Puutarhastelijan herätyshaaste

Ohimennen hyllystä napattu hyasinttimix yllätti tuoksullaan ja pitkällä kukinnallaan.

Laura Elämää paratiisinpalasessa -blogista laittoi liikkeelle Puutarhastelijan herätyshaasteen, joka kuuluu seuraavasti:

Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, ja kerro niistä jotakin. Eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi.
- Tule kertomaan tänne minulle, kun postauksesi on valmis, niin tulen katsomaan.

1.

Ensimmäisenä avasin kansion 14.5.2015. Toukokuussa puutarhassa on jo paljon vihreää ja monet kukatkin ovat jo täydessä vauhdissa. Talon päädyssä kotkansiivet ovat vielä rullaamassa lehtiään avoimiksi. Tykkään kotkansiivistä todella paljon ja niiden heräämistä kevääseen tulee seurattua miltei päivittäin.

Orange Emperor

2.

Useimmat varmasti muistavat, miten upea sipulikukkakevät ja -kesä viime vuonna oli. Viileän alkukesän vuoksi tulppujen kukinta kesti ja kesti. Viimeisen maininnan tulppujen kukinnasta löysin kesäkuun 22. päivältä. Toukokuun puolivälissä kaikki oli vielä aluillaan. Erityisen ihastunut olen ollut papukaijatulppaaneihin ja tulppuihin, joissa on vihreää terälehdissä.

3.

Yhdeksi kesän kohokohdista nousee muistoissa edelleenkin puutarhabloggaajien tapaaminen Tampereella 13.6.2015. Kokoonnuimme ensin kiertämään Hatanpään arboretumia ja sieltä matka jatkui Pinsiön taimiston kautta tutustumaan Hanna ja Lauri Korpijaakon mahtavaan ruusukokoelmaan. Upean päivän lopuksi kokoonnuimme herkulliselle keitolle Lauran kotiin.

Vielä kerran lämmin kiitos ihanan tapaamisen järjestämisestä Lauralle Elämää Paratiisinpalasessa -blogiin ja  Riinalle Versoja Vaahteramäeltä -blogiin.

Ja lämmin kiitos myös kaikille muille, jotka olivat mukana tapaamisessa. 

4.

Päivä oli uskomattoman monipuolinen. Vieläkin mielessä pyörii monet kasvit ja lukuisat mielenkiintoiset tutustumisen kohteet. Päällimmäisenä edelleen on se hieno tunnelma, jonka varmasti jokainen osallistujista koki. Useimmat eivät toinen toisiaan blogin ulkopuolella tunteneet, mutta aivan kuin olisimme olleet heti ikivanhoja tuttuja. Juteltavaa löytyi ja aika kului huomaamatta.

5.

Tapaamiseen sai tuoda omia taimiaan annettaviksi ja vaihdettaviksi. Etukäteen jo sovimme, ettei kotiloiden esiintymäalueilta taimia tuoda. Niinpä minäkään en sitten mitään tapaamiseen vienyt, vaikka kasveja olisi jaettavaksi ollutkin. Onnekseni sain kuitenkin kotiintuomiseksi Kivipellon Sailan (kiitos Saila korjauksesta)  Hernepensaskujanteen Jorilta kulleron.

Metsäruusu - Rosa Majalis

6.

Seuraava kansio onkin jo kesäkuun 24 eli käytännössä juhannus on tässä vaiheessa ohi. Viime kesänä tuli touhuttua ylen määrin ruusupensaiden parissa. Hankin muutamia uusia pensaita ja siirsin vanhoja aurinkoisempaan paikkaan. Ensimmäisenä kukinnan ruusupensaista aloittaa metsäruusu. Sen kukka on aika vaatimaton ja kukka lakastuu melko nopeasti. Kukkia on pensaassa kuitenkin hyvin paljon ja ne tuoksuvat vienosti ohi kulkiessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

7.

