torstai 21. helmikuuta 2019

Sohvapandat ja nahkaan mieltynyt Roope


Blogimaailmassa kaikki ovat niin taitavia ja monilahjakkaita ihmisiä. Ihan sitä mykistyy niiden kaikkien ihanuuksien äärellä, joita yksi jos toinenkin postauksissaan esittelee. Kaikenlaista minäkin välillä yritän ja toisinaan saan jopa jotain aikaan. Vaan sattuupa minulle mokia ja kömmähdyksiäkin. Toisinaan, tai itse asiassa aika useinkin saan niistä täysin itseäni syyttää. Vaan eipä sitä mitään saa aikaankaan, ellei yritä.


Ennen joulua vaihdoin sohvatyynyihin päälliset ja laitoin pois otetut pesuun. Narulta niitä viikatessani tuumasin, että enpä jaksa silittää, vaan laitan saman tien mankeliin. Vanha mankeli hajosi ja uusi on vallan mainio ja tehokas. Tämä mainio mankeli imaisi tyynynpäälliset vikkelästi ja pian alkoi kuulua riks, raks ja poks. Eikä suinkaan ollut kyse lasten aamiaismuroista, vaan tyynynpäällisten muoviset vetoketjut ne siellä kiristelivät hampaitaan - viimeisen kerran. Kyllä harmitti.Tyhmyyttäni hosuen pilasin vetoketjut, vaikka pitihän minun tietää niiden mankelissa hajoavan. Vetoketjujen ompeleminen on sietämätöntä hommaa ja niinpä tyynynpäälliset siirtyivät vaatehuoneeseen odottamaan tuunaamista tai mitä lie uutta tulemistaan.


Vähän jo kainalossa väännelty pandatyynynpäällinen.


Kaupoissa liikkuessani olen yrittänyt pitää silmät auki, josko mieluisat tyynynpäälliset osuisivat jossain silmään. Eipä ole osunut. Kunnes pari viikkoa sitten kävin asioimassa isossa kauppakeskuksessa ja eksyin siellä Finlaysonin myymälään. Kas, huomasin kivat panda-aiheiset tyynynpäälliset, joiden kokokin oli juuri sopiva. Kangas on tanakkaa puuvillaa ja takana piilovetoketjukiinnitys (jota en taatusti mankeloimalla riko - lupaan). Muutaman päivän pidin tyynynpäällisiä kaapissa, sillä en ollut aivan sataprosenttisen varma, laitanko ne omiin sohvatyynyihin vai annanko tyttärelle. Niin vain päätyivät omalle sohvalle. Rauhallinen värimaailma ja kiva kuva. Tykkään kovasti. Ja jos tytär tykkää, kipaisen hakemassa hänelle samanlaiset.


Kuten monesti olen jo kertonutkin, lähipiirissäni on monta kissaa. Veljenvaimoni Marin luona käydessäni riisuin saapikkaat eteiseen. Samassa Marin Roope-kissa oli saapikkaiden kimpussa niitä haistelemassa. Taisi tuoksu miellyttää, sillä Roope kellahti saapikkaiden päälle tyytyväisenä köllöttämään, eikä meinannut kengistä laisinkaan luopua.


Taisi kissa mieltyä pehmeään nahkaan, vaikka mukava oli ajatella sen haluavan saapikkaiden päällä köllöttäessään minun pitkittävän vierailua. Melkein väkisin piti Roope kenkien päältä häätää saadakseni ne jalkaan. Ensi kerralla vien Roopelle purkillisen kissaminttunamuja. On se ne ansainnut.

44 kommenttia:

  1. Kauniit sohvapandat!

    Mankelia kaipaan ihan hurjasti, Espoossa meillä oli taloyhtiön pyykkituvassa ja ikävä jäi, omaa en vain ole saanut hankittua.

    Täällä vaihtui säätila taas kerran, pakkasta ja aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin totuin äidin kanssa taloyhtiön mankelia käyttämään. Sieltäkö lienee sileiden lakanoiden tarve, vai mistä. Vanha mankelimme oli ehjänä ollessan tätä uutta parempi, mutta hyvä on tämäkin. Markkinoilla ei paljon valinnan varaa mankeleissa ole.

      Niin on täälläkin pakkasta ja aurinkoista. Tiet silkkaa jäätikköä, joten ulkoilu vaatii keskittymistä.

      Poista
  2. Onpa kiva panda-kandas. Minullakin on mankeli, en pärjäisi ilman sitä, ihan ykköskodinkone vaikka rikkookin vetoketjut.
    Roope-kissa taisi haistaa kissaihmisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on muitakin mankeli-ihmisiä. Pari ystävääni pitää minua kajahtaneena, kun haluan liinavaatteeni mankeloida.
      Omaa tyhmyyttä tuo vetoketjun rikkoutuminen. Tyynyliinan mankeliin tunkeminen oli niitä hetkiä, jolloin jo aloittaessaan tiesi tekevänsä väärin. Jossain välissä korjaan ne vanhat tyynynpäälliset.
      Tai sitten Roope tykkäsi jalkahikeni hajusta.

