keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Tavaraa, tavaraa ja siinä ohessa vähän muutakin




Kaupassa oli niin edullinen esikkotarjous, että pakkohan niitä oli taas ostaa. Tällä kertaa ostin tuollaisia voimakkaita värejä. Jos nyt vaikka nämä saisin hengissä siihen saakka, että voisin istuttaa ne pihaan.


Öisin on ollut ihan kunnon pakkasia ja varsinkin talon varjoisammalla puolella mittari hädin tuskin päivälläkään nousee plussaan. Sen sijaan olopihan puoli kylpee ihanassa auringon valossa ja jo heti aamusella linnut sirkuttavat kilpaa.

 
Eilen leikkasin kuusiaidan. Kuusiaita - eikös kuulostakin mahtavalta. Kuuset ovat edelleen pikkuisia ja jouduin osan niistä kaivamaan lumen sylistä. Tuntui hassulta leikellä muutenkin olemattomia taimia, mutta kokemuksesta tiedän, että jatkon kannalta on parempi hoitaa leikkaukset ajallaan jo kasvien ollessa pieniä. Isojen kasvien muotoileminen saattaa tuhota koko puun tai pensaan. 

Ohjeiden mukaan havukasvit leikataan kahden ämmän välissä eli marras- ja maaliskuun välissä. Mietin, että sisältyvätkö nuo ämmät siihen leikkausaikaan, vai pitäisikö leikkaaminen ajoittaa todellakin ämmien väliin? Toisin sanoen joulu-helmikuulle? Ratkaisin ongelman leikkaamalla helmikuun viimeisenä päivänä. Ei vielä se äärimmäinen ämmä, mutta melkein kuitenkin.


Samoin leikkasin rinteen ylälaidan aroniapensaat. Aronia on nopeakasvuinen ja vanhemmiten se alkaa rehottaa sinne tänne ja tuppaa jäämään alaosastaan harvaksi. Olen leikannut aroniamme muutaman vuoden välein ihan alas, jonka jälkeen se on saanut kasvaa rauhassa entiselleen. Toissa kesän alasleikkauksen jälkeen päätin kokeilla erilaista leikkaustyyliä eli lyhennän säännöllisesti osan uudesta kasvusta pois. 

Aroniat ennen leikkaamista

Koska aroniapensas kasvaa reippaasti vielä loppukesän aikana, vuosikasvun typistäminen on hyvä tehdä ennen lehtien puhkeamista eli maalis-huhtikuussa. Hiukan olin taas etuajassa, mutta leikkaaminen sujuu nyt parhaiten, kun voi tallustella lumen päällä tarvitsematta varoa mullasta puskevia kevätkasveja. Tarkoitus ei ole tehdä aronioista muotoon leikattuja pensaita, vaan hieman rajoittaa tuossa kohden niiden intoa maailmanvalloitukseen. Muotoonleikkaaminen onkin aika vaikeaa, sillä aronia kasvaa luontaisesti yläosastaan leveämmäksi, jolloin suositeltu A-muotoon leikkaaminen ei vain onnistu.


Ennen, kuin aloitin leikkaushommia, piti käydä hakemassa kellarista sakset. Tiedän hyvin, missä ne ovat, mutta jälleen kerran alkoi tympiä purkkien ja keppien sekamelska. Meillä on iso kellari, joten säilytystilaa riittää. Se taas on johtanut siihen, että moni turhakin tavara siirtyy kellariin odottamaan mahdollista uutta tulemistaan sen sijaan, että se laitettaisiin saman tien kiertoon. 


Puutarhatarvikkeita varten oli alkuun vain pieni nurkkaus. Vähitellen vempainten määrän kasvaessa myös puutarhaosasto kellarissa on laajentunut. Etenkin syksyn edistyessä hyllyt alkavat notkua, kun kannan monenlaista kesän ulkona viettänyttä tavaraa kellariin odottamaan seuraavaa kesää. 


