tiistai 9. helmikuuta 2016

Kevätprojektien suunnittelua, osa 2 Pikkupuutarhan polkuhaara

Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Aiemmin talomme ympärillä on ollut piha, jota on jotenkin suunnittelemattomasti laitettu sieltä täältä, hoidettukin, mutta josta on selvästi puuttunut se jokin. Siihen on montakin syytä, ihan konkreettisiakin, joihin en nyt tässä palaa.

Vuoden 2000 kesällä innostuin ihan uudella tavalla puutarhasta ja ryhdyin käyttämään siihen huomattavasti enemmän aikaa ja voimavaroja. Löydettyäni puutarhablogit vuonna 2011 hullaannuin puutarhan laittamiseen oikein todella. Löysin hurjan paljon uutta tietoa kasveista ja kaikesta puutarhaan liittyvästä ja minulle avautui täysin uusi väylä mielenkiintoisten asioiden oppimiseen. Siirryin aivan uudelle tasolle ja sillä tiellä ollaan lujasti.

25.5.1995, skannattu paperikuvasta

Pikkupuutarha sijaitsee talomme ja kotitiemme välissä. Yhdeltä sivulta se rajoittuu pihan autopaikkaan. Alkuvuosina Pikkupuutarhan paikalla oli nurmikko, isoja mäntyjä ja kuusia sekä pari pihlajaa. Tien viereen oli istutettu naapurilta saatuja korallikanukoita. 

Pihasuunnitelman mukaan tontille piti tulla rhodoja useampaan paikkaan. Keittiön ikkunan alla ne eivät kestäneet katolta tulevia lumitaakkoja ja tuolta puiden siimeksestä kituvat rhodot siirrettiin myöhemmin muualle. 

Pihan joulukuuseksi tarkoitettu havupuu kasvoikin väärin päin, sillä olin sekoittanut kartiovalkokuusen ja kartiomarjakuusen. Nurmikko ei koskaan tuossa kasvanut kunnolla. 

Kaikenlaista heinää sen sijaan viihtyi kulkuväylien hiekkapinnoilla erinomaisesti, koska tietämättömyyttämme emme perustamisvaiheessa laittaneet minkäänlaista maanrakennuskangasta pohjalle.


Vuosia harasin hiekkakäytäviä, kitkin rikkaruohoja, kunnes lopulta laitoimme sen maanrakennuskankaan ja uusimme hiekkapinnan. Sen jälkeen kivituhkaa on toki jouduttu lisäämään, sillä haravoiminen ja lumen kolaaminen vievät hiekkaa mennessään. Viimeisestä suuremmasta hiekka-alueiden kunnostuksesta on jo useampi vuosi ja se näkyy kulkuväylien lisääntyneenä viherryksenä. Heti, kun lottovoitto napsahtaa, palkkaan porukan kiveämään pihamme kulkuväylät.


Kyllästyin myös pienten nurmiplänttien leikkaamiseen ja alituiseen kohentamiseen. Lisäksi ne olivat minusta äärimmäisen tylsiä. Ryhdyin systemaattisesta poistamaan yläpihalta nurmialueita ja ensimmäinen kohde oli Pikkupuutarha. Isot puut kaadettiin pikkuhiljaa ja niillä lämmitettiin varaavaa takkaa. 


Pikkupuutarhan reuna-alueet alkavat hissukseen löytää muotonsa, mutta alueen keskellä on edelleen paikkoja, jotka hakevat kasvejaan ja konkreettista olomuotoaan. Esimerkiksi kuvassa näkyvä pläntti on varsin varjoisa ison marjakuusen, syyshortensioiden ja norjanangervojen kupeessa. Se on ikäänkuin näkösällä olevan Bermudan kolmion takapiha. Siellä kulkee huoltopolku, jotta ei tarvitsisi varsinkaan kesäaikaan kävellä kulkuväylää reunustavien kuunliljojen päällä. Hyvin maata peittävä kevätkaihonkukka kestää jonkin verran askellusta, mutta betonipyörylät selkeyttävät kuitenkin polun paikkaa.


