Syksypä syksy!

Kurkien muutto

 

Syksy on täällä. Ei auta vastaanpyristely. Monia syksyyn liittyviä pihatöitä olen jo tehnyt. Yhtä paljon on tekemättä. Ainuttakaan sipulia en ole vielä multaan piilottanut. Jokunen pussukka odottaa terassilla ja muutaman pitäisi olla pian tulossa postissa. Erityisesti odotan valkosipuleita, kun lähes kaikki viime syksynä kylvetyt mätänivät jääkannen alle. Tilasin hyväksi havaittua Aleksandraa. Yllättäen kasvimaan reunalta löytyi muutama valkosipuli, joiden eksymisreittiä sinne en pysty kartoittamaan. Milloin ja miten valkosipulit ovat uusille asuinsijoilleen menneet? Siinäpä arvoitus.

Nurmikkoa ei ole tarvinnut kuivuuskauden jälkeenkään kovin usein leikata. Nyt pörräsin leikkurin kanssa kaikki nurmialueet läpi. Lähinnä silppusin kasvimaapäädyssä kasvavasta vaahterasta pudonneet lehdet. Uusia on maassa jo yhtä paljon, mutta helpompi hoitaa lehtien silppuaminen pienemmissä erissä.

Perennanvarsia en ole muutamia yksittäisiä lukuunottamatta vielä leikannut. Liljanvarret ovat menneet ruskeiksi, joten niitä on tullut napsittua sieltä täältä. Varjoliljoista olen tyhjentänyt siemenkodat ripotellen siemeniä paikkoihin, joihin toivon varjoliljan aikanaan kasvavan. Puutarhan yleisnäkymä on edelleen vehreä, ruskaväreillä maustettuna.

Ylävasemmalta: kyläkurjenpolvi, tähtiputki 'Star of Fire', konnanyrtti, alavasemmalta: syysasteri, oranssikeltano, sormustinkukka.

Kukkiminen alkaa olla ohitse. Jokunen yksittäinen kukka sinnittelee ennen lakastumista. Kurjenpolvien kukinta on koko kesän ollut mitätöntä. Talvi vei minulta monta kurjenpolvea. Tähtiputket kukkivat kesällä hyvin. Star of Fire on näköjään herännyt kesäisiltä päiväuniltaan. Syysastereista kukkii ainoastaan lilasävyinen. Valkoisista suurin osa kuoli talvella, vaaleanpunainen Patricia Ballard tuskin ehtii avata nuppujaan.

Konnanyrtin siirsin elokuun lopussa, joten siltä en suuria odotakaan. Oranssikeltano kukkii toista kierrostaan. Sormustinkukka yllätti elokuussa ensimmäisillä nupuillaan. Viime vuonna ei tainnut kukkia ainutkaan. Ensi kesänä saattaa olla sormustinkukkien esiinmarssi, sillä taimia on runsaasti joka puolella.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Valkoinen lehtosinilatva on kukkinut käytännössä koko kesän ja kukkii edelleen. Tässä kukka, joka tekee siementaimia ahkerasti. Eivät haittaa. Ne on helppo tarvittaessa kitkeä pois.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kiittää siirrosta toiseen paikkaan ahkeralla kukinnalla. Tosin kukkien pitkät varret eivät pysy kovin hyvin pystyssä, vaan osa niistä luikertelee pitkin poikin.

Vasemmalla nimetön syysleimu, yläoikealla valkoinen David, alaoikealla Peppermint Twist

Syysleimujen kukinta kärsi suuresti kuivuudesta. Erityisesti tummat Raving Beauty ja Dusterlohe ottivat selvästi nokkiinsa. Osa syysleimuista myös menehtyi viime talveen. Parhaiten ovat kukkineet valkoiset Davidit. Vuosi sitten istutettu Peppermint Twist vie kukkimisessa hyvän sijan kakkosena. 

Syysleimujen varret ovat kasvaneet tänä kesänä tosi korkeiksi. Kuten monen muunkin kasvin. Luulisi kuivuuden kutistavan kokoa ja rajoittavan kasvuintoa. Ehkä kasvit ovat koittaneet kurkotella pilviin sateen toivossa.

Phlox paniculata Creme de Menthe

 
Mustialan tuliainen parin vuoden takaa, kirjavalehtinen Creme de Menthe ilahdutti runsaalla kasvulla ja kukinnalla.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat kukkineet jo pitkään. Niitä kasvaa parissa paikassa isompi ryhmä ja parissa muussa yksinäisiä selviytyjiä. Osan olen kasvattanut siemenestä, osan ostanut taimina. Näiden selviytyminen talvista on joka kevät yhtä suuri ilo, sillä pitkään pidin niiden kasvattamista vaikeana.

