Jouluruusutaisto

Luulin jo häätäneeni jouluruususta kirvat, vaan ei. Eilen niitä löytyi jälleen. Jouluruusu pääsi viileään suihkuun ja pesin sen jokaisen lehden. Sitkeästi tämä kasvi pyristelee kohti kevättä, uusia versoja nousee hissukseen. Tästä tuli nyt varsinainen jouluruusutaisto, sillä enpä aio minäkään antaa periksi kirvoille. Tutkin päivittäin lehdet ja suihkuttelen niitä. Jos kukka heittää henkensä, ainakin olen tehnyt parhaani. Ihan vähällä en nyt luovuta, kun näin pitkälle ollaan jo päästy.

Osa kellarissa talvehtineista pelaguista otti ja kuoli. Osa on hyvissä voimissa ja uutta lehteä pukkaa mukavasti. En ole vielä vaihtanut pelaguille multaa, sillä ajattelin antaa niiden rauhassa päättää, miten suhtautuvat uuteen eloon. Jälleen sain todeta vanhaan sananlaskuun: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" sisältyvän viisauden. En nimittäin merkinnyt pelaguiden nimiä purkkeihin syksyllä niitä kellariin viedessäni. Nyt täytyy sitten odottaa kukkia ilmaantumista, nähdäkseni, mikä pelaguu missäkin purkissa kasvaa.

Uuden kylvön pelaguu-vauvat siirsin kylvömullasta isompiin purkkeihin ja kunnon multaan, vaikka nuo varsinaiset lehdet ovatkin vielä aika pieniä. Rypälerasioissa multaa oli vähän ja näytti, kuin taimien kasvu olisi tyystin pysähtynyt. Päätin, että nyt on pelaguutaimien koulimisen aika. Taas yllätti laiskuus, sillä purkit loppuivat kesken, enkä jaksanut lähteä lisää niitä kellarista hakemaan. Viimeiset taimet saivat tyytyä kaverin kanssa yhteiseen purkkiin. Lohdutin niitä toteamalla, että kesällä sitten saavat ihan oman astiansa, kunhan kasvavat ensin terhakkaasti.

Kun kerran taloudessa on laminointilaite, täytyy sille keksiä myös koko rahan edestä töitä. Taimilappujen lisäksi väsäsin suihkupulloihin omat lappunsa. Täällä sisällä harvemmin tarvitsen muuta kuin vettä suihkuttamiseen, mutta puutarhassa suihkupulloja on useampia. Etikkaliuoksella suihkuttelen rikkaruohoja hiekkakäytäviltä, mäntynesteellä kirvoja ruusuista. Nokkosvettäkin on hiukan isommassa ruiskupullossa.

Aika monessakin blogissa on ollut kuvia likimain lumettomista pihamaista ja joillakin jopa vihreitä piippoja pulpahtelee siellä täällä. Eilen en tullut ottaneeksi yleiskuvia pihasta, mutta hiekkakäytävät ovat aikalailla tuon kuvan mukaisia. Paikoitellen jäätä on edelleen tiukasti varjoisimmissa paikoissa. Sen sijaan aurinkoisemmissa paikoissa jää on hapertunut sen verran, että sain sen pintaa rikotuksi ja maata näkyviin. Aurinkoisella paikalla tarkoitan kylläkin sellaista paikkaa, johon aurinko paistaisi, jos se paistaisi. Viime aikoina ei juurikaan ole paistanut.

  
Tänään on helmikuun ja samalla myös tämän talven viimeinen päivä. Huomenna alkaa virallisesti kevät, vaikka sään puolesta siltä on tuntunut jo pidempään. Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Nautitaan siitä. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!
 

Työteliäitä päiviä

Viime päivät ovat olleet varsinaista hulinaa. Viikonloppuna isänsä kanssa saunomaan tullut Peräkamaripoika jäi auttamaan meitä muutaman puun kaadossa. Talon päädystä piti kaataa yksi iso tuomenhaara, sillä sen oksat lepäsivät talon katolla. Onneksi tuomi on kasvattanut monta runkoa ja niissä riittää keväistä ihasteltavaa tulevillekin vuosille. Tuo tuomi ei ole kertaakaan verhoutunut tuomenkehrääjäkoin seitteihin. Viime keväänä oli jokunen merkki koista, mutta hyvin vaatimattomassa määrin.