Naapurin liittyessä kunnallistekniikkaan, sain heidän kaivannostaan tuon upean kiven. Kaivuri nakkasi sen kadulta meidän silloisen kanukka-aidan yli Pikkupuutarhaan ja sinnehän se luonnollisesti jäi. Vuosia se oli vuorenkilpien ympäröimä, mutta viime kesänä kyllästyin vuorenkilpiin ja tein kiven ympärille uuden kukkapenkin. Vihreä muovinauha on tylsän näköistä, mutta edullinen ratkaisu mullan ja käytävähiekan erottamiseen. Aikanaan kasvit kuitenkin tulevat piilottamaan nauhan näkyvistä.


Pikkupuutarhan ja kunnan metsikön välissä on meidän varaparkkipaikkamme. Aikanaan se tehtiin veneen talvisäilytyspaikaksi. Pikkupuutarha viettää aika paljon etupihalta kunnan metsikköä kohti ja Ukkokulta rahtasi eräästä paikasta puolisalaa isoja lohkareita, joilla varaparkkipaikka saatiin nostettua ja tasattua.


Isot istutusalueet tarvitsevat ehdottomasti huoltopolkunsa. Minun mielestäni. Rakensin Pikkupuutarhaan polkuja. Tai alkuaan vain yhden polun, joka vähitellen haarautui eri suuntiin ja viime kesänä myös leveni. Edelleenkin polut ovat vähän turhan kapeita esimerkiksi kottikärryille. Ennen kottikärryt eivät mahtuneet Pikkupuutarhaan laisinkaan ja mullan sun muiden materiaalien kuskaus ämpäreillä tuskastutti ajoittain ihan kunnolla.


Kun lähtee muuttamaan nurmialueita istutusalueiksi, kasveja tarvitaan isoja määriä. Siksi poistin ja poistan edelleen nurmikkoa pläntti kerrallaan. Ikäänkuin valtaan nurmikolta tilaa muille kasveille askel askeleelta. Pikkupuutarha toimi pitkään myös jonkinlaisena varasijoituspaikkana eli sinne tyrkkäsin kasveja, joille en heti löytänyt muuta paikkaa. Kevätkaihonkukkaa sain kerran naapurilta pari kottikärryllistä ja ne pääsivät Pikkupuutarhaan. Niillä on siellä edelleen vahva jalansijansa ja ne vyöryvät poluille niin voimallisesti, että pari kertaa kesässä täytyy tehdä karsintaa rankalla kädellä.

13.4.2015

Tulevan kesän hommana on yhden Pikkupuutarhan polkuhaaran leventäminen. Siitä pääsee ihan hyvin kävelemään, mutta kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat kutistaneet polun Juuson tassujen mittaiseksi. Kun jo alkujaankin polku tuli tehtyä liian kapeaksi. Pikkutalvio on toki ihan kiva kasvi, mutta rajansa silläkin. Kuvassa ei näy kärhökaarta, jonka läpi polku kulkee. Se toimii mittakaavana polun leventämiselle, sillä kaarta en lähde siirtämään. Pelkästään jo siksikin, että silloin joutuisin puuttumaan alppikärhön ja Ville de Lyonin versoihin.


Minun puutarharakentamiseni on monin paikoin vanhojen virheiden korjaamista ja tasapainoilua erilaisten ulkoisten rajoitteiden kanssa. Olisi hienoa, jos Ukkokulta innostuisi touhuamaan kanssani ja toisi osaamisensa ja voimavaransa mukaan projekteihin. Hän ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut ja saadakseni häneltä apua joudun aikalailla selittämään ja perustelemaan tarpeitani. Siitä on yleensä vielä pitkä matka toiveiden toteutumiseen. 

Olen kuitenkin toiminnan ihminen ja harvoin jään sormi suussa asioita murehtimaan. Otan kaiken lapioimisen ja kärräämisen kuntoilun kannalta ja kun itse tekee, saa mieleistään. Koen iloa ja ylpeyttä voidessani kertoa likimain kaiken puutarhassani olevan taatusti omin käsin tehtyä. 

Harmikseni en omaa puusepän taitoja ja yrityksistä huolimatta kaikenlaiset puutyöviritelmät menevät totaalisesti mönkään. En siis rakentele mitään puusta naulojen ja vasaroiden avulla. Myös budjetti asettaa useimmiten tiukat raamit kaikelle tekemiselle. Luovuus välillä venyy ja paukkuu, kun pitää keksiä taloudellisia ratkaisuja.


