 |
| Teresanruusu innostui uuteen kukintaan |
Tykkäättekö kierrättää vieraitanne puutahassanne? Minä tykkään. Puutarha on minulle tärkeä paikka ja välillä taidan olla vähän liiankin innoissani kaikesta siellä tekemästäni. En ehkä riittävän hyvin ymmärrä, ettei kaikkia kasvit kiinnosta samalla tavoin, kuin itseäni.
 |
| Sinipiikkiputkessa on oma herkkyytensä |
Välillä tuntuu, ettei varsinkaan niitä muutoksen kourissa olevia ja hiljan aukikaivettuja kukkapenkkejä ole erityisen viisasta esitellä muille ihmisille. Joskus tulee mieleen vanha sanonta, ettei keskeneräistä työtä pidä näyttää hullulle eikä lapselle. No, lapset eivät meillä yleensä alapihalle edes mene, kun leikkimökki sijaitsee yläpihalla. Jonkun hulluutta on taasen vaikea päältä katsoen arvioida. Niinpä useimmat meille eksyvät ihmiset tuppaavat saamaan pihaesittelyn näköön katsomatta.
 |
| Punertava päivänlilja kukkii ja kukkii |
Monet toki ymmärtävät, etteivät kasvit yksinkertaisesti voi näyttää hienoilta ja hyvinvoivilta huhtikuusta lokakuuhun ja että hiljan istutetun ruusupensaan täysimittaiseksi kasvamiseen menee useampi kuin yksi kesä. Tai että joku tykkää tasaisen nurmikon sijasta täyttää puutarhansa kukkapenkeillä ja kummallisilla puutarhaan löyhästi liittyvillä härpäkkeillä.
Mutta voi, millaisia ristiriitoja syntyykään puutarhakierroksella sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä puutarhan pitää olla mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. Siis usein sellainen, jossa samettisen vihreä nurmi - tai ainakin vihreä nurmi - tai ainakin nurmi - peittää tontin taloa lukuunottamatta. Ja jossa sen nurmen ja talon lisäksi sisäänkäynnissä on asfaltilla tai laatoituksella päällystetty kahden auton paikka. Ja paikka roskalaatikolle tietenkin.
 |
| Sulkajaloangervo |
Miten minä kerta toisensa jälkeen sorrun ylpeänä esittelemään tekemisiäni ja selostamaan suunnitelmiani ihmisille, joiden silmistä näen jo kierroksen alkutaipaleella, ettei kiinnosta. Jotka katsovat minua ja puutarhaani säälivän näköisinä ja odottavat vain hetkeä, jolloin pääsevät kertomaan hengenheimolaisilleen, millaisessa rytöpesässä taas tuli vierailtua. Tai vähintäänkin illalla nukkumaan mennessään tokaisevat elämänkumppanilleen, että "kaikkea sitä näkeekin, ei minkäänlaista järjestystä eikä tyylikkyyttä".
 |
| Lilja Stargazer kasvoi pöheikköön vaikeasti kuvattavaksi |
Tällaisille ihmisille on turhaa jutella ruusujen leikkaustavoista tai luetella jossain penkissä kasvavien liljojen nimiä. Heille kun usein lilja on vain lilja ja ruusujenkin suhteen ihmetellään, kasvaako Suomessa muitakin kuin kurttulehtiruusu ja maljakkoon asetettavat leikkoruusut.
 |
| Punatähkä Lidlin kevättarjouksesta |
Milloinkahan sitä oppii, ettei kaikkien ihmisten sanomisista kannata välittää. Että aikuisella ihmisellä on kaikki valta ja oikeus tehdä puutarhassaan tismalleen niin kuin itse tahtoo. Siirrellä kasvejaan vaikka kerran viikossa tontin toisesta nurkasta toiseen, jos itse niin parhaaksi näkee. Välittämättä trendeistä tai mistään muustakaan normista, jonka joku toinen sanelee. Ei ole oikeaa tai väärää puutarhaa. On vain puutarhoja, joista itse kukin tekee omanlaisena. Ja jotka juuri siksi ovat niin houkuttelevia ja kiinnostavia.
 |
| Ukonhattukin vielä kukkii |
No, nyt tuli taas hiukan avauduttua. Ja purkauduttua. Tämän kun olen tehnyt, on taas keveä mieli ja voin jatkaa syystyölistan laatimista. Jonkin verran on tiedossa siirtelyä ja mielellään myös jotain ihan uuden istuttamista. Onneksi meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Muutenhan ei mitenkään olisi mahdollista löytää aina vain uudenlaisia ja toinen toistaan hienompia puutarhoja. Sellaisia, joita täällä puutarhablogimaailmassa on esillä. Osan olen jo löytänyt, mutta varmasti on vielä monta hienoa puutarhaa löytymättä. Kohti uusia löytöjä siis reippain mielin!