Järjestyksenhimoni iski jälleen ja raahasin halpislipaston puutarhaosastolle uutta käyttöä varten. Sain kaikki oksasakset, kuokat ja pikkulapiot, sidontanarut ja jos jonkinlaisen siellä täällä ajelehtivan tilpehöörin helposti löydettävään paikkaan. Samalla hyllyistä vapautui tilaa isommille esineille, jotka ovat ajelehtineet lattialla estäen pääsyn hyllyjen takaosiin.


Jonkin verran tavaraa lähti roskiin, mutta vielä jäi perattavaa runsaasti. Sitä mietin, missä ihmiset säilyttävät tällaisia kausitavaroita, kun varsinkin uudemmissa omakoti- ja rivitaloissa näyttää olevan niin vähän säilytystilaa? Taloa rakentaessamme pidimme tärkeänä, että erilaista säilytystilaa olisi riittävästi. Aiemmissa asunnoissa tuskastuin siihen, että kaikkialla oli tilapäisiä säilytysratkaisuja ja sittenkin esimerkiksi juuri kausitavaroihin tuppasi törmäämään ihan vääriin aikoihin. Ylenmääräisessä säilytystilassa on tietenkin se vaara, että turhaa tavaraa kertyy nurkkiin ja niin on käynyt meidän kellarin suhteen. Sen sijaan asuintilojen kaapeissa on minusta mukavaa väljyyttä, mitä aikoinaan tavoittelinkin. 

http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/2016/02/kirja-lahtovalmiina-kiertoon.html 


Elämää ja elämyksiä -blogissa on parhaillaan runsasta tavaramäärää ja siitä luopumista helpottavaa asiaa käsittelevän kirjan arvonta. Itse tykkään niin tavaroiden kuin asioidenkin järjestelemisestä ja käyn säännöllisesti myymässä tavaroitani kirpparilla. Huomaan kuitenkin, että aivan liian helposti sorrun ostamaan sellaistakin, jota en yhtään tarvitse. Joudun siis yhä opettelemaan kieltäytymistä tässäkin asiassa.



En halua, että kotini näyttää steriililtä laboratoriolta, vaan siellä saa näkyä aika ja muistotkin. Toisaalta ahdistun liian turhan tavaran keskellä ja kaipaan ympärilleni selkeyttä. Kaikkea vanhaa ei siksikään kannata heittää oitis roskiin, sillä se saattaa löytää uuden elämän jossain toisessa muodossa. Jos taasen vanhan voi muuttaa uudeksi, ei kaupasta tarvitse kantaa kotiin lisää tavaraa. Monimutkaisia pohdintoja.




https://2.bp.blogspot.com/-nTIvIRxIm5s/VtNHqBgjAmI/AAAAAAAAAF4/3JU3INps0m4/s1600/puutarhakysely_img.jpgMultaa ja mukuloita -blogin Piparminttu on laatinut hienon puutarhakyselyn, josta hän tekee myöhemmin yhteenvedon blogiinsa. Vastanneiden kesken arvotaan pari palkintoakin, joten käykääpä kurkkaamassa. Minusta on hatunnoston arvoinen asia, että joku näkee niin paljon vaivaa rakentaakseen tällaisia mielenkiintoisia juttuja. Kyselyyn pääset klikkaamalla tuota Piparmintun lihavoitua bloginimeä.










Monet myös harrastavat aktiivista puutarhamatkailua. Vielä useammat käyvät vierailuilla mielenkiintoisissa puutarhakohteissa ja haluavat jakaa vinkkejä muille puutarhaihmisille. 1003 puutarhaa -blogin Sirpa on parhaillaan rakentamassa sivustoa, johon hän kerää mielenkiintoisia puutarhamatkailusta kertovia blogeja ja kohteita, jonne kannattaa mennä. Sivusto on jo nähtävissä ja sinne voi käydä laittamassa kommentteja ja kehitysvinkkejä. Puutarhamatkailublogiin pääset klikkaamalla tätä.

33 kommenttia:

  1. Oletkin ollut jo ahkera. Minun pitää vielä odottaa lumen sulamista,jotta pääsen leikkaamaan kuusiaitaani. Pitääkin käydä tekemässä puutarhakysely!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hommaa riittää ja joskus tulee noita ahkeruuspuuskiakin.

