lauantai 13. tammikuuta 2018

Nuutinpäivä - tähän päättyy joulukausi


Nuutinpäivä on kansanomaisesti tärkeä merkkipäivä, johon jouluajan on katsottu päättyvän, kuten osoittaa sananparsi: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.”

Meidän huushollissa joulu lähti osittain jo ennen loppiaista ja loppiaisena sitten loputkin. Kun lähipiiristä puuttuu ne pienet lapset, ei joulukaan tunnu samalta, eikä sitä sitten jaksa loputtomiin koristeina ympärillään katsella. Viime päivinä aurinko on paistanut upeasti ja avannut mielentietä kohti kevättä.

  
Kävimme veljenvaimon kanssa normiristeilyllä Tukholmassa. Kamera oli mukana, mutta räpsyjä tuli kovin vähän. Tukholmassa keskityimme katselemiseen ja kiertelyyn. Kostealla merituulella ryyditetty pikkupakkanen sai näpit ja posket jäätymään ja niitä kävimme lämmittelemässä kuninkaanlinnan aarrekammiossa. Jalokivillä ja kullalla koristellut kruunut ja miekat on nyt nähty, joskin 160 kruunun sisäänpääsy katsottavan määrään suhteutettuna  tuntui aika korkealta. Eikä museon läheisyydestä löytynyt ainuttakaan vessaa. Oli pakko kipittää vanhan kaupunkin Järntorgetin reunalla sijaitsevaan kahvilaan nauttimaan suussa sulavaa belgialaisesta suklaasta valmistettua moussekakkua kera kahvin.


Laivassa söimme ja herkuttelimme pitkän kaavan mukaan mennen tullen. Höpötimme ja juttelimme sydämen kyllyydestä, kun kerrankin oli tilaisuus ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä ja ajanpuutetta. Muistelimme kesällä menehtynyttä veljeäni, matkakumppanini aviomiestä. Välillä kyyneleet silmissä, välillä yhteisiä kommelluksia nauraen. Nukkuminen jäi vähiin, sillä alkuun vähän laimealta vaikuttaneen trubaduurin repertuaaria ei vaan malttanut jättää kesken. Karaokessakin oli varsinaisia laulun ja esiintymisen mestareita. Poissa kaikki humalainen hoilaus ja turha toikkarointi. 

Hytti tosin oli osunut paikkaan, jossa metelistä päätellen konehuone tuntui olevan ihan seinän takana ja ilmastoinnin hurinaan ei vaikuttanut minkäänlainen säätö ja nappulan vääntö. Laivan saapuessa menomatkalla aamuyöstä Maarianhaminaan, kuvittelin marsilaisten laskeutuvan hyttiin, kun laiva kolahti laituriin ja sataman valtaisat spotit räpsäyttivät hytin oranssiseen paloon. Ehkä on sittenkin parempi valita seuraavalla kerralla ikkunaton hytti.


Arkeen palaaminen on jo aloitettu ja ensi viikolla jysähdetään sinne kokonaan. Parin yön reissu muille maille virkistää kummasti, mutta kummasti sinä aikana ehtii kotonurkillakin asiat mennä solmuun. Torstaina vanhempien omaishoitohommat lähtivät loman jälkeen vauhdilla käyntiin, kun samana päivänä piti viedä isä silmäklinikalle, tilata äidille lääkäri ja hoitaa heidän keittiönsä lavuaarin tukkeuma soittamalla paikalle putkimies. Kaiken muun pienen säätämisen lisäksi. Kokopäivähommaa, uskokaa pois. 

Pelkästään huoltoyhtiöön soittaminen on omanlaisensa manööveri, jossa pitää keskittyä kuuntelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja niiden perustella painella numeroita, ruutuja ja tähtiä - ja kuunnella odotusmusiikkia. Kun viimein saa jonkun ihka oikean ihmisen langanpäähän, onkin suorastaan tyrmistynyt siitä, että joku keskustelee vastavuoroisesti kanssani. 

