Ensimmäinen kuura-aamu

Nyt se sitten tuli. Nimittäin tämän syksyn ensimmäinen kuura-aamu. Saattaa olla, että alapihalla on joinakin öinä lämpötila painunut alle nollan, mutta ainakaan aamulla siitä ei ole mitään todisteita ollut nähtävissä. Tänään näkyi ihan paljain silmin, vaikka jotain unitöhnää vielä herätessä silmissä olikin. Mittarikin näytti yläpihalla -2.2 eli ihan kunnolla oli pakkasen puolella vielä jonkin matkaa aamupäiväänkin.

Äkkiä vaatteet päälle ja kameran kanssa ulos. Ihan en ollut aamuhämäryyteen vielä tottunut, sillä monta kuvaa osoittautui tärähtäneeksi, kun en tajunnut riittävästi säätää kameraa. Kunhan vain kiireessä räpsin, että pääsisin pian pukemaan kunnolla päälle. Miten ne hanskat aina unohtuvatkaan jonnekin kaapin hyllylle.

Kesän melkein ainokainen sormustinkukkakin - yksi valkoinen kukki heinä-elokuussa - on pitkään jaksanut kukkia, mutta pakkasen edessä oli senkin painettava päänsä. 

Clematis Ville de Lyon

Eilen katselin Ville de Lyonin nuppuja ja mietin, ehtiikö se kaikki avata. Ehkei yksi pakkanen niitä vielä vienyt, mutta jos tulevinakin öinä on kylmää, lienevät mennyttä. Sääli, sillä nuppuja on vielä runsaasti eri kehitysvaiheissaan.

Rosa Ritausma

Ritausmassakin on vielä nuppuja, joita se on hiljalleen avannut. Enää en ole muistanut käydä kukkineita poistamassa. Kuihtuneessa ruusunkukassakin on oma viehättävyytensä.

Syyshortensia Vim's Red

Jotkut kasvit jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen ja syyshortensiat ovat sellaisia. Kuinkahan monta kertaa olen Vims Redin ympärillä kiertänyt ihailemassa sen syysvärin saaneita lehtiä ja rosan värisiä kukintoja. Kuviakin olen ottanut pilvin pimein, mutta ei niitä kaikkia ole tullut tänne laitettua. Tosin syyshortensia ansaitsisi vaikka ihan oman postauksensa. Mielestäni se on niin ihastuttava kasvi melkeinpä kaikissa olomuodoissaan. Näin pakkasen puremanakin.

Lähtiessäni liikenteeseen pahin kuura oli jo teiltä kuivunut, mutta lienee ajankohtaista ryhtyä talvirenkaiden vaihtoon. Auton ikkunat olivat niin tiukassa jäässä, että ihan kunnolla niitä joutui rapsuttamaan. On tässä taas opettelemista, kun on pukeuduttava lämpimästi ja liikenteessäkin on muistettava jälleen talviajon säännöt.

Varokaa ihmiset liukkauden lisäksi hirviä. Niistä tiellä liikkujat ovat raportoineet päivittäin.
 
 

Puutarhapähkäilystä neulomuksiin

Lumimaisemat ovat tältä erää mennyttä aikaa. Ulkona on nyt märkää, loskaista, liukasta ja tylsän harmaata, joten eipä juurikaan innosta lähteä kuvaamaan. Jos elettäisiin helmikuun loppua, olisin kovastikin innostunut. Mutta kun meneillään on vasta tammikuun viimeiset päivät, tuntuu epätodennäköiseltä, että tästä vielä kevät urkenisi. Niin ihanaa, kuin se olisikin, en siihen usko.

Pupujen talloma polku metsikössä

Monet puutarhabloggaajat ovat julkaisseet kesäisiä kuvia ja toiveita herättäviä postauksia. Niitä on ihana katsella ja niistä kerään kovasti energiaa. Tuntuu, että päässä pyörii tuhansia ajatuksia, mutta niiden ulos saaminen on ollut hiukan työlästä. Edelleen odotan jotain sysäystä, joka laittaisi kevään minussa liikkeelle.