      Poista
  3. Minäkin arvelen, että kissa taisi tunnistaa kissaihmisen. :) Kiva postaus ja kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kuvakehrääjä!
      Kissat kyllä vaistoavat, kuka niistä tykkää ja kuka ei. Roope on valikoiva kissa, joten olen iloinen saadessani sen hyväksynnän - kenkineni.

      Poista
  4. Minä saan aina sohvatyynyjen kankaat kutistumaan, vaikka pesen ohjeen mukaan! Siksi vältän hommaa viimeiseen asti. Kai ne pitäisi sitten omin pikkukätösin pestä juuri ja juuri haaleassa vedessä. Kissat ovat ihania, omat ja vieraat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutistumisen uhallakin tungen lähes kaiken pesukoneeseen. En laisinkaan tykkää käsipyykistä, vaikka joskus sitäkin on pakko tehdä. Ja onpa minullakin tyynynpäälliset kutistuneet, kuten moni muukin vaate.
      Kyllä, kissat ovat ihania ihan kaikki.

      Poista
  5. Oi, löytyi sielunsisar, eli mankeli-ihminen! Minä olen tuntenut oloni lähinnä mummoikäiseksi, kun itseäni jopa 20 vuotta vanhemmat ihmiset huomatessaan minulla mankelin katsovat pahasti kieroon, kun kerron käyttäväni sitä. Enkä edes kelpuuttanut mitään uutta ja tyylikästä mankelia, vaan halusin vanhan ja luotettavan kaverin ajalta, jolloin kodinkoneet tehtiin kestämään parin sukupolven ajan. Nettikirpparilta löytyi mieluinen ja voin sanoa, että oli elämäni parhaiten sijoitettu 30€. Harmi, että sohvatyynyjesi vetoketju hajosi. Uudet päällisetkin ovat hauskan näköiset. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pesunkestävä mankeli-ihminen minä olen. Ja muutama tuttu on minullekin mankelin vuoksi nauranut, mutta ei se minua haittaa. Mankeloidut liinavaatteet on niin kiva laittaa kaappiin ja vaihtaa lakanat mankeloituihin. Sitäpaitsi liinavaatteiden mankelointia suositellaan, jos perheessä on allergioita. Pöly vähenee mankeloimalla.
      Vanhat mankelit ovat paljon kestävämpiä ja parempia. Yleensä niissä on puiset kelat. Näissä uusissa jotain metallia, ja kovaäänisiä. Markkinoilla ei kovin montaa mankelivaihtoehtoa ollut, kun tätä uutta hajonneen tilalle hankittiin.
      Sohvatyynyjen vetoketjujen hajoaminen ei enää harmita. Saan niistä korjaamalla uuden veroiset. Näistä pandapäällisistä tykkään kovasti.
      Mukavaa lähestyvää viikonvaihdetta sinulle!

      Poista
    2. Silkinsileiksi mankeloidut lakanat ovat oikeaa arjen luksusta ja ovathan mankeloidut lakanapinot myös todella siistin näköisiä kaapissa. Minun mankelissani oli puiset kelat, mutta isälläni oli sopivasti oikean kokoinen rautainen kela varastossa, niin vaihdoimme sen toisen kelan tilalle. Puisista keloista lähti aivan järkyttävä ääni ja näin saimme melutason puolittumaan. Vielä kun jostain löytyisi toinen rautainen kela, niin vaihtaisimme senkin.

      Poista
    3. Ehkä kannattaa seurata Tori.fi:tä ja muita vanhojen tavaroiden nettikauppoja. Torissa oli useita mankeleita pitkin maata myynnissä etsiessämme tätä uutta. Hinnat olivat todella edullisia, sillä monilla mankeli näyttää lojuvan vuosikausia nurkissa ja he haluavat päästä niistä mahdollisimman helpolla eroon.
      Meidän puukelainen oli paljon hiljaisempi tähän uuteen verrattuna. Meteli ei kuitenkaan tule uudestakaan niistä keloista, vaan muuten se naksuu ja paukkuu ja moottorikin surisee kovempaa.