Monet arkipäiväiset ja kriittisetkin palvelut on siirretty nettiin. Jollei ole nettiä tai et osaa sitä käyttää, oletkin pulassa. Silloin, kun putket on tukossa ja vesi tulvii lattialle, haluaisi kyllä mieluummin jutella tietokoneruudun sijasta elävän huoltomiehen kanssa. Netin kautta asioiden hoitaminen on meille nuoremmille helppoa ja yhä nuoremmille itsestäänselvyys.  Keskuudessamme on yhä paljon ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole nettiä, eikä taitoa sitä käyttää. Kaikilla ei älypuhelintakaan. Siksi toivoisi netin rinnalla pidettävän myös mahdollisuuden saada palveluita ja apua puhelimitse. Ja mieluummin soittamalla ihminen ihmiselle, kuin lukuisia nappuloita painamalla ja robotin kanssa puhumalla.


Blogien kommentointi on tällä viikolla takkuillut melkoisesti. Niin omaan blogiin saapuneiden kommenttien vastaaminen kuin toisten blogeihin kommentoiminenkin kyllä onnistuu, mutta hitaasti, hyvin hitaasti. Siksi olenkin etupäässä lukenut teidän blogejanne ja jättänyt kommentoimisen siihen, kun se taas onnistuu ilman pitkiä tuumaustaukoja.

Oikein mukavaa viikonloppua ja Nuutinpäivää kaikille!

50 kommenttia:

  1. Ai, teillon paistanu aurinko. Meillon ollu tosi harmaata ja pimiää. Muuten kyllä hianon näkööstä, ku kaikki puukki on paksus huurtees/lumes. Kyllä pariki päivää pois kotua teköö ihimeetä. Kommentoonti on tosiaanki takunnu, kerkiää jääkaapilla käyrä, ennen ku kommentti tuloo näkyvihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se aurinko kesällä paistaisi oikein runsaasti, kun talvikauden on säteitään pantannut. Ihmeellisen piristävä vaikutus yhdenkin päivän paisteella on.
      Hyvin on ehtinyt käydä jääkaapilla ja pyykkiäkin ripustamassa kommentin läpimenoa odotellessa. Ihmeellistä tämä digiaika; tulee multitaskattua urakalla.

      Poista
  2. Se on tosiaan ärsyttävää kun kohta kaikki asiat joutuu hoitamaan netissä. Lähipiirissä on 80- ja 85-vuotiaita, joista nuoremmalla onnistuu netin käyttö, vanhempi haluaisi soittamalla hoitaa asiansa. Ja sehän siinä vielä onkin vaikeutena,kun molemmat haluasi itsenäisesti hoitaa asiansa.
    Meilläkin on ollut nyt kauniita talvipäiviä ja aurinko saisi näyttäytyä joka päivä. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet vanhukset joutuvat tahtomattaan toisten ihmisten avun varaan, kun omien asioiden hoitaminen teknisten vaikeuksien vuoksi ei onnistu. Isäni osasi jonkun verran käyttää tietokonetta ennen muistisairauden pahenemista. Nyt ei onnistu enää laisinkaan.
      Aurinko saisi tosiaankin näyttäytyä ihan joka päivä. Se piristää ihmeen tehokkaasti.

      Poista
  3. Itsellä joulu päättyy jo loppiaiseen. Johtuu varmaan siitä, että lapsuudessa Uudellamaalla ja Pirkanmaalla asuessa Nuutinpäivä ei ollut mikään "juttu". Oma mieheni taas on satakuntalainen ja hän on kertonut lapsuusmuistoja nuuttipukkeilusta, joka omaan korvaan kuulostaa hassulta. Nykyään asutaan Satakunnassa, mutta kertaakaan eivät ole käyneet Nuuttipukit oven takana. Mahtaakohan olla jo kuoleva perinne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä Uudellamaalla tosiaankaan Nuuttia ole erityisemmin vietetty. Olen itsekin syntyisin Satakunnasta. Äitini on joskus muistellut Nuutinpäivän viettoa omassa lapsuudessaan, mutta meille hän ei ole mitään perinnettä sen tiimoilta siirtänyt.

