maanantai 3. joulukuuta 2018

Lukeminen on intohimoni

Isänpäivälahjaksi ostin Ukkokullalle Jussi Adler-Olsenin esikoisteoksen Aakkostalo ja itselleni syksyn tuoreimmat Riikka Pulkkisen Lasten planeetta ja Katja Ketun Rosa on poissa. 

Lukeminen on intohimoni ja harrastukseni. Päivät aloitan sanomalehdet läpi käymällä. Nykyisin tabletilta. Olen aina halunnut olla ajantasalla kotimaan ja maailman kuulumisista. Uutiset, tapahtumat, politiikka, talous, kulttuuri, sää. Kaiken luen enemmän ja vähemmän tarkasti. Osasta otsikot ja ingressit, osasta koko artikkelin. Urheilu on ehkä niitä alueita, joista otsikot riittävät.

Kirjoilla on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Yhtään en muista, milloin olen oppinut lukemaan. Isä korosti opiskelun ja lukemisen tärkeyttä, vaikka en muista nähneeni hänen muuta lukevan, kuin sanomalehtiä. Äiti luki romaaneja ja lukee vielä iäkkäänäkin vähän. Kirjastossa opin käymään jo ekaluokkalaisena, kun kirjasto sijaitsi koulun yhteydessä. Koulussa oli eräs lukemiseen innostava opettaja. Kun tehtävät oli tunnilla tehty, sai lopputunnin käyttää luokassa olevasta hyllystä valitun kirjan parissa. Siten tutustuin Anni Swanin satuihin ja tarinoihin. 

Tulppaani 31..5.

Espoossa asuessani kirjastoauto ja kirjastorakennukset tulivat tutuiksi. Vieläkin taitaa aikuisilla ja lapsilla olla erilaiset kirjastokortit, mutta aikanaan lasten kirjastokortilla ei aikuisten kirjoja saanut edes lainata. En muista, minkä ikäisenä sai aikuisten kirjastokortin. Sen muistan hyvin, kuinka innokkaasti odotin lupaa päästä lainaamaan aikuisten kirjoihin luokiteltuja teoksia. Tunsin olevani riittävän kypsä ja lukeneeni jo kaiken mahdollisen lasten kirjapuolelta lainattavan. 

70-luvulla kirjakerhot olivat suosittuja ja parhaimmillaan kuuluin kolmeen kirjakerhoon. Niiden kautta oma kirjahylly täyttyi ja klassikot löysivät tiensä kotiin. Vieläkin kuulun yhteen kirjakerhoon. Enempää ei enää taida ollakaan. Olen osallistunut myös kirjallisuus- ja lukupiireihin.

Suviruusu 30.5.

Omille lapsille luin paljon. Kävimme ahkerasti kirjastossa ja ostin heille joululahjaksi ja merkkipäivinä kirjoja. Tytär lukee nykyisin kiireidensä vuoksi vähemmän. Pojasta tuli kirjastojen suurkuluttaja, kirjamessujen kävijä, divareiden kahlaaja ja kirjakauppojen asiakas. Ukkokulta on myös aktiivinen kirjan kuluttaja.

Pikkulapset yhdistettynä päivätyöhön, omakotiasumisen moniin aktiviteetteihin ja harrastuksiin verotti kirjoille jäävää aikaa. Kokonaan lukeminen ei ole jäänyt koskaan, mutta enemmän pohdintaa vaativat teokset jäivät vuosiksi vähemmälle ja usein valinta osui kevyempiin dekkareihin ja runoihin.

Unikko 14.6.

Edelleen käyn paljon kirjastossa. Kylällämme on hyvä kirjasto, jossa on runsaasti kirjoihin ja lukemiseen liittyvää toimintaa. Kierrätyskeskukset ja kirpputorit ovat oivallisia edullisten kirjaostosten paikkoja. Varsinkin joulun jälkeen löytää eurolla, parilla uutuuksia käytettynä, mutta uudenveroisina. Kauppojen kirja-alennusmyynnit täytyy aina käydä läpi. Jonkun verran ostan kirjoja kirjakaupasta niin itselleni kuin lahjaksi Ukkokullalle. Kirjakauppa onkin taimikauppojen lisäksi paikka, jossa "mopo" tahtoo karata käsistä. 