Tätä postausta varten lähdin selaamaan kuvia ihan tontin ostosta lähtien. Elokuussa tulee 30 vuotta asumista tässä talossa ja tämän pihan ympäröminä. Olen ikäni kuvannut ahkerasti, mutta kodin alkuvuosina on enemmän tullut ikuistettua lapsia ja kylässä käyneitä vieraita, matkoja ja kaikenlaista muuta. Pihasta oli yllättävän vähän kuvia. Digikameran myötä kuvamäärä on moninkertaistunut, mutta toisaalta paperikuvia tulee enää harvoin teetettyä. Hyvä idea olisikin tehdä esimerkiksi kuvakirja menneestä kesästä tai koko vuodesta. 



Vanhoja kuvia hakiessa huomasin myös runsaasti puutteita kuvien tallentamisessa. Jatkossa täytyy tarkemmin paneutua kansioiden nimeämiseen. Yleensä nimeän kansiot päivämäärän ja jonkun teeman mukaan. Esimerkiksi 20160131Pihanäkymiä. Kiireessä sitten saman nimen alle tuppaa menemään niin kaikki kukat, rakenteet kuin näkymätkin. Kannattaa kuitenkin heti nimetä kansiot kunnolla ja mitä yksityiskohtaisemmin, sen parempi. Siksikin, että siinä vaiheessa vielä tarkkaan tietää ja muistaa kuvien kohteet. Omaan muistiin on ihan turha luottaa. Ilman dementiaakin se tuppaa olemaan varsin hatara


40 kommenttia:

  1. Hienon vihreän viidakon olet saanutkin luotua! Ei meilläkään koneita ole käytetty, käsivoimin kaikki on kärrätty ja kaivettu! Minäkin sain naapurilta aidan yli yhden ihanan jättimäisen kiven ja nurmikkoalueet ovat kutistuneet yhdeksi pieneksi... Me laitettiin pari polkua betonikivitiilille ja olen ollut tyytyväinen, joskin ne ovat alkaneet sammaloitumaan. Pitää tutkia mitä sille sammaleelle tekisi.

    Jos joku osaa antaa vinkin järkeviksi kuvakansioiksi, minäkin kuulen siitä mielelläni :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen sammaleen kanssa tulen toimeen, mutta kun käytävillä alkaa kasvaa voikukkaa ja muuta isompaa, silloin palaa päreet. Haluaisin kulkuväylät kivetyiksi, mutta sen verran paljon tarvittaisiin materiaalia, ettei ihan muutama euro taida riittää. Ja jonkun ne pitäisi vielä paikalleenkin latoa. Taitaa jäädä unelmaksi.

      Poista
  2. Vai kasvoo joulukuusi väärinpäin :) Sattuuhan sitä. Rehevän näkööstä, tosiaanki ku viirakos. Ja töitä riittää suurella tontilla, aina on jokupaikka orottamas mylläämistä. Kuntoolun kannalta meikäläänenki kaikki punttaamiset ottaa. Isäntä ei pahemmi puutarhatouhuuhi sekaannu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhani saisikin olla kuin viidakko. Runsaasti kasveja eri tasoissa ja polku siellä täällä.
      Toisaalta on ihan hyvä, että ne isännät eivät puutarhatouhuihin sotkeudu. Saa emännät tehdä mielensä mukaan.

      Poista
  3. Kiva postaus! Itsekin suunnittelen ensi kesän mökkipihan parannusta. Tarvitsisin myös miehen apua, joka sinun miehesi tapaan ei ole niin kauhean innostunut. Mutta on kyllä kätevä käsistään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan perustaa rinki, josta voisi tilata vapaata miesapua puutarhatöihin. Sellaista, joka tekisi innoissaan ja ilmaiseksi ja työn valmistuttua lähtisi takaisin omaan kotiinsa. Toki kahvit voisin tarjota hyvin tehdystä työstä.