      Poista
  4. Minäkin olen ihmetellyt kommentin läpimenon viivettä, se johtuukin sitten jostakin bloggerin puuhista, varmaan. Hyvä tietää; arvelin, että koneeni on taas menossa rikki :-D
    Voi sinua ja noita vanhempiesi asioita! Onneksi heillä on sinut!
    Joihinkin kauppoihin on tulleet itsepalvelukassat viime vuosina. Joka kerta ne nähdessäni mietin, että olen ehkä mummo, mutta menen niin paljon mieluummin sellaiselle kassalle, jossa on henkilö. Ja niin tekee moni muukin näköjään.
    Voi, onko siellä ollut aurinkoa - täällä oli yhtenä aamuna, mutta muutoin on ollut sankka sumu. Pakkaselle heittäytynyt ilma ja sula lämmin meri tekevät sankan sumun, vaikka tykkään siitä, siinä on tunnelmaa. Mutta aurinko toisi niin ihanasti valoa ja lämpöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen näyttää kommentointi tökkivän. Toivottavasti sillä ei ole mitään tekemistä viime päivinä uutisoitujen tietokoneisiin liittyvien isompien ongelmien kanssa.
      Minäkin valitsen kaupassa mieluummin kassan, jossa istuu oikea ihminen. Nuorena tuli tienattua opiskelurahoja kaupassa työskentelemällä. Kohta kaikki palvelualan ihmiset on vaihdettu robotteihin ja automaatteihin. En sinällään vastusta kehitystä ja monessa asiassa digitalisaatio on avuksi. Ihmistä se ei kuitenkaan koskaan korvaa.
      Mitään auringon massaesiintymistä ei täälläkään ole ollut, mutta ne vähäisetkin ilmentymät piristävät kummasti.

      Poista
  5. Lämmin osanotto veljesi poismenon vuoksi!
    Ihania kuvia! vaikka maisema on siniharmaa, on sävyjä lukemattomia. Kaunista!!
    Ihanalta kuulostaa Tukholman reissu naisseurassa kaikessa rauhassa!
    Me käytiin Tukholmassa kesällä, ja löysimme myös Kuninkaanlinnan upeat kristallikruunut. Kivilattioilla kävelystä jalat olivat kyllä ihan puhki loppu päivän! Sattumalta minäkin kirjoitin Tuhkolman vierailustani juuri - tai yhdestä kohteesta jossa kävimme. Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen lämpimästi tutustumista Fjärilshusetiin seuraavalla kerralla kun menet Tukholmaan.:)
    Huh, joo, tuo puhelinautomaattien kanssa keskustelu. Ei kivaa. Kuuntelin juuri eilen Yle puheelta keskustelua siitä, miten vaha kunnon talonmiesperinne pitäisi ottaa laajemmin takaisin käyttöön. Ohjelmassa haastateltiin jotakin uransa talonmiehenä tehnyttä, ja otoksia oli jostain historian kirjoista, joissa kerrottiin, mitä talonmiehet ennen tekivät. Oleelliseksi keskustelussa nousi juuri tuo ihmisten oikea kohtaaminen asukkaan ja talon huollosta vastaavan henkilön välillä. Ja se, miten paljon hyötyä sellaisista talonmiespikkaraisista olisi yhä. Ilmeisesti ammatti on kuitenkin valitettavasti jäämässä historiaan, koska harva nuori osaa ajatella sitoutuvansa työhön, joka sitoo paikalleen, ja jossa pitäsi olla päivystys käytännössä aina. Semmoisia ihmisiä on harvassa.
    On kullan arvoista, että autat vanhempiasi asioissa, jotka on heille vaikeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Suru veljen täysin odottamattomasta kuolemasta on edelleen voimakkaana läsnä.
      Joka kerran Tukholmassa käydessäni päätän, että tänne on tultava useammaksi päiväksi. Muuten ei mitenkään ehdi ja jaksa kiertää edes pientä osaa kaikista mielenkiintoisista kohteista. Nytkin piti käydä Fotografiskassa, vaan taas jäi sekin.
      Eipä enää taida talonmiehiä monessakaan paikassa olla. Taloyhtiöiden kilpailumattamat huoltoyhtiöt ovat nykyisin pelkkä vitsi. Huoltomiehen näkee lähinnä kovaa vauhtia ajavan traktorin ratissa.
      Vanhempani eivät enää pärjää laisinkaan ilman apua. Virallista omaishoitostatusta en ole hakenut, sillä se osoittautui äärimmäisen monimutkaiseksi ja hankalaksi paperisodaksi. Sääli niitä vanhuksia, joilla ei ole omaisia tai läheisiä. Pulassa ovat, kuten taas tänään Hesarista saatiin lukea.

      Poista
  6. Hyvää Nuutinpäivää!❤️
    Blogissani on arvonta, jos haluat käydä osallistumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Arvonta kiinnostaa aina. Käynpä kurkkaamassa.

      Poista
  7. Kauniita talvisia kuvia!

