Vuosi aivovamman kaverina

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kaaduin kotikeittiössä kolauttaen pääni parkettiin ikävin seurauksin. Takaraivoon tuli kallonmurtuma ja pään iskeytyminen kovaan alustaan heilautti aivot otsalohkoon aiheuttaen kudosvaurioita. Sairaalassa tehtyjen kuvausten ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin keskivaikea aivovamma. Olin Töölön neurokirurgisella osastolla seurannassa kuusi päivää ja sen jälkeen Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla viisi päivää. Tämän jälkeen siirryin ensin HUS:n aivovammapoliklinikan potilaaksi ja myöhemmin oman terveyskeskuksen seurantaan.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Helteinen ja kuiva kesä auttoi toipumisessa. Oli helppo lepäillä ja ottaa elämä kevyesti, kun puutarhassakaan ei juuri mitään ollut tehtävissä. Eipä ollut rikkaruohojakaan nypittävänä, kun eivät ilman vettä jaksaneet nekään kasvaa. Autolla ajo kiellettiin heti vähintään kolmeksi kuukaudeksi, joten kotona pysyminen oli siltäkin osalta yksinkertaisin ratkaisu. 

Pahoinvointi helpotti jo sairaalassa, samoin pahin päänsärky. Tosin särkylääkeannos oli niin hulppea, että sillä olisi taatusti lähtenyt moni muukin särky. Sen sijaan huimaus oli melkoista pitkään kotiin pääsyn jälkeenkin, eikä se ole täysin poissa vieläkään.

Iris Katharine Hodgin ja lilat krookukset

Vamman vakavuuteen nähden olen toipunut hyvin. Lääkärin mukaan minulla oli melkoinen onni mukanani, sillä oli hilkulla, etten menettänyt liikuntakykyäni tai näkö- tai kuuloaistiani, puhekyvystä puhumattakaan. Aivovammojen seurauksena on riski saada epilepsia. Siltäkin ilmeisesti olen säästynyt.

Aivovammapoliklinikan jälkitarkastuksessa kävi ilmi, että hajuaistini on mennyt. Itse en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Tulin lääkäriltä kysyneeksi, miksi kummassa nenässäni on kaiken aikaa savun haju. Hän tutki asian ja totesi, etten haista mitään. Savun haju lienee jonkinlainen muisto. Hajuaisti voi palautua tai sitten olla palautumatta. Myös makuaisti on paljon entistä heikompi.

Iris Harmony

Hyvästä tuurista ja ripeästä toipumisesta huolimatta aivovamma jätti myös jälkiä. Osa niistä tulee jäämään seurakseni lopuksi ikää vaikeuttaen arkea ja vaatien säännöllistä panostusta omahoitoon. Osa toivon mukaan jollain aikavälillä poistuu. Normaalia elämää haittaa melkoisesti massiivinen väsymys, joka ei vähene, vaikka nukkuisi ympäri vuorokauden. Kaltaistani toimen ihmistä ärsyttää, kun kunnon yöunienkaan jälkeen olo ei ole pirteä ja tarmokas. 

Samoin rajoituksia elämään on tuonut syksyllä mielialan romahduttanut masennus. Sekin on yleinen aivovammojen jälkioire. Onnekseni kunnassamme on aivovammoihin erikoistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka ammattitaidolle, empaattiselle työotteelle ja aivan ihanalle persoonalle annan täyden kympin. 

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Aluksi kuvittelimme Ukkokullan kanssa, että kaatumiseni aiheutui kompastumisesta mattoon. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Syytä kaatumiselle on etsitty niin sydämestä kuin päästäkin. Mitään ei ole löytynyt. Tapaus jää arvoitukseksi. Itse en kaatumisesta muista mitään. Aamu oli ihan normaali, kunnes heräsin kipuisena ja pahoinvoivana lattialta.