Iltaisin sänkyyn mentyäni mielessä muhii ajatukset, miten seuraavana päivänä pureudun edelliskesän kuviin ja ryhdyn suunnittelemaan tulevia juttuja. Päivät kuluvat kuitenkin kaikenlaisessa tähdellisessä tekemisessä, ja konkreettinen puutarhaan pureutuminen siirtyy ja siirtyy. Kohta kaikki muiden blogeista saadut ideat ja inspiraation lähteet täyttävät pään niin tehokkaasti, että se pamahtaa ja lentää taivaan tuuliin. 

Iltaisin en kovin pitkään jaksa koneen äärellä istua, vaan silloin puikot suihkii käsissä. Tämän vuoden puolella on valmistunut jo muutamat sukat. Pitkästä aikaa löysin kaupasta vihreäsävyisiä lankoja, joista syntyi kuvan nilkkasukat. Yleensä yritän täsmätä raidat kumpaankin sukkaan identtisesti, mutta nyt niin jäi tekemättä. Haitanneeko tuo kovin paljoa?

Harmaasävyiset polvisukatkin valmistuivat vihdoin viimein, vaikka jouluinen olkapääkipu teki kovasti mutkia matkaan. Kädenjälki ei ole parasta mahdollista, sillä yritin näitä tikuttaa alkuun särkyisenä ja vaivaisena. Ei olisi pitänyt, mutta purkamaankaan en ryhtynyt.

Rohmusin loppuvuodesta kirkkaanpunaista villalankaa useita keriä. Tykkään kirkkaanpunaisesta väristä ja ylipäätään olen sitä mieltä, että villalangoissa tulisi perusvärit olla tuotannossa ja myynnissä ympäri vuoden muotivirtauksista huolimatta. Punaista on välillä kesäaikaan tosi vaikea löytää. Kauppiaat taitavat tilata sitä myyntiin yleisemmin jouluaikaan. 

Varren raitaväriyhdistelmä ei sitten ollutkaan aivan sellainen, kuin kuvittelin. Jälleen kerran päätin antaa mennä, enkä ryhtynyt näitäkään purkamaan. Aina on joku, joka saattaa tykätä.

Toisetkin punaiset sukat valmistuivat samalla vauhdilla. Pidän kovasti tästä Suvikumpu -blogista (sekä sukkien että kuvioneuleen ohjeisiin pääset suoraan Suvikumpu-blogin oikeasta sivupalkista) löytämästäni kuvioneuleesta ja nappivarsisukista. Tällä ohjeella olen kutonut jo useita sukkia ja tulen kutomaan vastaisuudessakin. Tosin noiden nappien ompeleminen ei ole kovin mieluisaa puuhaa, mutta napit kuitenkin kruunaavat koko sukan. Nappilistan toteutin tällä kertaa ohjeesta poiketen tavallisena helmineuleena, enkä ulottanut sitä yläosan resoriin saakka. Kantapään toteutin ristiinvahvennettuna, koska tuo kuvio sopii minusta hyvin juuri tähän mallineuleeseen.

Pitkään mieleni on tehnyt kokeilla tumppujen kutomista. Edellisistä tumpuistani ehtikin kulua aikaa varmasti 30 vuotta, mutta hyvin homma sujui löytämiäni perusohjeita vilkaisemalla. Valitsin mallineuleeksi näihinkin Suvikummun Marjan ohjeen. Koska mallineule on kolmella jaollinen, otin tumppujen selkäpuolen puikoille kummallekin yhden silmukan etupuolen puikoilta.

Samalla vauhdilla valmistuivat myös toiset tumput keskisinisestä 7-veikasta. Olen huomannut, että kivat mallineuleet pysyvät paremmin muistissa, kun käyttää sitä useammassa työssä peräkkäin.

Tumput valmistuvat niin nopeasti, että samaan syssyyn päätin tehdä myös tällaiset kuplalapaset. Ajatuksena oli tehdä netissä näkemäni lammaslapaset, mutta en sitten tehnytkään, vaan annoin mennä vaaleanharmaalla ja tummanharmaalla kuplat alusta loppuun saakka.