      Poista
  6. Oi,mankelilla saa niin siistin liinavaatekaapin ja kahisevat lakanat.Muistan kun sisareni sanoi että voiko turhempaa työtä ollakkaan kun mankelointi,ei varmaan ollut mankelia silloin mutta nyt kuuluu olevan. Minäkin päräytin mankelin läpi pussilakanat joissa oli napit,ei ole enää. Minulla on slainen retromankeli,iso omilla jaloillaan seisova, niin hyvä kun mikä, ollut joskus pöytä sellainen, rimpula mikä rimpula. Mukavaa torstaipäivää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää olevan mankeloiville ihmisille yleistä kohdata naureskelua ja vinoilua. Sitä olen kohdannut minäkin, mutta en anna sen haitata. Miten siistejä ovatkaan mankeloidut liinavaatteet ja pölyävät paljon vähemmän.
      Mukavaa lähestyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Tuo pandatyyny on kiva!Minä kaivan kaapista aina vanhoja päällisiä.Toki jotain uutta voisin hankkia,kun sohvalla tykätään loikoilla ja tyynyjä tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja tyynynpäällisiä minäkin pyöritän vuodenaikojen mukaan. Pitkästä aikaa hankin nyt nuo pandapäälliset, mutta aion kyllä korjata nekin päälliset, joiden vetoketjut mankeloimalla rikoin.

      Poista
  8. Kömmähdyksiä sattuu jokaiselle, välillä isompia, välillä pienempiä. Harmi vetoketjujasi...
    Voi kun onkin ihanat nuo panda tyynynpäälliset:) Kelpais tännekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä hetkellä harmitti, kun vetoketjut rikkoutuivat. Nyt ei enää ja jossain välissä aion korjata vanhat tyynynpäälliset. Näistä pandatyynynpäällisistä tykkään. Eivät olleet edes kovin kalliit.

      Poista
  9. Eikös ne sano, että rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. No jos positiivisesti ajattelee, niin sait uudet kivat tyynynpäälliset ja vaihtelua samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisesti näitä kömmähdyksiä täytyykin ajatella. Hetken kirpaisee, mutta kuten sanoit, löysin kivat tyynynpäälliset ja sain vaihtelua. Aion myös korjata ne vanhat, joten eipä tullut kummoistakaan tappiota.

      Poista
  10. Tekevälle sattuu ja tekemättömälle ei mittään! Aina niitä kömmähyksiä sattuu tiälläkin ja sitten iäneen ihtiin sadattelen. Mankeli on miulla ahkerassa käytössä, suatiin Pekan vanhemmilta aikonaan häälahjaksi ja tulloo 37 vuotta käytetyks. Lakanat, pyyheliinat ja pöytäliinat siinä pyöritellään. Ihana männä silleitten lakanoiden välliin nukkumaan. Oiva kapistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin ensimmäinen mankeli puisine keloineen kesti todella kauan. Toisen saimme sukulaiselta ja se oli heikompitekoinen. Katsotaan, miten tämä kolmas kestää. Hyvin se ainakin toimii.
      Sileiden lakanoiden väliin on todellakin nautinto mennä nukkumaan.

      Poista
    2. Meillä kyllä nuo mankelin kelat on metalliset. UPO on merkiltään, omilla jaloillaan seisoo. Nyt alakaa liinassa vähän rispaantumisen merkkiä näkkyy!

      Poista
    3. Edelliseen mankeliin vaihdoin liinan, kun vanha rispaantui. Tilasin uuden liinan Forssan Huoltopalvelusta.

      Poista
  11. Yllättävän paljon löytyy mankelifaneja ja itsekin kuuulun niihin. Tyttäreni mainosti työpäikallaan alle kolmikymppisenä perheenäitinä hankkineensa mankelin. Tyokaverit (ATK-ala) ihemttelivät, että vieläkö niitä valmistetaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä mankelifaneja näyttää tosiaan olevan useita. Oman mankelini hankin alle kolmikymppisenä ja monet jo silloin ihmettelivät moista hankintaa. En yhtään ihmettele, että tyttäresi työkaverit pitävät mankelia muinaisjäänteenä.

      Poista
  12. Sulla on sitten oikein kissankutsujan kengät :-)

    Kauniit tyynynpäälliset löysit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu. Ehkä kengissäni on edelleen oman Juuson tuoksuja. Eläimillähän on tarkka hajuaisti.
      Eikö olekin nätit ja iloiset tyynynpäälliset.

      Poista
  13. Ihana kissa ja nätti on myös tyynynpäällinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Roope on komea kissaherra pitkine viiksineen.

      Poista
  14. Ihana Roope-kissa!
    Tyynyssähän on tietysti Ähtärin pari ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, Ähtärin pandathan nuo selvästi ovat: Lumi ja Pyry.

      Poista
  15. Mankeli on ihan paras! Mikä voittaisi puhtaat, mankeloidut lakanat.
    Voi mikä kisu, se taisi tunnistaa kissaihmisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tismalleen samaa mieltä. Suihkupuhtaana vasta mankeloitujen lakanoiden väliin pujahtaminen on arjen luxusta.
      Roope tuntee minut, mutta saapikkaani se taisi tavata ensimmäisen kerran.