Scabiosa atropurpurea 'Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Koreatörmäkukkaa esikasvatin siemenestä ja taimet siirsin alapihan Ovaalipenkkiin. Ovat kukkineet ahkerasti. Törmäkukasta löytyy erilaisia ja eri värisiä. Heräsi ajatus hankkia lisää siemeniä ensi kevään kasvatukseen, esimerkiksi viininpunakukkaisia ja valkoisia.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Maksaruohojen syksy ei ole paras mahdollinen. 'Herbstfreudea' kasvaa useammassakin paikassa. Kiemurapenkin komeamaksaruohoista kävi peura napsimassa latvat, joten se ei tietenkään kuki. Muidenkin komeamaksaruohojen kukinta on tavallista vaisumpaa. Ehkä kuivuudella on ollut osansa, vaikka näiden ei pitäisi olla kovin herkkiä kosteusmielessä.

Vuosi sitten Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutettu Brilliant  on saanut seurakseen etelänruusuruohon. Korkeavartinen knautia rentoilee syysmaksaruohon väleissä kuin tukea etsien. Siirsin etelänruusuruohon kesällä 2020 toiseen paikkaan Pikkupuutarhaan. Sinne ei vuosi sitten eikä tänäkään kesänä ilmestynyt ainuttakaan yksilöä. Sen sijaan lähtöpaikkaan eli Kivipenkkiin etelänruusuruoho nousi. Multaan taisi jäädä siemeniä tai juurakkoa. Jos kerran kasvi itse on päättänyt pysytellä alkuperäisellä kasvupaikallaan, minun ei liene tarpeen siitä kiistellä.

Ylävasemmalta; Rosa Ritausma, Rosa Sävel, alavasemmalta: Rosa Sointu, neilikkaruusu

Pensasruusut tuntuvat olevan takuuvarmoja kukkijoita. Ritausman leikkasin keväällä matalaksi, joten se alkoi kukkimaan varsin myöhään. Sävel, Sointu ja neilikkaruusu kokivat niinikään reilun leikkauksen. Sen jälkeen Sävel ja neilikkaruusu ovat kukkineet lähes tauotta. Uusia nuppuja alkoi tulla vauhdilla, kun kävin välillä napsimassa kuivuneet kukinnot pois. 

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

 

Aion jatkossakin leikata pensasruusuja rohkeasti, koska ainakaan kukintaan se ei ole negatiivisesti vaikuttanut, päinvastoin. Pensaat ovat minusta myös kauniimpia, kun varret ovat sopusuhtaisia ja kukkia muuallakin, kuin korkeissa latvuksissa. Tästä syystä aion leikata myös hurjan korkeaksi venähtänyttä teresanruusua. Tähän saakka olen karsinut vanhimpia oksia, ylipitkiä ja maahan painuvia versoja. 2015 istutettu pensas kaipaa radikaalimpaa leikkausta, jotta se haaroittuisi enemmän.

Kärhöt ylävasemmalta: Polish Spirit, Princess Kate, Mme Julia Correvon, alavasemmalta: Rouge Cardinal, lumikärhö, Ville de Lyon

Kärhökesästä tuli odotettua parempi. Pelkäsin vaikean talven koitelleen kärhöjä enemmänkin. Toinen Multi Blue ja samoin toinen Hagley Hybrid heittivät hyvästit. Tai mistä niistä tietää. Kärhöt osaavat yllättää. En koskenut "nukahtaneiden" asuinsijoihin, jotta voivat tehdä halutessaan uuden tulemisen. 

Madame Julia Correvon heräsi varsin myöhään, mutta onkin kukkinut sen jälkeen ahkerasti. Rouge Cardinal teki vielä pari myöhäistä kukkaa. Lumikärhö on tapansa mukaan kasvanut jättiläiseksi. Risuuntuneen ulkonäön vuoksi leikkasin sen keväällä aika matalaksi peläten pilanneeni köynnöksen tulevaisuuden. Hui hai, olisi voinut leikata rohkeamminkin.

Clematis Ville de Lyon

Joka kesä joku kasvi houkuttelee muita enemmän luokseen ihastelemaan. Tänä kesänä tässä roolissa ovat ehdottomasti olleet kärhöt Princess Kate ja Ville de Lyon. Molemmat ovat nuoresta iästään (kumpikin istutettu 2021) huolimatta kukkineet runsaasti.