Hih, nyt kyllä osui ja upposi. Mulle lilja ja ruusu on vain lilja ja ruusu. En ikinä muista lajikkeita, vaikka niitä kyllä löytyy... ;O)
VastaaPoistaJoo, tiedän tunteen. Minusta kohtelias ihminen ei arvostele. Minullakin on käynyt niin pihalla kuin sisälläkin ihmisiä, jotka arvostelevat. Mielestäni mautonta. Se on kuitenkin toisen puutarha ja toisen koti. Meillä ei yhden kävijän mukaan ole räikeää kuin kuvissa näyttää (sisällä). Sama kävijä tuhahteli tauluilleni.
Pihan puolella sain yhdeltä Martalta halveksivaa tuhinaa kasvimaan kohdalla. No, suurin osa sadosta oli jo korjattu. Jäljellä olivat vain kitukasvuiset vappuna ulosheitetyt chilit. Toisaalta olen myös aina korostanut olevani kukkaihminen, en hyötyviljelijä.
Minustakin on mukavaa esitellä pihaani vieraille ja teenkin sen usein. Mutta vieraiden puutarhainnostuksesta riippuen teen sen lyhyellä tai pitkällä kaavalla...tai siten jättipitkällä, jos on oikea puutarhahullu kylässä. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikkia puutarha kiinnosta, mutta se ei mielestäni tee minusta yhtään huonompaa ihmistä.
VastaaPoistaEpäkohteliaita ihmisiä on olemassa, mutta se onkin sitten heidän häpeänsä.
Pää pystyyn!
Minä en kyllä yleensä esittele pihaa kenellekään, tunnen että olen vasta niin alussa puutarhan hoidossa ja kaikenlisäksi en enää loppukesästä ainakaan jaksa tapella rikkaruohojen kanssa...niinpä pihakin on enemmän villi, kuin hoidettu ainakin loppukesästä.
VastaaPoistaEsittelen mielelläni pihaamme sellaisille, joita kasvit kiinnostavat, muussa tapauksessa jätän pihakierroksen tekemättä. Ehkä haluan siten varjella omia tunteitani. Ymmärrän sinua täysin. Jos kuulisin joltain mölyturvalta yhdenkin negatiivisen kommentin pihaani liittyen, niin minulta veisi pitkään toipua siitä. Lapsellista, mutta niin se vain on. Minulle oma piha on niin henkilökohtainen asia.
VastaaPoistaOman pihan esittely pelkästään blogin kautta mietitytti samasta syystä pitkään - ja olen välillä tosissani miettinyt, haluanko jatkaa blogin kirjoittamista vai en, koska siinä kuitenkin asettaa pihansa arvostelulle alttiiksi.
Itselläni ei tulisi ikinä mieleen alkaa arvostella jollekin hänen pihaansa, vaikkei se olisikaan minun makuni mukainen !
Pääasia on, että jokaisen oma piha miellyttää pihapuutarhuria itseään, se on lopulta kaikkein tärkeintä. Se pitäisi vaan muistaa pitää kirkkaana mielessä ja viis veisata mitä muut ajattelee! :)
Kyllähän mä esittelen puutarhaa jos sitä halutaan katsoa. Monesti käy niin että "vieras" itse kysyy saanko katsella kukkia ja kivetyksiä?
VastaaPoistaMinä vielä vähän arastelen pihani esittelyä, ja jännitän. Blogissa se tapahtuu luonnollisemmin kuin naamatusten. Mutta silti esittelen etenkin jos sitä toivotaan. Päin naamaa ei ole kukaan arvostellut mutta katseestakin voi lukea paljon :D Minusta jokainen piha ja puutarha on tekijänsä näköinen ja oma, ei minun makuni vastaa kuin minun makua, siksi en kyllä voisi ikinä arvostella toisen pihaa. Mielipide voi olla mutta eihän niitä aina tarvitse tuoda julki, ja jokaisessa puutarhassa kun on aina hyvääkin. Myös niissä jotka eivät ehkä ole omaan mieleeni.
