Hyvästit väreille

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'September Charm'

Moni iloitsee syksyn mukanaan tuomista kirpeistä ilmoista ja raittiista säästä. En väitä mitään vuodenaikaa inhoavani, mutta kevään ja kesän valosta ja lämmöstä nauttivana syksy on minulle haikeaa hyvästien aikaa. Hetkellisen syysruskan jälkeen värit kaikkoavat ja pimeys valtaa tienoon. Tuntuu kuin pihan ja puutarhan lisäksi siivoamisen kohteena olisi koko elämä. Matka uuteen kevääseen, lämpöön, tuoksuihin, lintujen lauluun, on mittaamattoman pitkä.

Syysleimu - Phlox paniculata

Maanantaina, lokakuun 1. päivänä kiertelin puutahassa ja löysin vielä joitakin värikkäitä muistoja. Kaikki postauksen kuvat on siis napattu 1.10. Taisivat olla kesäisten värien viime hetket. Maanantain jälkeen on riittänyt sadetta, piiskaavaa tuulta ja perjantaivastaisena yönä myös parin asteen pakkanen. Kostea kylmyys muuttaa kasvien vihreyden ruskean ja harmaan sävyiksi ja navakka pohjoistuuli vie hennot terälehdet kukista.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

En vielä toivoisi talveen siirtymistä. Harvoin täällä etelärannikolla talvi loka-marraskuussa tulee. Nykyisin ei välttämättä edes ennen tammikuuta. Haluaisin kuulaita syyspäiviä voidakseni rauhassa haravoida puunlehtiä pensaiden alle, kasvien suojaksi ja kompostiin. Mikä sen mukavampaa, kuin saada puutarha sopivasti siistiksi talvea vasten. Silloin pääsee keväällä aloittamaan uuden kasvukauden ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis

Jotkut bloggarit ovat sitä mieltä, että blogissa pitäisi kirjoittaa mukavista ja iloisista asioista. Maailmassa on negatiivisuutta riittävästi muutenkin, joten sitä ei pitäisi blogeihin tuoda. Ja että blogissa tulisi pitäytyä valitussa (puutarha)aiheessa poukkoilematta henkilökohtaisiin yksityiselämän kuvauksiin.

Blogi on verkkopäiväkirja. Jokainen voi omalla kohdallaan päättää, miten omaa blogiaan toteuttaa. Jokainen voi yhtälailla päättää, millaisia blogeja haluaa seurata ja kommentoida. Blogeja on erilaisia pilvin pimein. Joukkoon mahtuu kaikenlaista ja hyvä niin. Kenenkään ei tarvitse seurata itselleen vastenmielistä blogia. Toisaalta jokainen saa mahdollisuuden löytää uusia jännittäviä ja elämää rikastuttavia virtuaalituttavuuksia, joista parhaassa tapauksessa saattaa tulla henkilökohtaisia ystäviä.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Tämä olkoon johdanto sille, että kerron hiukan aivovammasta toipumisestani. Saamani palautteen mukaan joidenkin mielestä näin henkilökohtainen asia ei blogimaailmaan kuulu, eikä varsinkaan puutarhablogimaailmaan. Minähän en runsas seitsemän vuotta sitten puutarhablogia aloittaessani tiennyt, että joskus kompuroisin kotikeittiössä vakavin seurauksin. Tuskin sellaista tietää kukaan muukaan. 

Elämää on toki helpompi elää, kun ei tarvitse murehtia asioita, joille ei kenties edes mitään voi. On kuitenkin rehellistä kohdata vaikeudet ja vastoinkäymiset. Ei niistä eteenpäin pääse käsittelemättä. Vaikka oma elämä kulkisi syntymästä hautaan saakka ongelmitta, kuin pumpulissa kellien, on jokaisella vähintäänkin lähipiirissä sairautta ja monenlaisia koettelemuksia kokeneita ihmisiä. Toisten kokemuksista voi saada tärkeää tietoa ja vertaistukea, sillä koskaan ei tiedä, milloin "musta kivi" putoaa omaan päähän.

