Menikö hölmöyden puolelle?

Paeonia lactiflora 'Sarah Bernhardt'

Nyt on ihan pakko jälleen hehkuttaa pionien upeaa kukintaa. Suosittelen ohittamaan tämän postauksen, jos kokee pioniahdistusta liiallisesta kuvatulvasta ja pionipäivityksistä. Pian tämä on ohitse, vaikka toivonkin omien pionieni kukkivan vähintään kolme seuraavaa viikkoa. Mikä toive tuskin toteutuu.

Kuten lähes aina pionien kukinnan aikaan, taivaalta tulee vettä. Niin nytkin. Keskiviikkona 26.6. vähän ja torstaina sitten enemmän. Sinänsä sade on toivottua ja kaivattua. Maa on rutikuivaa ja suorastaan huutaa virkistävää sadetta.

Yleensäkin pionit ovat korkeita kasveja. Tänä vuonna ne ovat venyneet mittaa melkoisesti. Huvikseni kävin mittaamassa yhden pisimmistä Sarah Bernhardteista ja sillä on korkeutta 126 cm. Nostin pionituet lakikorkeuteensa, mutta silti eivät riittävästi yllä tukemaan painavia kukintoja. Jos siis vettä tulee vähänkin voimakkaammin, taipuvat painavat kukinnot ja vahingoittuvat. Niinpä hain kellarista 3-metrisen auringonvarjon ja viritin sen suurimman pionikeskittymän päälle. 

Paeonia lactiflora 'Sarah Bernhardt'

Saa vapaasti nauraa moiselle hölmöydelle. Niin teki Ukkokultakin. Vaan mitäpä ei tekisi pioniensa hyväksi? Rusakon riiviöt jo napsivat liljoistani nuput, joten eiköhän yksi iso vahinko kesää kohti riitä. Saanko siis hiukan ymmärrystä, pyydän.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Valkoiset Festiva Maximat ovat olleet avoinna jo muutaman päivän. On se vaan hurmaava tyllimekkopioni. Muutaman kukan leikkasin maljakkoonkin, kun niitä nyt riittää.

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Pionien nuput ovat niin herkullisia, mutta nätti on pioni lakastumisvaiheessakin. Pian on olopihan yksi käytäväosuus valkoisenaan putoavista terälehdistä.

Paeonia Jan van Leeuwen

Alapihan Kurgaanissa asuu kolme pionia, joista yksi on Jan van Leeuwen. Sen äitini osti minulle kesällä 2007 Taivassalossa sijaitsevasta Pionien kodista. Alkuun Jan tuli istutetuksi sisäänkäynnin vieraiseen penkkiin, joka oli tylsä ja kaikinpuolin muutenkin huono valinta. Kurgaanin valmistuttua 2012 Jan muutti sinne ja siellä se näyttää hyvin viihtyvän.

Niinikään samalta Pionien koti -reissulta meille muutti valkoinen pioniherkku, jonka nimen kyllä kirjasin ylös, vaan enpä löytänyt enää kotiin päästyäni. Olen selannut pionien kuvia ja tämä saattaisi olla paeonia lactiflora Immaculee. Katsokaa kahta alempana olevaa kuvaa ja kertokaa mielipiteenne. Olen valmis vastaanottamaan muita nimiehdotuksia.

Olisiko Immaculee?

Immaculeeksi ristimääni valkoista pionia on viime päivinä ollut hieman hankala kuvata, koska siitä avautui useampi nuppu samaan rykelmään. Yksityiskohtia ei tahtonut saada esille. Tämä yksilö oli ainut rykelmästä irrallaan oleva kaveri.

Immaculee tekee joka kesä hienon siemenkodan. Se on kuin narrinhattu kärjen kulkusineen. Kukka on siis kuvauksellinen myös terälehtensä pudotettuaan. Siemenkotaa odottelen taas kamera hyppysissäni.

Paeonia Karl Rosenfield'

Karl Rosenfield kukkii kunnon tungoksessa. Mikäs on herran viettäessä aikaa hienojen Sarah-neitojen ympäröimänä. 