Nykyisin tärkein lukemiseen käyttämäni hetki on iltaisin ennen nukkumaan menoa. Jännän tai mielenkiintoisen kirjan sattuessa käsiin, ei sitä välttämättä malta laskea yöpöydälle ja unet lyhenevät lukemisen vuoksi. Kesähelteillä luin paljon päivisinkin, kun mitään muuta ei jaksanut tehdä. Heinäkuusta 1981 olen kirjannut ylös kaikki lukemani kirjat. Yleensä luen kuukaudessa 4-6 kirjaa. Mieluisinta lukemista on kotimainen proosa ja skandinaaviset dekkarit. Pyrin olemaan avoin kaikenlaiselle kirjallisuudelle. Kirjastosta tuleekin kannettua niin tieto- kuin muitakin kirjoja.

Pioni Coral Charm 16.6.

Dekkareita ostan jonkun verran, joskin useimmiten lahjaksi. Dekkari on vähän sellainen kertakäyttöjuttu, sillä kerran yhden tarinan jännityksen koettuaan se ei ehkä enää toistamiseen tunnu samalta. Proosakirjoihin sen sijaan voin palata toisenkin kerran. Lukeminen vaatii välillä paneutumista ja aikaa, jonka vuoksi proosakirjoja hankin mielelläni omaksi.

Hyviä kirjavinkkejä olen viime aikoina ammentanut Kirjojen kuisketta -blogista ja Leena Lumi -blogista.

Pioni Sarah Bernhardt ja kultakuoriainen

Tarkoitukseni oli osallistua tänä vuonna Helmet-lukuhaasteeseen . 50 kirjan lukeminen vuoden aikana ei ole ongelma. Sen sijaan kirjojen sijoittaminen haasteessa annettujen teemojen alle ei sujunut ja päätin jättää haasteen väliin. Katsotaan, millaisia teemoja ensi vuoden lukuhaasteeseen tulee.


Huvitus 9.9.

Minusta lukutaito on tärkeää kaikille maailman ihmisille. Se on perusta kaikelle oppimiselle ja se on portti elämän rikastuttamiseen. Meillä Suomessa kirjoja ei tarvitse omistaa voidakseen niitä lukea. Kirjasto on paikka, joka ansaitsee arvonsa ja kiitoksensa. En voisi kuvitella elämää ilman lukemista. Jos jotain pitäisi valita autiolle saarelle, niin kokonaisen kirjaston sinne mukaani haluaisin.

42 kommenttia:

  1. Kauniita kukkakuvia. Minäkin tykkäisin lukemisesta mutta kun ei ole riittävästi aikaa ja töissä teen tosi tarkkaa työtä mikä rasittaa silmiä joten vapaa-ajalla sitten mielelläni lepuutan näitä työkaluja. :-) Mukavaa joulukuunalkua. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmät ovat kyllä todella tärkeöt työkalut. Ilman muuta vähäistä aikaa ja voimavaroja kannattaa käyttää sellaiseen, mistä nauttii ja mikä ei rasita. Maailma on täynnä kivoja harrastuksia, joista onneksi jokaiselle löytyy mieluisa vaihtoehto.