Punahattu - Echinacea purpurea 'Magnus'

Olen toipunut keskivaikeasta aivovammasta hyvin. Kaatumisessa parkettiin kolahtanut pää aiheutti tajuttomuuden, voimakkaan päänsäryn, huimauksen ja pahoinvoinnin. Tapaturmassa syntyneet vammat näkyivät kuvauksissa ja kokeissa, mutta sairaalahoidon jälkeen eivät ulospäin. En menettänyt liikuntakykyäni, en näköäni, en puhekykyäni. Kallonmurtuma on ilmeisesti jo luutunut ja aivoissani on lähinnä arpikudos. Vammasta toipuminen jatkuu edelleen ja siihen saattaa mennä vielä vuosi, parikin. Aivoni tarvitsevat aikaa toipumiseen.

Olen ollut HUS:n aivovammapoliklikan hoidossa ja seurannassa. Olen sitä vielä vuoden eteenpäin ja sen jälkeen yhteydenotot tapahtuvat tarvittaessa perusterveydenhoidon kautta.  

Syyskuussa tapasin ensin psykologin, joka teetti runsaan kahden tunnin psykologisiset testit. Niissä pärjäsin hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia ja muutenkin lukuisat sana-, numero-, palikka- ja kuviotehtävät sujuivat, vaikka jännitin tilannetta aivan valtavasti. 

Orvokki - Viola

Hyvin sujuneesta toipumisesta huolimatta ongelmiakin on. Menetin pään kolautuksen yhteydessä hajuaistin ja osin myös makuaistin. Lääkärin tavatessani kummastelin, miksi koko kesän nenässäni on ollut voimakas savun haju. Hajutestien tuloksena todettiin, etten haista juuri mitään. Nyt ymmärrän, miksi On Stage-liljani ei kesällä tuoksunut minusta yhtään miltään. Normaalisti sen voimakkaan tuoksun aistii jo pitkälle. 

Mauista erotan suolaisen ja makean, kuuman ja kylmän ja joitakin voimakkaita makuja. Valtaosa ruoasta maistuu enemmänkin yhdentekevältä ja se vaikuttaa myös vähentävästi ruokahaluun.

Hajuaisti voi palata, tai sitten ei. Asialle ei voi tehdä oikein mitään.

En ole koskaan kärsinyt kovista päänsäryistä. Tottakai jonkun flunssan yhteydessä on ollut päänsärkyä, mutta muuten äärimmäisen harvoin. Nyt päätä kivistää ihan uuudella tavalla. Ei onneksi jatkuvasti eikä kipuasteikolla kovin voimakkaana, joten koen tulevani sen kanssa toimeen.

Idänkurjenpolvi - Geranium hymalayense 'Baby Blue'

Huimaus on jokapäiväinen kumppani. Varsinaista syytä sille ei ole toistaiseksi löytynyt. Huimaus voi johtua pään kolautuksesta, mutta se voi olla myös sydänperäistä. Tai sitten jotain muuta. Sairaalassa sydämestäni löytyi sivuääni, joka voi toki olla ihan vaaratonkin. Sydäntutkimukset alkavat tämän kuun lopulla. Toivon niiden tuovan jotain selkeyttä tilanteeseen. Joko syyn, jota voi hoitaa tai tiedon, että sydän on kunnossa.

Pikkusydän - Dicentra formosa

Aivovammojen jälkioireissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän muut kuin fyysiset oireet (väsyneisyys, keskittymisvaikeus, aloitekyvyn heikkeneminen, muistivaikeudet, hitaus, käyttäytymisen muutokset). 

Muistissa en ole havainnut ongelmia enempää, kuin mitä itse kukin välillä kohdallaan manailee. Kun päässä on paljon asioita käsiteltävänä, tuppaa avaimet jäämään väärään taskuun tai sokeripussi kaupan hyllylle. Keskittymiskykykin on mielestäni paikallaan ja se näkyy hyvin esimerkiksi aktiivisena kirjoihin uppoutumisena. Hidas en ole koskaan ollut, enkä ole nytkään. Päinvastoin, minun olisi syytä opetella hitautta ja välttää iänikuista hosumista.