VastaaPoistaBetween, naulan kantaan! Olen aikaa sitten oppinut, että puutarhassa on aina jotain vaiheessaan ja enää en päästä puutarhaani muita kuin oikeita puutarhaihmisiä. Mitta tuli täyteen jo monta vuotta sitten eli just silloin, kun olin esillä lehdissä ja televisiossakin puutarhallani. Kyllästyin välinpitämättömyyten sen edessä, mikä oli minulle kaunista, kyllästyin siihen, että valon ja varjon leikki lehdossa ei avautunut kuin valokuvaajille ja alan ihmisille, kyllästyin selittämään nurmikkoinhoani ja villikukkaniittyäni, kyllästyin...moniin.
VastaaPoistaYmmärrän sinua niin isosti, että et tajuakaan. Oma puutarha on rakas. Jokainen kasvi siellä tuttu ja rakkaudella vaalittu. Puut pienestä kasvatettu ja joka vuosi vieläkin istutan jonkun puun. Minulle tulle ihan huono olo kun näen pihan, jossa on vain nurmikkoa ja emäntä selittää, että 'ei meille istuteta puita, kun ne vaan sotkevat pihaa...' Eräät kaatoivat kaikki kauniit puunsa pois, ne joita talon entinen puutarhailija oli vaalinut. Siinä menivät isot kukkivat kevätpuut ja japaninmarjakuuset, lhemukset, kaikki, ettei vain juuri vedetty asfaltti ala kohoilla puiden juurien takia. Enkä aio edes sanoa, että kauneus on katsojan silmässä, vaan sanon, että on puutarhaihmisiä ja sitten niitä muita!
<3
Olipa kiva nähdä miltä Teresan ruusu näyttää! Se korpijaakon hengissä säilynyt ruusu onkin nimittäin se eikä suviruusu :) enkä tietenkään enää muistanut minkälainen aarre oli kyseessä :)
VastaaPoistaAluuksi, ku itte innostuun puutarhajutuusta, oli päivänselevää, että pakkosyätin nii ihanaa asiaa, ku puutarha, kaikille jokka meillä käy. Meni aikansa enneku ymmärrin, että kaikki ei sittekkää oo yhtä innostunehia ku mä. (Vaikken tajuakkaa, miksei.)Taisin ittekki tyrkyttää ireootani käyressäni muiren tyänä. Nykyysin vaan kysyttäes. Esittelen pihaa vaan puutarhaihimisille, muut saa olla rauhas. Useen viarahat kyllä itte kysyy, että mennähänkö kiärtämähä. Isäntä varoottaa aina kaikkia loputtomasta puheripulista......Mua ei haittaa, vaikka joku arvostelooki mun touhuja, koska mä oon keskivertoa pöllömpi, eikä sitä hetikää kaikki ymmärrä.
VastaaPoistaMinä työnnän vieraat katsomaan pihaani ja kuvittelen, että heitä kiinnostaa hirveästi. Sitten jostakin tulee mieleeni, että ehkä vierasta ei kiinnosta yhtään minun kitkemiset tai kasvatelmat. Jonkun kanssa tehdään pikakierros ja toisen kanssa tutkitaan hartaasti koko piha. Keskeneräisyyden esittely on henkilökohtaisesti helpmpaa, kuin täällä blogimaailmassa. Ihan kohteliasta on tietysti pitää eriävät mielipiteet ja mölyt mahassaan. Mukavaahan se ihastelu olisi, mutta makuja on monia.
VastaaPoistaJuu, toiset tykkää bilettää ja toistet pippaloittee pihallansa, jokaiselle jotakin. Meillä tota jälkimmäistä. Mieskin on alkanu esitteleen pihaa kavereilleen, jopa työkavereilleen valokuvien avulla. Hih, mahtaako hänen nörttikamujaan kauheesti kiinnostaa... Mutta esittele pihaasi ja ole onnellisen ylpeä aikaansaannoksistasi, niistä keskeneräisistäkin ja rikkaruohoista kanssa. Sulla on nätti piha!