      Poista
  4. Näyttää hyvälle ja rehevälle. Mahtavaa muutosta :)
    Minusta on mukavaa rakentaa pihaa pala kerrallaan. Siinä on tavallaan se oma viehätyksensä. Vaikkei aina heti kerralla saakaan sitä mieleistä, on tuumailu ja pienien muutoksien tekeminen mukavaa. Vaikka "ammattilainen" olenkin, tylsistyisin heti jos pihani olisi kerralla siinä sellaisessa valmiissa kuosissa (Eipä siihen minulla tosin olisikaan rahaa laittaa niin paljon kerralla). Jos ensi kesänä saisi kotona taas suuria linjoja tehtyä, voisin jatkossa keskittyä kaikenlaisiin yksityiskohtiin tai pieniin muutoksiin, joita voi sitten tehdä lopun ikää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus tuumaillut, että jos olisi valmis piha, niin mitä sitä sitten tekisi? Varmaankin alkaisi pala palalta muuttaa sitä valmista pihaa.
      Sinun pihassasi suuret linjat alkavat jo hyvin näkyä. Siitä tulee upea piha.

      Poista
  5. Hienosti olet pihaasi kohentanut ja saanut tosi reheväksi.
    Minä onneton en voi mitään kukkakasvia hävittää, siis kitkeä pois ja ihan tekee pahaa kun joskus joudun näin tekemään.
    Meillä kyllä kesäkodissa riittää nurmikkoa ihan kyllästymiseen asti, mutta piha-alue on suuri ja osin nurmikko on tullut itsestään kun heinää kasvavaa aluetta on alettu leikkurilla ajamaan.

    Tuo kuvien tallennus on hyvin mielenkiintoista ja itse olen yrittänyt saada siihen jotain tolkkua.
    Esim. näin: Pääkansio on vuosi ja tammikuu on vuoden eka alikansio ja tämä tammikuu jaetaan alikansioihin aiheitten mukaan, alikansiot voivat olla päivien mukaan tai aiheen mukaan (kukat tms ja alikansioihin voi luoda uusia alikansioita.
    Kukista voisi tehdä alikansiot kukkien värin mukaan.....
    Kuvat tuon tietokoneelle resussienhallinnan kautta ja näin saan ohjattua kuvat suoraan haluttuun kansioon.
    Esim. vuosi 2015 on pääkansio ja sieltä löytyy 12 alikansiota ja niille voi olla luotuna lisää alikansioita.
    Tällaisen omaan käyttöön sopivan kansiorakenteen voisi ensin hahmottaa paperille ja sitten ottaa käyttöön jos tuntuu hyvältä.
    (Voikos tämän sekavammin ilmaista!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvää kuin pläkki Molley :) Alikansioiden alikansioiden alikansioita :)) On mulla kuukausittaiset ja jotkut erikoisaihekansiot, mutta joskus tulee niin paljon kuvia että vielä lisäjaottelua kaipaa. Pitää tässä tuumailla ennen kuuminta kuvausaikaa eli kesää! Suo siellä, vetelä täällä :)

      Poista
    2. Isolla pihalla nurmikkoa saakin olla. Ja varmaan meillekin pieni pläntti nurmea tulee jäämään, mutta toiveissa olisi enemmänkin viidakko, jossa kulkee polkuja kasvuston lomassa.

      Väkisinkin täytyy luoda alikansioiden alikansioita. Tuo vuosi- ja kuukausijaottelu minulla jo onkin. Mutta mitä enemmän sitä jälkikäteen kuvia plarailee, sen enemmän toivoo niitä alikansioita ja tarkempaa nimeämistä. Täytyy varmaan paneutua asiaan pikimmiten kynän ja paperin kanssa.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus! Puutarhanhoito on aikaavievää, mutta myös palkitsevaa. Koska meillä on vanha talo pihapiireineen, on maisema ymprillä muuttunut vuosien ja vuosikymmenien saatossa melkoisesti. Minuakin harmittaa, ettei silloin alussa (muutettiin remontoituun taloomme v. -88) tullut otettua valokuvia puutarhasta. Nyt olisi tosi kiva nähdä, miten ympäristö on muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja puutarhakuvia on todella mukava katsella. Näkee, miten kaikki on kasvanut ja millaisia muutoksia vuodet ovat tuoneet tullessaan. Kuvittelin, että kyllä niitä puutarhakuvia löytyy, vaan ei löytynyt. Pääosassa on usein ollut lapset tai jokin muu juttu ja puutarha on niin pienessä roolissa, ettei paljon katselemista löydy.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen postaus tosiaan. Hienoa jälkeä olet saanut aikaan nurmikkoa vallatessasi. Tuo nurmikon valtaaminen ja muuttaminen istutusalueiksi on itsellänikin tavoitteena, pala palalta, pikkuhiljaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaa hyvää tulee eli pala palalta meilläkin on nurmikonvalloituksessa edetty.