Clematis Princess Diana - Tarhalyhtykärhö

Usein riittää jo se, että kärhö talvesta selviytyneenä nousee keväällä kasvuun. Kukat ovat suuri plussa. Tämä konkretisoitui kesällä 2021 istutetun Princess Dianan kohdalla. Taimi oli kovin hentoinen ruppana jo sen istuttaessani. Olin valmistautunut siihen, ettei kärhö välttämättä jaksaisi keväällä herätä. Niin vain hissukseen alkoi nousta ja kasvoikin lähes parimetriseksi. 

Jossain vaiheessa ilmestyi yksi nuppu, aika toispuoleinen, jollaisena kukka sitten avautuikin. En tiedä, onko joku ötökkä käynyt napsimassa nuppua sen varhaisvaiheessa. Vai mikä lie vaurion aiheuttanut? Princess Dianassa on samanlaista lumoa  kuin Princess Katessa. Toivon tämän kärhön jatkavan elämäänsä puutarhassani jatkossakin.

Clematis integrifolia aljonushka - Tarhakellokärhö

Aljonushkani taitaa olla sieltä sitkeimmästä päästä. Ennen Ruusupenkkiin päätymistä se asusti kahdessa muussa paikassa. En ollut istutuspaikkoihin tyytyväinen ja kaivoin sen kolmannen kerran ylös ja uuteen paikkaan. Ruusupenkissä se viihtyikin hyvin vuodesta 2015, kunnes vuosi sitten totesin yhteiselon Sävel-ruusun kanssa olevan liian tiivistä. Ryhdyin jälleen lapiohommiin siirtääkseni Aljonushkaa muutaman  metrin verran oikealle. Sinne olin kaivanut uuden istutuskuopan ja sinne kärhö siirtyi.

Keväällä tietenkin jännäsin, nouseeko kärhö uudessa paikassa. Olinko kenties vahingoittanut sen juuria liiaksi? Oliko se selvinnyt hankalasta talvesta? Hyvin kävi. Aljonushka alkoi kasvaa uudessa paikassa ja kukkikin varsin kivasti. Yllätys oli, kun jonkun ajan kuluttua kärhö alkoi nousta myös entisessä paikassa. En siis ollut saanut kaikkia juuria ylös. Nyt minulla on kaksi Aljonushkaa. Vaikka kaivoin hikipäässä mielestäni ison juurakon ylös ja uuteen paikkaan, on entisen paikan Aljonushka kaikin tavoin voimakaskasvuisempi ja komeampi verrattuna uuteen kaimaansa.

Muu elämä on haitannut puutarhan syystöitä sen verran ankarasti, että jonkinlainen huono omatunto kaivelee takaraivossa. Syksy etenee vauhdilla ja paljon pitäisi tehdä saadakseni puutarhan valmiiksi talviunille. Siivoan puutarhaa mieluummin syksyllä, jotta keväällä voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Tiedän, ettei yksittäisissä tehtävissä kauaa nokka tuhise, kunhan pääsen niiden pariin. Tykkään kuitenkin, että aikaa pitää olla vähintään tunti pari, jotta ehtii saada aloitetut tehtävät kerralla mieluisaan pisteeseen. Tylsimpiä ovat keskeneräiset hommat. Vielä tylsempää on puuhata pihahommissa koko ajan kelloon vilkuillen.

Osa kesäkukista on jo kompostissa. Osa vielä niin freeseinä, ettei niitä millään malta ottaa pois. Tänä vuonna ajattelin kokeilla murattien "hautaamista" lavakauluksiin talvehtimaan. Joinain talvina muratit ovat selvinneet noissa korkeissa porttiruukuissa. Viime talvena eivät niissäkään.

Korkeat ja painavat porttiruukut kaipaavat uutta pintaa. Ostin ne vuosia sitten puoleen hintaan. Ruukut on pinnoitettu jollain betonin näköisellä materiaalilla, joka oli jo alkuunsa alkanut lohkeilla. Yritin kilkutella harmaata pinnoitetta pois, vaan ei irronnut sitten millään. Maalasin ruukut tummanruskealla sokkelimaalilla, joka on vähitellen alkanut sekin lohkeilla. Parasta kuitenkin, että lohkeillessaan sokkelimaali poistaa myös sen harmaan betonipinnoitteen.

Aidan imukärhivilliviinit punastuvat.