Papaver orientale - Idänunikko

Olen saanut erinomaista hoitoa. Minua on tutkittu, lääkitty ja terapoitu ruhtinaallisesti. Jos johonkin haluaisin muutosta niin siihen, että aivovammapotilaan hoito ja jälkiseuranta pitäisi olla kattavammin ja pidempään neurologisen osaajan käsissä. Aivovammapolin asiakkuus pitäisi säilyä vähintään vuoden, koska oireet ja ongelmat tulevat selkeämmin esille ajan kanssa. Terveyskeskuksessa ei ole kokonaisvaltaista tietämystä ja tuntuu turhauttavalta jokaisen uuden vaivan kanssa soittaa, odottaa vastaanottoaikaa ja kertoa samat asiat sadannen kerran uudelleen. 

Minulla vaihtui loppuvuodesta pitkäaikainen ja erittäin osaava terveyskeskuslääkäri nuorempaan, uuteen lääkäriin. Hän on varmasti pätevä lääkäri, mutta alkuun tuli hänen kanssaan asioidessa tunne, ettei hän joko usko minua tai tiedä aivovammoista tarpeeksi. Saatuani lähetteen eteenpäin ongelmien taustalta löytyi neurologinen syy eli minun tapauksessani aivovamma. Jos tässä taasen on ollut kyse rahan säästämisestä, sellaista tuskin syntyy potilasta sinne tänne juoksutettaessa ja ongelmien pitkittyessä. Inhimmillistä arvoista puhumattakaan.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki?

Toinen korjausta vaativa asia on ihmisten asenteet. Kun sanoo sanan aivovamma, kuulija kavahtaa pari askelta taaksepäin, eikä aina silkasta hämmennyksestä. Aivovamma ymmärretään valitettavan usein henkisenä kyvyttömyytenä ja osaamattomuutena. Kuin ihminen menettäisi aivovamman seurauksena älynsä, tietonsa, taitonsa. Aivovamma voi toki aiheuttaa suuriakin liikunta- ja puhevaikeuksia, mutta ihminen on edelleen sama älykäs itsensä kaikkine elämänsä aikana opittuine asioineen. Ei hänelle tarvitse puhua hitaasti, ei häntä tarvitse hävetä, ei häntä tarvitse pelätä. Aivovamman saanutta ihmistä voi ja tulee kohdella, kuin ketä tahansa ihmistä.

Muscari 'Grape Ice'

Minulla oli onni olkapäilläni kaatuessani vuosi sitten. Tapaturman aiheuttamien vaivojen kanssa pystyn elämään. Joskus mielessä häivähtää uuden kaatumisen pelko, mutta miksi murehtia asiaa, jota ei voi ennakkon tietää, eikä siis sille mitään voi. Tapaturmastani mitään tietämätön ei sitä pysty minut nähdessään ja kanssani jutellessaan mistään päättelemään. Olkapäilläni ei keiku lasipäätä, josta kuka tahansa näkisi, miten hermoradat aivoissani etsivät uusia reittejä ja korjaavat vammoja.

Muscari - Helmililja

En edelleenkään ole entiselläni, enkä ehkä koskaan tulekaan. Olen iloinen ja onnellinen, että pystyn kävelemään, puhumaan, näen ja kuulen. Minulla on edelleen vanhat muistoni ja kyky kokea uusia asioita. Olkaamme iloisia terveydestämme, sitä vaalikaamme ja itsestämme sekä toisistamme huolehtikaamme.  Muistakaamme, ettei terveys ole kenellekään meistä itsestäänselvyys. Hetki tänään tai huomenna voi muuttaa kaiken. 

Jokainen vastoinkäyminen toivon mukaan meitä ihmisiä hyvällä tavalla opettaa ja arvojamme syventää. 

Lisätietoa aivovammasta löydät Aivovammaliitto ry:n kotisivuilta. 

Rikospoliisista päivää...