Rymäytimme nurin myös kompostin takaa pystyyn lahonneen lepän. Monta vuotta sitä säästeltiin tikoille nakuteltavaksi, mutta nyt se alkoi olla jo sen verran kallellaan, että isompi myrsky olisi saattanut rojauttaa sen pihamaalle. Aika moneen osaan lahopuu kaadettaessa pirstoutui pitkin metsikköä ja keräilin niistä osan odottamaan jatkokäsittelyä.

Alapihalta kaatotuomion sai tykkylumen sinne kaartanut leppä. Itse puu kasvoi kunnan maalla, mutta painava lumi taivutti ison puun puutarhaamme, eikä se siitä enää noussut. Puuta kaatoa varten valmisteltaessa huomasimme, että se oli tyvestä halki ja olisi saattanut milloin tahansa rojahtaa omenapuiden päälle. Tyven halkinaisuus ei näkynyt päälle päin, mutta se selvisi, kun puu romahti maahan pojan sahattua vain muutaman viillon. Tipalla oli, etten jäänyt alle. Olin matkalla kiinnittämään köyttä latvuston ympärille, jotta voisimme ohjata puun kaatumissuuntaa. Silloin poika huusi, että "NYT SE KAATUU". Tuli hiukan kiire. Aikamoinen voima tuntuu tykkylumella tosiaan olevan.

Myös yksi kohtalaisen pieneltä näyttävä kuusi sai lähtötuomion, koska se kasvoi liian lähellä omenapuita. Pojat kyllä esittivät vastalauseensa, mutta jos pitää valita omenapuu tai kuusi, valitsin omenapuun. Vaikka puu ei kovin korkeaksi vielä ollutkaan kasvanut, riitti siinä havuja ylenmäärin.

Olen täällä blogistaniassakin monessa yhteydessä esittänyt hartaan toiveeni saada kylppäriin remontti. Kylppärissä ei ole vesivahinkoja ja kyllähän se toimii, mutta toki se alkaa olla aika kulahtaneen näköinen. Ukkokulta on sitä mieltä, että jollei mikään ole rikki ja tilaa voidaan käyttää siihen, mihin se on tarkoitettukin, mitään remppaa ei ole tarvis aloittaa. Minkäs siinä sitten teet - muuta kuin jatkan sitä lottovoiton odottelua. 

Vanhaan lavuaariin ilmestyi jokin aika sitten hiushalkeama, joka laajeni ja laajeni. Viime viikolla lavuaarista lohkesi jo isompi pala lasitusta, joten mikään ei enää auta. Ukkokultakin myönsi, että vaihdettava se on. Ja kun lavuaari meni uusiksi, meni kaappikin. Standardit ovat muuttuneet ja vanha allaskaappi oli alkujaankin aika huono hankinta. Helposti pääsimme yksimielisyyteen uudesta kalusteesta ja niin se yhteistyymin käytiin ostamassa ja kotiin kantamassa.

Laatikoiden etusarjoissa on vielä suojamuovit paikallaan.

Eilinen ilta meni uutta allaskaappia kootessa ja tänään se saatiin ripustettua seinälle. Allaskin on jo paikallaan ja seuraavaksi on vuorossa putkien ja hanan asentaminen. Peilikin menee uusiksi, sillä vanha peili oli jo hiukan kulunut, eikä se mitoiltaan sovi uuden allaskaapin kanssa.

Hiljaa mielessäni olen kiitellyt itseäni siitä, että kaukonäköisenä taloa rakentaessamme halusin pesutilojen seinät valkoista kaakelia ilman mitään kukkaboordeja tai väriraitoja. Valkoisia laattoja jaksaa katsoa vastedeskin, vaikka toki olisin mielelläni ottanut uudet kaakelit seinille. Isompi remppa vaatisi huomattavasti isomman budjetin ja todennäköisesti ammattimiehet tekijöiksi. Siihen ei nyt ole mahdollisuutta. 

Käytännöllisyys puhui myös uuden allaskaapin valinnassa. Päätin, että värin tulee jatkossakin olla valkoinen. Siihen ei kyllästy, se ei pimennä ja loppujen lopuksi se on myös helppo pitää puhtaana. Vastoin suunnitelmia, päädyin vieläpä korkeakiiltoiseen valkoiseen, koska siinä vasta puhdistusrätti luistaa. Vaikka korkeakiiltoisuus ei olekaan kuulemma enää laisinkaan trendikästä. No, enpä ole trendikäs minäkään.