    Kyllä tässä on jonkun kerran joutunut itsekin jo nuoriin turvautumaan kinkkisempien nettiasioiden kanssa:)

    Mukavaa Nuutinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa!
      Sen vielä ymmärtää, ettei kaikki voi ja osaa nettiä käyttää. Mutta myös erilaisiin palveluihin soittaminen on tehty äärimmäisen hankalaksi. Eikä kaikki toiminnot edes tahdo onnistua ilman älypuhelinta. Voi niitä vanhuksia ja osaamattomia, jotka apua tarvitsevat.

      Poista
  8. Hyvää Nuutinpäivää myös sinulle Between. Kiva kun teillä oli mukava risteily. Minusta tuo Tukholman risteily on mukava irtiotto silloin tällöin. Ja laivalla syömisestä kannattaa nauttia. Laivan buffet-ateria on nykyisin erinomainen, ainakin joulupöytä oli todella herkullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli!
      Tukholma on mukava visiittipaikka, vaikka taatusti vielä toteutan aikeeni viettää siellä useamman päivän. Laivan buffet on nykyisin kulinaarinen ilo. Nytkin siellä oli mielenkiintoisia herkkuja, joita maisteltiin innolla.

      Poista
  9. Tukholman reissunne kuulostaa mukavalta. Sää tuo omat haasteensa, mutta onneksi löytyy kahviloita kakkuineen ja lämpimine juomineen :D
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholmassa riittää aina katsottavaa ja koettavaa. Aika vain tuppaa loppumaan joka kerran kesken.
      Kiitos, samoin sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
  10. Hienoja kuvia, minä tykkään! Joulun vein kans tänään pois. Keittössä on vielä jotain. Niin se on, ei se joulu tunnu samalta itelläkään kun ei ole enää pikkulapsi tai silloin kun ei ollut lapsia. Nyt on täditettäviä, mutta ei se tunnu samalta kuin ennen. Lapsista varmaan, eivät olleet meinnanneet malttaa nukkua, ennen aattoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minullakin vielä keittiössä punaiset verhot, mutta saavat ollakin vielä vähän aikaa. Sopivat sinne tuomaan väriä ja raikautta.
      Lasten iloa ja jännitystä katsellessa joulu tuo taikansa myös omaan mieleen. Aikuisten kesken on vähän erilaista. Mukavaa, että päivät pitenevät ja valo lisääntyy. Kevät on tulossa.

      Poista
  11. Kauniita kuvia. Totta, vanhempien ihmisten on hankala saada palveluita nyky-yhteiskunnassa, kun kaikki on netissä. Meillä joulu lähti aikaisin samoista syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Joulu lähti ja nyt suunnataan kohti kevättä ja kesää.

      Poista
  12. Matkustaminen hyvässä seurassa virkistää aina kummasti arjen keskellä.
    Meillä joulu loppui tällä kertaa loppiaiseen ja nyt on totuteltu karsittuun kodin ilmeeseen.
    Olen itsekin ihmetellyt viimeaikaista kommentoinnin hitautta ja syytin asiasta pöytäkonettani. Hyvä, jos vika onkin aivan muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään myötä elämä muuttaa yhä enemmän ulos, joten karsittu koti ei yhtään häiritse.
      Bloggerin vaivat ovat niin tavallisia, että harvoin epäilen ensimmäisenä omaa konetta. Ihmeen pitkään tämä hitaus nyt vaivaa.

      Poista
  13. Olipa hyvä, kun mainitsit tuosta blogin hitaudesta, huojensi monen mieltä, myös minua:) Teillä oli kiva reissu, nuo irtiotot arjesta ja juttuhetket itselle tärkeiden ihmisten kanssa ovat arvokkaita ja auttavat jaksamaan arjen puurtamista. Valoa ja kevättä kohti mennään, mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkään blogger näköjään jatkaa hidasteluaan. Mistähän johtuu?
      Etenkin tilaisuus rauhalliseen, keskeytyksettömään jutusteluun on välillä tärkeää. Edes kännykät eivät häirinneet.

      Poista
  14. Kommentointi on tosiaan ollut tahmeaa, luulin että omassa koneessa on vikaa mutta ehkä se onkin bloggerin syy.
    Onneksi tässä mennään kevättä ja valoa kohden, tsemppiä omaishoitajan arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan mennään valoa kohti. Tänäänkin taas on niin pimeä päivä, että pakko laittaa sisälläkin valot lamppuihin.
      Kiitos tsempeistä. Ovat kyllä usein tarpeen.

