Sohvapandat ja nahkaan mieltynyt Roope

Blogimaailmassa kaikki ovat niin taitavia ja monilahjakkaita ihmisiä. Ihan sitä mykistyy niiden kaikkien ihanuuksien äärellä, joita yksi jos toinenkin postauksissaan esittelee. Kaikenlaista minäkin välillä yritän ja toisinaan saan jopa jotain aikaan. Vaan sattuupa minulle mokia ja kömmähdyksiäkin. Toisinaan, tai itse asiassa aika useinkin saan niistä täysin itseäni syyttää. Vaan eipä sitä mitään saa aikaankaan, ellei yritä.

Ennen joulua vaihdoin sohvatyynyihin päälliset ja laitoin pois otetut pesuun. Narulta niitä viikatessani tuumasin, että enpä jaksa silittää, vaan laitan saman tien mankeliin. Vanha mankeli hajosi ja uusi on vallan mainio ja tehokas. Tämä mainio mankeli imaisi tyynynpäälliset vikkelästi ja pian alkoi kuulua riks, raks ja poks. Eikä suinkaan ollut kyse lasten aamiaismuroista, vaan tyynynpäällisten muoviset vetoketjut ne siellä kiristelivät hampaitaan - viimeisen kerran. Kyllä harmitti.Tyhmyyttäni hosuen pilasin vetoketjut, vaikka pitihän minun tietää niiden mankelissa hajoavan. Vetoketjujen ompeleminen on sietämätöntä hommaa ja niinpä tyynynpäälliset siirtyivät vaatehuoneeseen odottamaan tuunaamista tai mitä lie uutta tulemistaan.

Vähän jo kainalossa väännelty pandatyynynpäällinen.

Kaupoissa liikkuessani olen yrittänyt pitää silmät auki, josko mieluisat tyynynpäälliset osuisivat jossain silmään. Eipä ole osunut. Kunnes pari viikkoa sitten kävin asioimassa isossa kauppakeskuksessa ja eksyin siellä Finlaysonin myymälään. Kas, huomasin kivat panda-aiheiset tyynynpäälliset, joiden kokokin oli juuri sopiva. Kangas on tanakkaa puuvillaa ja takana piilovetoketjukiinnitys (jota en taatusti mankeloimalla riko - lupaan). Muutaman päivän pidin tyynynpäällisiä kaapissa, sillä en ollut aivan sataprosenttisen varma, laitanko ne omiin sohvatyynyihin vai annanko tyttärelle. Niin vain päätyivät omalle sohvalle. Rauhallinen värimaailma ja kiva kuva. Tykkään kovasti. Ja jos tytär tykkää, kipaisen hakemassa hänelle samanlaiset.

Kuten monesti olen jo kertonutkin, lähipiirissäni on monta kissaa. Veljenvaimoni Marin luona käydessäni riisuin saapikkaat eteiseen. Samassa Marin Roope-kissa oli saapikkaiden kimpussa niitä haistelemassa. Taisi tuoksu miellyttää, sillä Roope kellahti saapikkaiden päälle tyytyväisenä köllöttämään, eikä meinannut kengistä laisinkaan luopua.

Taisi kissa mieltyä pehmeään nahkaan, vaikka mukava oli ajatella sen haluavan saapikkaiden päällä köllöttäessään minun pitkittävän vierailua. Melkein väkisin piti Roope kenkien päältä häätää saadakseni ne jalkaan. Ensi kerralla vien Roopelle purkillisen kissaminttunamuja. On se ne ansainnut.

Kömmähdysten lauantai

Kärhö, jonka nimi on epävarma ja joka alkoi kukkimaan vasta syyskuussa.

