tiistai 27. tammikuuta 2015

Jälkiä lumessa



Kiertelin aikani kuluksi pihamaalla ja katselin erilaisia jälkiä lumessa. Alkavasta lumisateesta ja päivän tavanomaisesta harmaudesta johtuen valon määrä ei meinannut millään riittääkuvaamiseen. En ole mikään jälkiasiantuntija, mutta omat jälkeni tunnistan. Kukas muu sitä meidän alapihalla saapastelisi. Käyn välillä pudottamassa lumet kasvihuoneen katolta ja samalla vilkaisen, ovatko jänisverkot pysyneet pystyssä.


Rinteessä, syreenien alla kulkee jänöjussin vakioreitti ja tässä se on näköjään jäänyt pelehtimään lumeen. Oikeanpuoleiset jäljet ovat taasen Juuson. Yhtenä iltana sillä oli niin kiire kuopankaivuuseen, että se paineli rinteen yli suoraan alapihalle, niin pitkälle kuin flexi antoi myöten.


Näitä jälkiä en tunnista. Meidän pihalla pyörii oravia, harakoita ja viime päivinä myös mustarastaita. Mikähän noissa myrskytuulien alas pudottamissa koivunoksissa ja nuoressa lepäntaimessa on kiinnostanut, kun niiden ympärillä on näin tehokkaasti tepasteltu?


Puput ovat risteilleet alapihalla oikein urakalla ja pysähtyneet maasta törröttävien kasvien tai pensaiden kohdille. Ruusut näköjään kepaavat kaikissa lajeissaan. Yläkuvan jaloruusuista varsi lyhenee talven edistyessä ja alakuvan juhannusruusunkin kärkiä on naposteltu.



Juuson jäljet on helppo tunnistaa, sillä yleensä ne tekevät jonkinlaisen lenkin, jonka pituuden määrittelee flexin mitta. Eli jossain tuon lenkin lähellä on yleensä ihmisen jalanjäljet. Ukkokulta tai minä siellä yleensä seistään odottamassa, kunnes Juuso on saanut kuoppansa kaivettua ja lopulta sen myös peitettyä. Sitten palataan pikaista vauhtia takaisin sisälle.


Pikkupuutarhan kivelläkin on jokin eläväinen olento käynyt maailmaa tähyilemässä. Se saattaisi olla orava. Myös harakat pyörivät tuossa kiven lähistöllä, mutta jäljet eivät kyllä osu kuvauksiin.


Väriä saa pihamaalta tähän vuodenaikaan etsimällä etsiä. Mitään pitkiä pakkasjaksoja täällä meidän nurkilla ei vielä tänä talvena ole ollut, mutta parina päivänä pyörittiin -15 asteen tietämillä. Silloin rhodot olivat laittaneet lehtensä kylkeä myöten suppuun.


Tänään taas samainen rhodo löyhytteli lehtiään, kuin keväällä konsanaan. Mittari näytti niukin naukin pakkasta. Silti soisin rhodojen jatkavan talviuniaan vielä jonkin aikaa.


Hetki sitten alkoi taivaalta sataa untuvan keveitä lumihiutaleita. Keveitä toki, mutta niin tiheästi, että piakkoin voikin valmistautua jälleen lumitöihin. Ja se toinen kola tähän talouteen on edelleen hankkimatta. Jaksaisikohan sitä vielä huomenna lähteä omaishoitopäivän päätteeksi rautakauppaan?


 
Ihminen voi pitää koiraa, mutta kissa pitää ihmisiä, 
koska kissojen mielestä ihmiset ovat hyödyllisiä kotieläimiä.

-George Mikes-

26 kommenttia:

  1. Ihminen on hyödyllinen kotieläin :-D
    Nuo arvuuttelemasi jäljet voisivat kuulua oravalle, sillä ainakin on tuontapaiset jäljet. En kyllä ole mikään jälkiekspertti.
    Omat jälkensä on hyvä sentään tunnistaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikkakin on sellainen, missä oravat yleensä telmivät. Isoja kuusia ihan vieressä.
      En ole jälkiasiantuntija minäkään, mutta tuolla ulkona liikkuessa joskus toivoisi tietävänsä vähän enemmän.

      Poista
  2. Vilskettä näyttää olleen pihallasi :)

    Kylläpä olitkin tehnyt hienot listat siemenpusseista. Minullakin löytyy aina noita jaloja ajatuksia asioiden muistiin laittamisesta (tosin ei yhtä selkeitä muistiinpanoja) mutta kuten aina ovat suunnitelmat jääneet minulta toteutumatta siinä laajuudessa kuin haluaisin. Viime keväänä etsin käsiini edellisen vuoden muistiinpanot, ja kuinka ollakkaan alussa olin kirjoitellut hyvinkin kylvöpäivät ja itämiset ja koulinnat, mutta loppukylvöksien kohdalla oli näköjään into hävinnyt. Tietenkin etsin juuri niiden kirjoittamattomien tietoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on paha tapa listata kaikenlaisia asioita. Aika hyvin viime vuonna muistin kirjata myös seurantatietoja.Tosin loppukesää kohti kyllä into läsähti. Valokuvien avulla voi myös virkistää omaa muistiaan. Pitäisikin räiskiä kuvia enemmän. Kaikilla ei ehkä ole julkaisuarvoa, mutta huonommista saattaa löytyä itselle tärkeää tietoa.

