maanantai 1. kesäkuuta 2015

Ehdinpäs

Vaahtera

Aamulla aurinko paistoi niin heleästi, ettei ollut laisinkaan vaikeuksia lähteä toteuttamaan päivän urakkaa eli nurmikonleikkuuta ja yläpihan rikkaruohokatsausta. Lämminkin oli. Kummasti nurmikko viikossa kasvaa leikkuukypsäksi. Tykkään pitää sen matalana ja siistinä, ihan kotiloidenkin vuoksi. Eivät kuulemma niin helposti matele uusille alueille, jos suojapaikat ovat vähän vähemmässä.
 

Keräsin kottikärryihin haravan, rikkaruohovekottimen (mikä sen varrellisen virallinen nimi sitten onkaan), parit oksasakset, pienen purkin kotiloita varten, sopivan purkin taimipistokkaita varten ja ämpärin, johon on hyvä kerätä rikkaruohoja, ettei jokaista tarvitse erikseen kiikuttaa kauemmaksi jääviin kottikärryihin. Yleensä aloitan tuosta talon puistopäädystä ja etenen sitten Pikkupuutarhan kautta talon tien puoleiselle sivulle, sieltä talon toisen päädyn kautta olopihalle ja sitten ympyrä jo sulkeutuukin.

Pikkupuutarhan Norjanangervot

Pidän kovasti vaahteroista, mutta en välttämättä niiden kaikkialle kasvavista pikkutaimista. Kuinkahan monta vaahteravauvaa kitkinkään tänään pois kukkapenkeistä ja pensaiden alustoilta. Niillä on ihmeellinen taito naamioitua muun kasvuston lomaan, kunnes yhtäkkiä ryöpsähtävät kasvuun ja kiinnittyvät niin tiukasti maahan, että oikein saa otsa hiessä pieniäkin taimia irti kiskoa. Olen jo oppinut, ettei pidä kiskoa niistä tuoreen vehreistä lehdistä, vaan pujottaa sormet lähelle multarajaa, jolloin saa hyvän otteen puutumisen aloittaneesta varresta. Muussa tapauksessa irti lähtee vain ne lehdet ja pieni puu on onnellisen valmis jatkamaan kasvuaan.

Rhodo Nova Zembla pullistelee

Pikkupuutarhaan päästessäni taivas oli mennyt pilveen ja välillä niskaan putoili sadepisaroita. Vaikka tänäänkin tuuli navakasti, sää oli kuitenkin aika leppoisan lämmin. Olen kyllä varsin lämminverinen ja aherruksessa tulee yleensä aina hiki. Niinpä tarkenin hyvin ihan t-paitasillani. Koska sade loppui aina hetken pisaroinnin jälkeen, totesin olevan parempi jatkaa hommaa niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Mieluummin talon ympäri ja siten siis aiottu projekti valmiiksi.

Alppikärhökin aloittelee kukintaansa

Autotallin nurkalle päästyäni naapuri tuli juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Siinä olikin sopiva taukopaikka nojata haravaan ja oikoa jäykkää selkää. Jäljellä oli oikeastaan loppusuora, sillä talon toisessa päädyssä on tatarien hävitysprojekti menossa, eikä siihen kannata tavallista rikkaruohohetkeä käyttää. Kaksi isoksi kasvanutta tataria tosin kiukuisssani kiskasin ja laitoin sekajätteen joukkoon. En suurin surminkaan halua sitä lehtikompostiin itämään ja aloittamaan uusia aluevaltauksia.


Lopulta homma oli valmis ja kellokin lähenteli jo iltapäivää. Käsittämätöntä, miten tuolla puutarhassa aika lentää kuin siivillä ja ajantaju katoaa tyystin. Puolenpäivän aikaan kuulin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan koulun katolla hälytyssireenin soivan. Sitä koesoitetaan joka kuukauden ensimmäinen päivä tasan kello 12. Hyvällä ilmalla jopa kuulee puheen, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan koesoitto. Också samma på svenska. 

Saapuessani kottikärryjen kanssa olopihalle, katseli Juuso minua varsin närkästyneenä ja naukuen ilmoitti, että mamman olisi syytä lähteä pikaisesti ruokkimaan nälkään nääntyvää kissaansa. Niin tehtiin heti, kun olin saanut työvälineet omille paikoilleen. Sisälle, kissalle ruokaa, mamma pesulle ja itsellekin oli syytä ryhtyä ruokaa valmistamaan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia kukkii puistopäädyssä

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain käytyä läpi yläpihan rikkaruohoja nyhtäen ja hiekkakäytävät haravoiden. Edes hetken aikaa on siistiä. Siinä voikukkia ja vaahteravauvoja nyppiessä tulee samalla käytyä läpi kasvien kuntoa ja mitä mistäkin taas ylös nousee. Ja mikä on kenties talven aikana kadonnut.