Nyt näistä pionikaunottarista kannattaa nauttia. Vähän viilennyt ja pilvinen sää onneksi pidentää kukintaa. Auringonpaisteessa huomasi, kuinka mm. Festiva Maximat "kypsyivät" hurjalla vauhdilla nupusta lakastumisvaiheeseen. Luvattu sade on puutarhalle tervetullutta, vaikka pionit pärjäävät hyvin kuivemmassakin. Jospa virittämäni varjo suojaisi pioneja niin, ettei niiden upeat kukat vaivu epätoivoissaan kohti maata.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

  
Lopuksi vielä tämän vuoden viimeinen kuva Coral Charmista. Hän on ollut koko kukkimisensa ajan niin viehättävä. Toivottavasti tapaamme hänet taas ensi kesänä.

Kesäkuu alkaa olla lopuillaan. Maanantaina siirrymme heinäkuuhun ja kesä senkun jatkuu. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja leppoisaa lomaa lomaileville!

Sekalainen seurakunta

Trifolium pratense - Puna-apila

Pionien ja ruusujen loiston ihastelun lomassa on kiva nostaa esille myös puutarhan muita kukkijoita. Ensimmäisen kuvan puna-apilaa en ole puutarhaani istuttanut, vaan ihan omin voimin se yrittää moneen paikkaan itseään tunkea. Nätti kukka, joka kyllä valtaa pian koko paikan. Tulee siis kitketyksi.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Vuosia sitten sain vanhempieni pihalta harmaanvihreää kasvustoa, jota isä kutsui kartanonruohoksi. Kasvin tunnistaminen vei aikansa ja sulkaneilikaksi olen sen tulkinnut. Viihtyy hyvin kuivassa ja paahteisessa rinteessä.

Dianthus deltoides - Ketoneilikka

Ketoneilikka asustaa vaaleanpunaisen sulkaneilikan lähellä samassa rinteessä. Sekään ei pane pahakseen auringon porotusta ja kuivuutta. Jossain vaiheessa ketoneilikka oli vähän hätää kärsimässä, mutta parin viime vuoden aikana sen kasvusto on vankistunut ja kukinta lisääntynyt. Sähäkkä väri, joka näkyy pitkälle.

Dianthus gratianopolitanus 'Pink Jewel' - Vuorineilikka

Vaaleanpunainen vuorineilikka kuuluu niihin markettikukkiin, joista jaksan olla iloinen. Istutin tämän Pink Jewelin teresanruusun kupeeseen ja siihen se kotiutui. Kivasti kukkivat samaan aikaan, jolloin neilikka toistaa ylempänä kukkivan ruusun sävyjä.

Armeria maritima 'Splendens Perfecta' - Tarhalaukkaneilikka

Myös rinteessä kasvava pinkki tarhalaukkaneilikka on edullinen markettiostos. Viime kesän kuivuudessa se ei kukkinut laisinkaan ja ajattelin kasvin jättäneen minut. Vaikka nytkin alkaa olla rutikuivaa, nousi tämä neilikka mullasta ja ryhtyi kukkimaan.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Harjaneilikkaa olen sekä esikasvattanut että kylvänyt siemeninä. Sen jatkuvuuden suhteen ei voi mennä takuuseen, sillä se joko ilmestyy tai sitten ei. Eri värisinäkin olen sitä kylvänyt, mutta jostain syystä tämä voimakas pinkki nousee kaikkein varmimmin. Harjaneilikka ei viihdy märässä, joten se suositellaan istutettavaksi rinteeseen tai kohopenkkiin. Minun harjaneilikkani tykkäävät makaamisesta. Kuvan harjaneilikoista näkyy vain osa lopun varren kiemurrellessa tuoksumataran joukossa.

