sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

10 kysymystä ja vastausta -haaste

Acer - Vaahtera

Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta tämän kivan haasteen, jossa vastataan 10 kysymykseen. Lämmin kiitos Riinalle! Haasteen voi maustaa aiheeseen sopivilla kuvilla. 

Työskentelen läppärillä siihen saakka, kunnes Ukkokulta saa uuteen pöytäkoneeseen ohjelmat ja päivitykset asennettua sekä vanhat tiedostoni siirrettyä. Läppärillä on vain tuoreita kuvia ja niinpä tämän postauksen kuvat koostuvat perjantaiaamun lumisesta yllätyksestä.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti
 
1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Olen syntynyt Satakunnassa, mutta muuttanut aivan pienenä pääkaupunkiseudulle. Muutimme Helsinki-Espoo -akselilla alkuun aika monta kertaa, kunnes alakoulusta lähtien kotini oli espoolaisen lähiön kerrostalossa. Töissä käyvien vanhempien lisäksi meitä oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Minä olen lapsista toiseksi vanhin. Meillä oli myös mustavalkoinen maatiaiskissa Muru, joka kasvoi nopeasti aika isokokoiseksi ja niinpä kutsuin sitä Murun sijasta Murtuksi.


2. Mitä harrastit lapsena?

Naapurustossa oli paljon saman ikäisiä lapsia. Heidän kanssaan leikimme ja pelasimme paljon ulkona niin kesät kuin talvetkin. Hypättiin hyppynarua, pelattiin piilosta ja kymmentä tikkua laudalla, hiihdettiin ja luisteltiin. Kesällä pyöräiltiin uimarannalle. Kotitaloni vieressä oli isohko metsäalue, jossa seikkailtiin ja rakennettiin milloin majoja, milloin koteja nukeillemme. Erityisesti mieleen on jäänyt kallion sivu, jossa kasvoi runsaasti saniaisia. Siellä vain mielikuvitus oli rajana leikkejä kehitellessämme.

Perheemme nuorimmainen syntyi, kun olin melkein 10-vuotias. Odotin hänestä kovasti tyttöä, mutta eipä poikakaan menoa haitannut. Osallistuin ilolla pikkuveljen hoitamiseen ja rauhallisuutensa vuoksi hän sai monessa leikissä taipua vauvanukeksi. Pikkuveli ei runsaista nukkerooleistaan pahastunut ja meille onkin syntynyt aikuisuuteen saakka kestänyt lämmin suhde.

Lapsena en harrastanut mitään ohjattua toimintaa. Lukemisesta innostuin heti ensi kirjaimista ja liikunnassa mieluisinta on aina ollut pyöräily. Lapsuuden keväiden suurin kohokohta oli saada tennarit jalkaan ja pyörä talvivarastosta.


3. Kaunein kukka?

Onko pakko nimetä yksi kukka, jos tykkää vaihtelevasti melkein kaikista? 

Jouluna valkoinen tai kerrottu pinkki amaryllis... 
kevättalven värikkäät leikkotulppaanit...
kohmeisesta maasta ensimmäisenä nouseva lumikello...
peuran syömättä jättämä jouluruusu 'Double Ellen'...
juhannusruusun tuoksuva kukkapilvi...
heinäkuun rankkasateelta varjolla suojeltu pioni...
elokuun tiikerilija 'Sweet surrender'...
loppukesän kuvauksellinen syysvuokko tai 
pakkasia uhmaava komeamaksaruoho

Kaikki nämä ja myös ne, jotka jäivät mainitsematta. Puhumattakaan niistä ihanuuksista, joita en ole vielä omaan pihaan saanut hankittua.

Talventähtiä - ihan selvästi, vai mitä!

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaa sinua eniten?

Tein muutamia netistä löytyviä testejä, jotka vahvistivat sen, mikä jo oli tiedossani. Olen maa. Ihminen, jolla jalat on etupäässä tukevasti tantereessa kiinni ja joka valitsee ensin käytännöllisyyden ja sitten vasta tekee tilaa muille kriteereille. Ahkera ja tiedonjanoinenkin olen. Toisinaan myös turhan äkkipikainen. Jonkun mielestä tylsän ykstotinen ja surkea juhlija. Ei haittaa muiden mielipiteet. Jokainen eläköön elämäänsä, miten itse itselleen parhaaksi näkee.