VastaaPoistaAjatuksia herättävä kirjoitus! Välillä tuntuu että vois esitellä pihaa, mutta välillä ei näytä yhtään miltään :) Mutta mieluusti ite katselen toisten pihoja, saa vähän perspektiiviä kun naapurienkin pihoja tiirailee :) Niin omakaan ei näytä aina ihan kamalalta. Kyllä se on kauneus katsojan silmissä. Tai sitten ei :)
VastaaPoistaOlipa hyvä lukea tuntemuksiasi. Olen havainnut täysin saman kuin sinä. Henkilölle, jota puutarhurointi ei oikeasti kiinnosta on turha pihaansa esitellä. Haukotuksen voi melkein aistia kasvojen ilmeestä ja sanattoman viestin, ettei asia vähemmän voisi kiinnostaa. Vain puutarhaihminen voi ymmärtää puutarhaihmistä.
VastaaPoistaÄlä välitä niistä hölmöistä, kyllä me puutarhaharrastajat täällä ymmärretään puutarhasi ihanuus ja kauneus! Jotkut ovat kyllä niin törppöjä ja ehdoin tahdoin pahoittavat toisen mielen.
VastaaPoistaTuntuu tutulta, mutta eihän kaikilla ole samat kiinnostuksen kohteet. Jos joku esittelee minulle vaikka moottoripyöriään voin kiinnostua vain niin pikälle kuin ymmärrykseni asiasta riittää. Kuitenkin minusta on aina kiinnostavaa, miten ihmiset ovat innostuneita intohimonsa kohteesta.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä niitä, jotka pitkästyvät kasviluentoihini. Eräskin herra tokaisi kasveja esitellessäni: keksitkö itse nuo nimet :) Vain toinen puutarhuri voi ymmärtää ja jakaa kiinnostuksen aidosti.
Tulin selailemaan blogiasi toisen blogin kautta ja tähän kirjoitukseen on pakko kommentoida, koska siitä tulee mieleen oma äitini. Äitini on innokas puutarhailija, mutta muutettuaan taloon, jossa piha-alue oli jätetty lähes täysin vaille hoitoa, hän joutui - tai PÄÄSI - tekemään siellä kaiken vauvan askelin, roudan runteleman pihanurmen tasoittamista myöten. Meni useampi vuosi ennen kuin tuo hoitamaton piha alkoi näyttää edes etäisesti oikealta puutarhalta, mutta nyt noin 20 vuoden jälkeen se kukoistaa kauniina ja tuottavana, onhan sinne huolella valittu myös hyötykasveja. Se todella on äitini näköinen puutarha. Tunnistaisin sen varmasti äitini kätten työksi, vaikken sitä etukäteen tietäisikään. Mutta kuinka moni noiden vuosien aikana onkaan ehtinyt vähätellä rosoista pihaa ja päivitellä, kuinka mahdottoman työn edessä äitini silloin alkuvaiheessa oli! Taisipa se pieni epäilys hiipiä minunkin mieleeni.
VastaaPoistaNykyään Suomi on täynnä sieluttomia kotipuutarhureita. Halutaan nopeasti näyttävää - ja mikä tärkeintä: näyttävämpää kuin naapurin pihassa. Tätä ilmiötä pahentavat jos jonkinmoiset TV-sarjat, joissa laitetaan pihat uuteen uskoon olemattoman lyhyessä ajassa, taiotaan rupikonnasta prinssi yhdellä taikasauvan heilautuksella. Kaltaisesi kärsivälliset ja kaukonäköiset multanäpit ovat koko ajan harvemmassa.
Sinulla on kaunis blogi täynnä kauniita kuvia. Toivottelen siis mukavia hetkiä puutarhassa ja käsitöiden parissa!
Kiitos Ryövärintytär!
PoistaEhkä juuri nuo tv-ohjelmat, joissa kaikki tapahtuu sormia näpsäyttämällä, saavat ihmiset kuvittelemaan älyttömyyksiä puutarhan rakentamisesta. Toki isolla rahalla ja suurella porukalla saa valmiit nurmet, istutukset ja kiveykset. Mutta eivät nekään siistinä pysy ilman hoitoa ja huoltamista. Siinä myös menetetään se henkinen panos, joka puutarhan rakentamiseen liittyy. Kasvien ja mullan kanssa touhuaminen on terapeuttista ja stressiä poistavaa tekemistä. Kummasti huolet unohtuvat ja ilonaiheet syntyvät pienistä onnistumisista.