Omalla kohdalla koen suurimmiksi vaikeuksiksi väsyneisyyden, liiallisen ärtyneisyyden, aloitekyvyttömyyden ja mielialan merkittävän laskun. Väsymys ei katoa mihinkään kunnon yöunilla, ei lepäämisellä, ei millään. Aina on sellainen olo, kuin olisi valvonut viikon putkeen. Se raivostuttaa ja se haittaa olemista ja elämistä.

Ärtyneisyys tulee voimakkaimmin esiin kotona. Ukkokulta saa syyttä suotta tarpeettoman paljon äkäisiä vastauksia ja kiukkuisia kommentteja. Ärtymys on koko ajan läsnä ja tulee salamannopeasti ulos kipakoina sanoina jostain kielen takaa. Toki Ukkokulta on tietoinen, etten ilkeyksittäni ole tällainen ja että se kuuluu taudin kuvaan. Ei se silti hänellekään mukavaa ole.

Etelänruusuruoho - Knautia macedonica

Aloitekyvyttömyys ei onneksi ole kovin voimakasta. Selviydyn kaikista rutiinitöistä ja ylimääräisistäkin hommista. Ehkä suurin ongelma aloitekyvyttömyydessä on jonkinlainen motivaation katoaminen. Itselle täytyy lujasti perustella, miksi puutarhatyöt on vaan hoidettava ja miksi on hyvä mennä lenkille. Enemmän aikaa kuluu siihen, että seison pohtimassa, tekisinkö tänään vai huomenna, vai en ollenkaan. Perfektionistinen luonne ja voimakas velvollisuudentunto ovat nyt suurena apuna potkimassa minua toimeen, sillä vielä kamalampi on katsella keskeneräisiä tehtäviä.

Syysasteri - Aster

Mielialan lasku tai oikeammin masennus on mielestäni hankalin ja epämiellyttävin asia. Ymmärrän sen kuuluvan  oirekuvastoon, mutta silti ilon ja mielihyvän katoaminen on äärimmäisen raskasta. Minulla on kaikki syyt olla tyytyväinen ja onnellinen, mutta silti itku on jatkuvasti herkässä ja tulevaisuudesta puuttuu valo.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Julkista terveydenhoitoa moititaan paljon. En kiellä, etteikö ongelmia olisi, mutta ihmekö tuo, kun resursseja on vuosikausia vähennetty. Minulla on ollut valtaosin hyviä kokemuksia julkisesta terveydenhoidosta niin vanhempieni asioita hoitaessani kuin omissa tarpeissa. 

Koen tulleeni hyvin kohdatuksi, kuulluksi ja hoidetuksi niin Jorvin päivystyksessä, Töölön neurologisella osastolla kuin Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastollakin (joka tosin ei ole HUS:n toimintaa, vaan Espoon kapungin sairaala, josta kotikuntani ostaa palveluja).

Voin antaa täydet pisteet HUS:n toiminnalle ja erityisesti aivovammapoliklinikalle. Tapaamani henkilökunta, psykologi ja neurologit ovat olleet ammattitaitoisia ja mikä parasta, he ovat osanneet kohdata potilaan myös tuntevana ihmisenä.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Kiitos, jos jaksoit kahlata tämän kukkakuvilla höystetyn tunneryöpyn loppuun. Ehkä seuraavassa postauksessa palaan jälleen puutarha-asioiden pariin.

Rikospoliisista päivää...

Kultapallo - Rudbeckia laciniata 'Goldball"

Tiistaina kesken aamupalan ja lehden luvun puhelin soi ja vastatessani meinasi mennä aamupuurot väärään kurkkuun. Luurin toisessa päässä mieshenkilö esitteli itsensä kotikunnan rikospoliisiksi. Ensireaktio kuullessani poliisin soittavan minulle oli ajatus, mitä kauheaa nyt on tapahtunut ja kenelle. Rikospoliisi sanoi haluvansa keskustella kanssani toukokuisesta tapahtumasta eli keskivaikeaan aivovammaan johtaneesta kaatumisestani kotikeittiössä. HUS:n lääkäri oli minut tutkittuaan ja Töölööseen lähetettyään tehnyt tutkintapyynnön, josko loukkaantumiseni syynä olisi perheväkivalta. 