Clematis Viticella-ryhmä 'Polish Spirit'

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Tätä aihetta olen viime aikoina pohtinut enemmänkin törmättyäni asiaa käsittelevään artikkeliin. Jokaisella ihmisellä on positiiviset ja negatiiviset hetkensä riippuen, miten elämä kulloinkin kohtelee. Väitän olevani enimmäkseen optimistinen. Joskus oikein pessimistisen ihmisen seurassa huomaan muuttuvani suorastaan yltiömäisen optimistiseksi. Silloin minun pitää vähän ojentaa itseäni ymmärtääkseni, että itse kullakin voi olla syynsä nähdä kaikki mustien silmälasien kautta. Uskon, että ihminen voi oppia suhtautumaan asioihin optimistisemmin. Työtä se vaatii, mutta ei ole mahdotonta.


6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Taidan olla aamuvirkku. Sängystä nouseminen on minulle yleensä helppoa. Käytännössä olen samantien hereillä ja harvoin kykenen nukahtamaan uudelleen, jos kelloaika on hitusenkin inhimillinen. Tykkään kyllä aamurauhasta eli en välitä oitis herättyäni puhua puhelimessa tai syventyä elämää suurempiin pohdintoihin. Ehkä minussa on myös annos iltavirkkua, sillä miltei joka ilta kukun vähintään yhteentoista. Hyvän kirjan tai leffan parissa pidempäänkin.

Helleborus - Jouluruusu

7. Unelmamatkasi?

Jaa-a. Enpä muista unelmoineeni mistään tietystä kohteesta tai tavasta matkailla. Kautta aikain mielessäni on ollut paikkoja, joissa olisi kiva käydä. Monet niistä on nähty ja tilalle on noussut toinen mokoma uusia kohteita. Olen saanut mahdollisuuden tehdä monta kivaa matkaa. Kaukomaat on käymättä, mutta Euroopassa olemme reissanneet melko kattavasti. Mitään must-matkaa ei ole näkyvissä, kuten ei ole koskaan aiemminkaan ollut. Elämää eteenpäin eläessä syntyy ideoita ja suunnitelmia. Osa niistä toteutuu, osa vaipuu syystä tai toisesta unholaan.  


8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Viikoittaiselta kauppareissulta tarttuu usein mukaan kimppu kukkia. Paitsi kesäisin, jolloin oman puutarhan leikkokukkia saattaa olla lähinnä pergolan pöydällä. Sisällä tulee vietettyä sen verran vähän aikaa, että harvemmin kesäaikaan kukkia maljakoihin ostan tai kerään.

Pari päivää sitten tein ostosmatkan nettiin ja tuhlasinkin oikein kunnolla. Tilasin suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Puiset lehtikompostimme vetelevät viimeisiään ja niitä korvaamaan tilasin Biolanin lehtikompostorin ja samaan kuormaan säkeissä Mustaa Multaa, kesäkukka- ja havu&rhodomultaa. 

Vuosi vuodelta minusta tulee yhä huonompi shoppailija, mikä on ympäristön kannalta varsin hyvä muutos. En kiertele kaupoissa katselemassa ja vaikka jotain nättiä näkisinkin, esitän itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?". Aika usein tavara jää kauppaan. Puutarhaliikkeet ovat heikko kohtani. Niihin pyrin menemään ostoslistan kanssa, mutta se on osoittautunut varsin toimimattomaksi rajoittajaksi.


9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Vaikka olen asunut lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni Espoossa ja aikuisuuden Espoon naapurikunnassa, en koe Espoota kaupungiksi enkä lempikaupungiksi. Se on joukko asutuskeskuksia, joiden välillä on paikoin hyvin huonot yhteydet. Minun kaupunkini on Helsinki. Stadiin tai Hesaan kulkuni on aina käynyt, kun kaupunkia johonkin olen tarvinnut. Helsinki on vuosien aikana muuttunut valtavasti, enimmäkseen hyvään suuntaan. Nykyisin viihdyn hyvin kotinurkissa ja liikuntaakin harjoitan kylänraitilla tai lähimetsissä. Kulttuuria ja muuta sivistävää lähden nauttimaan Helsinkiin.