Postauksen aloituskuvassa on pihan yli äänekkäästi lentävän kurkiauran loppuosa. Parina päivänä olen kuullut kurkien ääniä, mutta en ole niitä onnistunut näkemään. Perjantaiaamuna lehdessä oli uutinen, jonka mukaan tiistaina oli Karjaan Påminnessa kirjattu lähes 30 000 kurjen muutto. Tringan mukaan se on kaikkien aikojen suurin yksittäisellä paikalla Suomessa yhden päivän aikana havaittu kurkimuutto.  

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

 Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

Leppoisaa syysviikonloppua kaikille!

Sekalainen seurakunta

Trifolium pratense - Puna-apila

Pionien ja ruusujen loiston ihastelun lomassa on kiva nostaa esille myös puutarhan muita kukkijoita. Ensimmäisen kuvan puna-apilaa en ole puutarhaani istuttanut, vaan ihan omin voimin se yrittää moneen paikkaan itseään tunkea. Nätti kukka, joka kyllä valtaa pian koko paikan. Tulee siis kitketyksi.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Vuosia sitten sain vanhempieni pihalta harmaanvihreää kasvustoa, jota isä kutsui kartanonruohoksi. Kasvin tunnistaminen vei aikansa ja sulkaneilikaksi olen sen tulkinnut. Viihtyy hyvin kuivassa ja paahteisessa rinteessä.

Dianthus deltoides - Ketoneilikka

Ketoneilikka asustaa vaaleanpunaisen sulkaneilikan lähellä samassa rinteessä. Sekään ei pane pahakseen auringon porotusta ja kuivuutta. Jossain vaiheessa ketoneilikka oli vähän hätää kärsimässä, mutta parin viime vuoden aikana sen kasvusto on vankistunut ja kukinta lisääntynyt. Sähäkkä väri, joka näkyy pitkälle.

Dianthus gratianopolitanus 'Pink Jewel' - Vuorineilikka

Vaaleanpunainen vuorineilikka kuuluu niihin markettikukkiin, joista jaksan olla iloinen. Istutin tämän Pink Jewelin teresanruusun kupeeseen ja siihen se kotiutui. Kivasti kukkivat samaan aikaan, jolloin neilikka toistaa ylempänä kukkivan ruusun sävyjä.

Armeria maritima 'Splendens Perfecta' - Tarhalaukkaneilikka

Myös rinteessä kasvava pinkki tarhalaukkaneilikka on edullinen markettiostos. Viime kesän kuivuudessa se ei kukkinut laisinkaan ja ajattelin kasvin jättäneen minut. Vaikka nytkin alkaa olla rutikuivaa, nousi tämä neilikka mullasta ja ryhtyi kukkimaan.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Harjaneilikkaa olen sekä esikasvattanut että kylvänyt siemeninä. Sen jatkuvuuden suhteen ei voi mennä takuuseen, sillä se joko ilmestyy tai sitten ei. Eri värisinäkin olen sitä kylvänyt, mutta jostain syystä tämä voimakas pinkki nousee kaikkein varmimmin. Harjaneilikka ei viihdy märässä, joten se suositellaan istutettavaksi rinteeseen tai kohopenkkiin. Minun harjaneilikkani tykkäävät makaamisesta. Kuvan harjaneilikoista näkyy vain osa lopun varren kiemurrellessa tuoksumataran joukossa.

Gilia capitata - Pallerokiurunkukka

Pallerokiurunkukkaa olen kasvattanut ennenkin, mutta tänä kesänä se on erityisen vahvakasvuinen ja kaunis. Istutin sitä kahteen paikkaan testatakseni sen viihtyvyyttä. Rinteessä se aloitti kukinnan aikaisemmin, mutta pian Syyspenkissä asuvat kirivät kaverinsa kukinnassa kiinni. Pallerokiurukukan sanotaan houkuttelevan hyönteisiä.

Veronica austriaca subsp. teucrium - Loistotädyke

Loistotädykettä ostin pari vuotta sitten Honkkarin pikkuperennavalikoimasta. Välillä niiden joukosta tekee kivoja löytöjä, mutta useimmiten perennarullakon äärellä tulee suru silmään kuivuudesta kärsiviä kasveja katsellessaan. Loistotädykkeen sininen väri on kaunis.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin viime kesänä siemenestä. Itäminen onnistui hyvin ja niin onnistui kasvin juurtuminenkin. Kuivuudesta huolimatta etelänruusuruoho kukki ahkerasti heti ensimmäisenä kesänään.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Tänä vuonna etelänruusuruoho nousi runsaana ja vikkelänä. Vartta kasville on tullut pari lähes pari metriä ja nuput huitelevat korkeuksissa. Kukan koko on noin pari senttiä. Se on avautumisen ensivaiheessa enemmän viininpunainen, mutta täysin auetessaan väri vaalenee. Yllättävän hyvin etelänruusuruoho pysyy pystyssä.
 