Ulkona lauhat säät jatkuvat. Mittari on kaiken aikaa plussalla. Monena päivänä jopa useita asteita. Välillä sataa vettä, välillä on vain pilvistä. Aurinkoa ei juurikaan täällä päin ole näkynyt. Lumen pinta on kaikkea muuta kuin valkoinen ja paikoin vanha maa jo pilkottaa. Minkäänlaisia sipulikasvien piippoja ei meidän puutarhassamme ole näkyvissä, sillä lunta kyllä riittää. Sitä on kolattu etenkin yläpihalla juuri niihin paikkoihin, joissa kevään mittaan sipulikukat kukkivat. Eilen kyllä näin erään kylällä olevan vanhemman rakennuksen seinustalla narsissien vihreitä lehtituppaita.

Elelemme helmikuun viimeisiä päiviä ja kovasti ajatus ja mieli on jo keväässä. Enkä taida olla ainut.

Litsis lätsis

Välillä sataa silkkaa vettä, välillä alijäähtynyttä vettä ja välillä taasen valtaisia tiskirättejä. Mittari on muutaman asteen plussan puolella ja puut huojuvat navakassa tuulessa. Taisi täällä etelärannikolla varsinainen talvi jäädä kokonaan välistä, vaikka lunta onkin satanut melko runsaasti.

Sateiden ja lämmön johdosta yläpihan hiekkakäytävät alkavat hissukseen paljastua. Sen verran tämä kausi on hankalaa, että öisin käytäville sulanut lumi jäätyy ja aamulehden hakuun sisältyy aina jännitystä; kaadunko liukkaalla pihalla vai pysynkö pystyssä?

Jos sulaminen jatkuu tätä vauhtia, kohta on käsillä ne ajat, jolloin kevään edistäminen on ajankohtaista. Silloin meikäläinen kulkee lapion ja muiden työvälineiden kanssa pitkin pihaa levittämässä lunta kasoista laajemmalle sulamisen nopeuttamiseksi. Varjoisista paikoista täytyy eritoten käydä naputtamassa kovan lumen pintaa, jotta kasat haurastuisivat vikkelämmin.

Terassilla on vielä lunta ja jäätä, vaikka sitä on aika ajoin käyty tyhjentämässä. Muutama aurinkoinen päivä saisi tumman puun hehkumaan lämpöä ja loputkin lumet kaikkoaisivat.

Puutarhasta alkaa vähitellen paljastua sinne talven ajaksi kätkeytyneitä paikkoja. Jokainen päivä on uuden löytämistä.

Tuuliset säät ovat pudottaneet havujen neulasia ja puiden kaarnaa hangelle. Tätä aikaa ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua kovin puhtoiseksi.

Yläpihan käytäviltä kolattu lumi kasaantuu aina talven mittaan alapihalle johtaviin portaisiin. Alapihalle kun ei juurikaan talvella ole asiaa, sinne sopii työntää lumet säilöön ja siellä niillä on tilaa rauhassa sulaa. Aurinkoisesta paikasta huolimatta tässä on usein kevään viimeiset lumet pihallamme, sillä kolattu lumi on tiivistynyt tiukkaan ja sen sulaminen kestää kauan. Kutsumme tätä paikkaa talvisin lentokentäksi, sillä runsaslumisina talvina yläpihalle tulee ikäänkuin jatke, joka laajenee ja laajenee sen myötä, miten paljon sinne joudutaan lunta kolaamaan. Nyt paikka ei näytä laisinkaan siltä, että sinne voisi edes kuviteltuja lentokoneita laskeutua. Vesisateet ovat syövyttäneet lumen muhkuraiseksi.

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuoneen oven edessä oli lunta niin paljon, ettei ovea voinut avata. Polku kasvihuoneelle ei ole syntynyt siksi, että kasvarissa pitäisi talvellakin käydä. Ei, Juuso haluaa mitata tonttiaan talvellakin, eikä sille tahdo mitkään rajat riittää. Emme jätä sitä pimeinä talvi-iltoina yksin ulos, vaan sitä ulkoilutetaan pitkin pihaa, kuin koiraa konsanaan. Eikä Juuso kyllä kylmällä ulkona erityisemmin viihdykään. Eikä märällä, kuten nämä viime päivien ilmat.