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut paljon, aina, mutta nyt parin vuoden aikana tosi vähän. Syynä on kiire, muut hommat ja sitten mun kaihileikkaus. Kaukonäköni parani huippuun mutta nyt joudun käyttämään aina lukulaseja. En ole tottunut niihin vieläkään, siis lukeminen sängyssä on tosi ärsyttävää. Nyt luin viikonlopun aikana yhden dekkarin olohuoneen sohvalla ja lukulampun kanssa. Tykkään kyllä hirveesti kirjoista, nyt täytyy joulun aikaan ja sen jälkeen hakea oikein iso pino lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmälasien kanssa sängyssä lukeminen onkin hankalaa. Minulla on kaukokasit ja lukiessa en laseja tarvitse. Oletko muuten harkinnut äänikirjoja? Ne voisivat helpottaa tilannettasi.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Minutkin pitäisi kirjakaupassa sitoa johonkin kiinni😄 Itselläkin ressaava elämäntilanne sai aikaan että lukeminen jäi lähes kokonaan, mutta nyt kun siivosin turhia ressejä elämästä, niin lukuhalutkin ovat elpyneet. Olen tosin nykyään aika kronkeli lukija, kirjalla pitää olla jotain sanottavaa/annettavaa että jaksaisin sen loppuun kahlata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on kokemusta stressaavasta ajanjaksosta ja silloin ei kyllä pystynyt lukemiseen keskittymään. Huonoa kirjaa on vaikea lukea. Jouduin opettelemaan kyvyn jättää tylsä kirja kesken. Osaatko sinä?

      Poista
  5. Nykyään tulee luettua melko vähän. Aika tuntuu kuluvan moneen muuhun ja säännöllinen salilla ja lenkillä käynti haukkaa myös osan ajasta. Mieheni puolestaan on todella kova lukemaan. Historia, elämänkerrat, klassikot ja talous ovat lähinnä mielenkiinnon kohteita. Nyt meneillään on Anne Applebaumin Punainen nälkä ja vuoroa yöpöydällä näyttää odottavan Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisuus on rikkaus sekin. Sinulla on hyvät harrastukset ilman lukemistakin. Miehesi hoitaa varmaan sinunkin lukupanoksesi.

      Poista
  6. Samaan tapaa sujui minunkin lapsuus, koulun kirjastokaappi tuli luettua ja siinä oli hyllyt mistä ei saanut 1-2- luokalla lainata. Varmaan aloitin lukemisen 2.luokalla, ainakin päiväkirjaan olin merkannut kaikki luetut kirjat. Kun sai lainata, niin oli reppu täynnä lainakirjoja, saattoi olla kyllä joku raja minkä verran sai kerralla ottaa.
    Välillä lukeminen on jäänyt, kun on muita puuhia :) ollut ja lapset pieniä. Mutta heidän kasvettua entistä enemmän luen.
    Mun mieshän ei lukenut ollenkaan kirjoja, mutta halusi niitä ostaa kyllä. Minä sitten luin nekin.
    Nyt menee parhaimmillaan yli 100 kirjaa/vuosi. Kevyttä kirjallisuutta ja dekkareita enimmäkseen. Jos tykästyn johonkin kirjailijaan niin koetan lukea kaikki hänen kirjansa. Kirjoitan nimet muistiin kalenteriin ja blogisivulle myös nykyisin :)
    Kirjoja en osta enää kuin erityisessä tapauksessa, koska ei ole mahdollista niitä säilyttää missän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistelen, että lainatuissa kirjoissa oli jokin yläraja. Olisiko ollut viisi kirjaa? Luet nykyisin tosi paljon, sillä 100 kirjaa vuodessa on melkoinen määrä. Hyvän kirjailijan löytäminen on innostava juttu ja kirjastostakin on helpompi etsiä lukemista, kun on jokin tietty tekijänimi mukana.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  7. Entinen lukutoukka on täälläkin. Opin lukemaan ennen kouluikää ja sainkin ensimmäisellä luokalla lukea luokan kirjahyllystä kirjoja tai olla kouluavustajan mukana askartelemassa jotain sillä aikaa kun muut opettelivat kirjaimia. Kirjastot ovat tulleet tutuiksi, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana lukeminen on vähentynyt huomattavasti. Lasten kanssa ei pysty keskittymään mihinkään pidempään juoneen, joten täytän lukemisen tarvettani blogeilla. Autiolla saarella kokonainen kirjasto olisi kyllä aika hyvä juttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkulapsielämä rajoittaa melkoisesti omaa lukemista. Sänkyyn mennessä on usein niin väsynyt, ettei montaa sivua jaksa ennen nukahtamista kääntää. Tulevaisuudessa sinullakin on kirjoille enemmän aikaa, kun lapset kasvavat.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää!