Ja sitten hiukan asiaa lämmittimestä, jonka hankin kasvariin...


Maaliskuussa netin kautta tilaamani öljylämmitin on päässyt kasvihuoneessa tositoimiin. Siirsin tomaatit runsas viikko sitten kasvariin jatkamaan elämäänsä. Ensimmäisenä yönä unohdin laittaa lämmityksen ja se näkyy tomaattien lehdissä. Yöt ovat olleet aika viileitä, alimmillaan +2 astetta. Iltaisin käyn sytyttämässä öljypolttimot siinä kymmenen-puoli yhdentoista aikaan ja sammutan aamulla. Yllättävän hyvin tuo vekotin lämmittää. Kasvarissa on kylminäkin öinä ollut +10 astetta, vaikka ulkona lämpötila on laskenut sinne +2:een. Laite käyttää lamppuöljyä ja tuohon säiliöön menee runsas neljä litraa. Viikon aikana lämmitin on ollut päällä jokaisena yönä ja siinä ajassa kului kaksi litraa.


Laite kehoitetaan kiinnittämään mukana tulevilla raudoilla, mutta meillä se seisoo tiililattialla ihan tanakasti. Sen verran katson, ettei harsot tai mitään muutakaan paloarkaa ole ihan vieressä. Nuo "savupiiput" nimittäin tulevat todella kuumiksi. Vehje on helppokäyttöinen ja sopiva meidän sähköttömään kasvariimme. Tietenkin se vaatii sytyttämisen ja sammuttamisen, eikä siinä ole termostaattia. Lamppuöljyä on hyvin saatavilla, joskin seuraavalla kerralla ostan isomman kanisterin ja jätän ne litran pullot kauppaan. 

Viime keväänä metsästin öljylämmittimiä ja jos jostain löysinkin, se oli juuri loppuunmyyty. Nyt olin lämmitinhankinnassa liikkeellä jo maaliskuussa, ja eilen lisäsydämiä tilatessani noita laitteita oli edelleen netissä saatavissa. 

Löysin lämmittimen jonkun mainoksen perusteella ja tilasin sen netin kautta Kivikangas Oy:ltä. Ei se minusta ihan halpa ollut, mutta ainakin toistaiseksi pidän ostosta ihan hyvänä. Jos olette tällaista tilaamassa, kannattaa samaan pakettiin tilata myös varasydämiä. Itse en huomannut ja näin jälkikäteen tilattuna postikulut tuntuvat aika korkeilta. Varasydämet nimittäin maksavat 7,90 € ja postikulut samainen 7,90 € päälle. 

Rhodo Cunninghams White kukki ja lopettikin jo

Seuraavat päivät ovatkin taas täynnä muita kiireitä ja omaishoitohommia. Pihalle ei juurikaan taida keritä, mutta eiköhän nuo puskat muutaman päivän pärjää ilman meikäläisen käden kosketusta. Josko sentään ehtisi jokusen kuvan käydä räpsimässä jossain välissä.

Kesä on alkanut ja ulkona ripsii vaihteeksi vettä. Ei tuolla puutarhassa niin kovin märkää ole, joten ehkä tämäkin sade tulee ihan tarpeeseen.

Nautiskellaan kesästä, ihan jokaisesta päivästä. Sateisistakin!.

PS.
А л е к с а н д г   ja Irene, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin (venäjäksi ei kieli taivu).
 

25 kommenttia:

  1. Ihana viidakkotunnelma! Sitä minäkin tavoittelen, mutta vielä ollaan kaukana tuosta =) Lämmitin kuulostaa näppärältä, pitääpä laittaa muistiin, jos joskus vielä kasvihuoneen saan. Toivotaan, että aurinkoakin saadaan sateen lomassa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläpihalla olen jo saanut aika mukavasti "viidakkotunnelmaa", mutta alapiha on vasta matkalla siihen. Ja sitä aurinkoa toivotaan - varmasti vielä saadaankin.

      Poista
  2. Kylläpä oli meillä samanlaiset päivät, Minäkin riensin aamulla juoksuttamaan ruohonleikkuria ja ehdin parahiksi pois sateen ja myrskyn alta. Nyt ulkona näyttää aivan syksyltä. Ja siinä ruohoa leikatessa huomasin keskellä katajapensasta vaahterantaimen. Itsellä ei ole koskaan vaahteraa ollut, mutta naapurissa on. Ilahduin taimesta, mutta jos niistä tulee tuollainen riesa kuin sinulla tuntuu alevan, niin taidan kitkeä pois. Ihania alppiruusuja ja kärhö sinulla myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on muutama iso vaahtera omalla pihalla ja vaikka kuinka monta vieressä olevalla kunnan tontilla. Siementävät aivan hurjasti ja niitä taimia saa kiskoa kukkapenkeistä. Vaahtera on kyllä kaunis niin keväällä kuin syksylläkin, joten en ole niitä hävittämässä. Ja kyllä se pieni taimi aika helposti sieltä mullasta lähtee verrattuna esimerkiksi voikukkaan tai moniin muihin rikkaruohoihin.