Vaikka ulkona on märkää ja harmaata, se ei harmita laisinkaan. Koko ajan on ihanan odottavainen olo. Kevät etenee ja pian pääsee jo tutkailemaan, mitä mistäkin kohtaa pihaa pilkistää. Vielä tulee kylmiä päiviä, pakkastakin todennäköisesti. Sellaista se on joka kevät, mutta päivät pitenevät, valo lisääntyy ja lumi sulaa. Tämä se vasta on elämää!

Mukavaa sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa kaikille!
 
 

Villasukkia

Päivitin villasukkatekosiani, mutta en saanut sivua näkymään. Päivitykset löytyvät klikkaamalla  yläbannerin alta Villasukkatuotanto -sivua tai tästä.

Metsikön huminaa

Norsunjalkoja

Enin osa kuluneesta viikosta on ollut pilvistä harmautta ja välillä silkkaa vesisadettakin.  Jotenkin se harmittaa vähemmän kuin tammikuussa, koska jokainen taivaalta satava pisara tuntuu sulattavan muutenkin vajonnutta lumihankea ja vie meitä lähemmäksi kevättä. Pihasta osa on jäätikköä, jota saa päivittäin käydä hiekoittamassa, ettei siellä kävellessään kaadu nurin. Paikoin jo hiekkakäytävä pilkottaa esiin.

Metsässä ei tämän talven aikana ole paljon lunta ollutkaan, mutta nyt sekin vähä alkaa olla mennyttä. Nämäkin kuvat ovat jo muutaman päivän takaisia, joten lumen määrä on tästäkin vähentynyt.

Ketunleipiä

Sanon aina, että ulkoilu on pukeutumiskysymys. Vesisade on kuitenkin säätila, joka saa minut pysymään sisällä. Silmälasien käyttäjälle sade asettaa suoranaisia näkemisen esteitä, kun lasit huurtuvat ja kastuvat pisaroista. Vaikka taskussa olisi kokonainen puntillinen nenäliinoja lasien pyyhkimistä varten, on homma sen verran ikävää, että jätän suosiolla väliin. Kaipuu ulkoilemaan lisääntyy päivä päivältä ja välillä teenkin pieniä pyrähdyksiä pihamaalle. Siihen se sitten jääkin ja kaihoisasti ajattelen kevättä ja kesää, jolloin pihalla riittää aina puuhaamista.

Milloinkahan romahtaa?

Naapurimetsikkö on täynnä pystyyn lahoavia puita, joita sitten myrskyt kaatavat konkeloiksi ja muutaman viikon takaisen tykkylumitapahtuman vuoksi yksi lepistä taipui meidän puutarhaan. Samoin talon päädyn puoleisella osuudella kasvaa tuomia. Yksi niistä on haarautunut ja oksat roikkuvat jo meidän katolla. Näitä on tarkoitus lähipäivinä ryhtyä kaatamaan pois. 

Metsikkö on kutistunut rakentamisen myötä pieneksi viherkaistaleeksi, jota lähiseudun asukkaat käyttävät lähinnä läpikulkupaikkana. Valitettavasti osa ihmisistä piittaa ympäristöstään varsin vähän ja se näkyy kaikenlaisena roskaamisena. Lasipulloja, juomatölkkejä, muovipussseja, tupakka- ja karkkipapereita. Niitä tulee välillä kerättyä taskut pullolleen Juuson kanssa metsikössä kävellessä. Alkuvuosina naapuriyhteistyötä oli sen verran mukavasti, että huolehdimme yhdessä metsiköstä. Nykyisin asukkaat ovat vaihtuneet ja vieraantuneet, joten metsikkö on oman onnensa nojassa. 

Kunnalla ei ole ollut kiinnostusta ja resursseja metsikön hoitamiseen. Metsikköön on tulossa kevytrakenteiset yhteyskäytävät lähelle rakennettavalle korttelikentälle. Rakentaminen on viivästynyt kunnan huonon rahatilanteen vuoksi. Viimeisen tiedon mukaan rakentaminen aloitettaisiin ensi vuonna, mikäli loppuvuodesta päätettävässä budjetissa rahaa siihen riittää. 