      Poista
  8. Ihana Pikkupuutarha! Ja varmasti palkitsevaa huomata muutos vuosien työn myötä. Puutarhanhoito kun on niin kärsivällisyyttä koettelevaa ja muutokset tuntuvat tapahtuvan kovin hitaasti, mutta onneksi kuvista sen sitten viimeistään huomaa. Teksti olisi voinut olla monelta kohdin kuin minun kirjoittamaani: vanhojen virheiden korjailua ja rajoitteiden kanssa tasapainoilua, toive viidakkomaisuudesta jne. Onneksi täältä blogimaailmasta saa vertaistukea niin moneen seikkaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuen ja -kokemusten vuoksi minusta on kiva kertoa ja kuvata myös niitä puutarhan ongelmakohtia ja keskeneräisiä projekteja. Aina saa hyviä vinkkejä ja oppia muilta ihmisiltä.

      Poista
  9. Mukava tarina ja niin mielenkiintoista lukea siitä, miten jokin alue on ajan myötä muotoutunut. Ei ole Pikkupuutarha enää samanlainen kuin vuoden 1995 kuvassa :) Itsekin haluaisin vähentää nurmikon määrää (kunhan joskus muilta tärkeimmiltä pihaprojekteilta ehtisi), joten tästä tuli hyviä vinkkejä siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se mukavaa, että niitä projekteja löytyy tulevillekin vuosille. Olen myös huomannut, että suunnitelmat saattavat jopa parantua joutuessaan vähän muhimaan jonossa.

      Poista
  10. Todella hieno postaus! On mukava katsella puutarhan osan kehittymistä ajan myötä. Sinulla on todella runsaasti vihreitä ja reheviä maanpeittokasveja. Bermudan kolmio olikin kuunliljojen lisäksi paljon muuta siellä taaempana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanpeitekasvit ovat hyvä vaihtoehto nurmikolle. Esimerkiksi kevätkaihonkukka on toimiva ja monipuolinen ja sitä on helppo kaivaa pois sitä mukaa, kun haluaa uusia kasveja tilalle. Bermudan kolmiossa kuunliljat ovat tosiaan siinä reunalla ja takana nousee muita kasveja sitä mukaa, kun kesä etenee.

      Poista
  11. Ihanan kesäinen julkaisu <3 tulis´ sekin vaan jo nopeasti ..... !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt sataa vettä, mutta kyllä se kesä sieltä tulee.

      Poista
  12. Kiitos, olipa mukava lukea ja katsella kuvia Pikkupuutarhan kehittymisestä. Näin kun rakentaa omaa puutarhaansa, niin pienissä erissä sitä pitää tehdä. Ei riitä aika, eikä rahat mihinkään isompaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti kun rakentaa, tulee mietittyä tarkemmin.

      Poista
  13. Kyllä näyttää niin hienolta ja vehreältä. Meidän rivaripihan nurmikonpoistoprojekti valmistui 2014,jolloin puutarhaa olimme rakentaneet jo 13 kesää. Mutta onneksi näillä jutuilla ei ole niin kiireitä. Eikä kaiken tarvitse olla täydellistä, mutta käytännöllisyyttä arvostan. Sain postauksestasi idean, että voisin tehdä kuvakirjan puutarhan vuodesta tai kesästä ainakin.
    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain blogissa niistä kuvakirjoista oli enemmänkin. Aika monet näyttävät tekevän vuosikirjoja mm. puutarhoistaan. Ei yhtään hullumpi idea.

      Poista
  14. Tässä on esimerkki siitä, miten puutarhaa voi kohentaa vähitellen. Kaikkea ei tarvitse myllertää heti, jolloin puutarha on kokonaan mullistuksissa. Kun tekee palan kerrallaan ja etenee maltillisesti, uusi idea khittyy edellistä tehdessä. Kuvissasi on rehevää ja vaihtelevaa puutarhaa, jossa käytännöllisyys on otettu huomioon ja on osa tarhan yksityiskohtia. Hieno kuvasarja muistoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun itse tekee ja rajallisilla resursseilla, on ihan pakkokin vähän priorisoida. Riittää tekemistä ja kun saa mielestään valmiiksi, voikin aloittaa alusta.

