta illalla kotiin tultuani ajattelin, että jonain päivänä minunkin on tehtävä päätöksiä, jotka johtavat hyvästeihin ja luopumiseen. Toivotaan, että siihen on vielä pitkä aika.


Tavallisia kissoja ei ole olemassa.

- Colette -


22 kommenttia:

  1. Voi Meetu. Tuollaiset vaivat taitaa olla aika yleisiä vanhoilla kissoilla. Meidän Vilma-kissa kärsi myös juuri tuollaisista vaivoista ja lopulta pääsi kissojen taivaaseen. Kyllä oli vaikea reissu viedä hänet viimeiselle matkalle, mutta ei tarvinnut enää kärsiä. Vilma oli 18-vuotias.
    Kaikki kissat ovat yksilöitä ja 17 vuotta on pitkä aika ja luopuminen on vaikeaa, voimia Sinulle ja muille läheisille.

    VastaaPoista
  2. Voi, mitkä ihanat Juuson masuvillat!

    17 vuotta on kissalle todella kunnioitettava ikä. Niinhän se on niin meillä ihmisillä kuin kissoillakin, että kun ikää tulee niin voimat ehtyvät ja vaivat lisääntyvät. Joskus olen miettinyt, että eläimet ovat kuitenkin onnellisemmassa asemassa, heidän ei tarvitse loputtomasti kärsiä. Vastuuntuntoinen omistaja voi tehdä raskaan, mutta oikean päätöksen päästää ystävä kärsimyksistään. Ihmisen on kituutettava niin kauan, kuin jollain keinolla saadaan elämää pidettyä yllä, vaikka itse haluaisi jo pois.
    Vaikka päätös on todella vaikea, on suurempaa ystävyyttä parantumattomasti sairasta lemmikkiä kohtaan päästää se pois, kuin itsekkäistä syistä antaa sen kärsiä.
    Oi, olipa surullista, mutta nämäkin asiat on lemmikin omistajan joskus käytävä läpi.

    Meidän Nipsu on Juuson kanssa samanikäinen ja on onneksi vielä ihan yhtä vetreässä kunnossa kuin Juusokin. Viime kerralla eläinlääkärikin sanoi, että ei uskoisi niin iäkkääksi.
    Ja ehdottomasti maalaiskissan elämä on yhtä arvokas kuin rotukissan tai koiran.

    Pusuja Juuson masuvilloihin ♥

    VastaaPoista
  3. Voi surkeus mikä tilanne. Nyyh. Onneksi on jo piiiitkä elämä takana. Tsempit sulle ja Juusolle maharapsut.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle luopumisprossessiin.
    Eläimiin kyllä kiintyy kovasti.Muistan kun äitini ei olisi halunnut meille koiraa ja kun sitten siihen kiintyi niin eniten itki ja suri kun koira kuoli.
    Todella jo pitkän iän Juuso elänyt.. ♥ ♥

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti Meetun olo paranee. Kissa on perheenjäsen siinä missä ihminenkin.

    VastaaPoista
  6. Voi pientä. Niin rankkaa on luopua omasta rakkaasta lemmikistä. Tsemppiä kovasti.

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Sattumalta juuri tänään pari tuntia aiemmin hieman itkeskelin, kun muuttolaatikoista tuli esille nippu reseptejä ja eläinlääkärin laskuja. Eläinlääkärin viimeisestä käynnistä on jo 20 vuotta, mutta vieläkin näen kissastamme unta. M. oli 23-vuotias, kun eläinlääkäri piti kutsua, hoidosta ja lääkkeistä ei ollut enää apua. Jouluisin laitamme kanervan ja kynttilän sen haudalle, kesällä kukkia.

    Itäsuomalaisen pikkukaupungin apteekissa työntekijä ihmetteli: Lääkkeitä eläimelle??? Olisi tehnyt mieli vähintään vaihtaa apteekkia, mutta tärkeintä oli lääkkeet saada. Pitivät silloin vielä toivoa yllä.

    Voimia teille!

    VastaaPoista
  8. Voi Meetua : (

    Luopuminen on tuskaa, mutta toisaalta sairaan eläimen olon pitkittäminen on myös. Kovasti voimia tulevaan!

    VastaaPoista
  9. Luopuminen on vaikeaa aina. Tsemppiä <3!

    VastaaPoista
  10. On niin tuskallista päättää milloin on hetki luopua!