Alue on niin pieni, ettei sitä metsäksi voi kutsua. Siispä puhun aina metsiköstä. Elättelen toivoa, että polkujen rakentamisen myötä kaadettaisiin huonokuntoiset lepät ja liian tiheässä kasvaneet puut, jotta muutamat männyt saisivat kunnolla tilaa kasvaakseen. Samoin komeat kuuset ansaitsevat paikkansa. Toivon metsikön siistimistä myös siksi, että jos siitä tehdään selkeästi puistomainen metsikkö, se ehkä vähentää lähiasukkaiden tapaa käyttää aluetta puutarha- ja pihanrakennusjätteiden kaatopaikkana. Kyllä minäkin sinne lehtiä haravoin, mutta vastapainoksi kerään pois maatumattomia roskia ja välillä myös kaatuneita lepänrankoja sekä oksia haketettavaksi.

Joku kaatoi kuusen, mutta jätti latvan

Jotkut ovat käyneet karsimassa ja kaatamassa puita, jotta ne eivät varjostaisi omaa tonttia. Metsikön puut ovat vuosien mittaan kasvaneet niin suuriksi, että aurinko paistaa meidänkin puutarhaamme merkittävästi vähemmän. Silti en näe tarpeelliseksi parturoida metsikköä paljaaksi, enkä luopua valtavista kuusista. Ne ovat kunnioitettavan komeita ja ansaitsevat tulla säästetyiksi.

Millainen on lemmikkisi ruokapaikka

Monissa kissatalouksissa vieraillessani olen huomannut, että lemmikkien käytössä olevat astiat ovat kaikenkirjavia. En tarkoita, että omalle kissalle tai koiralle pitäisi hankkia maailmallakin tunnettuja brändiastioita tai kotimaisten hopeaseppien takomia perintölautasia. Lähinnä ajattelen sitä, millaisesta astiasta eläimen olisi helpointa ruokansa nauttia. Myös astioiden puhtaanapitämisellä on suuri merkitys.

Juuso ainakin sotkee välillä syödessään aika lailla. Raksut lentelevät pitkin nurkkia ja märkäruokakin löytää tiensä kupin ulkopuolelle. Emme anna Juusolle kovin isoja annoksia kerrallaan, mutta silti siltä tuppaa aina jäämään vähän ruokaa kuppiin. Nopeasti ruoka kuivuu kupin pohjaan ja sitä saa hinkata pois. Myös ruokakupin muodolla on merkitystä, sillä kissan on selvästi helpompi saada ruoka suuhunsa hiukan levenevästä kulhosta, kuin esimerkiksi tasapohjoisesta (kuten kuvan oikealla oleva vesikuppi). 

Juuson ruokapaikka.

Juusolla on omat ruoka-astiansa. Ostin aikanaan sekä noita lasisia pikkukulhoja että keraamisia valkoisia kulhoja vartavasten Juusolle. Maksoivat vain muutaman kymmenen senttiä kappale ja niitä on sen verran, että vähintään yksi on puhtaana muiden ollessa käytössä ja tiskikoneessa. Raksuja Juusolla on yleensä aina, samoin vettä. Märkäruokana Juuso syö tällä hetkellä 100 gramman annospusseja, jolloin annan kerrallaan joko puolet tai kolmanneksen pussin sisällöstä. Se riittää, eikä ruokaa mene niin paljon hukkaan. Jos laittaisin koko pussillisen, suurin osa siitä jäisi kuivumaan. Kuivunut ruoka ei välttämättä mene niin hyvin kaupaksi, joten turha sitä on laittaa liikaa lautaselle odottamaan. Tietenkin, jos olemme pidemmän päivän poissa, annamme kerralla isomman annoksen ja yleensä kuppi on tyhjä kotiin palatessamme.

Juuson ruoka-astioiden alla käytän ribbitabletteja. Näin ruokakupit pysyvät paremmin paikallaan, eivätkä kolise pitkin lattiaa. Samoin tabletti on helpompi laittaa pyykkiin, kuin kynsiä kuivunutta kissanruokaa parketista. En myöskään tykkää, että Juusolla on kaiken aikaa erilaisia ruokavaihtoehtoja tarjolla. Raksut ja yhdensorttinen märkäruoka kerrallaan. Jollei vähään aikaan kelpaa, korjaan pois. Ei kissa tarvitse jatkuvaa buffettilounastarjoilua.