Äideillämme on vielä hallussaan paljon vanhaa viisautta, jota kannattaa kuunnella. Mieluummin, kuin tuijotella telkkarin ja lehtien tarjoamia pilvilinnoja.
Minulle on sanottu mm., että miten ihmeessä pystyn valitsemaan kasveja puutarhaani niin, että ne voivat hyvin ja sopiva toisiinsa ja eikö olisi helpompaa ja pitkällä tähtäimellä halvempaakin käyttää puutarhasuunnittelijaa (minulla kun ei tuota kokemusta kauheasti vielä ole). Siinä sitten yritän selittää, että haluan itse tehdä omat virheeni valinnoissa ja oppia niistä, kokeilla ja iloita onnistumisista, luoda ihan kokonaan itse omanlaiseni puutarhan ja nauttia sen hoitelemisesta (mies on onneksi tykännyt siitä tyylistä miten puutarhaa rakentelen). Vaikka meneillään on vasta kolmas kesä (toinen varsinainen aktiivikesä) puutarhan tekemisen parissa, olen ehtinyt siirtelemään kasveja jo paikasta a paikkaan b ja sittenkin vielä myös paikkaan c, koska en olekaan tykännyt alkuperäisestä toteutuksesta ja se on minusta kivaa vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä.
VastaaPoistaJa mökille ei kuulemma kannattaisi tehdä kauheasti istutuksia, koska niiden hoito on työlästä ja mökistä tulee työleiri; varmasti tulen kärsimään ja stressaantumaan. Ja siinä sitten jälleen yritän selittää, että haluan, että minulla on tekemistä mökillä ulkosalla ja huolehdin kyllä siitä, että istutuksia tulee juuri sen verran, että niiden hoitaminen on mukavaa puuhastelua. Teimme esimerkiksi sen valinnan, että nurmikkoa mökille ei tule ollenkaan, koska en tykkää leikata sitä eikä mieskään onneksi sitä mökille kaivannut.
Minulla ei ole kauheasti sellaisia ystäviä, jotka olisivat samalla tavalla innostuneita puutarhasta, joten meinaan välillä tukahtua päässäni viliseviin ajatuksiin ja suunnitelmiin, koska monellakaan ei riitä kiinnostusta kuunnella niitä. Yksi ystävä on ylitse muiden, jonka kanssa voisimme puhua puutarhasta ikuisuuden ja inspiroidumme keskusteluista molemmat aina vain lisää. Ja onneksi blogiin voi tarinoida kuvin ja sanoin tekemisiä ja suunnitelmia. Haluaisin voida esitellä puutarhaani kasvotusten puutarhasta kiinnostuneille ihmisille mutta mökillä se on hankalampaa, koska emme kaipaa sinne kuitenkaan yövieraita (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) eikä sinne taas juuri kenenkään ole kätevää piipahtaa vain kahville. Kasvotusten olisi vielä hienompaa jutustella puutarhasta.
Kevät on saanut elämässäni ihan uuden merkityksen kun pääsen seuraamaan ja odottamaan miten puutarha herää ja lähtevätkö kaikki kasvit kasvuun vai ovatko jotkut jääneet talven jalkoihin. On myös mukavaa kuulla positiivisia kommentteja puutarhasta, vaikka pääasia onkin, että itse (ja mies) on siihen tyytyväinen. Sepeliä toimittanut kuljettaja oli kehunut miehelle, että meillä on hienosti laitettu piha ja kyllä se lämmitti mieltä. Polttopuita toimittanut mies joutui puutarhakierrokselle. :) Tiedostan kyllä, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä meidän puutarha ei ole hieno mutta toivon, että sellaiset mölyt pysyy mahassa. Itsekään en koskaan kommentoi mitään negatiivista toisten valinnoista/toteutuksista, jotka eivät miellytä minun silmää. Toivoisin kaikkien ymmärtävän, että makuja on niin monenlaisia ja on turhaa loukata toisia arvostelemalla.
Tulipas kirjoitettua pitkästi. Nyt jatkan kauniiden kuviesi selailua. Tulen aina välillä katselemaan uudelleen jo katseltujakin.