      Poista
  15. Voi kuinka kauniita kuvia! Ihanaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Ollaan jo sunnuntain puolella. Mukavaa päivää ja alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  16. Todella kauniita talvikuvia!
    Risteilynne kuulosti oikein hoitavalta kaikin puolin. On ihanaa, että teillä on tuollainen ystävyys.
    Ja tuo omaishoitotyö on todella arvokasta. Tsemppiä ja voimia, niitä varmasti tarvitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Meillä oli oikein mukavaa.
      Omaishoitotyö on arvokasta ja monen vanhuksen kohdalla suorastaan pakollista. Eivät muuten pärjäisi.

      Poista
  17. Varavirtavoimaa voi ladata pienistä irtiotoista arjesta. Ja nykyinen netti/älyluurisysteemi menee suurelta osalta vanhusväestöä ohi mahdollisuuksien ja kykyjen. Minäkin hoidan vanhan äitini raha-asiat, koska se on kätevintä nettipankin kautta. Olen myös tilanteessa, jossa omat vanhemmat tarvitsevat apua. Yhteiskunta ei sitä tarjoa, mutta onneksi voin auttaa. Tunnen kiitollisuutta siitä, että voin tehdä jotain ihan konkreettista arjen helpotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän vanhusten hoito on surkeassa jamassa. Varmasti osallistuisin vanhempieni hoitoon siinäkin tilanteessa, että julkista hoitoa olisi tarjolla. Nyt vaihtoehtoja ei ole. Joko minä tai heitteillejättö.

      Poista
  18. Reissusi kuulosti kivalle ja on tosiaan totta että sitä oikeaa henk.koht. palvelua ei saa juuri mistään...
    Blogissani on sinulle haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Otan kivan haasteen mielelläni vastaan.

      Poista
  19. Hyvää Nuuttia myös Sinulle Between! kruununjalokivien kuvituksesi upea, Luontoäidin jalokiviä voittanutta ei ole ja mikä parasta saamme nauttia niistä ihka ilmaiseksi;) mukavaa kuulla sisaresi kanssa tekemästänne yhteisestä reissusta, se oli varmaan hyvin tärkeä teille molemmille. kirjoitat niin totta taas kerran iäkkäiden ihmisten arjesta tässä digiloikkaa tekevässä isänmaassamme. olemme parhaillaa matkalla anopinluokse. osaltamme huoli on hierman helppottunut, kun hän pääsi vihdoinkin joulun alla muuttamaan palvelutaloon. siellä on toki turvallisempaa ja apu lähettyvillä, mitalin toisenapuolena omasta yksityisyydestä luopuminen. pienen pieni oma huone, missä tilaa kovin niukasti, tuskin kunnolla pääsee rollaattorin kanssa kääntymään lattialla, peruuttaa pitää kun haluaa vaihtaa menosuuntaa. vanhemmillasi onni siinä, että lapset lähellä. anopille ajamme pari tuntia mennen tullen, joten edes ihan viikoittain emme pysty käymään. kun isäni eli vielä, saatoin päiväseltään ajaa hänen luokseen sulan kelin aikaa, edestakaiseen matkaan kului vähintään 6 tuntia. eli isännän kanssa meillä molemmila vanhemmat kaukana, koska olemme joutuneet aikoinaan muuttamaan opintojen ja sitten työn perässä kauaksi kotiseuduiltamme. nyt kun ihmisiä taas patistetaan muuttamaan työnperässä, niin taas välimatkat kasvavat ja mahdolisuus pitää huolta omaisista käy entistä hankalammaksi. tietysti ei lähellä asuminen sekään aina ole tae siitä, että omaiset huolehtivat ikääntyvistä läheisistään tai muuta apua tarvitsevia. siksi nostankin sinulle hattua, sinä kuulut niihin, jotka hoitavat omat vanhempansa parhaalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Nykyisin omaisten on melkeinpä pakko huolehtia vanhuksistaan. Palvelutalopaikat on kiven alla ja ne, joihin pääsisi, ei ole varaa. Onneksi tosiaan asun sen verran lähellä, että pääsen nopeasti apuun ja pystyn käymään vanhempieni luona säännöllisesti ilman suuria ponnistuksia ja järjestelyjä. Omien vanhempien hoitaminen on raskasta, mutta en pystyisi itseäni peilistä katsomaan, jos heidät ilman apua jättäisin.