Kultapallo - Rudbeckia laciniata 'Goldball"

Tiistaina kesken aamupalan ja lehden luvun puhelin soi ja vastatessani meinasi mennä aamupuurot väärään kurkkuun. Luurin toisessa päässä mieshenkilö esitteli itsensä kotikunnan rikospoliisiksi. Ensireaktio kuullessani poliisin soittavan minulle oli ajatus, mitä kauheaa nyt on tapahtunut ja kenelle. Rikospoliisi sanoi haluvansa keskustella kanssani toukokuisesta tapahtumasta eli keskivaikeaan aivovammaan johtaneesta kaatumisestani kotikeittiössä. HUS:n lääkäri oli minut tutkittuaan ja Töölööseen lähetettyään tehnyt tutkintapyynnön, josko loukkaantumiseni syynä olisi perheväkivalta. 

Daalia Fascination

Kerroin poliisille oman näkemykseni tapahtumista, toipumiseni ja tämän hetkisen vointini sekä sen, mitä tiedän jatkossa tapahtuvan eli tulevat tutkimukset ja hoidot. Kerroin, että luulin kompastuneeni mattoon, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että todennäköisesti olen kaatunut yllättävän huimauskohtauksen seurauksena. Mikä huimauksen aiheutti, sitä tutkitaan pitkin syksyä. Kerroin myös poliisille, että kaatumisen hetkellä olin yksin sisällä, sillä mies oli juuri silloin kissaa ulkoiluttamassa pihalla ja löysi minut lattialta palatessaan takaisin sisälle.

Daalia Fascination

Samalla tavoin olin tapahtumaketjun kuvannut Jorvin päivystävälle lääkärille ja myöhemmin yöllä Töölön neurologille. Yhteneväisesti asia on kuvattu myös Kantaan kirjatuissa epikriiseissä. Eipä kukaan tutkimusten ja hoitoni aikana edes tuonut esille epäilystä, että kyseessä voisi olla myös perheväkivalta.

Poliiisi oli hyvin asiallinen ja sanoi sairaalan lääkärin toimineen yleisen käytännön mukaisesti, koska olin kaatunut kotona ja syy kaatumiseen oli epäselvä. Ambulanssilla päivystykseen mennessäni en ollut sekava, mutta toisaalta minulla ei ollut mielikuvaa itse kaatumisesta. Muistan edelleenkin hyvin tapahtumat ennen kaatumista ja vartin sen jälkeen. Vartti kaatumisineen on musta aukko muistissani. 

Daalia Cactus White

Keskusteltuamme hetken poliisin kanssa hän totesi saaneensa riittävästi tietoa ja hänen mielestään asia on poliisin puolesta loppuunkäsitelty. Totisesti niin toivon minäkin. On hienoa, että perheväkivaltaan tartutaan mahdollisimman tehokkaasti ja eri instansseissa. Vaan aika kylmäävältä epäily tuntuu silloin, kun se kohdistuu omaan perhepiiriin ja varsinkin, kun epäilyihin ei ole minkäänlaista syytä. Olemme olleet Ukkokullan kanssa yhdessä kuukauden kuluttua 43 vuotta ja ensi vuonna on 40. hääpäivä. Lempeämpää ja väkivallattomampaa miestä saa etsiä. Ikinä Ukkokulta ei ole kättään uhkaavasti ketään kohtaan nostanut, eikä tuskin nosta loppuelämässäänkään.

Kosmoskukka

Mielestäni olen toipunut tapaturmasta aika hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia, keskittymiskyky on tallella ja motoriikka toimii, kuten pitääkin. Huimaus vaivaa edelleen ajoittain voimakkaanakin, enkä tiedä, onko syynä aivovamma vai jokin, joka koko tapahtumaketjun sysäsi liikkeelle. Väsymys on jokapäiväinen seuralainen, enkä nyt millään jaksa valvoa edes satunnaisesti. Jaksaminen ylipäätään tuntuu olevan kortilla. Hajuaisti meni pään kolautuksen myötä ja tunnen nenässäni jatkuvasti vain ja ainoastaan savun hajun, kuin jatkuvasti lähistöllä olisi metsäpalo. Suurimmat ongelmat tuntuvat olevan henkisellä puolella; mieliala on kovin hauras, itku herkässä ja ärsyynnyn liiankin helposti. Suurin peikko taustalla lienee pelko mahdollisesta epilepsian puhkeamisesta.