Viime viikonloppuna meille oli tulossa vieraita ja siksi touhusin keittiössä normaalia enemmän. Aloitin ruokavalmistelut jo perjantai-iltana ottamalla osan aineksista pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Lauantaina laitoin uunin päälle heti aamupalan jälkeen aikomuksena leipoa. Taikinaa tehdessä ihmettelin omituista katkua, mutta en siinä tohinassa kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Työntäessäni pullia uuniin huomasin hiilenmustia lerpakkeita uunin seinillä ja pohjalla. Ukkokulta paistoi viikolla pannaria ja se oli tietenkin paisuessaan tarttunut uunin seinämiin ja valunut pohjalle. Pullat oli paistettava, eikä palaneen pannarin haju onneksi niihin tarttunut. Oli kuitenkin selvää, että uuni oli heti sen viilennyttyä pestävä.

Aronia pitää tiukasti kiinni viimeisistä lehdistään.

Saatuani uunin puhtaaksi, avasin jääkaapin. Illalla sinne sulamaan laittamani sienet olivat todellakin sulaneet ja koska olin laittanut jäisen pakastepussin suoraan jääkaapin ylähyllylle, oli sienistä valunut nestettä ensin sinne ylähyllylle ja seinien kautta kaikille alemmillekin hyllyille. Tekemistä olisi ollut muutenkin, mutta niin vain oli tyhjennettävä jääkaappi ja alettava pesuhommiin.

Talvi uuvutti sitkeimmänkin kärhön (Clematis Ville de Lyon)

Sain kuin sainkin suunnitellut ruoat valmistettua. Hieman ennen vieraiden saapumista kurkotin keittiön kaapista keksipaketin, joka kuitenkin luiskahti käsistäni lentäen lattialle. Menomatkalla se kaatoi juuri täytetyn kissan vesikupin. Yritin saada lentävästä keksipaketista toisella kädellä otetta, jolloin astuin latialle levinneeseen vesilätäkköön. Kylläpä muuten villasukat imevät nopeasti ja tehokkaasti vettä. Keksit eivät kastuneet, sillä paketti jatkoi kuppiin osuttuaan matkaansa pöydän alle. Käärekin säilyi ehjänä, ja nyt on keksimurua valmiina vaikka johonkin herkulliseen juustokakkuun.

Kurjenpolvi ennen massiivista lumisadetta

Harvoin tulee ennen vieraiden saapumista niin perusteellisesti keittiötä siivottua, kuin mitä meillä viime lauantaina tehtiin. Uuni on pesty, samoin jääkaappi. Lattiakin tuli luututtua ja aamulla puhtaana laatikosta otetut sukat menivät narulle kuivumaan. Illalla pesulla ollessani huomasin vasemmassa käsivarressa muhkean palovamman, joka oli ilmeisesti tullut uuninpesun yhteydessä. Sen verran oli päivän aikana tuoksinaa, etten edes kipua ollut tuntenut.  

Ruusunlehti hangella

Kaikkinensa loppusaldo päivästä meni kuitenkin plussan puolelle. Kaikki valmistamani ruoka onnistui suunnitelmien mukaan ja vieraatkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä. Kiittelin itseäni siitä, että olin varannut valmisteluihin aikaa riittävästi. Vuosien varrella olen myös oppinut jättämään turhat murehtimiset sikseen. Miksi tuhlata energiaa sellaiseen, jolle ei mitään voi tai mikä on jo tapahtunut. Parempi koittaa korjata tilanne ja mennä eteenpäin. Itse asiassa kuivia sukkia kaapista hakiessani hiukan nauratti, kun mietin, millainen katastrofi vielä voisi olla edessä. Ilmeisesti päivän kiintiö oli täynnä, sillä loppupäivä meni rauhallisesti.

Piippuköynnöskin luopui viimein lehdistään.

Kömmähdyksiä tapahtuu meille kaikille. Osa on isoja ja niiden jälkiä saattaa olla vaikea korjata. Useimmat kuitenkin pieniä arjen sattumuksia, joille parhaassa tapauksessa nauretaan jo kohta niiden tapahduttua. Harvoin sentään yhdelle päivälle osuu noin monta kömmähdystä, kuin mitä viime lauantaina minulle sattui. Onneksi niin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille, etenkin isäihmisille!

PS. Kaikki kuvat ovat viime maanantailta, jolloin maassa oli jo vähän lunta. Enemmän lunta satoikin sitten keskiviikkona.