Allium caeruleum - Sinilaukka

Sinilaukkaa istutin viime syksynä vähän lisää. Se aloittaa kukintansa ukkolaukan jo lopetettua. Sininen väri näkyy jo ja odottelen nuppujen täydellistä avautumista.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Pikkuinen lehtolaukkakin on aloittanut kukintansa. Lehtolaukkaa minulla on vaaleanpunaisena ja keltaisena. Tämä pikkuinen sipulikukka kannattaa istuttaa penkin reunaan, sillä matalana se jää helposti isompien kasvien alle.

Persicaria affinis 'Sarjeeling red' - Vuorikonnantatar

Vuorikonnantatarin istutin muutama vuosi sitten aluksi Päivänliljapenkkiin. Olisi kannattanut ennen istutusta tutkia kasvin ominaisuuksia, sillä melko matalana se jäi auttamattomasti päivänliljojen jalkoihin. Kasvin nimessä esiintyvä sana tatar aiheutti hiukan kylmiä väreitä selkäpiihin, sillä vuosien ajan olen taistellut päästäkseni eroon japanintatarista. Vuorikonnantatarin kanssa ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa. Tuskin tuleekaan. Ihan eri sorttisesta tatarista on kyse. Nykyisin vuorikonnantatar asustaa Vasenrinteessä ja näyttää viihtyvän hyvin.

Hesperis matronalis - Illakko

Illakon olen kasvattanut siemenestä. Sen pitäisi miellyttää erityisesti yöperhosia, yökkösiä ja kiitäjiä. Illakko kuuluu vanhojen maatiaisperennojen aatelistoon. Sen pitäisi kylväytyä itsestään ja menestyä oman onnensa nojalla. Illakon miellyttävän tuoksun vuoksi sitä suositellaan istutettavaksi ikkunan läheisyyteen, jotta kasvista voisi nauttia lämpiminä kesäöinä. Odotan kovasti hajuaistini palaamista, jotta voisin iloita myös nätin kasvin tuoksusta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Jaloängelmästä pidän ehkä eniten nuppuisena. Sen sievät pallomaiset nuput avautuvat nopeasti tähtimäisiksi kukinnoiksi. Jaloängelmä on asunut meillä jo neljä vuotta. Ostin sen Kotkan puutarhoissa vieraillessani vuonna 2015. Olisi pitänyt ostaa heti useampi kappale, jotta olisin nopeammin saanut runsaan pehkon. Hyvin näyttää viihtyvän, mutta toivoisin leviävän nopeammin. Ostin puutarhamessuilta uusia siemeniä, jotka odottavat kylvämisen innostusta.
 

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Köynnöskuusama

Alapihan aitaaminen loi uusia istutusmahdollisuuksia. Toissakesänä istutin aitaa vasten edullisesti löytämiäni villiviinejä ja köynnöskuusamia. Tulikuusama Dropmore Scarlet tykästyi aurinkoiseen ja tuuliseen paikkaan. Se kukkii nytkin runsaasti ja kasvattaa versoja kohti korkeuksia. 

Lähellä tulikuusamaa asustaa henrynköynnöskuusama (lonicera henryi). Se on ikivihreä köynnös, jonka talvehtiminen on meillä epävarmaa. Aitamme vieressä henrynköynnöskuusama on pysynyt hyvin hengissä nyt kahden talven yli, mutta eipä se kovin innokas ole kasvamaan. Se on nyt liian aurinkoisessa paikassa ja löydettyäni siitä lisätietoa, köynnöksen siirto on edessä.
 

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös

Piippuköynnöksen meinaan aina unohtaa. Se kasvaa talon tienpuoleisella seinustalla köynnösristikosta ponnistaen kohti korkeuksia. Piippuköynnöksessä ei ole tarttuvia kärhiä ja se tarvitsee tuen, johon kietoutua ylös päästäkseen. Alkuun piippuköynnös on hidas, mutta kotiuduttuaan kasvaa nopeasti reheväksi. Olen uudistanut köynnöksen leikkaamalla sen muutaman vuoden välein alas.

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Näyttäviä pioneja ja tuoksuvia ruusuja on helppo ihastella. Puutarhassa on paljon muutakin kaunista ja jännittävää, joihin kannattaa välillä suunnata huomionsa. Aika moni meilläkin odottaa vielä vuoroaan.