      Poista
  20. Kuullosti niin mukavalta tuo veljen vaimon kanssa tehty Tukholman reissu. Mukavaa päästä hetkeksi pois omasta arjesta muihin maisemiin ja vielä hyvässä seurassa. Sellaisen ihmisen kanssa seurustelu, jonka kanssa on pitkä yhteinen historia, on mutkatonta ja virkistävää.
    Huoltoyhtiöihin ja muihin palveluihin soittaminen on aikaa vievää ja totista työtä. Todellakin tuntuu, että saa painella erilaisia nappuloita ja kuunnella sitä taustamusiikkia ja samaa toistavaa ääntä:..."linjamme ovat varattuja. Odottakaa vielä hetki...Tuntuu taivaalliselta, kun joskus ihan oikea ihminen vihdoin vastaa puhelimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä ja lämmin historia veljenvaimon kanssa on auttanut myös yhteisen surun käsittelyssä. Suru on tuonut meitä taas lähemmäksi toisiamme.
      Onneksi se viimein langan päähän saatu "luonnollinen henkilö" on useimmiten ystävällinen ja palveleva ihminen.

      Poista
  21. Meillä on ollut tapana purkaa joulukamat varastoon vanhaan tapaan vasta nuutinpäivänä. Niin teimme nytkin. Tykkään katsella joulukoristeita vähän pidempään joulun jälkeenkin, kun yleensä ehdimme laittaa ne vasta aivan viimetingassa joulun alla, joten harvoin niihin ehtii kyllästyä vielä loppiaiseen mennessä.

    Olen muuten täysin samoilla linjoilla noiden puhelin- ja nettipaveluiden suhteen. Siinä tuntuu vain tuhrautuvat kaikilta paljon enemmän aikaa ja ennen kaikkea hermoja, kun säätää kehnosti toimivien "robottien" kanssa. Tietyiltä osin digitalisaatiosta on paljonkin iloa, mutta sitten on näitä hommia, joissa mikään laite ei voi tehdä elävää asiakaspalvelijaa tarpeettomaksi. On myös harmillista, kun aina oletetaan kaikkien käyttävän älykännykkää. Juuri aloitin yhden yliopistokurssin, jossa opettaja aivan ensimmäiseksi pyysi meitä menemään kännykällä kurssin verkkoalueelle ja... no, tässä kohtaa viittasin: "Opettaja, opettaja, onko teillä lainata minulle älykäynnkkää, kas kun en satu omistamaan!" No, ei ollut. :D

    Bloggerin kommentointi on tosiaan takkuillut. Kommentti menee kyllä läpi, kun painaa nappia monta kertaa ja odottaa monta minuuttia, mutta siinä meinaa kyllä helposti todeta, että ei tämä toimi, ja siirtyä toiselle sivulle. Toivottavasti ongelma korjataan pian.

    On muuten tosi nätit kuvat. Ihania jäähelmiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei sinänsä ole mitään digitalisaatiota vastaan. Pitäisi vaan säilyttää vaihtoehtoisia mahdollisuuksia siinä rinnalla, ainakin riittävän pitkän siirtymäajan. Nyt monien tärkeidenkin toimintojen ja palvelujen käyttö on monille vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, kun ei hallitse tai omista tekniikkaa.
      Jäähelmet olivat todella kauniita. En vain päässyt riittävän lähelle jalkoja kastelematta. Täytyy lähiaikoina käydä katsomassa, onko luonto tehnyt lisää taidetta.

      Poista
  22. Oi, kuinka satumaisia talvikuvia, ihan taidetta. Kiva muuten huomata, että muillakin on ollut ongelmaa kommentoinnissa. Olen jo alkanut epäillä itseäni, omaa konetta...
    - Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa syy lienee bloggerissa, sillä takkuilua on nyt monilla.
      Kiitos, samoin sinulle hyvää alkanutta viikkoa!

      Poista
  23. Kivankuuloinen reissu ja niin upeat talvikuvat♥ Mukavaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde, meillä oli oikein mukava reissu.

      Poista
  24. Mukavia talvikuvia. Täälläkin on kommentit lähteneet liikkeelle aika hitaasti mutta varmasti. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen näyttää kommenttien julkaisu takkuilevan. Hiukan se haittaa kommentointia, kun ei ole loputtomiin aikaa odotttaa. Toivottavasti pian helpottaa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!