      Poista
  15. Mielen kiintoinen postaus ihana lukea ja katsella rehevää pihaasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Hetki vain ja taas päästään nauttimaan vehreydestä.

      Poista
  16. Puutarhasi on ihanan rehevä! Viidakkohenkeä minäkin haluaisin, mutta jotenkin on vaikeaa tehdä sitä isolla tontilla. Pitäisi tosiaan osata vallata nurmikkoa pieni alue kerrallaan.
    Ei meilläkään mies ole mitenkään innostunut mun projekteista, mutta auttaa tarvittaessa. Yleensä teen kyllä kaikki istutukset ja kaivaukset itse. Saapahan samalla jumppaa ja pihatonkimisesta hyvän mielen! Ja silloin on hyvä alottaa, kun mies on työmatkalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isolle tontille nurmialueet kyllä sopivatkin. Sen viidakon voi tehdä ensin yhteen nurkkaan ja siitä vähitellen laajentaa.
      On siinä hyvätkin puolensa, ettei miehet ole kaikessa mukana. Saa tehdä takuuvarmasti mieleistään.

      Poista
  17. Kiinnostava postaus! Puutarha näyttää niin vehmaalta ja kauniilta.

    Ei minunkaan mies ole kiinnostunut yhtään puutarhanhoidosta. Rikusta toivoin puutarhakaveria, mutta ainakin viime kesänä se katseli tylsistyneenä puuhiani ja halusi pian sisälle nukkumaan.

    VastaaPoista
  18. Nyt oli aikaa lukea koko postaus. Mielenkiintoinen. Ahkera olet ollut ja hienosti ajan myötä oppinut ja tehnyt hienon puutarhan.

    VastaaPoista
  19. Kaunis muutos! Ja vaikka mitä hienoa olet tuonne saanut. Ei uskoisi, että sinulla on ollut rajoituksia mukana.
    Pala kerrallaan on kyllä ihan hyvä tapa.

    VastaaPoista
  20. Olet kyllä saanut valtavasti aikaan puutarhassa jos varsinainen puutarhapurema tuli viisi vuotta sitten! On fiksua istuttaa kasveja nurmikon tilalle, nurmikko ei mitenkään ylläpidä luonnon monimuotoisuutta ja sitä pitäisi koko ajan olla nyrhimässä. Kevätkaihonkukka on kiva kasvi, suloiset kukat ja niiden lehdetkin on söpöt. Olemme saaneet talokaupat tehtyä, täytyykin ottaa ensi hetkestä lähtien ottaa kuvia pihasta ja merkata missä kasvaa mitäkin :).

    VastaaPoista
  21. Tällaisia postauksia on todella mukava lukea. Paljon muutosta olet saanut aikaan. Omin käsin ja omin ideoin toteutetut projektit tuovat aina jonkin asteista mielihyvää ja tuovat myös rohkeutta toteuttaa omia intuitioitaan myös jatkossa.
    Aikanaan oma pihamme oli hyvin puustoinen ja nurmikkoa oli vain vähäinen määrä talon ympärillä. Raivasimme mieheni kanssa pikku hiljaa palan kerrallaan puustoa nurmikon ja kukkapenkkien tieltä ja täytyy sanoa, että urakka oli valtaisa, mutta myös hyvin paljon tyydytystä antava.

    VastaaPoista
  22. Ihanan viihtyisä puutarha! Nuo polut ovat mahtavia. Itsekin pitäisi tehdä pienimuotoisia maanrakennushommia täällä pihallamme Espoossa. Haluaisin ensi keväänä istuttaa ainakin paljon uusia kukkapenkkejä ja jonkun verran myös yrttejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Vanhoja postauksia ei tule kovin usein katsottua, joten oli itsellekin mukava palata neljän vuoden takaisiin tunnelmiin. Paljon olen tehnyt tämän postauksen jälkeen muutoksia.
      Talvi on hyvää aikaa ideoida ja tehdä uusia suunnitelmia. Mukavaa marraskuun loppua sinulle!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!