sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pääkallokelejä


Jo on ollut vaihtelevat ilmat. Viikon sisällä lumisateet ja plussakelit ovat vaihdelleet sujuvasti. Sunnuntaina, tiistaina ja perjantaina olemme saaneet huhkia tosissamme saadaksemme yön aikana sataneet lumet pois kulkuväyliltä. Kun homma on hoidettu, onkin sää lämmennyt kunnolla plussan puolelle ja niin piha kuin ympäristön tiet ovat muuttuneet peilijääksi. Koska suosin positiivista ajattelua, on näistä vesisateista ja keväisen tuntuisista litsislätsis-keleistä se hyöty, että kaikki sataneet lumimassat ovat kummasti vajonneet ja taas on tilaa uusille lumille. Vielä on sentään sen verran lumista, että voi hyvinkin tammikuuksi tämän ajanjakson tunnistaa.


Pääkallokelit saivat minutkin kaivamaan liukuesteet kenkiin kävelemään lähtiessäni. Olipa mukava liikkua kauppamatkalla, kun ei kaiken aikaa tarvinnut pelätä kaatuvansa. Lehdessä kerrottiin, että kaatumistakin voi harjoitella ja että kannattaisi kaatua selkä pyöristettynä. Mietinkin, miten monta kaatumistreeniä sujuva pyllähtäminen vaatisi. Yleensä liukastuminen tulee niin yllättäen, ettei siinä juuri mitään ehdi tehdä. Kunhan huitoo käsillään ilmaa ja toivoo, ettei mitään kovin olennaista särkyisi.


Liukuesteitä on kauppoihin alkanut ilmaantua monenlaisia. Useimmat ovat kyllä aika hankalia puettavia ja riisuttavia. Nämä minun vempaimeni ovat varsin yksinkertaiset ja yllättävän helpot laittaa kenkien päälle. Parhaat varmaan olisivat nastalliset kengät. Naapurilla on sellaiset nastakengät, joissa nastalistan saa sisään mennessä käännettyä pois käytöstä. Kaupassa oli aika äänekästä kulkea noiden piikkien kanssa.


En ole pariin päivään ehtinyt tietokoneelle, joten teidän blogipostauksianne oli aikamoinen määrä. Olisiko syynä lähestyvä kevät, mutta valtavan aktiivista tuntuu toiminta olevan itse kunkin kohdalla. Totesin, ettei tämän päivän jäljellä oleva aika riitä mitenkään kaikkien mielenkiintoisten juttujenne ja kuvienne kommentoimiseen. Maksaisikohan joku minulle, jos siirtyisin kokopäiväiseksi blogilukijaksi? Joillekin blogisteille kyllä maksetaan kirjoittamisesta, vaan blogilukemisella itsensä elättävistä en ole kuullut. Hmmm.

Eipä muuta tällä kertaa, kuin mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
 

32 kommenttia:

  1. Missähän sitä kaatumista kannattaisi treenata, minä meinasin tänään lenkillä kaatua muutaman kerran jäätiköllä johon kesi lunta oli päälle satanut ja siinä olisi ollut aika kova pohja jos siihen olisin mätkähtänyt. Siinä tilanteessa pyöristyminen ei tule mieleen vaikka se varmaan helpottaisi ettei luita mene rikki. Nastarenkaat alla on hyvä ajatus! Kaunis nukke :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin pitäisi harjoitella kaatumista oikein urakalla, jotta se pureutuisi selkäytimeen. Nastat ovat tosi tarpeelliset näillä keleillä, tuli omakohtaisesti kokeiltua.

      Poista
  2. Kyllä tosiaan on kelejä taas ollut. Ilman liukuesteitä ei meillä ainakaan lenkistä selviä. Onneksi pukki toi sellaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kekseliäs pukki. Enpä taida enää lenkille ilman liukuesteitä lähteä.