      Poista
  3. Minäkin juuri katselin pihalle että on aika leikata nurmi. Melko paljon meilä näkyy olevan voikukkaa ja muuta tuolla nurmessa. Naapurit ovat käyneet aika ajoin juttusilla ja katsastamassa pihapuuhia. Kuten arvata saattaa kommentit ovat sitä luokkaa, että "On siinä sitten paljon hoitamista kuin noin kasveja laittaa." Niinpä, kun se nurmi on niin helppo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilisen Hesarin liitteessä oli juttua nurmikosta. Kuinka se on halpa perustaa, mutta työläs ylläpitää. Varsinkin, jos haluaa sellaisen silkkisen ja vihreän, eikä niitä voikukkia ja rönsyleinikkejä, kuten meillä. Ihmiset eivät näytä ymmärtävän, että itse asiassa niitä kasveja on melko helppo hoitaa, kun ne pääsevät kasvun vauhtiin. Vähemmän kuin nurmea konsanaan. Antaa naapurien pitää käsityksensä, täälläkin niitä riittää. Kuka on sitä paitsi sanonut, että kaikki haluavat helpon pihan. Mitähän sitä tekisi, jos olisi vain pelkkää nurmikonleikkuuta? Kauhea ajatuskin.

      Poista
  4. Sinulla on tosi paljon nuppuja alppikärhössä.
    Nurmikko kasvaa, samoin vuohenputki ja voikukka. Tällä kertaa laitoin voikukat jätesäkkiin ja ne viedään kaatopaikalle kompostoitavien kasaan. Sama juttu vuohenputkien juurilla. Olen kerran erehtynyt laittamaan ne tavalliseen lehtikompostiin ja kyllähän ne sieltä leviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän alppikärhössä on tänä vuonna tosiaankin aivan valtavasti nuppuja. Hauskinta on, että kärhö on lähtenyt kasvamaan vieressä olevaan vuorimäntyyn ja myös siellä kukkii kohta sinisiä kärhönkukkia.
      Minä laitan voikukat kompostiin, enkä ole huomannut niiden sieltä sen enempää leviävän. Naapurin aidan takana on valtaisat voikukkakasvustot ja sieltä niitä leviää takuuvarmasti. Nurmikolla voikukkien määrä on vähentynyt radikaalisti, kun muutamana kesänä olen kulkenut fiskarsin rikkaruohovekottimen kanssa. Sillä on vaan niin hauska nyppiä voikukkia ja rönsyleinikkejä, kun ne lähtevät juurineen.

      Poista
  5. Mielenkiinoisen näköinen vempele toi lämmitin. Kyllä Juuso raukka näyttääkin nälkiintyneelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin "laiha" katti. Kyllä se pitää ruokakupilla puolensa ja hyvin äänekkäästi ilmoittaa, jos kuppi ei täyty herran määräämässä tahdissa.

      Poista
  6. Jopas sait paljon aikaan! Kaunis metsapuutarha Sinulla! Harmillisia nuo kotilot, meillä niitä ei vielä ole ja koitan varjella kaikin keinoin ettei niitä tulisikaan! Kauniisti avautuvat alppikärhön kukat, meillä vielä nuput keinuvat tuulessa! Vettä sataa meillä ja tulee, ei houkuttaisi mennä ulos, mutta menen kuitenkin. Ihania alppiruusuja Sinulla, meillä avautuu juuri 'Pohjolan tyttären' nuput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ehdin saada iltapäivään kaikki suunnitellut hommat pois päiväjärjestyksestä, sillä nyt sataa tauotta. Ja niin on luvattu tulevillekin päiville.
      Rhodoista Cunninghams white kukki poikkeuksellisesti viime syksynä uudelleen ja niinpä siinä oli nyt vain kolme pientä kukkaa. Vanhin lilakukkainen ei ole kukkinut vuosiin. Olen antanut sille parin vuoden ajan rhodolannoitetta ja hoitanut muutenkin vähän huolellisemmin ja se on alkanut tehdä runsaasti uusia lehtiä. Ei taida kuitenkaan tänä vuonnakaan kukkia. Olisiko liian varjossa?