Gilia capitata - Pallerokiurunkukka

Pallerokiurunkukkaa olen kasvattanut ennenkin, mutta tänä kesänä se on erityisen vahvakasvuinen ja kaunis. Istutin sitä kahteen paikkaan testatakseni sen viihtyvyyttä. Rinteessä se aloitti kukinnan aikaisemmin, mutta pian Syyspenkissä asuvat kirivät kaverinsa kukinnassa kiinni. Pallerokiurukukan sanotaan houkuttelevan hyönteisiä.

Veronica austriaca subsp. teucrium - Loistotädyke

Loistotädykettä ostin pari vuotta sitten Honkkarin pikkuperennavalikoimasta. Välillä niiden joukosta tekee kivoja löytöjä, mutta useimmiten perennarullakon äärellä tulee suru silmään kuivuudesta kärsiviä kasveja katsellessaan. Loistotädykkeen sininen väri on kaunis.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin viime kesänä siemenestä. Itäminen onnistui hyvin ja niin onnistui kasvin juurtuminenkin. Kuivuudesta huolimatta etelänruusuruoho kukki ahkerasti heti ensimmäisenä kesänään.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Tänä vuonna etelänruusuruoho nousi runsaana ja vikkelänä. Vartta kasville on tullut pari lähes pari metriä ja nuput huitelevat korkeuksissa. Kukan koko on noin pari senttiä. Se on avautumisen ensivaiheessa enemmän viininpunainen, mutta täysin auetessaan väri vaalenee. Yllättävän hyvin etelänruusuruoho pysyy pystyssä.
 

Allium caeruleum - Sinilaukka

Sinilaukkaa istutin viime syksynä vähän lisää. Se aloittaa kukintansa ukkolaukan jo lopetettua. Sininen väri näkyy jo ja odottelen nuppujen täydellistä avautumista.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Pikkuinen lehtolaukkakin on aloittanut kukintansa. Lehtolaukkaa minulla on vaaleanpunaisena ja keltaisena. Tämä pikkuinen sipulikukka kannattaa istuttaa penkin reunaan, sillä matalana se jää helposti isompien kasvien alle.

Persicaria affinis 'Sarjeeling red' - Vuorikonnantatar

Vuorikonnantatarin istutin muutama vuosi sitten aluksi Päivänliljapenkkiin. Olisi kannattanut ennen istutusta tutkia kasvin ominaisuuksia, sillä melko matalana se jäi auttamattomasti päivänliljojen jalkoihin. Kasvin nimessä esiintyvä sana tatar aiheutti hiukan kylmiä väreitä selkäpiihin, sillä vuosien ajan olen taistellut päästäkseni eroon japanintatarista. Vuorikonnantatarin kanssa ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa. Tuskin tuleekaan. Ihan eri sorttisesta tatarista on kyse. Nykyisin vuorikonnantatar asustaa Vasenrinteessä ja näyttää viihtyvän hyvin.

Hesperis matronalis - Illakko

Illakon olen kasvattanut siemenestä. Sen pitäisi miellyttää erityisesti yöperhosia, yökkösiä ja kiitäjiä. Illakko kuuluu vanhojen maatiaisperennojen aatelistoon. Sen pitäisi kylväytyä itsestään ja menestyä oman onnensa nojalla. Illakon miellyttävän tuoksun vuoksi sitä suositellaan istutettavaksi ikkunan läheisyyteen, jotta kasvista voisi nauttia lämpiminä kesäöinä. Odotan kovasti hajuaistini palaamista, jotta voisin iloita myös nätin kasvin tuoksusta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Jaloängelmästä pidän ehkä eniten nuppuisena. Sen sievät pallomaiset nuput avautuvat nopeasti tähtimäisiksi kukinnoiksi. Jaloängelmä on asunut meillä jo neljä vuotta. Ostin sen Kotkan puutarhoissa vieraillessani vuonna 2015. Olisi pitänyt ostaa heti useampi kappale, jotta olisin nopeammin saanut runsaan pehkon. Hyvin näyttää viihtyvän, mutta toivoisin leviävän nopeammin. Ostin puutarhamessuilta uusia siemeniä, jotka odottavat kylvämisen innostusta.
 