10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Ukkokulta, lapset ja koti. Siinähän ne kolme tärkeintä ja kauneinta.

Clematis alpina - Alppikärhö

Laitan tämän haasteen kahdelle kivalle blogille:


Kevään edistymistä odotellessa tällaiset haasteet ovat oiva keino ylläpitää sormituntumaa näppäimistöön ja sopivia kuvia selaamalla laittaa ajatukset lentämään. Haasteeseen ei sisälly mitään ehtoja tai sääntöjä. Voit toteuttaa sen itsellesi sopivana ajankohtana tai jättää kokonaan toteuttamatta. Haaste on myös vapaasti otettavissa, ole hyvä!

"KoronaNalle" kävelylenkin varrella

PS. Kävelylenkin varrella bongasin muutaman koronanallen. Moni oli asetettu kekseliäästi näkyviin. Harkitsin hetken pojan vanhan Nallekallen asettamista ikkunalle, mutta valitettavasti meidän ikkunoihin ei ole tuija-aidan vuoksi kunnollista näkymää tieltä. 


39 kommenttia:

  1. Hienoja vastauksia!
    Nykyään minäkin mietin että tarvitsenko oikeasti tuota tai tuota. Kaupat ja netti ovat pullollaan kaikkea kivaa, mutta oikeasti vain harvaa asiaa tarvitsee. Nykyään harkitsen tarkemmin...Toki joskus pitää saada, jotain kivaa ja kasveja ei edes kannata mainita. Niissä lähtee mopo käsistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hankittava ihan pakostikin tarvittavia asioita ja toki itseään on lupa ilahduttaa. Olen ollut ostoksissani aika ilmpulsiivinen, jolloin hetken harkinnasta olisi ollut enemmän hyötyä. Joskus on tullut napattua jokin kaunis vaate tai tavara yhtään miettimättä ja aika usein juuri sellaiset ostokset ovat osoittautuneet huonoiksi. Kasvien suhteen annan itselleni luvan mopon keulisimiseen. Niistä saa iloa vuosiksi eteenpäin.

      Poista
  2. Lapsuuden leikkejä kuvatessasi menivät ajatukset omaan lapsuuteen, niin samanlaisia leikkejä ja onnentunteita on itsekin saanut kokea! Ostamisen vauhti on hiipunut täysin, vaikka ennenkään ei ole tullut liikoja itseään hemmoteltua, niin nyt siihen riittää ruokakaupassa käynti, nopeasti kerran viikossa:) Takatalvesta huolimatta ihanat kuvat kurkistelevista kevään merkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tainnut meidän kummankaan lapsuudessa olla teknisiä härpäkkeitä, vaan pelejä ja leikkejä kaverien kanssa.
      Jo ennen tätä koronaepisodia olen vähentänyt kaupoissa käymistä. Nyt se on lähinnä pikainen kierros välttämättömyyksien perässä ruokakaupassa.
      Talvi tuli pariksi päiväksi ja nyt se on jo vauhdilla pois menossa. Tiistaina on luvassa yli +10 astetta, joka kuulostaa aika mukavalta.

      Poista
  3. Onpa tuossa yhdessä kuvassa kärhössä jo iso lehden alku. Puutarhaostoksilla minullakin mopo karkaa äkkiä, muista ostoksia on paljon helpompi hillitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polish Spiritissä on ollut useita isoja lehtiä jo pidemmän aikaa. Huomasin ne aikoessani leikata sen risuuntunutta olemusta. Ehkä vanhat lehdet ja versot ovat muodostaneet sille sopivan suojan. Myös monissa muissa kärhöissä on jo isot silmut, joten tänä keväänä on oltava tarkkana, ettei leikkaa kärhöjä liian aikaisin tai laisinkaan.