Krassi

Kesä on mennyt poikkeusellisen hiljaiselon merkeissä. Ajo-oikeus on edellleen katkolla ja sen vuoksi en ole kovin paljon missään liikkunut. Ukkokulta inhoaa shoppailua ja viihtyy parhaiten kotona. Niinpä pyydän häntä kyytimään minua lähinnä pakollisiin menoihin. Jonkin verran olen kulkenut asioillani bussilla, mutta kaupunkialueiden ulkopuolella aikataulut ovat turhan väljät ja joka suuntaan mennessä pitää vaihtaa toiseen bussiin, joka taasen merkitsee pitkiäkin kävelymatkoja bussipysäkkien välillä ja runsasta odottamista. Yksinkertaisen asian hoitamiseen julkisilla kulkiessa on syytä varata koko päivä.

Verenpisara

Syyskuussa alkaa aktiivinen ramppaaminen tutkimuksissa. Tiedossa on jo ajat neuropsykologille, neurologille, Holter-tutkimukseen, kardiologille ja labroja joka lähtöön. Hienoa, että tutkitaan ja hoidetaan. Hienoa, jos syy kaatumisen aiheuttaneeseen huimauskohtaukseen löytyy, sillä epätietoisuudessa eläminen on hankalaa. Ja erityisen hienoa tietenkin olisi, että se löydetty syy olisi hoidettavissa. 

Huomisesta ei kukaan tiedä, joten mitäpä sitä ennakolta suremaan. Nautin siis elämästä päivä kerrallaan ja pienistä iloiten. Juuri nyt parasta on puutarhaa kastelleet vesisateet.

Sairastuminen muokkaa arvomaailmaa

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Älä kuvittele, ettei sinulle voi koskaan sattua mitään. Älä kuvittele, että olet rikkoutumaton ja kuolematon. Vain silmänräpäys ja saatat maata sairaalassa.

Nyt on kulunut runsas kuukausi kaatumisesta ja pään kolauttamisesta lattiaan. Sairaalahoidon jälkeen olen ollut runsaan kaksi viikkoa kotona toipumassa. Minusta, kuten ei monista muistakaan näy ulospäin, että olen aivovammatoipilas. Minulla oli uskomaton onni mukanani, sillä en kuollut, enkä halvaantunut. Aivojeni saamat ruhjeet eivät ole vaurioittaneet puhekykyä tai motoriikkaa, vaikka läheltä piti.. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanquineum

Toipumiseni seuranta jatkuu HUS:n aivovammapoliklinikalla. Tapasin viikolla neurokirurgin, joka oli asiansa osaava, potilasta huomioiva ja kaikin tavoin miellyttävä persoona. Hän näytti minulle aivokuvani selittäen näkymien merkityksen ja vaikutuksen. Kävimme läpi tapaturman, oireeni ja tämän hetkisen kuntoni. Esittämiini kysymyksiin sain rehelliset ja selkeät vastaukset. 

Päänsärkyä minulla ei enää ole ollut. Kiertohuimausta silloin tällöin tietyissä asennoissa. Pystyn hyvin keskittymään mm. lukemiseen ja elokuvien katselemiseen, enkä koe muistiongelmia muulta osin, kuin mitä itse tapaturmaan liittyy. Takaraivon keskikohta on edelleen kosketusarka. Kallonmurtuman luutumiseen menee kuukausia. Olen selkeästi väsyneempi, mikä on aivovammaan kuuluva oire ja se saattaa jäädä pitkäaikaiseksi vaivaksi. Joillakin aivovamman jälkeinen väsymys voi johtaa työkyvyttömyyteen. Väsymystä lisää, että nukun huonosti, mikä sekin liittyy aivovammaan.