      Poista
  2. Ihania kuvia. Perjantain vapaapäivän ohjelmakin selvisi juuri tätä lukiessani... missäköhän ne minun pensasleikkurit olikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että postauksestani oli ihan konkreettista hyötyä.

      Poista
  3. Kyllä meilläkin sitä roinaa kertyy joka paikkaan. Puutarhavälineeni ovat monessa eri paikassa, eikä niitä meinaa löytyä sitten kun tarvisi. Osan ruukuista ja talvetettavat kasvit voin viedä isän kellariin. Olisi tosi hyödyllinen tuollainen opaskirja, en tiedä osaisinko siltikään alkaa karsia ja siivoilla nurkkia? Olen sellainen hamstraaja, ettei mua pitäisi päästää kirppareille ollenkaan! Oikein ihanaa maaliskuun alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti tavarasta luopumista täytyy oikein opetella. Eipä kai muuten sen tiimoille syntyneille ammattijärjestäjille muuten riittäisi töitä. Ja jos on sinut omien tavaroidensa kanssa, ei mitään ongelmaa olekaan. Minusta on hienoa, että kirpparit ja kierrätys on löytänyt oman paikkansa meilläkin. Ei kaikkea tarvitse uutena ostaa.

      Poista
  4. Ostelin kans noita esikoita. Kualiva kaikk. En osaa hoitaa niitä niin ett selviäis ulkotiloihin.
    Olen koittanut karsia kamaa kovalla kädellä..ja hieman varkain isännältäkin. Puutarhavajassa on mun tuunaus jutut ja tarvikkeet mutta sekin kaipaa kerran vuodessa päivitystä.
    Jotenkin sellainen motto mull näis jutuis on että jos kolmee vuatee ei oll tarvittu voinee laittaa poistoon.
    Kirpparilla olen ehkä säilyttäny jonkin kaltase holtin ku tietää kuinka paljo joutuu taas raivaamaa..
    Mä pakka leikkelee noit puutarha kasvein kosk vaa..pyrin keskittämä
    kevääsee..riippuen tietty kasvista. On sullaki jo hurahtanu noi puutarha hommat käyntiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden esikon jo ehdin tappaa. Katsotaan miten näiden käy, sillä koitan olla sinnikkäämpi niiden kanssa.
      Tuo kolmen vuoden sääntö on hyvä tavaran karsimisessa. Ani harvoin kaipaan jotain sellaista, josta olen tehnyt luopumispäätöksen. Kun vien tavaraa kirpparille, sieltä ei saa mitään toisen kamaa tulla takaisin kotiin. Kirpparikierrokset ovat aika herättäviä, kun näkee kaiken sen tavaramäärän, joka on selvästi ihmisille ylimääräistä ja turhaa.
      Ulkona ollessa kaipaa jotain konkreettista tekemistä. Siksikin odotan kevättä, että pääsee taas omassa pihassa touhuamaan. Nyt se on aika rajallista. Ei lunta viitsi paikasta toiseen siirrellä, ainakaan sitten kun sen on jo kertaalleen kolannut.

      Poista
  5. Olipas informaatiivinen postaus taas. Eilen juuri katselin aitan ovella, miten järjestelisin puutarhatarvikkeet järkevästi. Tilaa on runsaasti ja siksi tavarat syksyllä pääsevät sekaisin kun kiireellä siirtelen niitä pihalta aittaan. Ajan hukkaa järjestellä paikkoja joka vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nimenomaan kaipaan järjestykseenkin järkevyyttä. Sellaista, että tavaroille olisi omat ja helposti löydettävä paikkansa. Syksyllä kamoja tulee tosiaankin tungettua lähinnä pois silmistä. Kun tavaroilla on jokin looginen järjestys, niitä ei alituiseen tarvitse siirrellä uudelleen.