Daalia Fascination

Kerroin poliisille oman näkemykseni tapahtumista, toipumiseni ja tämän hetkisen vointini sekä sen, mitä tiedän jatkossa tapahtuvan eli tulevat tutkimukset ja hoidot. Kerroin, että luulin kompastuneeni mattoon, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että todennäköisesti olen kaatunut yllättävän huimauskohtauksen seurauksena. Mikä huimauksen aiheutti, sitä tutkitaan pitkin syksyä. Kerroin myös poliisille, että kaatumisen hetkellä olin yksin sisällä, sillä mies oli juuri silloin kissaa ulkoiluttamassa pihalla ja löysi minut lattialta palatessaan takaisin sisälle.

Daalia Fascination

Samalla tavoin olin tapahtumaketjun kuvannut Jorvin päivystävälle lääkärille ja myöhemmin yöllä Töölön neurologille. Yhteneväisesti asia on kuvattu myös Kantaan kirjatuissa epikriiseissä. Eipä kukaan tutkimusten ja hoitoni aikana edes tuonut esille epäilystä, että kyseessä voisi olla myös perheväkivalta.

Poliiisi oli hyvin asiallinen ja sanoi sairaalan lääkärin toimineen yleisen käytännön mukaisesti, koska olin kaatunut kotona ja syy kaatumiseen oli epäselvä. Ambulanssilla päivystykseen mennessäni en ollut sekava, mutta toisaalta minulla ei ollut mielikuvaa itse kaatumisesta. Muistan edelleenkin hyvin tapahtumat ennen kaatumista ja vartin sen jälkeen. Vartti kaatumisineen on musta aukko muistissani. 

Daalia Cactus White

Keskusteltuamme hetken poliisin kanssa hän totesi saaneensa riittävästi tietoa ja hänen mielestään asia on poliisin puolesta loppuunkäsitelty. Totisesti niin toivon minäkin. On hienoa, että perheväkivaltaan tartutaan mahdollisimman tehokkaasti ja eri instansseissa. Vaan aika kylmäävältä epäily tuntuu silloin, kun se kohdistuu omaan perhepiiriin ja varsinkin, kun epäilyihin ei ole minkäänlaista syytä. Olemme olleet Ukkokullan kanssa yhdessä kuukauden kuluttua 43 vuotta ja ensi vuonna on 40. hääpäivä. Lempeämpää ja väkivallattomampaa miestä saa etsiä. Ikinä Ukkokulta ei ole kättään uhkaavasti ketään kohtaan nostanut, eikä tuskin nosta loppuelämässäänkään.

Kosmoskukka

Mielestäni olen toipunut tapaturmasta aika hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia, keskittymiskyky on tallella ja motoriikka toimii, kuten pitääkin. Huimaus vaivaa edelleen ajoittain voimakkaanakin, enkä tiedä, onko syynä aivovamma vai jokin, joka koko tapahtumaketjun sysäsi liikkeelle. Väsymys on jokapäiväinen seuralainen, enkä nyt millään jaksa valvoa edes satunnaisesti. Jaksaminen ylipäätään tuntuu olevan kortilla. Hajuaisti meni pään kolautuksen myötä ja tunnen nenässäni jatkuvasti vain ja ainoastaan savun hajun, kuin jatkuvasti lähistöllä olisi metsäpalo. Suurimmat ongelmat tuntuvat olevan henkisellä puolella; mieliala on kovin hauras, itku herkässä ja ärsyynnyn liiankin helposti. Suurin peikko taustalla lienee pelko mahdollisesta epilepsian puhkeamisesta.