Karvaisen eläimen kun ottaa lemmikikseen, on syytä tottua myös ylimääräisiin karvoihin. Juuri nyt tuntuu Juusolla olevan jonkinsortin karvanvaihtoviikot meneillään, sillä irtokarvaa on sen nukkumapaikoillakin tavallista enemmän. Pitäisi harjata sitä säännöllisesti, mutta se sietää varsin lyhyitä harjaussessioita kerrallaan.

Juuso nukkuu enimmäkseen takkahuoneeseen sijoitetussa isossa nojatuolissa. Eihän siihen tuoliin kellään muulla juurikaan ole asiaa, mutta silti suojaan tuolin fleecepeitolla. Sellainen on helppo pitää puhtaana ravistelemalla, imuroimalla ja laittamalla aika-ajoin pesukoneeseen. Ja se peiton saa nopeasti otettua pois, jos istumapaikkoja tarvitaan syystä tai toisesta lisää, eikä esimerkiksi vieraiden tarvitse pois lähtiessään hinkata housuntakamuksestaan sinne tarttuneita kissankarvoja. Totuus on, että kissan säännölliseen nukkumapaikkaan jää karvojen lisäksi myös rasvainen läiskä. Havunneulasten, hiekan ja kaiken muun ulkoa kantautuvan roskan lisäksi. On helpompi suojata huonekaluja tilapäisillä ratkaisuilla kuin verhoiluttaa sohvia uudelleen. Samoin Juuson toiseen suosikkipaikkaan eli sen omaan koriin, laitan froteepyyhkeen, joka sekin on helppo välillä nakata pesukoneeseen.

En ole mikään siivousfriikki, mutta toki pidän siisteydestä ja järjestyksestä. Siivoaminen ei ole lempiharrastuksiani, joten pyrin keksimään mahdollisimman paljon imurointia ja puunauksia vähentäviä ja elämää helpottavia kikkoja.  

Millainen on sinun lemmikkisi ruokailupaikka? Miten helpotat käytännön toimia lemmikkisi arjessa?
 

Karolinan Ystävänpäivähaaste

Karolinan Puutarha -blogista Karolina innosti seuraavanlaisella Ystävänpäivähaasteella:

"Tässäpä seuraakin teille jokaiselle (ei vain harvoille ja valituille) Puutarha Ystävälle Ystävänpäivähaaste, saatte myös laittaa sen eteenpäin omassa blogissanne. Haluaisin kuulla sinun tarinasi, vastaa kuvien kera seuraaviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin:"

1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarhaidolisi?

Monilla on pitkät perinteet puutarhan hoidossa. On mummia ja äitiä ja tätiä, jotka ovat tartuttaneet innostuksen ja rakkauden puutarhaan. Minulla ei valitettavasti ole tällaista perintöä, mutta olen aina tykännyt kovasti kukista ja kasveista. Olemme asuttaneet tätä puutarhaa kohta 30 vuotta, mutta oikeastaan vasta 10 vuotta sitten toipuessani vakavasta sairaudesta sain kunnon kipinän puutarhaharrastukseen. Siihen saakka olin enemmänkin ylläpitänyt olemassaolevaa, leikannut nurmikkoa ja silloin tällöin istuttanut jotain, mutta sielu hommalta kaiken aikaa puuttui. Blogin kirjoittamisen aloitin 2011 ja silloin lähti ihan uusi vaihde päälle. Nyt tuntuu, että vain taivas on rajana - valitettavasti myös tontin rajat. 

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

 Tuskin olen kauneimmassa puutarhassa vielä käynytkään, mutta eräs hienoimmista näkemistäni on opiskeluaikaisen ystäväni tila Myhinpäässä, lähellä Rautalampea. Erityisen hienoksi sen tekee se, että olen nähnyt, kuinka tavallinen vähän jo rapistunut pientila muuttui ystäväni ansiosta vuosien aikana upeaksi ja hyvinhoidetuksi kokonaisuudeksi, jollaisia maaseudulla harvoin näkee. Paikka sijaitsee sen verran syrjässä, että se kaipaisi nuoria asukkaita asumaan ja pitämään siitä huolta. Nyt tila on hiljaisessa myynnissä. Katsokaa kuvia täältä.