      Poista
  6. Tosi hyvä että kirjoitit leikkuusta, sillä todella harva tajuaa jo parikymmensenttisten aitataimien tarvitsevan leikkuuta! Ja on harmi, jos nuoripari on hankkinut talon ja pihan ja istuttanut pensasaidan ja sitten pensasaita kasvaa rumaksi, kun leikkuuasiaa ei olla ymmärretty. Toivon, että mahdollisimman moni nuoripari, joka on ostanut tontin, löytää tänne ;-)
    Hyvää pohdintaa tavarasta. Taitaa olla oikein ajan ilmiö, että ihminen joutuu pohtimaan suhdettaan tavaraan. On ostettua ja perittyä, ja sitä vain kertyy ja kertyy joka suunnasta. Nykyihmisen haasteita, eikä mikään vähäpätöinen haaste olekaan, vaikka ei myöskään elämän ja kuoleman kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki täytyy näköjään oppia kantapään kautta. Emme alkuvuosina älynneet leikata omenapuita oikein ja riittävästi. Nyt ne on ihan hirveitä hujoppeja, eikä niistä saa kauniita sateenvarjomaisia mallipuita millään ilveellä. Samoin olen mokannut vuorimäntyjen kanssa laistamalla niiden vuosikasvujen typistykset silloin varhaisvaiheessa. Pikkuruista puuta on sääli leikata, mutta niin vain pitää tehdä. Leikkaaminen on kyllä taitolaji, mutta leikkaamattomuus kostautuu myöhempinä vuosina. Tästä aiheesta voisitkin tehdä postauksen Yhteishyvän blogiisi. Leikkaaminen on nyt ajankohtaista ja siitä toki kirjoitetaankin, mutta ei yhtään liikaa. Erityisesti kannattaisi painottaa leikkaamisen aloittamista riittävän varhain. Luulenpa, että se on monelle kompastuskivi. Pieni kasvi on huomaamaton ja sitten, kun se on iso roikale, saattaa jo olla myöhäistä.
      Suhde tavaraan on varmaan yksi tämän päivän suurista ongelmista. Tosin välillä tuntuu, että siinäkin mennään överiksi. Kodeista siivotaan kliinisiä näyttelykappaleita, joissa ei ole enää mitään persoonallisuutta.

      Poista
  7. Joopajoo, sama juttu täällä! Laitan syksyllä hyvään järjestykseen
    navettaan kaikki taimilaatikot ja purkit pestynä uutta kasvukautta odottelemaan, mutta ilmeisemmin joku ne käy siellä talven aikana sekottamassa, kukahan? Olen yrittänyt pitää pienet työkalut korissa näkyvillä ja saatavilla ja yleensä kaikki löydänkin mutta hyllyköitä ja nauloja tarvitsen lisää. Keväällä kuitenkin kaikkea heti tarvitaan ja huonommasta päästä olen purkit laittanut poistoon, silti niitä kertyy aina yli tarpeen! Mutta muuten tuo tavaran paljous joskus ahdistaa, kaikkea on, kaikki muka tarpeen ja kun joitakin juttuja tarvii vain joskus niin paikat hiljalleen täyttyy, toki kierrätykseenkin olen alkanut laittamaan hiukan reippaammin, mutta mulla on hiukan vanhanaikainen suhde tavaraan...siis jos vaikka joskus tarvittaisiin! Onneksi sain vaatehuoneen rassattua, sinne olikin kertynyt kaapissa kutistuneita vaatteita ja mahdoton määrä remontti/maalausvaatteita, joita en koskaan varmaan tarvi, lähtöpassit tuli kaikille ja taas mahtuu! Mutta tosiaan tuota suhdetta tavaraan ja kysymykseen tarviiko/ostanko nyt vai joskus, pitäisi miettiä aina kaupan hyllyjä tutkiessa, vanhemmiten olen siirtänyt ostojani ja tarve onkin hävinnyt taivaan tuuliin!

    Tässä tavarapaljouden maailmassa tuo asia pitäisi nostaa laajemmin ja vahvasti esille! Luontokin siitä tykkäisi!