      Poista
  3. Järjestetäänköhän jossain jo liukkaan kelin kaatumiskursseja, kun niitä autoilukurssejakin on ;)
    Miehellä on sellaiset kengän pohjaan kiinnitettävät liukuestenastat. Muuten ei täällä pystyisi edes lenkillä käymään, meidän pihatielläkin on parempi jää kuin Äijänsuolla!
    Minä pysyn sisällä pirtissä. Se on varminta. Odotan kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahimmilla keleillä lienee tosiaan varminta pysytellä kotona, jollei ihan pakko ole mihinkään lähteä. Harmi vain, että välillä on ruokakauppaan mentävä. Kevättä odotellessa voisi tulla nälkä.

      Poista
  4. Hurjia pääkallokelejä on ollut, nastat ovat tarpeen niin jaloissa kuin kulkuneuvoissa. Seuraavan lumisateen jälkeen kaikki pehmeälle hangelle kaatumista harjoittelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti sitä kaatumista vielä joutuukin harjoittelemaan, jos lunta tulee hiihtokeleiksi saakka. Pikkuveljen tyttären kanssa on tavattu käydä koulujen hiihtoloman aikaan lähipelloilla sivakoimassa.

      Poista
  5. Liukkaita kelejä on riittänyt meilläkin tänä talvena. Tuo liukkaan kelin kaatumiskurssi olisikin hyvä idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kuullut, että vanhuksille opetettaisiin oikeanlaista kaatumista. Heillehän esimerkiksi lonkkamurtuma voi olla todella vakava asia.

      Poista
  6. Ihana neitonen puutarhatuolin päällä tuossa alimmassa kuvassa!
    Hyvä ettet kaatunut, tuollaiset piikit on varmasti tosi tarpeeseen.
    Blogien lukemiseen saa tosiaan kulumaan paljon aikaa, jos ei ehdi, niin pitää vain hyvällä omallatunnolla jättää lukematta. Ei siitä voi kukaan pahastua, jos ei ehdi! Elämää on kumminkin ehdittävä elää samaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vielä blogien lukemisesta selviän, mutta kun niin moniin olisi ihan liikaakin kommentoitavaa. Joskus on vaan pakko jättää kommentoimatta. Sukkaneuloosi vie sen ajan, jota aiemmin käytin sohvalla tabletilla blogien lukemiseen.

      Poista
  7. Olipa hyvin sanottu kaatumisesta. Eikait siinä tosiaan ehi miettiä miten päin sitä maahan mätkähtäis. Inhoan liukkaita itsekin ja silloin kävely on epävarmaa ja sitten sitä jännittää niin jalat menee kipeiksi. Tosin muillakin on liukuesteet, aina ei muista laittaa jalkaan. Ja kauppaan tosiaan ei kehta ne jalassa mennä. Samaa täällä säiden puolesta. Pahin lumisade taisi kiertää meidät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut liukuesteet useamman vuoden, mutta jostain syystä ovat jääneet käyttämättä. Aika helpot nuo oli laittaa päälle ja ottaa pois, joten nyt kyllä pääsevät aktiivikäyttöön.

      Poista
  8. Kyllä ovat tarpeen nuo piikit kenkiin, niin käy jalkoihin kun kävelee liukkaalla, ettei siitä oikein nauti kun jännittää.
    Eipä kaikkia postauksia kerkiä lukemaan, onneksi ne säilyvät täällä, niin luen sitten kun/jos kerkiän. Olenkin karsinut listalta sellaisia, jotka ei niin kiinnostavia olleetkaan, vaikka ensin siltä näyttivät. Olishan se paaljon mukavampaa, kun pystyis vaikka bloggaamalla samaan senverran rahaa, ettei tarvisi töissä käydä :) Hauskaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi monissa blogeissa on myös niin upeita kuvia, että pelkästään niitä katselemalla saa ideoita ja ilahtuu.

      Poista
  9. Jäätikön päälle satanut lumi teki meilläkin tiet arvaamattomiksi! Piikeillä on ollut käyttöä monena vuonna;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten olenkin jättänyt piikit käyttämättä. Onneksi testasin ja hyväksi havaitsin. Enää ei tarvitse jännittää liukkailla kävelemistä.