3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

Ensin tuumin, että lapio varmaan, mutta eniten taitaa pihatöissä mukana kulkea pieni puutarhahara. Sellainen kolmipiikkinen. Sen avulla lähtee rikkaruohot hyvin irti käytävähiekasta ja kukkapenkistä. Sillä saa nopeasti kaivettua sopivan istutuskuopan pienille taimille ja möyhittyä mullan pintaa ilmavammaksi.

4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei ole puutarhaystäviä muualla, kuin täällä blogissa. Siksi koenkin tämän blogielämän niin antoisaksi, koska saan täältä hurjan paljon uutta tietoa ja ideoita. Täällä voin jutella samanhenkisten kanssa ja jakaa myös omia kokemuksia.
 

5. Mikä on puutarhaharrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Puutarha on aina läsnä; aamulla, päivällä, illalla. Sinne voi mennä milloin vain ja aina siellä vierähtää hetki jos toinenkin ihan huomaamatta. Puutarhassa tekemällä ikävätkin asiat unohtuvat  tai ainakin jäävät taka-alalle. Puutarhassa voi rasittaa kroppaa terveellä tavalla, raskaatkin työt sujuvat kumman kevyesti. Tai ainakin oikein hikisen urakan jälkeen on ihana mennä suihkuun ja sen jälkeen istahtaa ihailemaan kättensä töitä. Mikä sen antoisampaa, kuin istuttaa taimi ja nähdä sen kasvavan ja kukkivan. Voiko olla sen hienompia hetkiä, kuin kiertäminen keväisin omassa puutarhassa tutkimassa, mitä milloinkin mullasta ylös nousee. Kyllä te puutarhaihmiset tiedätte. Joskus ajattelen, että voiko näin pienistä asioista iloita. Sitten totean, että kyllä voi ja koen olevani todella onnellinen siitä, että minulla on puutarhani.

Kappale tummaa maata,
vahvaa ja tuoksuvaa.
Tyhjiä käsiä kaksi
avoinna odottaa.

Sireeni, iiris ja lilja
nousevat mullasta.
Kohoaa mustasta maasta
vihreä unelma.

Kappale tummaa maata.
Muuta et tarvitse.
Puutarha sinussa kasvaa
tyhjyyden keskelle.

- Anna-Mari Kaskinen -


Ottakaa tekin tämä Karolinan Ystävänpäivähaaste vastaan.

Pelaguun haaste

Pelaguu Kaaos kukkaruukussa -blogista haastoi minut seuraavilla kysymyksillä:

 
1. Rakkain asia puutarhassasi?

Rakkauden kohde vaihtelee. Kun saan jonkun paikan mieleisekseni ja näen, että siihen panostettu aika ja työ ovat kannattaneet, tunnen mielihyvää. Saatan käydä tarkastelemassa paikkaa useasti sitä eri kanteilta katsellen, kunnes on aika käydä jonkun uuden projektin kimppuun. Rakkauden kohde voi olla myös jokin kasvi. Viime kesänä iloitsin paljon uudesta Sinivaleunikosta. Silti onnellisin taisin olla Punahatuista, jotka olin itse siemenestä kasvattanut ja puutarhaani istuttanut. Ne vain kukkivat ja kukkivat ja pysyivät pystyssä sateessa ja tuulessa ja pitkälle syksyyn. Taisivat siis saada osakseen runsaasti rakkautta. 

 

2. Seuraava tavoite tai tulevan kesän ensimmäinen työ/projekti

puutarhassasi?

Aion muuttaa kasvihuoneen ja Kiemurapenkin välisen kapean alueen kivipoluksi. Siinä on aina ollut aika huono nurmikko ja nyt myös kasvihuone varjostaa paikkaa. Lisäksi siitä kulkee varsinainen moottoritie muihin puutarhan osiin ja märkään aikaan reitti muuttuu helposti mutaiseksi. Turha siinä on yrittää pitää nurmea hengissä, tilalle rapskulaattoja ja kiviä.

Kasvarin vierellä olevan lumikasan kohdalle on suunnitteilla kivipolku.