      Poista
  16. Roopella on todella hyvä maku;)
    mankelijuttusi hauska näin jälkikäteen ajateltuna, vaik uskon sen tapahtuma hetkellä Sinua kovastikkin harmmittaneen. kömmähdyksiltä ei säästy kukaan meistä, ajatuksissaan kun touhuaa arjen askareiden parissa, niin aina ei tule kiinnittäneeksi huomiotaan kaikkiin pikku vetskareihin tai nappeihin. mut saitpa tilalle aivan ihanat pandapäälliset!
    mankeli oli ensimmäinen vehje, mikä meille hankittiin naimisiin mentyämme. yleiskoneen saimme häälahjaksi, joten sitä ei tarvinnut itse ostaa. muistan vielä kuinka laskin isännälle mistä saan rahat mankelin ostoon. käytimme esikoisellamme sideharsovaippoja. monet olivat siirtyneet siihen aikaan, 35 vuotta sitten, valmisvaippoihin. hankkimalla sideharsoa, ompelemalla siitä vaipat ja pyykkäämäällä sain säästettyä rahat mankeliin;) mankeli palveli meitä kolme vuosikymmentä, sitten tuli vika, mitä ei saatu korjatuksi. mankeliliinan irroitin muuhun käyttöön ja varastossa puiset mankelikelat odottavat uusio käyttöä. kirppareilta olen katsellut mankelia, mut viel ei ole kohdalle osunnut sopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain tilalle pandapäälliset ja vanhatkin voi vielä korjata vaihtopäällisiksi. Hetken harmitti, mutta toivottavasti otin opikseni.
      Vanhemmat, puukelalliset mankelit olivat täyttä tavaraa. Sellainen meilläkin oli, mutta lopulta väsähti. Kerran vaihdoin siihen uuden liinan. Uutta hankkiessamme selasin nettiä ja useita mankeleita siellä olikin. Ostokelpoiset kuitenki pitkän matkan takana. Niinpä päädyimme ostamaan uuden kaupasta. Jos se kestää puoletkin entisen ajasta, on kyllä hintansa tienannut.

      Poista
  17. ihana jo nimenäkin, sohvapanda:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohvapandan hellään huomaan on mukava kellahtaa iltaa viettämään.

      Poista
  18. Suloinen Roope-kissa :)
    Sattuu näköjään niitä kommelluksia sielläkin, varsinkin kun käsi on nopeampi kuin ajatus. Aina ei muista kaikkea huomioida. Itselläni oli kauan ollut mankeli haavelistalla, ja kun sen viimein sain onnekkaasti kirpparilta, olin mielissäni. Jotenkin en vaan saanut lakanoista rypyttömiä, minussa kai vika tai sitten mankelissa ;) Nyt se on muutaman vuoden ollut varastossa, enkä aio siitä kyllä ikinä luopuakaan. Se tila kodinhoitohuoneen pöytätasosta on nyt varattu kissan ruokapaikalle, koiran takia. Mutta jospa joskus taas innostuisi.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, käsi hosuu aina ajatuksen edellä ja niitä seurauksia on usein joutunut jälkikäteen harmittelemaan.
      Erilaiset kankaat siliävät mankelissakin eri tavoin. Oikein rutikuiva ja koneessa pahoin rypistynyt lakana vaatii joskus hiukan kostutusta. Suihkaisen joskus vettä suihkupullolla ja hyvin oikenee. Yksi puuvillasatiinilakana on meillä sellainen, joka ei oikein koskaan kunnolla siliä laatumerkistä huolimatta. Jospa mankelissa on jokin säätöongelma, ehkä kelojen puristus ei ole riittävä?
      Kissa toimii hyvin mankelina. Joskus jättää vähän liikaa karvoja jälkeensä.
      Mukavaa lauantai-iltaa sinulle!

      Poista
  19. Hihii, juuri näin - kisu on oiva mankeloija niille vaatteille jotka sattuvat unohtumaan tuoleille ja mihin milloinkin :) Olen huomannut että kissa hakeutuu mieluummin vaatteille, missä on ihmisen hajua.

    VastaaPoista
  20. Hei, pitkästä pitkäst aikaa 😃

    Ihanatyynynpäälliset 🖤
    Äiti manklas meidän liinavaatteet, hän rakasti sitä hommaa. Ja oli ihana saada sileät pieneen tilaan menevät liinavaatteet. Viikko sitten reissuun otin lakanan ja se oli äidin jäljiltä vielä. Aika ihanaa. ( marraskuussa tuli 4 v kun hän kuoli). Oisko manklaamine satakuntalainen intohimo ? Ja nimenomaa manklaamine 😅
    Oon muuten nykyään töissä ihan Euran Pirtin vieressä olevassa koulussa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!