tiistai 29. maaliskuuta 2016

ITTH eli Iän tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus-Häiriö

Kriikunanoksa

ITTVH eli Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus -Häiriö. Onko sinulla oireita?

Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu- kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla.

Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.

Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle.

Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini …

ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!


VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Syreenin silmut

Hiukan edellä kuvatun kaltainen oli päiväni. Kevät on tainnut laittaa meikäläisen pään sekaisin. Ei haittaa, ihanalta tuntuu. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
 

45 kommenttia:

  1. No, olet kuitenkin huomannut kaiken oleellisen; SYREENIEN SILMUT. Ja vielä kuvannut ne. Mitään tärkeää ei siis ole jäänyt tekemättä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häslääminen taisi johtua ihan totaalisesti upeasta kevätpäivästä. Mielenkiinto oli nimenomaan syreenien silmuissa ja auringon paisteessa, eikä mitään tärkeää jäänyt tekemättä.

      Poista
  2. :))) Minulle käy noin yleensä kesällä puutarhassa. Mieleen pulpahtavat tehtävät juoksuttavat ympäriinsä, ja se alkuperäinen homma jää tekemättä :) Mutta ihanaa että osaamme edelleen nauraa itsellemme! Ja nuo silmut, ah! Ja tämä aurinko, ah! Hiki tuli lenkillä - en pane pahakseni ollenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, puutarhassa tuota tapahtuu useinkin. Ehkä Tämä olikin harjoitus tulevaa puutarhakautta varten.

      Poista
  3. Jos elämä ei muuta opeta, niin ainakin itselleen nauramaan...
    Tutuntuntuista!

    VastaaPoista
  4. Hei, tajusin juuri miksi töissä joskus tuntuu siltä että on koko ajan kiire, mutta lopulta mitään ei ole tullut hoidettua...

    VastaaPoista
  5. Tässä iässä kyllä eli siis missä iässä!
    No hyvä ystäväni sanoisi, että päivä meni kuttaroidessa. Totuus taitaa olla kuitenkin niin, että minä kuttaroin ja en sitä edes huomaa eli taidan olla jo siinä iässä.
    Mutta sinä ainakin olet kuvannut sireenin silmua ja osunut just kohdilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ITTH taitaa olla yleistä aika monessa ikäryhmässä. Ehkä sillä ei ole mitään tekemistä iän kanssa, vaan tulee esiin pikemminkin silloin, kun on upea kevätsää ja syreeneissä silmut turpoavat.

      Poista
  6. Noita päiviä on aina välillä. Ei haittaa! Kuitenkin on myös niitä parempia päiviä, kun oikeasti saa jotakin aikaiseksi. Ei meidän tarvitse olla aina niin tehokkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaakaan. Enemmän nauratti ja tulipa kuitenkin häärättyä ulkona.

      Poista
  7. Tuttua touhua :) Joskus sentään saa monta asiaa tehtyäkin -mutta se alkuperäinen, liikkeelle laittanut asia unohtuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun riittävästi välillä sählää, menee asiat taas jonkun aikaa nappiin - yleensä. Elämää tämä on.

      Poista
  8. :DDD Juuri tuollaista se on! Koko ajan on kiireinen, mutta ei jostain syystä saa mitään aikaiseksi! Joskus olen tehnyt itselleni työsuunnitelman ihan paperille ja ranskalaisin viivoin, ja siitä ei siten lipsuta! Se tepsii..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työlistoja minäkin usein suosin, mutta nyt ei pitänyt olla mitään ihmeellistä tekemistä. Pienestä sain häslingin aikaan.

      Poista
  9. Tunnistin tekstistä heti itseni. :D

    VastaaPoista
  10. ...ja taas on päivä ehtinyt iltaan...läheltä liippaa! :)

    VastaaPoista
  11. Hih...Kyllä se vähän näin tuppaa menemään, mutta ollaan kuitenkin koko ajan liikkeessä:D

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  12. Kuulostaapa tutulta! Minä teen niitä muistilappuja ja ne ovat sitten aina hukassa... Täällä kun asuu vielä kaksi saman diagnoosin ihmistä, arvaat että kaikki on hukassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties niitä muistilappuja on mukava sitten myös yhdessä etsiskellä.

      Poista
  13. Kuulostaa todella tutulta...
    Ja kiitos, messulippu löytyi tänään postilaatikosta :)

    VastaaPoista
  14. Apua! Itseni tunnistan kuvauksesta!!!

    VastaaPoista
  15. Tutulta kuulostaa :)Olenkin ihmetellyt miksi ei mitään saa aikaan, vaikka koko ajan luulee jotain tekevänsä :) No, onneksi sain tänään siivottua kuistin, jotain näkyvääkin!

    VastaaPoista
  16. Apua! Olipa hyvin kuvattu, juuri kuin minä :D

    VastaaPoista
  17. Tuntuupa tutulta, oletko ollut ikkunan takana vakoilemassa touhujani :D :D :D :D :D mutta touhua on silti riittänyt koko päiväksi!

    VastaaPoista
  18. Niin tuttua. Ehkäpä vielä jonakin päivänä oppisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan tai sitten en. Olis varmaan tylsää ;)

    VastaaPoista
  19. Niin tuttua. Ehkäpä vielä jonakin päivänä oppisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan tai sitten en. Olis varmaan tylsää ;)

    VastaaPoista
  20. Kih hih hih, jokapäiväistä hauskuutusta.

    VastaaPoista
  21. Tällä postauksella on hyvä aloittaa päivä, sain hyvät naurut!!! Tuttu tunne,varsinkin puutarhatöissä. Kiitos vielä lipusta, postipoika toi sen eilen laatikkoon!

    VastaaPoista
  22. Hih, luulen että mulla on jo jotain ensioireita tästä samasta!

    VastaaPoista
  23. Mulla se ei ole vielä ihan noin paha;)

    VastaaPoista
  24. Aivan mainio ja hymyn huulille tuova humoristinen kirjoitus. Tutulta kuulostaa ja varsinkin puutarhassa työskennellessäni huomaan usein, että aikomani varsinainen työ jää tekemättä, kun juutun matkan varrella aivan johonkin epäolennaiseen hommaan. Luin jutusi myös miehelleni ääneen tabletistani ja hän kehui sen olevan lehteen laitettava kirjoitus.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!