Toinen listan kärjessä oleva hanke on Zilga-rypäleen kaivaminen ylös kasvihuoneesta. Meidän kasvihuoneessa ei yksinkertaisesti ole sille tilaa kasvaa. Oli hulluutta ylipäätään istuttaa se kasvariin. Vielä en ole oikein varma, mihin sen sijoitan, mutta onneksi on aikaa asiaa pähkäillä. Zilgan pitäisi selviytyä talvesta näillä leveysasteilla myös ulkosalla, joten siinä mielessä olen luottavainen. 

Taimia odottamassa istutusta

 

3. Asia, josta et voisi luopua mistään hinnasta?

Vaikea vastata. Ensimmäisenä suljin tarkastelun ulkopuolelle kaikki ihmissuhteet (eiväthän ne ole asioita), sitten terveyden ja lopuksi vielä normaaliin elämään tarvittavat asiat, kuten ruoan, lämmön, veden, katon pään päällä. Luulenpa, että tiukan paikan tullen liki mistä vain on mahdollista luopua. 

Alkukesän tomaattikasvustoa

 

4. Asia, tai esine josta voisitkin luopua, jokin turhake?

 Kuningaskuluttajassa oli puhetta siitä, miten paljon nykyisin ihmisillä on vaatteita ja luultavasti suurin osa ihan turhaan. Kysymystä voisi laajentaa kaikkeen tavaraan, jota keräämme ympärillemme. Lasten asuessa kotona sisävaatteilleni riitti kaksi kaappia. Heidän muutettuaan pois minulla onkin käytössäni neljä kaappia. Tosin aika väljästi olen ne valloittanut. Silti minulla lienee turhakkeita muidenkin edestä.
Parin viime vuoden aikana olen karsinut tavaraa kodistamme aika kovalla kädellä ja käynyt myymässä niitä kirpparilla. Harrastan myös nollashoppailua eli kaupassa ollessani punnitsen jotain tavaraa kerran jos toisenkin miettien, tarvitsenko tätä todella ja vähänkin epäröidessäni laitan sen sitten takaisin hyllyyn. Harvoin olen jälkikäteen katunut, että jätin ostamatta.

Kriikunapolku syksyllä

 

5. Tärkein asia tällä hetkellä elämässäsi?
 Ajatuksesi tästä hetkestä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen?

Tärkeintä tällä hetkellä lienee oppia jakamaan käytettävissä oleva aika siten, ettei tule turhaan kiristettyä pinnaa ja hankittua itselleen oikein kunnon stressiä. Tuleva kesä jännittää siinä mielessä, että miten saan ympättyä vanhempien hoitamiseen tarvittavan ajan omien tarpeideni lomaan. Odotan niin kovasti kevättä ja kesää ja aikaa pihalla ja puutarhassa. Niin mielelläni toisin vanhempani meidän pihalle istuskelemaan, mutta he viihtyvät parhaiten omassa kodissaan. Ei heitä tänne saa, kuin hetkeksi ja silloinkin he ovat jalka valmiina kotiinlähtöön.

Pelaguun lehtiä juurtumassa.

Tämä viiden kysymyksen haaste on kiertänyt aika tehokkasti blogeissa, joten en laita sitä eteenpäin. Sen sijaan Karolina (Karoliinan puutarha -blogi) kehotti kierrättämään seuraavaa Ystävänpäivä-haastettaan, joka kuuluu näin:


Karolinan Ystävänpäivä-haaste
 

Tässäpä seuraakin teille jokaiselle (ei vain harvoille ja valituille) Puutarha Ystävälle Ystävänpäivä haaste, saatte myös laittaa sen eteenpäin omassa blogissanne. Haluaisin kuulla sinun tarinasi, vastaa kuvien kera seuraaviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin:

1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarha idolisi?

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

5. Mikä on puutarha harrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

 

 

Ottakaa siis kaikki haaste vastaan ja laittakaa sitä omassa blogissanne eteenpäin, kuten Karolina tässä kehottaa. Itse vastaan kysymyksiin myöhemmin.

 

 

Mukavaa laskiaissunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa kaikille!

 

Hyvää Ystävänpäivää!

Huomenna, lauantaina on Ystävänpäivä.

Tässä korillinen ruusuja kaikille ihanille blogiystäville!