Tavaraa, tavaraa ja siinä ohessa vähän muutakin

Kaupassa oli niin edullinen esikkotarjous, että pakkohan niitä oli taas ostaa. Tällä kertaa ostin tuollaisia voimakkaita värejä. Jos nyt vaikka nämä saisin hengissä siihen saakka, että voisin istuttaa ne pihaan.

Öisin on ollut ihan kunnon pakkasia ja varsinkin talon varjoisammalla puolella mittari hädin tuskin päivälläkään nousee plussaan. Sen sijaan olopihan puoli kylpee ihanassa auringon valossa ja jo heti aamusella linnut sirkuttavat kilpaa.

 
Eilen leikkasin kuusiaidan. Kuusiaita - eikös kuulostakin mahtavalta. Kuuset ovat edelleen pikkuisia ja jouduin osan niistä kaivamaan lumen sylistä. Tuntui hassulta leikellä muutenkin olemattomia taimia, mutta kokemuksesta tiedän, että jatkon kannalta on parempi hoitaa leikkaukset ajallaan jo kasvien ollessa pieniä. Isojen kasvien muotoileminen saattaa tuhota koko puun tai pensaan. 

Ohjeiden mukaan havukasvit leikataan kahden ämmän välissä eli marras- ja maaliskuun välissä. Mietin, että sisältyvätkö nuo ämmät siihen leikkausaikaan, vai pitäisikö leikkaaminen ajoittaa todellakin ämmien väliin? Toisin sanoen joulu-helmikuulle? Ratkaisin ongelman leikkaamalla helmikuun viimeisenä päivänä. Ei vielä se äärimmäinen ämmä, mutta melkein kuitenkin.

Samoin leikkasin rinteen ylälaidan aroniapensaat. Aronia on nopeakasvuinen ja vanhemmiten se alkaa rehottaa sinne tänne ja tuppaa jäämään alaosastaan harvaksi. Olen leikannut aroniamme muutaman vuoden välein ihan alas, jonka jälkeen se on saanut kasvaa rauhassa entiselleen. Toissa kesän alasleikkauksen jälkeen päätin kokeilla erilaista leikkaustyyliä eli lyhennän säännöllisesti osan uudesta kasvusta pois. 

Aroniat ennen leikkaamista

Koska aroniapensas kasvaa reippaasti vielä loppukesän aikana, vuosikasvun typistäminen on hyvä tehdä ennen lehtien puhkeamista eli maalis-huhtikuussa. Hiukan olin taas etuajassa, mutta leikkaaminen sujuu nyt parhaiten, kun voi tallustella lumen päällä tarvitsematta varoa mullasta puskevia kevätkasveja. Tarkoitus ei ole tehdä aronioista muotoon leikattuja pensaita, vaan hieman rajoittaa tuossa kohden niiden intoa maailmanvalloitukseen. Muotoonleikkaaminen onkin aika vaikeaa, sillä aronia kasvaa luontaisesti yläosastaan leveämmäksi, jolloin suositeltu A-muotoon leikkaaminen ei vain onnistu.

Ennen, kuin aloitin leikkaushommia, piti käydä hakemassa kellarista sakset. Tiedän hyvin, missä ne ovat, mutta jälleen kerran alkoi tympiä purkkien ja keppien sekamelska. Meillä on iso kellari, joten säilytystilaa riittää. Se taas on johtanut siihen, että moni turhakin tavara siirtyy kellariin odottamaan mahdollista uutta tulemistaan sen sijaan, että se laitettaisiin saman tien kiertoon. 

Puutarhatarvikkeita varten oli alkuun vain pieni nurkkaus. Vähitellen vempainten määrän kasvaessa myös puutarhaosasto kellarissa on laajentunut. Etenkin syksyn edistyessä hyllyt alkavat notkua, kun kannan monenlaista kesän ulkona viettänyttä tavaraa kellariin odottamaan seuraavaa kesää. 

Järjestyksenhimoni iski jälleen ja raahasin halpislipaston puutarhaosastolle uutta käyttöä varten. Sain kaikki oksasakset, kuokat ja pikkulapiot, sidontanarut ja jos jonkinlaisen siellä täällä ajelehtivan tilpehöörin helposti löydettävään paikkaan. Samalla hyllyistä vapautui tilaa isommille esineille, jotka ovat ajelehtineet lattialla estäen pääsyn hyllyjen takaosiin.

Jonkin verran tavaraa lähti roskiin, mutta vielä jäi perattavaa runsaasti. Sitä mietin, missä ihmiset säilyttävät tällaisia kausitavaroita, kun varsinkin uudemmissa omakoti- ja rivitaloissa näyttää olevan niin vähän säilytystilaa? Taloa rakentaessamme pidimme tärkeänä, että erilaista säilytystilaa olisi riittävästi. Aiemmissa asunnoissa tuskastuin siihen, että kaikkialla oli tilapäisiä säilytysratkaisuja ja sittenkin esimerkiksi juuri kausitavaroihin tuppasi törmäämään ihan vääriin aikoihin. Ylenmääräisessä säilytystilassa on tietenkin se vaara, että turhaa tavaraa kertyy nurkkiin ja niin on käynyt meidän kellarin suhteen. Sen sijaan asuintilojen kaapeissa on minusta mukavaa väljyyttä, mitä aikoinaan tavoittelinkin. 

 

Elämää ja elämyksiä -blogissa on parhaillaan runsasta tavaramäärää ja siitä luopumista helpottavaa asiaa käsittelevän kirjan arvonta. Itse tykkään niin tavaroiden kuin asioidenkin järjestelemisestä ja käyn säännöllisesti myymässä tavaroitani kirpparilla. Huomaan kuitenkin, että aivan liian helposti sorrun ostamaan sellaistakin, jota en yhtään tarvitse. Joudun siis yhä opettelemaan kieltäytymistä tässäkin asiassa.

En halua, että kotini näyttää steriililtä laboratoriolta, vaan siellä saa näkyä aika ja muistotkin. Toisaalta ahdistun liian turhan tavaran keskellä ja kaipaan ympärilleni selkeyttä. Kaikkea vanhaa ei siksikään kannata heittää oitis roskiin, sillä se saattaa löytää uuden elämän jossain toisessa muodossa. Jos taasen vanhan voi muuttaa uudeksi, ei kaupasta tarvitse kantaa kotiin lisää tavaraa. Monimutkaisia pohdintoja.

Multaa ja mukuloita -blogin Piparminttu on laatinut hienon puutarhakyselyn, josta hän tekee myöhemmin yhteenvedon blogiinsa. Vastanneiden kesken arvotaan pari palkintoakin, joten käykääpä kurkkaamassa. Minusta on hatunnoston arvoinen asia, että joku näkee niin paljon vaivaa rakentaakseen tällaisia mielenkiintoisia juttuja. Kyselyyn pääset klikkaamalla tuota Piparmintun lihavoitua bloginimeä.










Monet myös harrastavat aktiivista puutarhamatkailua. Vielä useammat käyvät vierailuilla mielenkiintoisissa puutarhakohteissa ja haluavat jakaa vinkkejä muille puutarhaihmisille. 1003 puutarhaa -blogin Sirpa on parhaillaan rakentamassa sivustoa, johon hän kerää mielenkiintoisia puutarhamatkailusta kertovia blogeja ja kohteita, jonne kannattaa mennä. Sivusto on jo nähtävissä ja sinne voi käydä laittamassa kommentteja ja kehitysvinkkejä. Puutarhamatkailublogiin pääset klikkaamalla tätä.