Krassi

Kesä on mennyt poikkeusellisen hiljaiselon merkeissä. Ajo-oikeus on edellleen katkolla ja sen vuoksi en ole kovin paljon missään liikkunut. Ukkokulta inhoaa shoppailua ja viihtyy parhaiten kotona. Niinpä pyydän häntä kyytimään minua lähinnä pakollisiin menoihin. Jonkin verran olen kulkenut asioillani bussilla, mutta kaupunkialueiden ulkopuolella aikataulut ovat turhan väljät ja joka suuntaan mennessä pitää vaihtaa toiseen bussiin, joka taasen merkitsee pitkiäkin kävelymatkoja bussipysäkkien välillä ja runsasta odottamista. Yksinkertaisen asian hoitamiseen julkisilla kulkiessa on syytä varata koko päivä.

Verenpisara

Syyskuussa alkaa aktiivinen ramppaaminen tutkimuksissa. Tiedossa on jo ajat neuropsykologille, neurologille, Holter-tutkimukseen, kardiologille ja labroja joka lähtöön. Hienoa, että tutkitaan ja hoidetaan. Hienoa, jos syy kaatumisen aiheuttaneeseen huimauskohtaukseen löytyy, sillä epätietoisuudessa eläminen on hankalaa. Ja erityisen hienoa tietenkin olisi, että se löydetty syy olisi hoidettavissa. 

Huomisesta ei kukaan tiedä, joten mitäpä sitä ennakolta suremaan. Nautin siis elämästä päivä kerrallaan ja pienistä iloiten. Juuri nyt parasta on puutarhaa kastelleet vesisateet.

Sairastuminen muokkaa arvomaailmaa

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Älä kuvittele, ettei sinulle voi koskaan sattua mitään. Älä kuvittele, että olet rikkoutumaton ja kuolematon. Vain silmänräpäys ja saatat maata sairaalassa.

Nyt on kulunut runsas kuukausi kaatumisesta ja pään kolauttamisesta lattiaan. Sairaalahoidon jälkeen olen ollut runsaan kaksi viikkoa kotona toipumassa. Minusta, kuten ei monista muistakaan näy ulospäin, että olen aivovammatoipilas. Minulla oli uskomaton onni mukanani, sillä en kuollut, enkä halvaantunut. Aivojeni saamat ruhjeet eivät ole vaurioittaneet puhekykyä tai motoriikkaa, vaikka läheltä piti.. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanquineum

Toipumiseni seuranta jatkuu HUS:n aivovammapoliklinikalla. Tapasin viikolla neurokirurgin, joka oli asiansa osaava, potilasta huomioiva ja kaikin tavoin miellyttävä persoona. Hän näytti minulle aivokuvani selittäen näkymien merkityksen ja vaikutuksen. Kävimme läpi tapaturman, oireeni ja tämän hetkisen kuntoni. Esittämiini kysymyksiin sain rehelliset ja selkeät vastaukset. 

Päänsärkyä minulla ei enää ole ollut. Kiertohuimausta silloin tällöin tietyissä asennoissa. Pystyn hyvin keskittymään mm. lukemiseen ja elokuvien katselemiseen, enkä koe muistiongelmia muulta osin, kuin mitä itse tapaturmaan liittyy. Takaraivon keskikohta on edelleen kosketusarka. Kallonmurtuman luutumiseen menee kuukausia. Olen selkeästi väsyneempi, mikä on aivovammaan kuuluva oire ja se saattaa jäädä pitkäaikaiseksi vaivaksi. Joillakin aivovamman jälkeinen väsymys voi johtaa työkyvyttömyyteen. Väsymystä lisää, että nukun huonosti, mikä sekin liittyy aivovammaan.