      Poista
  4. Tällaisia vastaussarjoja on kiinnostavaa lukea, varsinkin nyt tänä aikana, kun moni joutuu tarkistamaan omat näkemyksensä. Monissa kohdissa oma vastaukseni menisi varsin lähelle sinun kantaasi ja oletan sen johtuvan siitä, että kuulumme samaan ikäpolveen. Esiin tulee kuitenkin myös iätön 'puutarhuri-ihminen', jonka rakkaus on maa ja hiljaisuus. Ehkä on hyvä, että kuvavaliokoimasi on rajallinen - nämä kuvat ovat kauniita ja niin ajankohtaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä koronaepisodi vahvistaa niitä ajatuksia ja elämäntapoja, joita minulla on jo pidempään ollut mietinnässä. Huomaan, ettei minua ahdista eristäytyminen, vaan viihdyn hyvin kodin piirissä. Tottakai huolestuttaa monien läheisten selviytyminen ja omakin.
      Perjantain luminen maisema oli todella kaunis. Normaalikeväänä se olisi ehkä harmittanut, mutta nyt ei yhtään. Kevät etenee lumiyllätyksistä huolimatta.

      Poista
  5. Ne tennarit kastu kuitenkin aina joka kevät, kun ne sai vihdoin manguttua ekaa kertaa jalkaan ;D Ja montako kertaa metsäleikeissä hajos housut tai muut vaatteet, äiti ei ilahtunu..
    Ompa hienosti aseteltu nallukka lapsia varten.
    Nyt tajusin, miks tuo puutarhanhoito ei minulta oikein suju: en olekaan maa-ihminen! Olen kai sitten enempi vesi ;) Pitäis päästä kasvattamaan lumpeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan taas sait minut nauramaan; lumpeiden kasvattaminen voisi olla hyvä idea. Saisit monta aukeamaa puutarhalehtiin. Ehkä sinua haastateltaisiin myös uutisissa.
      Arvaa vaan, tykkäsikö meidän äiti, kun tennarit olivat alta aikayksikön märät ja usein myös kuraiset. Viisilapsisessa perheessä jokaisella oli tasan yhdet tennarit ja kun ne kastuivat, oli tyydyttävä odottamaan kuivumista sisällä tai vaikkapa vaihdettava saappaisiin.

      Poista
  6. Voi mahdoton, toivottavasti talventähdet ovat jo tulleet esiin!
    Todella ihanat vastaukset kirjoitit, lapsuusmuistoja oli niin hauska lukea, kuvailit elävästi ja oli lähes kuin itsekin olisi päässyt mukaan. Toisaalta ne toivat omatkin lapsuuden leikit ja muistot mieleen. Hyviä ajatuksia muutenkin, positiivisuus/negatiivisuus mietityttää - noinhan se taitaa olla, että molempia löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumesta valtaosa on jo sulanut ja talventähdetkin ovat taas näkyvissä. Etupihalla ei kohta mitään muuta olekaan, kun peura käy joka yö buffetvierailulla. Eilen viritin aitaverkkoja talon molempiin päätyihin, etteivät peurat pääsisi alapihalle. Siksi se/ne ovatkin napsineet tienpuolen piipot mullan tasalle. Argghhh...
      Positiivisenkin ihmisen on vaikea ylläpitää optimismia, jos kaikki asiat menevät pieleen. Lähipiirissäni on eräs todella negatiivinen ihminen, jonka kuunteleminen saa miettimään, miten asioista voisi löytää valoisammat puolet. Elämä on silkkaa opiskelua, mikä sinänsä on aika hieno asia.

      Poista
  7. Kivat vastaukset! Tuli mieleen oma lapsuus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Olisipa kiva kuulla sinun vastauksesi.

      Poista
  8. Näitä vastauksia on mielenkiintoista lukea. Minullekin tuli lapsuusajat mieleen. Maalla oli aina jotakin tekemistä eikä tullut aika pitkäksi.
    Tähän korona-aikaan on tullut huomattua, että ihan hyvin pärjää vaikka ei kaupoissa käykkään. Ruokaostoksia lukuunottamatta. Kaapit on täynnä vaatetta ja kaikkea ylimääräistä, jota pitäisi siivota pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena ylipäätään tuntui, ettei aika ollut pitkää.
      Nyt tosiaan huomaa, kuinka paljon kaapeissa on turhaa tavaraa. Vähemmälläkin pärjää. Ehkä se tieto jää mieleemme, kunhan tästä koronakriisistä selviydymme. Ja selviydymmehän me.