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Köynnöskuusama

Alapihan aitaaminen loi uusia istutusmahdollisuuksia. Toissakesänä istutin aitaa vasten edullisesti löytämiäni villiviinejä ja köynnöskuusamia. Tulikuusama Dropmore Scarlet tykästyi aurinkoiseen ja tuuliseen paikkaan. Se kukkii nytkin runsaasti ja kasvattaa versoja kohti korkeuksia. 

Lähellä tulikuusamaa asustaa henrynköynnöskuusama (lonicera henryi). Se on ikivihreä köynnös, jonka talvehtiminen on meillä epävarmaa. Aitamme vieressä henrynköynnöskuusama on pysynyt hyvin hengissä nyt kahden talven yli, mutta eipä se kovin innokas ole kasvamaan. Se on nyt liian aurinkoisessa paikassa ja löydettyäni siitä lisätietoa, köynnöksen siirto on edessä.
 

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Piippuköynnöksen meinaan aina unohtaa. Se kasvaa talon tienpuoleisella seinustalla köynnösristikosta ponnistaen kohti korkeuksia. Piippuköynnöksessä ei ole tarttuvia kärhiä ja se tarvitsee tuen, johon kietoutua ylös päästäkseen. Alkuun piippuköynnös on hidas, mutta kotiuduttuaan kasvaa nopeasti reheväksi. Olen uudistanut köynnöksen leikkaamalla sen muutaman vuoden välein alas.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Näyttäviä pioneja ja tuoksuvia ruusuja on helppo ihastella. Puutarhassa on paljon muutakin kaunista ja jännittävää, joihin kannattaa välillä suunnata huomionsa. Aika moni meilläkin odottaa vielä vuoroaan.

 

Silkkaa juhlaa näiden kukkien kanssa

Paeonia lactiflora Coral Charm

  
Joka vuosi iloitsen valtavasti kasvieni menestymisestä ja niiden hyvinvoinnista. Vaan olenkohan tänä kesänä jotenkin erityisen herkistynyt, sillä meinaan suorastaan pakahtua liikutuksesta seisoessani kutakin kukkaa ihastelemassa. Oli sitten kyse tulikellukasta, ahomansikasta, idänunikosta tai näistä avoimiksi poksahtelevista pioneista.

Paeonia lactiflora Red Charm - luultavasti

Ruusupioni ehti ensimmäisenä avaamaan nuppunsa. Yhdestä ainoasta kukasta tuli poikkeuksellisen pieni ja se kuihtui ennätyksellisen nopeasti. Seuraavana kukkaan ehtikin messuilta vaaleanpunaisena Alexander Fleminginä ostettu mysteeripioni, jonka lukijani ovat tunnistaneet Red Charmiksi. Sen nimen pitäköön, kunnes joku jonkun toisen keksii. Red Charmia minulla ei ollutkaan, joten mitään vahinkoa pionibingosta ei aiheutunut.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Coral Charmiin ihastuin heti sen nähdessäni ja niin siitä tuli tyypillinen "pakko saada" -kasvi, joka pian pakon ilmestymisen jälkeen muutti pihallemme. Itse asiassa en ollut uudelle pionille edes kovin tarkkaan paikkaa miettinyt ja niinpä istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Ei ollut hyvä ratkaisu. Sinne se jäi melkein unohduksiin. Ei näkynyt kunnolla ohikulkijoille, eikä itsellekään, kun Pikkupuutarhaan pitää varta vasten mennä. 