Ruusumalva - Malva alcea

Tapaturmasta aiheutuneen vamman vuoksi menetin ajo-oikeuden aluksi 3 kuukaudeksi. Aivovammojen oireita kuin myös jälkiseuraus voivat olla myös kouristelu ja epilepsia. Ei siis ole järkevää sallia ajamista henkilölle, jolla on riski sairaskohtaukseen. Keskustelin epilepsian todennäköisyydestä neurokirurgin kanssa. Hänen mielestään se on kohdallani aika pieni, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Ei ole olemassa menetelmää, jolla pystyttäisiin arvioimaan, kenelle epilepsia tulee tai ei tule. Nyt toimitaan varman päälle ja seurataan toipumista. Ajo-oikeuden palauttamiseen palataan loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, miten vastaanottoaikoja lomien vuoksi järjestyy. Käytännössä siis ajamattomuuteni venyy pidemmälle, mitä alkuun sanottiin.

Aivovammapotilailla on suurentunut riski masennukseen. Onhan aivovamma monille merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa potilaan lisäksi myös hänen lähipiiriinsä. Sanoinkin neurokirurgille, että tapaturmani on ollut minulle henkisesti vaikeampi asia. Siksi, että kipeänä ja puolikuntoisena olen joutunut taistelemaan ja tekemään työtä saadakseni vanhempani kotihoidon piiriin. Olin ja olen edelleen järkyttynyt ja huolissani siitä, miten vaikeaa vanhemmille oli saada apua. Siihen vaadittiin useita puheluja ja sähköposteja, eikä sittenkään asiat ole rullaanneet toivotulla tavalla. 

Illakko - Hesperis matronalis

Valvottuja öitä ja ahdistusta on lisännyt myös kokemani ymmärtämättömyys ja vähättely. Ehkä olisi pitänyt julkaista epikriisi ja sairaslomatodistus valtakunnan sanomalehdessä tai illan pääuutisissa. Tämä episodi on tehnyt selväksi, että omasta toipumisesta, levosta ja hyvinvoinnista on itse pidettävä kiinni. On uskottava siihen, mitä hoitotaho sanoo ja neuvoo, eikä taivuttava muiden ihmisten painostukseen ja syyllistämiseen. Kiltteys kostautuu ja osuu omaan nilkkaan, ikävä kyllä.

Akileija

Elämäni muuttui ja ei muuttunut. Olen sama ihminen, mutta silti erilainen, kuin toukokuun alussa. Sairaalassa aika meni vammojen kartoittamiseen, kipujen helpottamiseen ja sängystä ylös pääsemiseen. Tavoitteena oli kotiutua ja päästä takaisin arkielämään. Vasta kotona olen alkanut ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ettei sitä noin vain ravistella pois päiväjärjestyksestä, vaan jollain tasolla tapaturma ja sen seuraukset tulevat seuraamaan minua loppuelämäni. Olen aina pohtinut paljon elämää, mutta nyt jos koskaan arvomaailma vaatii kyseenalaistamista ja uudelleenjärjestämistä. Yhtään en tiedä, millaisia ratkaisuja teen ja milloin. Ei ole kiirettäkään, prosessi etenee rikkonaisessa kallossani. 

Ainakin on selvää, ettei minusta koskaan tule NHL:n jääkiekkotähteä, tuskin Bundesliigan jalkapalloilijaakaan. Kaikki päävammoille alttiit urheilu- ja liikuntalajit sekä harrastukset on syytä jättää unholaan, sillä aivot kykenevät korjaamaan itsensä yhdestä päävammasta, mutta eivät välttämättä enää toisesta tai seuraavista. Tulevaisuuttani helpottanee, etten ole jääkiekosta koskaan haaveillutkaan ja jalkapallourakin taitaa jo olla minulta ohi mennyttä. Voin keskittyä seuraamaan huippujalkapalloilijoiden saksipotkuja ja hattutemppuja meneillään olevissa maailmankisoissa.

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Olen siis toipumassa ja onnellinen siitä. Minulla on aikaa istua ja miettiä, katsella ja kävellä puutarhassa. Minun on sallittava ja järjestettävä itselleni riittävästi lepoa ja huolehdittava siitä, että kuuntelen kehoani ja olen sille armollinen. Se on terveellinen ja pätevä ohje ihan kelle tahansa. Vallitsevan tilanteen hyväksymiseen ja vammasta toipumiseen on suuresti edesauttanut puutarhan kuivuus. Ei ole mitään kiirettä kitkemään rikkaruohoja ja kanttaamaan kukkapenkkejä, kun kuivan koppurainen maa ruokkii juuri ja juuri istuttamani kasvit, ei pahemmin rikkaruohoja.