      Poista
  10. Piikit kengissä on myös mulle ehdoton juttu! En lähde töihin ilman niitä niitä. Ulkona joutuu olla valvomassa, joten pitää pysyä myös pystyssä!
    Mulla on ollu just tuollaset ja tykkäsin kun ovat kevyet ja hyvät, mutta toinen on pudonnu, enkä ole löytäny kaupoista enää samanlaisia. Tosi on, että valikoimaa löytyy ja osa on hankalia pukea. Kaupassa vaan joutuu kulkea sen kopinan kanssa, eiu voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin kaupassa käydessäni, etten suinkaan ollut ainoa piikeillä kilkuttava asiakas. Turha siis murehtia, mitä muut ajattelevat. Pääasia, että itse pysyy pystyssä ja luut ehjinä.

      Poista
  11. Ei sitä aina ehdi lukemaan ihania blokeja. Monasti luen pikaisesti läpi mutta komentit jää antamatta vaikkakin haluais kommentoida kovasti. Onneksi postaukset voi luke sitten myöhemminkin.
    Liukasta se on täälläkin. Kotitie on niin peili että mietin pääseekö huomenna töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, miten liukas meidän piha on. Ukkokulta kun pihinä miehenä hiekottaa niin minimaalisesti. Pitää aina mennä oman hiekkakauhan kanssa perässä. Onneksi on hyväluonteinen, ettei tule riitaa.

      Poista
  12. Kaatumisen lisäksi kannattaa treenata tasapainoa. No, mä olen parit kerrat kaatunut sillain komeesti, että muistan lopun ikääni. Tänään kävelyllä iloitsin, kun oli jäätikkö sen verran sulanut että pysyin hyvin pystyssä. Mä voisin alkaa sulle kolleegaksi siihen bloginlukemistyöhön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipas huikeaa istua parittain lukemassa kaikkia mielenkiintoisia blogeja ja kuitata siitä vielä palkkaakin.
      Totta tuo tasapainoharjoittelu. Vanhuksille opetetaan tasapainon hallintaa pitkälti juuri kaatumisten estämiseksi. Mikäpä, ettei sama malli soveltuisi nuoremmillekin.

      Poista
  13. Sietäisin talvessa pimeyden ja kylmyyden, mutta vihaan lunta ja jäätä. Viime talvi minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväästä ja kesästä minäkin tykkään paljon enemmän, mutta menettelee tuo lumikin. Kunhan sulaa ajallaan pois.

      Poista
  14. Pitäisi tosiaan ostaa kunnon piikit, joskus olen jotku hankkinut mutta ne eivät olleet hyvät. Sen verran komeasti olen useana talvena lentänyt, että jotakin apua tarvis... Ja loppus se tekosyy, miksi ei voi lähteä liukkailla lenkille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piikeissä on tosi paljon eroa. MInulle ainakin on tärkeää, että ne on helppo laittaa päälle ja ottaa pois. Yhden mallin lahjoitin pois pelkästään siksi, että sormet olivat sinisinä, kun niitä yritti kiskoa kenkien päälle.

      Poista
  15. Minä kävin viime viikolla hankkimassa nastakengät. Aikamoinen rapina tosiaan niillä liikkuessa käy, mutta pystyssä pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkin pari päivää sitten netissä nastakenkätarjontaa. Täällä etelässä niillä olisi kyllä käyttöä, sillä täällä on varmasti enemmän juuri tällaisia jäisiä kelejä, kun lumi sulaa ja jäätyy vuorotellen. Icebugeja monet kehuu, mutta eihän sillä merkillä mitään välilä ole. Kunhan toimivat.

      Poista
  16. Kaatuminen pääkallokeleillä ei houkuttele enää. Tein vuosi sitten koiran kanssa lenkillä sellaisen ilmalennon, että säikäytti pahasti ja niinpä marssin heti seuraavana päivänä urheiluliikkeeseen ja ostin nastakengät. Kyllä nyt passaa mennä lenkillä ihan huoletta ja koirakin nauttii, kun ei emäntä tee äkkiliikkeitä siellä narun toisessa päässä :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä mustelmien kanssa vielä selviää, mutta kauhistuttaa luiden rikkoutuminen. Ja onhan sitä mukavampi ulkoilla, kun ei tarvitse miettiä kelejä. Nastakenkiä minäkin olen viime päivinä harkinnut. Kuten tuossa Sussille totesin, täällä etelärannikolla niille olisi runsaasti käyttöä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!