      Poista
  7. Hieno alppikärhö ja tuo viidakko polku. Minulla on sellainen työmaan lämmitin sähköllä toimiva seki on hyvä kylmällä yöllä laitan lämmittimen päälle noin 11 aikoihin ja aamulla sammutan
    eikä tämäkään ollut kallis noin 40 e tätä voi säädellä kolme vaihetta laitan sen kaikkein pienemmälle ja hyvin riittää :) Hyvää alkavaa kesäkuuta :)

    VastaaPoista
  8. Niin kaunis tuo polku! Ihana tunnelma!

    VastaaPoista
  9. Kovin kaunista! Meillä sanotaan sitä rikkaruohorautaa kitkemistyökaluksi. Viimeksi tänään tyttö 5 vee harmitteli kun niitä ei ole kuin yksi, eikä päässyt äitiä auttamaan :) Pitää hankkia näköjään toinenkin.

    Meiltä juuri tänä keväänä kaadettiin suuri laho vaahtera joka on levittänyt siementaimiaan ympäristöön tosi tehokkaasti. Vastapäinen kunnan metsäkin alkaa pikku hiljaa muuttua vaahterametsäksi. Joinain vuosina niitä pikkuvaahteraoita on ollut ihan hurjasti, toisina ei juuri mitään. Tänä vuonna niitä taas näyttää olevan.

    Mullakin on kitkiessä mukana tietty rikkaruohoastia ja kitkemistyökalu, oksasakset ja purkki kotiloille. Roskat (joita löytyy onneksi vain keväisin) laitan taskuun. Mutta tuo purkki siementaimille on tosi hyvä idea. Välillä kun haen niitä erikseen, tuntuu, etten löydä enää mistään.

    VastaaPoista
  10. Kitkeminen on mukavaa mutta kyllähän se selälle käy. Ja parasta että siinä näkee työn tuloksen heti.

    VastaaPoista
  11. Minullakin oli tänään rikkaruohotalkoot, kovasti ne mokomat yrittävät vallata alaa. Kotiloita en löytänyt, mutta kyllä niitä jossain aina pari luuraa. Lehtiä on ainakin joku käynyt nakertelemassa. Vaahtera on kaunis puu!

    VastaaPoista
  12. Kitkeminen on rentouttavaa puuhaa, vaikka käykin selän päälle.

    Minä olen hankkinut melkein samanlaisen lämmittimen kasvihuoneeseeni. Ainoa ero taitaa olla, että minun lämmittimeni on 1 piippuinen. Vielä tänä keväänä en ottanut sitä käyttöön, mutta syksyllä sitten...

    VastaaPoista
  13. Se että ajantaju katoaa ja nälkäkin unohtuu, saattaisi muissa olosuhteissa huolestuttaa mutta ei puutarhapuuhissa!
    Vaahterantaimien kanssa elämä on yhtä taistelua :)

    VastaaPoista
  14. Ihana metsäpuutarha sinulla :) Mukavaa kesäkuun alkua!

    VastaaPoista
  15. Juuson on hieman närkästyneen näköinen ruokatunnin viivästymisestä :)
    Tuolla tavoin kun käy paikat kitkien läpi pääsee paljon helpommalla kesän mittaan, mikään 'vaarallinen' ei pääse leviämään liikaa. Miljoonia vaahteroita olen minäkin kitkenyt pihasta ja aina jonnekin onnistuu kasvamaan pikku puu, jonka poistaminen on melkein mahdotonta. Sen kun leikkaa niin tilalle nousee kymmenen uutta. Lämmitin vaikuttaa tarpeelliselta ja tehokkaalta, mutta ensin pitäsi saada se kasvihuone :)

    VastaaPoista
  16. Nauratti kovasti tuo 'ehdinpäs', nimittäin arvasin melkein tilanteen. Pari kertaa täälläkin on saanut jo ruohoa leikata. Vaikka näyttää niin viidakolta tuo kukkamaasi, että missä se nurmikko? Pitäiskö minunkin köyttää Majuri?!! Löysin hänen oravanhäntäkätkönsä. Ihastuin tuohon rönsytiarellaan, niin herkän kaunis!

    VastaaPoista
  17. olipa rentouttava kitkuukierros kanssasi:) hankkimasi lämmitin on varmaan tehokkaampi kuin mun käyttämät pari myrskylyhtyä ansarissa. nekin kyl pitävät pakkasen loitol.

    VastaaPoista
  18. Jälleen ahkera puutarhapäivä ja onneksi sade ei ehtinyt edelle.
    Juuso, se on harmillista kun ruoka-annos on myöhässä, mutta puutarhapäivinä voi joskus näin käydä.

    VastaaPoista
  19. Puutarhassa aika kuluu kuin siivillä.
    Kitkeminen ja muukin puuhastelu on kuitenkin rentouttavaa vaikka samalla raskastakin..kumma yhdistelmä!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!