Punalehtiruusu on viettänyt puutarhassani jo lukuisia vuosia. Se kuuluu suosikkeihini. Senkin kukka on kohtalaisen pieni ja vaatimaton, mutta uusia avautuu vanhojen lakastuessa. Erityisen kaunis on tämän pensaan lehtien ja varren punertava väri.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

8. 

Viime kesän uusiin hankintoihin kuului Tove Jansson. Pienestä koostaan huolimatta pensas ilahdutti heti ensimmäisenä kesänään muutamilla ihanilla kukilla. Kukan syvää punaa on vaikea saada vangittua kuvaan.

9.

Alkukesä oli kolea ja taimien siirto sisältä kasvariin venyi ja venyi. Lopulta kyllästyin niiden rahtaamiseen yöksi sisälle ja hankin kasvariin lämmittimen. Sen lisäksi tein harsosta kurkuille ja tomaateille telttoja, joita kävin aamuisin poistamassa. Tomaatti ei meinannut viime kesänä kypsyä laisinkaan. Sen sijaan pieniä kasvihuonekurkkuja tuli runsaasti.

10.

Viime kesä oli huikea sormustinkukkakesä. Minulla ei ole mitään erikoisuuksia, vaan näitä villiintyneitä ja värinsä itse valitsevia versioita. Niitä putkahtikin sitten ihan mistä sattui. Olen ennenkin kertonut, kuinka jossain vaiheessa yritin saada niin sormustinkukat kuin akileijatkin pysymään tietyissä penkeissä omilla paikoillaan. Eihän siitä mitään tullut. Halutuissa penkeissä kasvoi toki sormustinkukka ja akileija siellä täällä, mutta enemmän niitä löytyi kaikkialta muualta. Lopulta luovuin näiden kukkien suhteen perfektionistisista päämääristäni ja annoin niille luvan vaeltaa. Sen ne ovat tehneetkin ja nyt meillä on ihan sopuisaa niiden kanssa.

11.

Vielä aivan muutama vuosi sitten minulla ei ollut laisinkaan pioniunikoita. Sitten sain erään blogihaasteen palkintona pioniunikon siemeniä. Kiitos hänelle, joka muistaa näitä haastepalkinnoksi laittaneensa. En löytänyt hänestä merkintää, en sitten millään.

Tämä pioniunikko päätti jäädä puutarhaani ja se on kylväytynyt itsestään siten, että sitä putkahtelee vähän sieltä sun täältä.

Pioni Jan van Leeuwen

12.

Ihania kukkia alkaa minunkin puutarhassani olla jo niin paljon, että on vaikeaa asettaa jotain tiettyä toisia suositummaksi. Pionit ovat kuitenkin niin näyttäviä kukkia ja niiden kukintaa odottaa joka kesä yhtä hartaasti, että tähänkin postaukseen oli pakko yksi pionikuva laittaa. 

Kadotin itseltäni tämän postauksen punaisen langan ja kuviakin näyttää tulevan muutama yli sääntöjen. Luulenpa, ettei se ketään haittaa. 

Tämän haasteen saa ottaa tästä, ken haluaa. 

Ole hyvä! 

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikonvaihdetta!

Jälkikommentti:

Postausta tehdessäni olin vahingossa ohjannut ensimmäisen linkin väärään blogiin. Nimi oli oikein, mutta linkki vei toiseen blogiin. Tarkoitus oli laittaa linkki Elämää Paratiisinpalasessa -blogiin. Riina Versoja Vaahteramäeltä laittoi asiasta viestin, mistä olen kovasti iloinen. Minulle saa jatkossakin laittaa viestiä ja kommenttia, jos huomaatte vastaavanlaisia kömmähdyksiä. Parempi päästä korjaamaan virhe ajoissa ilman, että se jää kaivelemaan omaa tai jonkun toisen mieltä.

 Varsinkin tabletilla minulle tulee paljon kirjoitus- ja muita virheitä, kun sen kanssa tulee touhuttua sohvannurkassa yksisormimenetelmällä.