      Poista
  3. Mielenkiintoisia jälkiä. Minä asun kerrostalossa ja täällä ei voi jälkiä seurailla, mutta mökillä, jonne ei ole matkaa kuin 2-3km, jälkiä on vaikka minkälaisia, pääasiassa kuitenkin jäniksen jälkiä. Nuoremmat puut täytyy suojata hyvin, muuten niistä on parhaat oksat menneet pupujen poskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä söi puput alkuvuosina kirsikkapuun ja pakkanen hoiti sitten loput sen nuoresta elämästä. Kovina talvina noille pupuille on kelvannut miltei mikä vaan hangesta esiin pilkistävä.

      Poista
  4. Jäljet lumessa kertovat omia tarinoitaan. Hassua, että piikkiset ruusunoksatkin kelpaavat jäniksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti näyttää ruusut kelpaavan pupuille. Onneksi syövät pensaista vain oksien kärkiä, jotka usein ovat muutenkin kuivia.

      Poista
  5. Onpas monenlaisia jälkiä! Sellaiset söpöt pikkulinnun jalanjäljet on hauskoja. Kissa taitaa tehdä vähän kettumaista jälkeä, vaikka ketulla kai onkin tasaisempi helminauha.

    Onneksi lunta ei kuitenkaan ole hirveästi, on eläintenkin helpompi liikuskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimillä taitaa olla keino selviytyä paljostakin lumesta. Juuson kaltaiset kotikissat ovat niin hyvinsyötettyjä, etteivät viitsi kahlata syvässä lumessa.

      Poista
  6. Jälkiä lumessa, ne ovat mielenkiintoisia seurata. Kissan jäljet ovat helpot samoin koiran, ketun jäljet myös tunnen ja tietysti pupun ja oravan.
    Samoin täällä rodot ovat menneet suppuun ja paljon muuta ei nyt enää olekaan näkyvissä lumen alta.
    Kissa pitää ihmistä, näinhän se menee ja hyvä näin.
    Juuso, Juuso.........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se jälkien pohtiminen kuuluu samaan kategoriaan linnuista ja muista luontoasioista kiinnostumiseen. Tai ehkä on vain liian vähän tekemistä...

      Poista
  7. Kiva on seurata jälkiä.
    Nyt kun kävelee luonnossa niin näkee paremmin ketä muita siellä liikkuu kun jää jäljet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kesällä on huomattavasti vaikeampaa tietää, kuka on edelläsi hetki sitten mennyt.

      Poista
  8. Minullakin on tapana tarkastella lumihankeen tulleita jälkiä. Jokunen rusakko on pyörinyt nurkilla, samoin oravia käy, sekä tietysti lintuja. Joskus näkyy pienet metsähiiren piiperrykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en olekaan vähään aikaan nähnyt nitä hiirenjälkiä, joita viime talvena kulki yhdessä paikassa ihan säännöllisesti.

      Poista
  9. Jälkien seuraaminen on kiintoisaa puuhaa.

    Meillä Riku-koira haluaisi aina lähteä seuraamaan pupujen ja kauriiden tekemiä jälkiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikulla taitaa olla metsäkoiran viettiä. Se haluaisi tuoda jotain purtavaa pataan laitettavaksi.

      Poista
  10. Teillä sitä lunta riittää, sääennusteensa taas luvattiin pääkaupunkiseudulle lisää....meillä sataa vaan vettä tai räntää! Ei siis ole paljon lunta täällä, että voisi jälkiä tarkkailla, eikä meillä paljon muuta olisikaan kuin kissanpolkuja ja linnun varpaiden jälkiä ruokintapaikan lähistöllä.
    Olen joskus miettinyt, että millainen suu rusakoilla oikein on kun ne tosiaan syövät juhannusruusuja ja ruusukvitteneitäkin. Eikö niillä mene piikkejä kitalakeen!?
    Minulla muuten on sellainen Fiskarsin lumentyönnin, miesväki työntelee kolaa ja minä käytän sitä omaa työnnintäni. Ihan hyvin toimii, eikä ole läheskään niin raskasta kuin jos lapiolla pitäisi lunta heitellä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa määrällisesti täällä ei kovin paljon lunta ole. Lämpöasteet ja vesisateet sulattavat aina uudesta lumesta vähintään kolmanneksen saman tien. Omassa pihassa on sentään vielä kohtalaisen puhdasta, mutta arvaa vain, miten kurainen auto on. Isoille teille ajetaan suolaa, joka nollakelissä tai lämpöasteissa roiskuu ympäriinsä.
      Ehkä pupuilla on suussaan samoja ominaisuuksia, kuin afrikan savanneilla käyskentelevillä kirahveilla. Nehän syövät korkeaksi kasvavia piikkipensaita ilman minkäänlaisia ongelmia.
      Meilläkin on lumentyönnin, mutta vähän hontelompi versio siitä Fiskarsin vempaimesta. Tänään tosin ostin kevytkolan, jonka leveys on 72 cm ja se tuntuu luistavan hyvin. Tuli pieni tietokatkos ja kotiin päästyäni seinustalla oli toinenkin uusi kola. Ukkokulta oli myös käynyt rautakaupassa. Että meillä on nyt sitten kolme kolaa. Pitäisi nyt kolat riittää.

      Poista
  11. Luonto se näyttää monet jäljet.

    VastaaPoista
  12. Blogissani on yksi juttu sinulle, käythän kurkkaamassa :)

    VastaaPoista
  13. Minunkin blogissani on sinulle jotakin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!