      Poista
  8. Ihania kukkia. Ennen luin paljon nykyään vähemmin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on kaikessa aaltoliikettä. Myös lukemissessa.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  9. Kirjoitit kuin omaa historiaani lukuinnostuksesta ja sen alkamisesta! Tämänsyksyisten kirjamessujen tarjouksista ostin monta kirjaa ja latasin ne koneelleni, osan äänikirjoina, osan lukukirjana. Nyt on ladattu Olli Jalosen Finlandiapalkittu. Meillä ei puoliso lue kirjoja ja se on kiusannut minua koko 50-vuotisen liittomme ajan. Hyviä kuvia -taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin alkuviikosta Jalosen Finlandia-palkitun, mutta vielä en ole ehtinyt sitä lukea. Kinnusen Pintti on parhaillaan menossa.
      Eihän sitä voi puolisoa pakottaa lukemaan. Eiköhän puolisossasi ole sitten muita hyveitä, varmasti on.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  10. Lukeminen oli lapsena ja nuorena ykkösjuttu. Kesälomalla luin parikin kirjaa päivässä. Kirjastossa tuli käytyä siis tosi paljon. Meillä ei rajoitettu lukemista kirjastossa. Olin varmaan 10-vuotias kun siirryin aikuisten kirjoihin. Sadut ja lastenkirjat eivät ikinä napanneet. Luin nuortenkirjoja jo pienenä. Lukemiseen ei kotona erityisesti kannustettu, sillä "pilaa vain silmänsä!" Niin, sain silmälasit 11-vuotiaana. Luin vielä paljon kun lapset olivat pieniä, mutta sitten jotenkin homma hiipui kun menin palkkatöihin. Ei enää jaksanut. Nyt luen lähinnä loma-aikoina. Jännitys, dekkarit, scifi, kauhu...niistä löytyy mun mielilukemiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosia sitten ei välttmättä vielä tiedetty, ettei lukemisella voi silmiään pilata. Vieläkin vanhemmilta ihmisiltä saman lauseen kuulee. Työelämä kyllä imee ihmisestä tehokkaasti mehut, eikä välttämättä enää jää aikaa ja voimavaroja lukemiselle. Itse käytin usein työmatkat bussissa lukemiseen. Omalla autolla kulkiessa se ei tietenkään käy.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  11. Ihana postaus!

    Minulla on ongelmallinen ja monipolvinen suhde lukemiseen.

    Opin lukemaan 5-vuotiaana ja ensimmäisen kirjastokorttini hankin omatoimisesti 6-vuotiaana. Silloin ei tarvittu korttiin vanhempien hyväksyntää. En tiedä olinko vain poikkeus, sillä olin hengaillut kirjastossa jo kauan seuraamassa kirjastotätien työtä ja tuttu tapaus siellä.

    Ensimmäisellä lainauskerralla (heti kortin saatuani) lainasin kotiin kuusi lasten kirjaa. Olin pettynyt siihen, että ne tuli luettua nopeasti saman illan aikana. Olisin halunnut palauttaa se saman tien ja lainata tilalle uusia, mutta äidin mielestä piti odottaa seuraavaan päivään.