    Komea kuusiaita Teillä, vai kahden ämmän välissä on leikkuuaika...isäntä meillä kuusiaidan leikkaa, onkohan hän tähän asiaan kuinkakin perehtynyt, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin käy joku kumman tyyppi säheltämässä tavarat uuteen järjestykseen. Kyllähän sitä vielä omien tavaroidensa kanssa tulee jotenkin toimeen, mutta kun samassa huushollissa on kaksi täysin erilaista asujaa. Kellari ja autotalli ovat Ukkokullan alueita, mutta pakosti niissäkin täytyy välillä käydä vähän järjestämässä. Ukkokulta ei ole mitenkään innostunut shoppailemaan, mutta kaikki mitä hänelle jostain tulee, tänne myöskin jää. Jos vaikka joskus tarvitsee. Kuinkahan paljon sitä tarvitsee remppavaatteita, kun ei ole edes erityisen innostunut remppaamaan. Olen muuten keksinyt käytetyille vaatteille uusiokäytön puutarhassa: monet t-paidat on upotettu maahan korvaamaan maanrakennuskankaan. Ei haittaa, vaikka olisivat vähän tahraisia.

      Olen huomannut tuon saman eli ikä muuttaa kulutustottumuksia. Ihan kaikkea ei enää ole tarvis saada ja kaupassa voi jotain tavaraa hetken pyöritellä käsissään ja laittaa sen takaisin ostamatta. Koitan kysyä itseltäni, tarvitsenko tämän todella. Usein vastaus on kielteinen ja sinne se jää kauppaan. Hyvin pärjää ilmankin. Maailma on vaan niin täynnä ihania tavaroita ja niitä tyrkytetään hyvin tehokkaasti.

      Poista
  8. Postauksessa oli monta ajankohtaista aihetta. Omenapuun ja pensaiden leikkausaika on alkamassa, kiitos asian muistuttamisesta!
    Minäkin aloitin viime viikolla KonMari-tavaroiden karsimisprojektin. Huomasin eilen alkaneella Photoshop Elements-kurssilla, että taitaa olla vaikea ehtiä opiskella Photoshopia kurssikertojen välissä ja järjestää massiivista tavaroiden karsimisoperaatiota samaan aikaan, kun puutarhakausikin on lähestymässä.
    Kiitos puutarhamatkailuvinkki-projektini mainostamisesta! Eri tekniset vaihtoehtot ovat nyt mietintämyssyssä pohdittavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenapuut leikkaan yleensä maaliskuulla. Niiden keväinen leikkaustarve on vähentynyt, kun leikkaan saman kesän vesiversot nykyisin elokuun lopulla.

      Olen kuvitellut itseni tehokkaaksi ihmiseksi, mutta sinä olet kyllä monin verroin tehokkaampi. Miten ihmeessä kerkeät niin moneen paikkaan ja projektiin samanaikaisesti?

      Kävin Photoshop-kurssin varmaan yli 10 vuotta sitten, enkä ole sitä aikoihin kovin paljon käyttänyt. Huomaan, että taidot ovat aika ruosteessa. Lisäksi koneellani on jokin varhaisempi versio, mutta se kyllä riittää tarpeisiini.

      Tavaroiden karsiminen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Kun olet tyhjentänyt yhden kaapin, huomaat viiden vielä odottavan.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Enpä tiedä tehokkuudesta... Aloitan niin monta projektia yhtä aikaa, että monet jäävät kesken.
      Photoshopin kurssilla olisi vielä tilaa, jos olet kiinnostunut. Vasta eka ilta on ollut, joten mukaan ehtii varsin hyvin, jos haluat verestää taitojasi.
      Juu, tavaroiden karsiminen on erittäin aikaa vievää puuhaa, varsinkin jos sen tekee KonMari-menetelmällä.

      Poista
  9. Minun pitäisi myös leikata pensaita, kiitos, että muistutit!

    Olen viimesin kaden vuoden aikana jotunut perkamaan kahta kuolinpesää, ja sitä urakkaa muistellessa tavaran ostamista tulee miettittyä entistä tarkemmin. Kirjat ja kukat on ainoa poikkeus, niitä ei ole koskaan liikaa, D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme muuttaneet neljän vuoden sisällä kummankin vanhemmat isommista asunnoista toisilta paikkakunnilta lähemmäksi pienempiin asuntoihin, joten voin hyvin kuvitella, millaisen ruljanssin olet läpikäynyt. Ja kyllä maapallon hyvinvointia ajatellessa pakostikin ryhtyy pohtimaan, onko kaikki tavara ympärillämme ihan tarpeellista. Kuten tuolla ylempänä mainitsin, kirpputorit ovat oiva paikka todeta, miten valtavasti meillä on turhaa tavaraa, kun sitä joutaa kirppareillekin myyntiin hyllytolkulla. Kävin muutama vuosi sitten tutustumiskierroksella Ämmänsuon kaatopaikalle. Se vasta herättävä vierailu olikin.