    VastaaPoista
  11. En osaa tähän mitään kommentoida, sillä huomenna aamupäivällä meillä on eläinlääkäri Malla-kissan kanssa.
    Jotain on kissallani pahasti pielessä, ehkä juuri munuaisten toiminnasta on kyse. Toivottavasti Malla saa vielä elinvoimaa....
    Kaikkea hyvää lemmikeille.

    VastaaPoista
  12. Voimia sinulle! Minä tein pari viikkoa sitten sen raskaimman päätöksen koirani elämästä. Lemmikit ovat niin rakkaita, että eipä sitä tule rahaa ajateltua hoidon suhteen. En halua lemmikkini kuitenkaan kärsivän, joten päätös lopettamisesta on vain joskus tehtävä, niin raskasta kuin se onkin. Kyynelten virratessa poskillani lähetän sinulle voimahalauksen!

    VastaaPoista
  13. Voi, on raskas tilanne. Me jouduimme ekemään kaksi kuukautta sitten sen vaikeimman päätöksen Onni - kissan kohdalla. Munuaisten vajaatoiminta on hurja sairaus, koska yht äkkiä etenee niin nopeasti. Onni ei ehtinyt kärsiä kovista kivuista. Sanotaan, että suurin rakkauden teko on päästää rakas lähtemään. Vaikka se on niin vaikeata ja lopullista.
    Voimia teille kaikille . Meetu ♥

    VastaaPoista
  14. Tuli ihan tippa linssiin kun luin tätä. Jos Meetun olo ei parane niin on armelias teko tehdä se raskas päätös ja päästää rassukka vihreille niityille :(. Mekin jouduimme 5 vuotta sitten lopettamaan rakas Kalle-kissamme, mikä ei todellakaan ollut helppo päätös, mutta kissalle oli kaikkein paras ratkaisu. Tämä on klisee, mutta täytyy vaan nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä kuin se olisi viimeinen, koskaan ei voi tietää. Voimia sinne!

    VastaaPoista
  15. Voimia. Olen itse aikoinani joutunut viemaan rakkaan koirani eläinlääkäriin viimeiselle matkalle. Tiedän, miltä tuntuu.

    VastaaPoista
  16. Between, täytyy vain kiittää vuosista jotka saa ja muistoista. Mutta joitakin menetyksiä ei unohda koskaan.

    VastaaPoista
  17. Varmasti oikea päätös, jos kissa ei toivu entiselleen ja ikääkin on... että antaa hänen mennä.
    Tuohon kommenttiin sanoisin että sehän on vain kissa... Niin höpsis! Jos se on jollekulle rakas niin se on kuin ihminen, se on suuri ystävä! Eikä paremmasta väliä! Oli se sitten koira tai kissa, tai jollekin joku muu eläin. Se on silti yhtä rakas. Ja siitä kuuluukin välittää suurella sydämellä. Oli se sitten minkä rotuinen tai näköinen tahansa. Vaikka se onkin vain eläin, se voi omistajalleen olla paljon enemmän ja luopumisen hetkellä on vaikeaa! Yritän tähän kovasti hakea oikeita sanoja, enkä tiedä löysinkö niitä kuitenkaan... Minulle on lapsuuteni kodissa opetettu (kun meillä on ollut paljon erilaisia eläimiä... maatilaneläimiä.. mikä onkin siis täysin eri asia, että se on vain eläin..) Mutta haen tässä nyt sitä että lemmikki, se on paljon enemmän! Tiedän tapauksia joissa vanhuksilta kun on lähtenyt tärkeä lemmikki viereltään, on vanhus mennyt pois tolaltaan ja sitä kaipaa vierelleen jotain... ystävää! Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  18. Voimia teille vaikeaan ja rankkaan päätökseen.

    VastaaPoista
  19. Lemmik(e)istä luopuminen tulee ottamaan sitten joskus aikanaan täälläkin koville.

    VastaaPoista
  20. Meidän Doris jouduttiin lopettamaan tuon saman vaivan takia. Se meni, niin huonoon kuntoon, että lääkäri ehdotti lopettamista. Noi luopumiset on niin kamalan ikäviä juttuja, että en enää koskaa, en milloinkaan, enkä sit, enkä silloinkaan ota mitään eläintä !

    VastaaPoista
  21. Voi Meetua! Kissalla on jo kiitettävästi onnellisia vuosia takanaan, mutta vaikeita päätöksiä nuo ovat aina. Kauhea ajatus olisi, että eläimelle ei hankita hoitoa koska se on vain kissa, olisihan rikollista antaa sen kärsiä. Toivotan hyvää vointia Meetulle ja sinulle ja Juusolle paljon ihania yhteisiä hetkiä!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!