Pionipolku

Kun syksyllä 2017 keksin rakentaa Olopihan isoa Allaspenkkiä halkomaan uuden huoltopolun, syntyi siinä ohessa myös sopiva paikka pioneille. Olopiha on käytetyin alue tontillamme, sillä se on osa pation ja pergolan kokonaisuutta. Paikka, jonne pihaovi avautuu ja jonne elämä kesäaikaan laajenee. Vanhemmatkin pionit asustavat olopihalla, puutarhaportin oikealla puolella sijaitsevassa Syreenipenkissä. Tuntui järkevältä koota pionit lähelle silmäniloksi. No, muutama pioni on sentään alapihallakin. Kurgaanissa asustaa Jan van Leeuwen ja kaksi toistaiseksi nimetöntä valkoista pionia.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kaksi Coral Charmia siis muutti Pikkupuutarhasta Olopihan uuteen Pionipenkkiin. Saivat seurakseen ruusupionin, kuolanpionin, Louis van Houtten, Bowl of Beautyn ja Bartzellan sekä nyt uudelleen nimetyn Red Charmin. Kaikki lähtivät hyvin kasvuun ja osa viime kesänä jo kukkikin. Tänä kesänä Pionipenkissä kukintaa on vähemmän, mutta Coral Charmissa on kahden jo avautuneen lisäksi nuppuja odottamassa vuoroaan.

Paeonia lactiflora Festiva Maxima

Vaikka aamulla pionit olivat vielä tiukassa nupussa, yllättäen illansuussa Syreenipenkin valkoiset Festiva Maximat olivat alkaneet avautua. Kuvaaminen oli hieman hankalaa, kun en päässyt ihan lähelle kyetäkseni pitämään kukan varresta kiinni ja navakka tuuli huojutti pionia jatkuvasti estäen tarkennuksen.

Paeonia lactiflora Sarah Bernhardt

Näyttää vahvasti siltä, että myös Sarah Bernhardit ovat pian auki. Väri on jo selvästi näkyvissä ja puuttuu vain loppupamaus niin kukka on täysin auki.

Miten minusta tuntuu, että pionit ovat tänä kesänä valtavan korkeita. Pitänee käydä mittaamassa, jotta saan konkreettista tukea ajatukselleni tai toisaalta voin todeta niiden olevan tavanomaisia hujoppeja. Nuppuja on todella paljon ja nyt jännittääkin, riittävätkö tuet pitämään painavat kukinnot pystyssä. Millään en ehdi jokaisen leuan alla kättäni pitämään. Toivottavasti ei ainakaan rankkasadetta juuri kukinnan aikaan saada. Silloin on raahattava auringonvarjo kellarista kaunokaisia suojaamaan.

Papaver orientale Royal Wedding

Vaaleanpunaisista Princess Victoria Louise -idänunikoista osa on vielä nupulla ja osa pudottaa terälehtiään. Valkoisista Roydal Wedding -unikoista on avautunut vasta yksi. Jännityksellä odotan, ovatko loput nuput sittenkin Victoria -prinsessoja, vai saako tämä ainokainen valkoinen muita samanlaisia kaverikseen.

Idänunikoiden kukinta on tänä kesänä ollut kerrassaan loistavaa. Muutama punainen unikko vielä punertaa penkissä. Useimmista on jo terälehdet leijailleet käytävälle ja muiden kukkien vihreille lehdille. Hienot siemenkodat ovat tulleet esille. Näillä kavereilla on komeat, samettikoristeiset lakit päässään. Sisällä kypsyy sadoittain pikkuruisia unikon siemeniä.

Hydrangea anomala subslp. petiolaris - Köynnöshortensia

Köynnöshortensiaan on tarttunut muiden kasvien riehakkuus, jonka seurauksena se on ilmeisesti päättänyt peittää kaikki vihreät lehtensä valkeilla kukilla. Köynnöksen lähellä kulkiessa kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun kymmenet mehiläiset ja muut hyönteiset tekevat valtauksiaan. Luonto tarjoaa oman musiikkikattauksensa, kunhan vain keskittyy kuuntelemaan.

