maanantai 3. elokuuta 2015

Lepopäivän ratoksi

Valamonruusu kukkii yhä

Eilen kaivoin hullun lailla ruusuja uuteen paikkaan. En siis ostanut uusia pensaita niiden Oulujoen taimistolta tilattujen lisäksi, vaan siirsin Ruusutarhasta Ilon, Lumon, Soinnun, Neilikkaruusun ja Kirjoapteekkarinruusun sekä Ruusukolmiosta Sävelen kaikki tyynni naapurin aidan viereen. Kyllä, täysin idioottimaista tämä minun kasviroudaamiseni on, mutta joka kerran ruusujen luona vieraillessa sydäntä särki paikan varjoisuus. Laitoin jopa kaikki tämän kesän säästä johtuvat vitsaukset huonon paikan piikkiin, mikä ei ehkä aivan pidä paikkaansa.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Koskaan ei pitäisi tehdä sellaista, minkä jo tekiessään tuntee vääräksi. Tai ainakin epäilee sen teon järjenmukaisuutta. Ja sellainen tunne minulla oli viime kesänä Ruusutarhaa perustaessani. Ruusuja piti saada lisää ja paikka niille hinnalla millä hyvänsä. Tiedän, että tontillemme tulee roimasti lisää valoisuutta sitten, kun kunta ryhtyy toteuttamaan alueen tieprojekteja. Se on suunnitelmissa ensi vuodelle, mutta sitä on lykätty useaan kertaan ennenkin, joten sen varaan en nyt vain jaksanut enää laskea.

Rosa rugosa 'Hansa'

Kun ne puuttuvat palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikalleen punaherukoiden lähtöpäätöksen myötä, löytyi myös ruusuille parempi paikka. Ehdottomasti parempi, vaikka kunta ja kaikki naapuritkin kaataisivat joka ikisen puun lähistöltä - mikä ei tietenkään ole oletettavaa, eikä mitenkään tarpeellistakaan. Rajanaapurin aidan vieressä on lämmin, suurimman osan päivästä aurinkoinen ja kohtuullisen tuuletonkin paikka. Ruusuja pääsee siinä hyvin ihailemaan ja hoitamaan ja niillä on tilaa kasvaa. 

Joidenkin asioiden työstäminen näköjään vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, mutta tässä tapauksessa olen lopputulokseen tyytyväinen. Tietenkin menetin taas yhden kesän ruusujen kasvusta, mutta jospa ne korvaisivat sen myöhemmin kunnollisella kukoistuksella. Niin toivon. 

Ystävän jaloruusu - olisko Aspirin?

Tänään oli sitten pakko pitää lepäpäivä, sillä selkä ei tykännyt yhtään moisesta huhkimisesta. Se kun oli jo ennen eilisen päivän urakkaakin jäykkä ja kipeä. Juuso on nukkunut miltei koko aurinkoisen päivän angervopensaiden alla ja minä olen maksanut laskuja, silittänyt vinon pinon pyykkiä ja laittanut ruokaa. Tänään kun sattui niin ihanan kesäinen päivä, että kelpasi jälleen pihamaalla ruokailla. Huomaatteko, lepopäivä näköjään tarkoittaa sitä, ettei heiluta lapion ja multapussin kanssa puutarhassa, vaan keskitytään nomaalin arjen hoitamiseen.

Mamman karvakasa uneliaana

Huomenna lähden Pojan kanssa päiväretkelle Kotkaan. Hänellä on sinne päin asioita ja äiti lähtee seuraksi. Vähän on äidillä ketunhäntä kainalossa, sillä kutkuttaa kovasti nähdä mm. Sapokan vesipuisto, jota monet ovat kehuneet. 

Kuu möllötti eilen täysinäisenä

 Elokuu on alkanut ja edelleen on kesä. Nautitaan!

8 kommenttia:

  1. Niin on tääläki kesä! Sinä et ole malttanut syksyyn odottaa ruusujen kanssa.. ;) Ihana juuso. Hauska tuo aspirin ruusu.

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin tuttua puuhaa. Minäkin siirtelen ja raahailen kasveja paikasta toiseen. Kyllä se lopulta aina hyvä paikka löytyy. Joskus vaan menee aikaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se niin on, että ensin kasvit hankitaan ensin ja sitten vasta mietitään istutuspaikka. Hauskaa Kotkanretkeä! Sapokka on hieno paikka, harmi, etten tänä kesänä sinne ehtinyt.

    VastaaPoista
  4. kasviroudaaminen on hyvin tuttua minullekin:)

    VastaaPoista
  5. Haa, Hansa on ihana kerrannainen. =)

    Suloinen tuo kuukuva. =)

    VastaaPoista
  6. Valamonruusun kukinta on tänä kesänä mielestäni jotenkin hehkuvamman punainen, kuin koskaan aiemmin ja kukkasia on todella paljon! Oi, kuulostaa niin tutulta tuo kasvien roudaaminen, sitä luulee löytäneensä niille hyvän paikan ja sitten kun hieman tuumailee, niin kas löytyykin parempi paikka, näin se vaan on =D
    Ihanaa retkipäivää <3

    VastaaPoista
  7. Onnittelut, sinä se jaksat häärätä. Ruusukuume minulla sen kun kasvaa, mutta yritän pysytellä lestissä ja ilmeisesti projekti jää kevääseen.
    Juusolle terveiset... ,eiltä.

    VastaaPoista
  8. Karvakasa taisi olla se kaunein ruusu!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!