    Ehkä tästä voisi itsekin postata joskus, taisi avautua juuri yksi Pandoran lipas ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno idea, avaapa oma Pandoran lippaasi tästä aiheesta. Monilla on varmasti paljon muistoja lukemisen alkuvuosilta ja niitä on mukava lukea. Tavallaan ymmärrän äitiäsi. Pitkän päälle olisi ehkä käynyt hankalaksi, jos olisit joka päivä kantanut kirjastosta kuusi uutta kirjaa.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  12. Ihanat kukka-kuvat.
    Minä olen laiska lukemaa, kun tuntuu ettei aika riirä siihen. Hyvää adventin aikaa sinne sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikkien onneksi tarvitse kirjoilla aikaansa täyttää. Sinulla on niin paljon muutakin touhua ja ihania pikkuihmisiä lähelläsi.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  13. Kyllä! Kaikille avoimet ja ilmaiset kirjastomme ovat tärkeä juttu. Siinä ei verorahamme todellakaan ole hukassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä lisätä että ihanat pionikuvat pikkuvierailijoineen!

      Poista
    2. Helsingin Oodin eilen avauduttua kirjastoista onkin nyt paljon puhuttu uutisissa. Olen kanssasi samaa mieltä, kirjastot ovat tärkeä ja olennainen osa yhteiskuntaamme. Vaikka välillä tuskailenkin sattuessani kirjastoon samaan aikaan päiväkotiryhmien kanssa, olen silti iloinen, että jo pienestä pitäen lapset pääsevät tutustumaan kirjoihin.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  14. Miekin tykkeen lukemisesta. Se on vähän tuurittain ja nyt on paljon kaikenlaista tekemistä, niin en kirjastossa oo paljon joutanu käymään. Lehet on nyt piäosassa ja ne luven tarkkaan. Jouluks käyn lainoomassa jottain. Lapsuuvessa ei ollu meillä koululla kirjastuu ja kirkonkylälle ol pitkä matka. Eevi-tät hommas meille lukemista ja sitten kun kirkonkylälle kouluun mäntiin alako kirjojen lainoominen. Kirjastot on tärkii juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lukeminen on välillä ajoittaista, kun elämässä on muutakin tekemistä. Joskus kirjastosta voi kantaa vinon pinon kirjoja ja joskus voi ottaa vain pari kirjaa tai ei ainuttakaan, koska niitä ei kuitenkaan ehdi ajoissa lukemaan.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  15. Sama täällä, että lukeminen on intohimo. Ollut varmaan aina, muistan kuinka pienenä tyttönä jo junamatkalla luin kirjaa Hipsu-oravasta (muistaakseni). Siitäköhän tuo vanhemman kissan nimi onkin tullut päähäni, vuosien takaa... :) Nyt olen lukenut kirjoja kansalaissodan ja talvisodan ajalta, ja aikaisemmilta ajoiltakin, eli oikeastaan historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, nyt taisi Hipsu-kissan nimen tausta selvitä.
      Historia on mielenkiintoista, sitä itsekin välillä luen. Kansalaissodan ajoista on parin viime vuoden aikana ilmestynyt uusia, mielenkiintoisia kirjoja.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle1