Ruusumalva - Malva alcea

Tapaturmasta aiheutuneen vamman vuoksi menetin ajo-oikeuden aluksi 3 kuukaudeksi. Aivovammojen oireita kuin myös jälkiseuraus voivat olla myös kouristelu ja epilepsia. Ei siis ole järkevää sallia ajamista henkilölle, jolla on riski sairaskohtaukseen. Keskustelin epilepsian todennäköisyydestä neurokirurgin kanssa. Hänen mielestään se on kohdallani aika pieni, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Ei ole olemassa menetelmää, jolla pystyttäisiin arvioimaan, kenelle epilepsia tulee tai ei tule. Nyt toimitaan varman päälle ja seurataan toipumista. Ajo-oikeuden palauttamiseen palataan loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, miten vastaanottoaikoja lomien vuoksi järjestyy. Käytännössä siis ajamattomuuteni venyy pidemmälle, mitä alkuun sanottiin.

Aivovammapotilailla on suurentunut riski masennukseen. Onhan aivovamma monille merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa potilaan lisäksi myös hänen lähipiiriinsä. Sanoinkin neurokirurgille, että tapaturmani on ollut minulle henkisesti vaikeampi asia. Siksi, että kipeänä ja puolikuntoisena olen joutunut taistelemaan ja tekemään työtä saadakseni vanhempani kotihoidon piiriin. Olin ja olen edelleen järkyttynyt ja huolissani siitä, miten vaikeaa vanhemmille oli saada apua. Siihen vaadittiin useita puheluja ja sähköposteja, eikä sittenkään asiat ole rullaanneet toivotulla tavalla. 

Illakko - Hesperis matronalis

Valvottuja öitä ja ahdistusta on lisännyt myös kokemani ymmärtämättömyys ja vähättely. Ehkä olisi pitänyt julkaista epikriisi ja sairaslomatodistus valtakunnan sanomalehdessä tai illan pääuutisissa. Tämä episodi on tehnyt selväksi, että omasta toipumisesta, levosta ja hyvinvoinnista on itse pidettävä kiinni. On uskottava siihen, mitä hoitotaho sanoo ja neuvoo, eikä taivuttava muiden ihmisten painostukseen ja syyllistämiseen. Kiltteys kostautuu ja osuu omaan nilkkaan, ikävä kyllä.

Akileija

Elämäni muuttui ja ei muuttunut. Olen sama ihminen, mutta silti erilainen, kuin toukokuun alussa. Sairaalassa aika meni vammojen kartoittamiseen, kipujen helpottamiseen ja sängystä ylös pääsemiseen. Tavoitteena oli kotiutua ja päästä takaisin arkielämään. Vasta kotona olen alkanut ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ettei sitä noin vain ravistella pois päiväjärjestyksestä, vaan jollain tasolla tapaturma ja sen seuraukset tulevat seuraamaan minua loppuelämäni. Olen aina pohtinut paljon elämää, mutta nyt jos koskaan arvomaailma vaatii kyseenalaistamista ja uudelleenjärjestämistä. Yhtään en tiedä, millaisia ratkaisuja teen ja milloin. Ei ole kiirettäkään, prosessi etenee rikkonaisessa kallossani. 

Ainakin on selvää, ettei minusta koskaan tule NHL:n jääkiekkotähteä, tuskin Bundesliigan jalkapalloilijaakaan. Kaikki päävammoille alttiit urheilu- ja liikuntalajit sekä harrastukset on syytä jättää unholaan, sillä aivot kykenevät korjaamaan itsensä yhdestä päävammasta, mutta eivät välttämättä enää toisesta tai seuraavista. Tulevaisuuttani helpottanee, etten ole jääkiekosta koskaan haaveillutkaan ja jalkapallourakin taitaa jo olla minulta ohi mennyttä. Voin keskittyä seuraamaan huippujalkapalloilijoiden saksipotkuja ja hattutemppuja meneillään olevissa maailmankisoissa.