      Poista
  9. Tällaiset haasteet on kivoja, pääsee tutustumaan kanssabloggaajin paremmin.
    Nuorempana shoppailin huvikseni, varsinkin kirppareilla. Nykyään kauppoihin meno ei juuri innosta, paitsi tietenkin puutarha-alan kauppoihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset haasteet tosiaan antavat lisätietoa bloggaajasta ja auttavat myös ymmärtämään erilaisia ratkaisuja, joista postauksissa saa lukea.
      Shoppailu taitaa olla eräs nuoruuteen kuuluva asia, joka iän myötä laimenee. Tulee muita kiinnostavampia asioita ja myös tietous ylikulutuksen turhuudesta lisääntyy.

      Poista
  10. Jahas, kiitos haasteesta. Otankin kameran mukaan ja lähden kartoittamaan kevättä. Samalla saan ehkä muutaman kuvan haastevastaukseen.

    Vastauksistasi tuli niin elävästi omia lapsuusmuistoja mieleen, ihan samantyylisiä vastauksia on aikanaan luvassa täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset lapset taitavat vuodesta toiseen leikkiä samanlaisia leikkejä. Ainakin ennen näitä tekniikkahärpäkkeitä.
      Mukava lukea sinun vastauksesi, vaikka samantyylisiä olisivatkin.

      Poista
  11. Tämä oli kiva lukea ja jakaa yhteisiä kokemuksia. Oma lapsuus tuli mieleen metsässä olevine majoineen. Kerrostalon pihalla oli aina liuta muita lapsia ja tavallista oli pelata yhdessä mm. 10 tikkua laudalla oli yksi suosikki. Tennarit keväällä oli niin kevään merkki. Miten ihana oli ensimmäistä kertaa hypätä hyppynarua tennareissa.
    Kaupoissa ei juurikaan enää viitsi kulkea (tämä siis jo ennen korona), poikkeuksena puutarhamyymälät, missä vierähtäisi helposti aikaa. Tuo ”maa” kuulostaa tutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ensimmäiset hyppynaruhypyt tennareissa sujuivat kuin tanssi. Kerrostalolapsuudessa ei kavereista ollut puutetta. Kunhan meni pihalle, aina sinne tuli joku toinenkin ja pian oli pelit ja leikit pystyssä.
      Varsinkin näin keväällä ruokakaupastakin katse etsii puutarhaan liittyviä asioita. Toivottavasti pysymme terveinä, jotta saamme nauttia kasvukauden puutarhailoista.

      Poista
  12. Mukava ol lukkii siun vastauksia! Kysymyksetkin on kivoja. Lapsuusmuistot miullekkin kumpus mieleen ja niitä muistelen mielelläni. Monessa vastauksessasi ol samanlaista mitä ihekkin ajattelen. Multakuorma on meijänkin tilattava ja kivituhkookin tarvittas!
    Onneks on tuo luonto lähellä mihin lähtii kävelemään ja puuhoo on ulukona jo, vaikka ei vielä mittään piäse kuopsuttelemaan routasessa muassa.
    Toivotaan jotta terveenä pysytään ja nyt on keväisiä ilimoja luvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullan lisäksi tilasin kivituhkaa minäkin. Sille on paljon käyttöä käytävillä ja poluilla.
      Jospa luvattu lämpö tulisi pian teillekin ja sulattaisi routaisen maan. Täällä on tänään ollut huikean hieno kevätpäivä.

      Poista
  13. Kivoja vastauksia kivoihin kysymyksiin. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Tällaiset haasteet ovat mukavia tyystin kasveihin painottuvien postausten lomassa.

      Poista
  14. Olipa kiva lukea vastauksiasi. Kiitos, kun otit haasteen vastaan!
    Ja nuo kuvat olivat niin toivorikkaat, vaikka lunta olikin.
    Ja ihan mahtavat ostokset olet tehnyt nettikaupoilla. Niistä on iloa koko kesäksi ja luontokin taitaa vaan iloita. Meillä kaikilla taitaa olla hieman vaikeuksia noilla puutarhaostoksilla hillitä ostohimoja. Minäkään en muuten kyllä kovin kova ostelija ole. Mielummin pitäisi siivota kaappeja ja luopua turhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantain lumisade ei harmittanut ollenkaan. Valkeaa kauneudetta oli helppo ihastella tietäen, ettei se pitkäksi aikaa jää. Eikä jäänytkään, tänään lumi on jo mennyttä.
      Multaa aina tarvitaan ja noissa suursäkeissä se säilyy hyvin, vaikka joutuisi hetken seisomaankin. Tämän päivän lämpö sai puutarhaihmisen heräämään ihan kunnolla. Toivottavasti teilläkin aurinko paistoi ja kaappien siivoamisen sijasta suuntasit kulkusi pihalle.