Hydrangea anomala subslp. petiolaris - Köynnöshortensia

Puutarhan anti on tällä hetkellä sanalla sanoen yltäkylläistä. Ei ehdi yksi kasvi vielä lopettaa, kun toinen on jo täydessä vauhdissa. Aivan kuin kasvit olisivat yhteisestä sopimuksesta päättäneet laittaa parastaan. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina taisi jossain postauksessa tai kommentissaan todeta, että kaikista raportoidakseen pitäisi tehdä kolme postausta päivässä. Juuri siltä nyt tuntuu. Jälkijunassa ollaan kaiken aikaa, vaan ei haittaa. Kaikki kauneus tallentuu päähän ja se, minkä ehtii, kameralle. Laittakaa ystävät kalliit nyt kamera laulamaan, jotta talven pitkiksi illoiksi on kesäistä muisteltavaa.

Hydrangea anomala subslp. petiolaris - Köynnöshortensia

Jos olin huhtikuussa sekaisin keväästä, nyt olen totaalisesti pyörällä päästäni kauniista kukista.

Sukkatehdas ei näköjään lomaile

Käteni eivät osaa olla laisinkaan paikoillaan ilman lankaa ja puikkoja. Sisällä tosin tulee näin valoisaan ja lämpimään aikaan oltua vähän, mutta aina löytyy jokin tauko, jolloin puikot suihkii.

 

Ajatuksena on ollut kutoa pienet ja vajaat lankakerät pois. Keväämmällä tein pinon lasten sukkia ja niihinhän jämälangat oli oivallinen materiaali. Vaan kyllä vähästä lankamäärästä syntyy isompiakin sukkia, kun asettaa värit ja raidat paikoilleen.

Olisi pitänyt ajoissa kirjata tiedot näistä sukista, sillä nyt en millään muista tämän farkusinisen sukkaparin kuvion lähdettä. Hämärästi muistan ottaneeni mallin jostain pipo-ohjeesta ja muokanneeni sen sukkaan sopivaksi.

Sama juttu näiden palmikkosukkien kanssa. Tämäkin malli taisi olla jostain pipo-ohjeesta. Sukkia varten ohjetta piti muokata, jotta sen sai istumaan neljän puikon silmukkamäärään. Lankana 7veikan luonnonvalkoinen.

Nilkkasukkien jälkeen halusin kutoa vähän pidempää sukkaa syksyä varten. Punaiset ja mustat on tehty Suvikummun Marjan nappivarsisukkien ohjeella, jonka löydät täältä. Mustiin en ommellut nappeja, kun en mieleisiäni löytänyt - vielä. 

Lankana näissä kaikissa sukissa on 7veikka. Punainen on todellakin joulunpunaista, eikä tuollaista neonpunaista, jollaiselta auringonvalossa otettu kuva saa värin näyttämään. 

Raitasukissa varsi on kudottu 4 o, 1 n. Aloituksessa on 64 silmukkaa. Kavennukset olen tehnyt varressa siten, että nilkan kohdalla on 12 s/puikko. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan.

Polvisukkien jälkeen pitää ottaa vähän rennommin, joka hoituu kutomalla varrettomia sukkia. Nämä valmistuvat nopeasti ja pienemmästä lankamäärästä. Resorin voi kutoa haluamansa levyiseksi ja heti sen jälkeen onkin kantalapun vuoro.

Kesä tai talvi, lukematta ei voi olla. Muutaman kerran olen koittanut loikoa kirjan kanssa pihakeinussa, mutta siihen paistaa aurinko liian kuumasti. Vuosikausia tapani on ollut joka ilta ennen nukahtamista lukea kirjaa. Oikein jännittävän ja mielenkiintoisen kirjan kanssa voi käydä niin, että lamppu sammuu vasta aamutunneilla. 

Voitin Leena Lumin toukoarvonnassa Ninni Schulmanin "Vastaa jos kuulet" -dekkarin, jonka tietenkin ahmin muutamassa illassa kannesta kanteen. Kiitos Leena, että järjestät meille kirja-arvontoja.

Luulisi, että kesällä on enemmän aikaa lukemiseen, mutta harrastuksissa puutarha menee lukemisenkin ohi. Taidanpa lähteä tästä tietokoneen äärestä iltakierrokselle kukkieni pariin.