      Poista
  10. Ihanan värikkäät esikot!

    Käytin viime kesälomalla varmaankin noin viikon KonMari-järjestyksen luomiseen. Pääsin kirjan ideoiden (pidä vain ne jutut, jotka tuottavat iloa) avulla eroon sellaisestakin tavarasta, josta en aiemmin ole osannut luopua. Koen, että turhan tavaran karsiminen oikeasti keventää olotilaa ja selkeyttää prioriteettejä. Parasta kirjan lukemisen ja järjestelyn jälkeen oli se, että tavaraan muodostui jollain tavalla erilainen suhde: uusia hankintoja tulee pohdittua kahta kauemmin.

    Kiitos Between kun mainitsit kyselyni blogissasi! Siitä on selvästi tullut aktiivisia vastaajia kyselyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä varmaan olisikin päästä siihen, että kaikkia uusia hankintoja harkitsisi perusteellisemmin. Ei auta, jos vanhaa tavaraa vähentää ja samanaikaisesti kantaa uutta sisään.

      Poista
  11. Kylläpä kirjoitit hyvin tuosta tavaramäärästä, joka kertyy nurkkiin. Siis ihan tarpeellista tavaraa. Omassa kodissani on erittäin vähän säilytystilaa millekään, mutta onneksi ulkorakennuksia riittää... Mutta nyt jo suren autotalli-liiterin kohtaloa, joka on niin laho ja huonokuntoinen, että se on pakko uusia kymmenen vuoden sisään. Mutta rahat eivät riitä yhtä isoon, joten mihin laitan kaikki siellä säilytettävät tavarat :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyttökelpoista ja tarpeellista tavaraa on sääli hävittää vain sen takia, ettei sille ole säilytystilaa. Erilliset varasto- ja autotallirakennukset maksavat paljon, eivätkä ne pystyyn nouse ilman työtä ja vaivaa.

      Poista
  12. Kauniita esikoita. Olisipa minullakin niin energinen olo, että viitsisin raivata tavaroita pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Energinen olo ei ole meikäläiselläkään itsestäänselvyys. Välillä sitä joutuu odottamaan pitkään, mutta onneksi se silloin tällöin putkahtaa ihan itsestään.

      Poista
  13. Ihanan värisiä esikoita. Kiva postaus, kiva kun mainitsit Piparmintun blogin. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea kivaa on mukava jakaa eteenpäin.

      Poista
  14. Jostain pitäisi saada siivouksellinen puuska. Ehkä se tulee, kun aurinko vielä vähän näyttäytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siivouspuuska jossain vaiheessa tulee. Sitä odotellessa voi keskittyä tekemään jotain mukavampaa.

      Poista
  15. Siivoukset ja järiestelyt laahaa nii jäläkijunas, että. Onneksi joskus tuloo sellaane ihimeelline tarmonpuuska, että jotaki saa aikaaseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavati siivousinto ei synny juuri silloin, kun sitä toivoisi. Minulla ainakin jokin asia laittaa järjestelemisen liikkeelle ja sitten pitää vain antaa mennä.

      Poista
  16. Itse koen lähinnä juuri nuo sesonkitavarat kaikkein haasteellisimmiksi varastoitaviksi samoin, kuin joulu - ja pääsiäkoristeet. Meillä mies on se, joka haluaa eroon tavarasta, jota ei ole kahteen vuoteen tarvinnut ja myy ne Torissa tai kokoaa vietäväksi paikalliseen lähetyskirppikseen. Minun on huomattavasti vaikeampi toteuttaa samaa ideaa ja siksi yritän kasvattaa itseäni ostamaan vain tarpeellista tavaraa siinä läheskään aina onnistumatta.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!