Tähtiputki - Astrantia

Syy, miksi kirjoitan tilanteestani täällä puutarhablogissa näin julkisesti on se, että oman, toistaiseksi sangen lyhyen sairashistoriani yhteydessä olen törmännyt tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Hetkittäin on ollut sellainen olo, että ihmisten tiedot ja asenteet ovat jossain 1800-luvulla. Selviän tästäkin ruljanssista ja suuri kiitos siitä kuuluu nyt ja tulevaisuudessa hoitotahon lisäksi omalle perheelleni ja muutamille ihanille ystäville ja läheisille. 

Oxalis

Olkaamme onnellisia terveydestämme ja muistetaan, ettei se ole itsestäänselvyys.
Iloisia ja kukkaisia puutarhahetkiä kaikille!


PS.

Mikäli aivovamma-aihe sinua tai läheistäsi kiinnostaa, löytyy siitä netissä paljon hyvää tietoa. Ohessa lyhyt tiivistelmä Aivovammaliitto ry:n sivuilta ja toinen oivallinen tietolähde on Olli Tenovuon teksti Tietoa aivovammoista.

Lähde: Aivovammaliitto ry 

Kuka tahansa meistä voi kaatua, pudota tai joutua liikenneonnettomuuteen ja saada sen seurauksena aivovamman. Se on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 suomalaista ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Aivovammasta saattaa jäädä seurauksia, joita kutsutaan jälkitilaksi. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista.

Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä tai vapaa-ajan tapaturmissa. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet kuten päänsärky, epilepsia ja erilaiset halvausoireet.

Sekä aivovammat että niiden oireet ovat hyvinkin monimuotoisia ja yksilöllisiä, eikä aivovamma ole älyvamma.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo jakaa Aivovammaliiton Avainasiaa aivovammasta –oppaassa aivovammat vakavuutensa perusteella viiteen eri luokkaan.
Aivovammoista hyvin lieviä, eli kansakielellä aivotärähdyksiä, on 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään aivovammaan ei liity tajunnan menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on alle 10 minuuttia. Hyvin lievistä aivovammoista toipuminen on useimmiten täydellistä.

Lievään aivovammaan voi liittyä korkeintaan puoli tuntia kestävä tajuttomuus ja vuorokauden mittainen muistiaukko. Aivokuvausten löydökset ovat normaaleja, eikä vamma vaadi neurokirurgiaa. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu oireettomiksi.

Keskivaikean aivovamman saaneen tajunnan taso on vielä puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut. Muistiaukko kestää yli vuorokauden, mutta alle viikon. Jos aivokuvauksissa näkyy muutoksia, on vamma aina vähintään keskivaikea. Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista jää pysyviä oireita.

Vaikeasta aivovammasta puhutaan, kun potilas on puolen tunnin kulutta tajuton ja muistiaukko kestää yli viikon. Jos vamma on vaatinut neurokirurgista leikkausta, on kyseessä vähintään vaikea aivovamma. Vaikeasta aivovammasta jää lähes aina pysyviä oireita.

Erittäin vaikeassa aivovammassa potilas on yli viikon tajuttomana ja muistiaukko kestää yli kuukauden. Erittäin vaikean aivovamman saaneista oireettomiksi ei toivu käytännössä kukaan, ja pieni osa jää pysyvästi tajuttomaksi.(Aivovammaliitto ry).

Vihdoin kotona

Koristeomenapuu - Malus purpurea 'Aamurusko

Lämmin kiitos kaikille ihanista sanoistanne ja tsempistä maatessani sairaalassa. Pari kertaa yritin kännyllä päivittää blogiani ja kommentoida niin teidän blogejanne kuin vastata omaan blogiin tulleisiin kommentteihin, mutta netti pyöri niin älyttömän hitaasti, ettei hommasta tahtonut tulla mitään. Lisäksi olen ollut aika lailla surkeassa kunnossa, joten katsoin parhaaksi keskittyä tyynyn halaamiseen ja toipumiseen.