      Poista
  16. Sinä olet lukutoukkien lukutoukka, kalpenen rinnallasi. Meillä kaikki lukevat, ihan pienestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaan osuit, sillä lapsena minua sanottiin lukutoukaksi. Aina piti olla kirja nenän alla. Tosin minua sanottiin myös soppaluuksi, kun olin niin pienikokoinen ja laiha.
      Mukavaa iitsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  17. No kyllä sinä luet aikamoisen kasan kirjoja vuodessa. Minä olen myös ollut kova lukemaan jo lapsesta asti. Viimevuodet on jäänyt lähes kokonaan. Pojille luin kyllä paljon kun olivat pieniä. Mutta ehkäpä se tästä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkisin ei itseään saa lukemaan, eikä siihen ole syytäkään. Jospa sinäkin vielä löydät lukemisen innostuksen.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  18. Ison pinon kirjoja kyllä vuoden aikana luet! Minäkin luin aiemmin todella paljon - käytännössä koko ajan - mutta tyttären syntymän jälkeen kaikki vapaa-aika katosi kummasti jonnekin. Nyt tytär alkaa olla jo sen verran iso, että ei enää tarvitse äidin kokoaikaista huomiota ja olen alkanut lukea jälleen - ihan aikuisten kirjoja. Tyttärelle on kyllä luettu valtavasti koko ajan. Kirjat ja lukeminen on suuri rikkaus ja elämän mittainen lahja, ja olen halunnut tarjota tyttärelleni saman rakkauden kirjoja kohtaan, jonka itsekin sain lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ymmärrettävää, ettei pikkulapsiaikana ehdi romaaneihin tarttumaan. Esikoista imettäessäni luin aina muutaman sivun kirjasta, mutta toisen lapsen synnyttyä ei lukemiseen ollut rauhaa, kun esikoinen pomppi vieressä. Keskityttiin sitten lastenkirjoihin.
      Hienoa, että siirrät lukemisen ilon tyttärellesi. Kyllä aikuisen esimerkillä on paljon merkitystä.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  19. Olipa mukavaa lukea lukuharrastuksestasi! Siinä oli paljon tuttua. Oma löytöretkeni kävi kyläkoulun luokkakirjastosta kirkonkylän kirjastoon, ja sieltä opiskelukaupungin ja opinahjon kirjastoihin. Lukeminen on edelleen suuri ilo ja nautinto, ja lukemiseen löytyy aina aikaa, joskus toki vähemmän, joskus enemmän. Kaikki genret käyvät, vain dekkareita en ole paljon lukenut. Kotikaupungin kirjasto on hyvä, ja tilaisuuden tullen vietän siellä mielelläni aikaa muutenkin kuin vain noutaakseni haluamani kirjan. Nyt maltan tuskin odottaa päästäkseni katsomaan pääkaupungin uutta Oodia. Luulen jo nyt, että siitä tulee jatkossa vakituinen vierailukohde Akateemisen lisäksi Helsingin reissuilla. Kirjastot ovat julkisina tiloina hienoja paitsi tarjontansa vuoksi, myös siksi, että ne ovat julkisia tiloja, joissa viettää aikaansa ostamatta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä odotan kovasti pääseväni katsomaan Oodia henkilökohtaisesti. Luultavasti en ennen joulua sinne ehdi, mutta ehkä siellä on tammikuussa väljempää - tai sitten ei. Hienoa, että kirjastoista tehdään enemmän, kuin kirjastoja. Oman kylän kirjastossa on nykyisin monipuolista toimintaa, joka usein edes löyhästi liittyy kirjoihin. Se on eräs tapa saada ihmiset löytämään kirjastot ja samalla tapaamaan muita kirjoja rakastavia ihmisiä.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Kyllä, ja terveellisempikin kuin vaikkapa suklaa.
      Mukavaa itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista
  21. Minäkin rakastan lukemista! Nykyisin pikkulapsiarjen vuoksi lukemiselle aikaa jää aiempaa vähemmän, mutta pyrin aina vapaapäivinä varaamaan aikaa kirjalle ja suklaalevylle samalla, kun nukutan lapsia päiväunille. Lapsille luen joka ilta ja nykyisin kirjastosta lainaamistani kirjoista suurin osa onkin lastenkirjoja, vaikka aina pari romaaniakin tarttuu mukaan. Meillä esikoinen osaa jo lukea ja keskimmäinenkin on jo kovin kiinnostunut kirjaimista, toivon lukuinnostuksen siirtyvän myös heille. Ainakin kirjastoreissut ovat aina tosi odotettuja hetkiä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, teidän lapsilla on asiat hyvin. Ilahdun aina kovasti kuullessani vanhempien lukevan lapsilleen ja vievän heitä kirjastoon.
      On se lapsille lukeminenkin mukavaa, varsinkin jostain 4-5 -vuodesta ylöspäin, kun tarinat voivat olla jo pidempiä ja juonellisempia. Usein kyllä joutuu lukemaan samoja kirjoja kerta toisensa jälkeen ja itse osaa ne miltei ulkoa. Vanhempien lukuesimerkki tarttuu lapsiin hyvin helposti, mikä on mukavaa ja lapsille suuri rikkaus.
      Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle ja perheellesi!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!