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Olen siis toipumassa ja onnellinen siitä. Minulla on aikaa istua ja miettiä, katsella ja kävellä puutarhassa. Minun on sallittava ja järjestettävä itselleni riittävästi lepoa ja huolehdittava siitä, että kuuntelen kehoani ja olen sille armollinen. Se on terveellinen ja pätevä ohje ihan kelle tahansa. Vallitsevan tilanteen hyväksymiseen ja vammasta toipumiseen on suuresti edesauttanut puutarhan kuivuus. Ei ole mitään kiirettä kitkemään rikkaruohoja ja kanttaamaan kukkapenkkejä, kun kuivan koppurainen maa ruokkii juuri ja juuri istuttamani kasvit, ei pahemmin rikkaruohoja.

Tähtiputki - Astrantia

Syy, miksi kirjoitan tilanteestani täällä puutarhablogissa näin julkisesti on se, että oman, toistaiseksi sangen lyhyen sairashistoriani yhteydessä olen törmännyt tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Hetkittäin on ollut sellainen olo, että ihmisten tiedot ja asenteet ovat jossain 1800-luvulla. Selviän tästäkin ruljanssista ja suuri kiitos siitä kuuluu nyt ja tulevaisuudessa hoitotahon lisäksi omalle perheelleni ja muutamille ihanille ystäville ja läheisille. 

Oxalis

Olkaamme onnellisia terveydestämme ja muistetaan, ettei se ole itsestäänselvyys.
Iloisia ja kukkaisia puutarhahetkiä kaikille!


PS.

Mikäli aivovamma-aihe sinua tai läheistäsi kiinnostaa, löytyy siitä netissä paljon hyvää tietoa. Ohessa lyhyt tiivistelmä Aivovammaliitto ry:n sivuilta ja toinen oivallinen tietolähde on Olli Tenovuon teksti Tietoa aivovammoista.

Lähde: Aivovammaliitto ry 

Kuka tahansa meistä voi kaatua, pudota tai joutua liikenneonnettomuuteen ja saada sen seurauksena aivovamman. Se on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 suomalaista ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Aivovammasta saattaa jäädä seurauksia, joita kutsutaan jälkitilaksi. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista.

Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä tai vapaa-ajan tapaturmissa. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet kuten päänsärky, epilepsia ja erilaiset halvausoireet.

Sekä aivovammat että niiden oireet ovat hyvinkin monimuotoisia ja yksilöllisiä, eikä aivovamma ole älyvamma.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo jakaa Aivovammaliiton Avainasiaa aivovammasta –oppaassa aivovammat vakavuutensa perusteella viiteen eri luokkaan.
Aivovammoista hyvin lieviä, eli kansakielellä aivotärähdyksiä, on 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään aivovammaan ei liity tajunnan menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on alle 10 minuuttia. Hyvin lievistä aivovammoista toipuminen on useimmiten täydellistä.

Lievään aivovammaan voi liittyä korkeintaan puoli tuntia kestävä tajuttomuus ja vuorokauden mittainen muistiaukko. Aivokuvausten löydökset ovat normaaleja, eikä vamma vaadi neurokirurgiaa. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu oireettomiksi.

Keskivaikean aivovamman saaneen tajunnan taso on vielä puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut. Muistiaukko kestää yli vuorokauden, mutta alle viikon. Jos aivokuvauksissa näkyy muutoksia, on vamma aina vähintään keskivaikea. Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista jää pysyviä oireita.

Vaikeasta aivovammasta puhutaan, kun potilas on puolen tunnin kulutta tajuton ja muistiaukko kestää yli viikon. Jos vamma on vaatinut neurokirurgista leikkausta, on kyseessä vähintään vaikea aivovamma. Vaikeasta aivovammasta jää lähes aina pysyviä oireita.

Erittäin vaikeassa aivovammassa potilas on yli viikon tajuttomana ja muistiaukko kestää yli kuukauden. Erittäin vaikean aivovamman saaneista oireettomiksi ei toivu käytännössä kukaan, ja pieni osa jää pysyvästi tajuttomaksi.(Aivovammaliitto ry).