Koristeomenapuu - Malus purpurea Royalty

Pääsin vihdoin eilen kotiin jatkamaan toipumista. Sairaalassa aika tulee pitkäksi ja pian sitä tuntee itsensä riittävän hyväkuntoiseksi palatakseen kotiympäristöön. Eilisillan puutarhakierros ja tämän päivän yritys saada jotain konkreettista aikaan on kuitenkin osoittanut, että olen melko heikossa kunnossa. On siis otettava lääkärin ohjeistus tarkasti ja keskityttävä lepäämiseen ja kunnon kohentamiseen.

Omena Valkeakuulas

Mattoon kompastumisen aiheuttama aivotärähdys, kallonmurtuma ja sisäinen verenvuoto ovat onneksi alkaneet hyvin parantua. Näyttää siltä, että minulla oli onni mukanani, eikä vakavasta vammasta jää pysyviä haittoja. Pärjäsin monenlaisissa testeissä ja kokeissa hyvin. Muussa tapauksessa minua ei edes olisi kotiutettu. Sairasloma on kuitenkin heinäkuun alkuun ja jälkitarkastuksia sekä seurantaa luvassa. Ikävintä kesäni kannalta on se, että sain ainakin kolmen kuukauden ajokiellon, jota täsmennetään jälkitarkastuksissa joko vähentäen tai lisäten. 

Arovuokko - Anemone sylvestris

Toki olin ohjeistanut Ukkokultaa pitämään huolta puutarhasta. Kasvariin siirtämiäni tomaatteja oli kasteltu ja nurmikkokin kertaalleen leikattu. Kahden viikon ahkerien käsien uurastuksen puute kuitenkin näkyy selkeästi joka nurkalla. Ehkä osa tyytymättömyydestä on myös sisäsyntyistä, sillä sairaalan ikkunasta ulos katsellessa on harmittanut todella paljon nähdä auringon hellivän luontoa ilman, että pääsisin siitä millään tavoin osalliseksi. Nyt tuntuu, että kahden viikon tekemättömyys suorastaan huutaa joka nurkalla ja silti minun pitää vain tyytyä köpöttelemään rauhassa kaiken ohi kumartumatta nyhtämään ainuttakaan rikkaruohoa.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailowskyi

Sairaalareissun ja helteiden vuoksi menetin tänä kesänä valtaosan sipulikukkien kukinnasta. Kirjopikarililjat ja monet muut ovat jo rupsahtaneet ja tulppaanitkin alkavat olla viimeisillään. Puutarhan maa on rutikuivaa. Siinä on tietysti se hyvä puoli, etteivät rikkaruohotkaan ole saaneet niskaotetta. Kahdessa viikossa luonto on räjähtänyt vihreäksi ja vehreäksi ja kukinta on taatusti edistynyt pikakelauksella. 

Räjähtäneet hyasintit

Meikäläisen olo on yhtä räjähtänyt, kuin olopihan Allaspenkin kukkineiden hyasinttien ulkoasu. Kahdesti olen aamupäivän aikana kiertänyt talon, mutta kolmas kerta jääköön illansuuhun. Tieremppa on aktiivisimmillaan ja melu ja pöly on sen mukaista. Sen verran sain tämän hetken suunnitelmia eteenpäin, että kaivoin suorakylvettävät siemenpussukat esille odottamaan pääsyä kasvimaalaatikoihin.

Lemmikit - Myosotis sylvatic

Ihanaa, että saan parannella itseäni oman puutarhan hyvässä seurassa. Aion tässä hissukseen käynnistellä itseäni ja palata aktiivisemmin kommentoimaan blogejanne. Lukenut kyllä olen, joten suurin piirtein olen edelleen kartalla siitä, mitä puutarhamaailmassa tapahtuu.

Iloa, eloa ja runsaasti terveyttä teille kaikille!