Säätiedotuksessa luvattiin juuri äsken vesisateiden ja lämpöasteiden jatkuvan pitkälle eteenpäin. Ounasteltiin ainakin eteläisessä Suomessa lumien saavan kyytiä. Ihmisiä myös varoiteltiin kovaa vauhtia heikkenevistä jäistä. Varsinkin merellä virtaukset saattavat edistää jäiden haurastumista nopeastikin. Katselin jo eilen kotiin ajaessani läheisen järven jäällä lilluvaa vettä ja tuumasin, ettei siellä nyt luistella eikä hiihdetä.

Ladut järvenjäällä taitavat olla mennyttä

Jokohan sitä tämän postauksen jälkeen saisi itsensä siirrettyä kevätmoodiin? Ainakin jossain välissä meinaan kokeilla Katin 100%outdoor -blogissa vinkkaamaa kylmäkäsittelykikkaa. Käykääpä vilkaisemassa, jos ette ole innostuneita siementen jääkaappisäilytyksestä.

Ja nyt on ne pääkallokelit, joten olkaa varovaisia ja pysykää pystyssä.

Kevättä on mukavampi odotella ehjin luin.

Pääkallokelejä

Jo on ollut vaihtelevat ilmat. Viikon sisällä lumisateet ja plussakelit ovat vaihdelleet sujuvasti. Sunnuntaina, tiistaina ja perjantaina olemme saaneet huhkia tosissamme saadaksemme yön aikana sataneet lumet pois kulkuväyliltä. Kun homma on hoidettu, onkin sää lämmennyt kunnolla plussan puolelle ja niin piha kuin ympäristön tiet ovat muuttuneet peilijääksi. Koska suosin positiivista ajattelua, on näistä vesisateista ja keväisen tuntuisista litsislätsis-keleistä se hyöty, että kaikki sataneet lumimassat ovat kummasti vajonneet ja taas on tilaa uusille lumille. Vielä on sentään sen verran lumista, että voi hyvinkin tammikuuksi tämän ajanjakson tunnistaa.

Pääkallokelit saivat minutkin kaivamaan liukuesteet kenkiin kävelemään lähtiessäni. Olipa mukava liikkua kauppamatkalla, kun ei kaiken aikaa tarvinnut pelätä kaatuvansa. Lehdessä kerrottiin, että kaatumistakin voi harjoitella ja että kannattaisi kaatua selkä pyöristettynä. Mietinkin, miten monta kaatumistreeniä sujuva pyllähtäminen vaatisi. Yleensä liukastuminen tulee niin yllättäen, ettei siinä juuri mitään ehdi tehdä. Kunhan huitoo käsillään ilmaa ja toivoo, ettei mitään kovin olennaista särkyisi.

Liukuesteitä on kauppoihin alkanut ilmaantua monenlaisia. Useimmat ovat kyllä aika hankalia puettavia ja riisuttavia. Nämä minun vempaimeni ovat varsin yksinkertaiset ja yllättävän helpot laittaa kenkien päälle. Parhaat varmaan olisivat nastalliset kengät. Naapurilla on sellaiset nastakengät, joissa nastalistan saa sisään mennessä käännettyä pois käytöstä. Kaupassa oli aika äänekästä kulkea noiden piikkien kanssa.

En ole pariin päivään ehtinyt tietokoneelle, joten teidän blogipostauksianne oli aikamoinen määrä. Olisiko syynä lähestyvä kevät, mutta valtavan aktiivista tuntuu toiminta olevan itse kunkin kohdalla. Totesin, ettei tämän päivän jäljellä oleva aika riitä mitenkään kaikkien mielenkiintoisten juttujenne ja kuvienne kommentoimiseen. Maksaisikohan joku minulle, jos siirtyisin kokopäiväiseksi blogilukijaksi? Joillekin blogisteille kyllä maksetaan kirjoittamisesta, vaan blogilukemisella itsensä elättävistä en ole kuullut. Hmmm.

Eipä muuta tällä kertaa, kuin mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!