      Poista
  15. Kivat vastaukset! Samankaltaisia lapsuusmuistoja on minullakin, vaikka olemme eri ikäpolvea ja olen itse asunut maaseudulla koko ikäni. Tosin naapurusten lasten sijaan leikkiseurana minulla oli vain sisarukseni tai harvakseltaan kyläilevät kaverit.
    Kauneimman kukan valinta on miltei mahdoton tehtävä kun ottaa huomioon sen, että kaunein kukka ei olekaan välttämättä se lempikukka puutarhassa. Esimerkiksi lumpeen kukkakin vetää kauneudessaan vertoja suuresti rakastamilleni loistokärhöille, mutta en silti haluaisi lumpeita puutarhassani kasvattaa. Ruusutkin ovat todella kauniita, mutta ei niitäkään toistaiseksi puutarhastani löydy. Vuodenaika vaikuttaa myös, niin kuin tuosta vastauksestasi käy hyvin ilmi.
    Hauska koronanalle! Täällä päin oli paketoitu nalle elmukelmuun suojaan sateelta ja laitettu kuusen oksalle istumaan, kun talon ikkunoista ei ollut näkyvyyttä kadulle. Meiltä olisi moneltakin ikkunalta hyvä näkyvyys kadulle, mutta tässä ei juuri lapsia pyöri nallejahdissa. Eläkeläisvoittoinen umpikatu ei houkuttele edes satunnaisia lenkkeilijöitä, mikä on toisaalta hyvä, niin on sopivasti omaa rauhaa.
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on ainakin ihan mahdoton sanoa, mikä on kaunein kukka. Mielipide vaihtelee ajan ja tilanteiden mukaan. Välillä tykkää yhdestä, välillä toisesta ja välillä miltei kaikista. Saattaisi olla helpompi nimetä inhokkikukka, mutta sekin voi olla haastava tehtävä.
      Nalle elmukelmussa kuulostaa hyvältä kikalta. Pojan Nallekalle on niin suuri, että sen elmuttamisessa menisi kokonainen rulla. Täytyypä kellarissa katsoa, josko löytyisi pienempi nalle ulos laitettavaksi. Hyvä vinkki, kiitos.
      Umpikadulla asumisen hyvä puoli on ilman muuta rauhallisuus, eikä turhaa läpikulkuakaan ole.
      Tänään on ollut aivan upea kevätpäivä. Toivon samanlaisia jatkossakin, myös sinulle!

      Poista
  16. Kiva lukia elävästi kirijootettuja vastauksiasi. Vaikiaa o valitakki vaan yhtä komiaa kukkaa, ku kukkia o nii maharoton määrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Heti kun yhden kauniin kukan nimeää, jostain putkahtaa kymmenen uutta ehdokasta.

      Poista
  17. Kiitos luin mielenkiinnolla vastaukset ja jotenkin ne vain vahvistivat sitä positiivista kuvaa jonka olen sinusta näinä vuosina muodostanut.
    Taidan lukaista vielä kerran. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Etenkin näinä koronakriisin päivinä on hyvä jakaa positiivisuutta kaikille, jotta kukaan ei kokisi itseään yksinäiseksi ja unohdetuksi.

      Poista
  18. oli kovin mukavaa lukea vastauksiasi, kiitos Between! noista "koronanalleista" oli eilisessä paikallisessa aviisissa kiva juttu. itse olen bonganut vasta yhden, hymyn sai huulille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Koronanallet" ilahduttavat niin aikuisia kuin lapsiakin. Olen nähnyt kaksi nallea, mutta enpä ole kovin paljon missään liikkunutkaan. Varsinkaan sellaisissa paikoissa, joissa olisi mahdollisuus nalleja nähdä.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Melko samiksia ollaan. Kiitos haastetta, otin vastaan ja postaus tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa. Käynpä lukemassa, kun vihdoin nämä tietokoneetkin taas toimivat.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!