10 kysymystä ja vastausta -haaste

Acer - Vaahtera

Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta tämän kivan haasteen, jossa vastataan 10 kysymykseen. Lämmin kiitos Riinalle! Haasteen voi maustaa aiheeseen sopivilla kuvilla. 

Työskentelen läppärillä siihen saakka, kunnes Ukkokulta saa uuteen pöytäkoneeseen ohjelmat ja päivitykset asennettua sekä vanhat tiedostoni siirrettyä. Läppärillä on vain tuoreita kuvia ja niinpä tämän postauksen kuvat koostuvat perjantaiaamun lumisesta yllätyksestä.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Olen syntynyt Satakunnassa, mutta muuttanut aivan pienenä pääkaupunkiseudulle. Muutimme Helsinki-Espoo -akselilla alkuun aika monta kertaa, kunnes alakoulusta lähtien kotini oli espoolaisen lähiön kerrostalossa. Töissä käyvien vanhempien lisäksi meitä oli kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Minä olen lapsista toiseksi vanhin. Meillä oli myös mustavalkoinen maatiaiskissa Muru, joka kasvoi nopeasti aika isokokoiseksi ja niinpä kutsuin sitä Murun sijasta Murtuksi.

2. Mitä harrastit lapsena?

Naapurustossa oli paljon saman ikäisiä lapsia. Heidän kanssaan leikimme ja pelasimme paljon ulkona niin kesät kuin talvetkin. Hypättiin hyppynarua, pelattiin piilosta ja kymmentä tikkua laudalla, hiihdettiin ja luisteltiin. Kesällä pyöräiltiin uimarannalle. Kotitaloni vieressä oli isohko metsäalue, jossa seikkailtiin ja rakennettiin milloin majoja, milloin koteja nukeillemme. Erityisesti mieleen on jäänyt kallion sivu, jossa kasvoi runsaasti saniaisia. Siellä vain mielikuvitus oli rajana leikkejä kehitellessämme.

Perheemme nuorimmainen syntyi, kun olin melkein 10-vuotias. Odotin hänestä kovasti tyttöä, mutta eipä poikakaan menoa haitannut. Osallistuin ilolla pikkuveljen hoitamiseen ja rauhallisuutensa vuoksi hän sai monessa leikissä taipua vauvanukeksi. Pikkuveli ei runsaista nukkerooleistaan pahastunut ja meille onkin syntynyt aikuisuuteen saakka kestänyt lämmin suhde.

Lapsena en harrastanut mitään ohjattua toimintaa. Lukemisesta innostuin heti ensi kirjaimista ja liikunnassa mieluisinta on aina ollut pyöräily. Lapsuuden keväiden suurin kohokohta oli saada tennarit jalkaan ja pyörä talvivarastosta.

3. Kaunein kukka?

Onko pakko nimetä yksi kukka, jos tykkää vaihtelevasti melkein kaikista? 

Jouluna valkoinen tai kerrottu pinkki amaryllis... 
kevättalven värikkäät leikkotulppaanit...
kohmeisesta maasta ensimmäisenä nouseva lumikello...
peuran syömättä jättämä jouluruusu 'Double Ellen'...
juhannusruusun tuoksuva kukkapilvi...
heinäkuun rankkasateelta varjolla suojeltu pioni...
elokuun tiikerilija 'Sweet surrender'...
loppukesän kuvauksellinen syysvuokko tai 
pakkasia uhmaava komeamaksaruoho

Kaikki nämä ja myös ne, jotka jäivät mainitsematta. Puhumattakaan niistä ihanuuksista, joita en ole vielä omaan pihaan saanut hankittua.

Talventähtiä - ihan selvästi, vai mitä!

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaa sinua eniten?

Tein muutamia netistä löytyviä testejä, jotka vahvistivat sen, mikä jo oli tiedossani. Olen maa. Ihminen, jolla jalat on etupäässä tukevasti tantereessa kiinni ja joka valitsee ensin käytännöllisyyden ja sitten vasta tekee tilaa muille kriteereille. Ahkera ja tiedonjanoinenkin olen. Toisinaan myös turhan äkkipikainen. Jonkun mielestä tylsän ykstotinen ja surkea juhlija. Ei haittaa muiden mielipiteet. Jokainen eläköön elämäänsä, miten itse itselleen parhaaksi näkee.

Clematis Viticella-ryhmä 'Polish Spirit'

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Tätä aihetta olen viime aikoina pohtinut enemmänkin törmättyäni asiaa käsittelevään artikkeliin. Jokaisella ihmisellä on positiiviset ja negatiiviset hetkensä riippuen, miten elämä kulloinkin kohtelee. Väitän olevani enimmäkseen optimistinen. Joskus oikein pessimistisen ihmisen seurassa huomaan muuttuvani suorastaan yltiömäisen optimistiseksi. Silloin minun pitää vähän ojentaa itseäni ymmärtääkseni, että itse kullakin voi olla syynsä nähdä kaikki mustien silmälasien kautta. Uskon, että ihminen voi oppia suhtautumaan asioihin optimistisemmin. Työtä se vaatii, mutta ei ole mahdotonta.

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Taidan olla aamuvirkku. Sängystä nouseminen on minulle yleensä helppoa. Käytännössä olen samantien hereillä ja harvoin kykenen nukahtamaan uudelleen, jos kelloaika on hitusenkin inhimillinen. Tykkään kyllä aamurauhasta eli en välitä oitis herättyäni puhua puhelimessa tai syventyä elämää suurempiin pohdintoihin. Ehkä minussa on myös annos iltavirkkua, sillä miltei joka ilta kukun vähintään yhteentoista. Hyvän kirjan tai leffan parissa pidempäänkin.

Helleborus - Jouluruusu

7. Unelmamatkasi?

Jaa-a. Enpä muista unelmoineeni mistään tietystä kohteesta tai tavasta matkailla. Kautta aikain mielessäni on ollut paikkoja, joissa olisi kiva käydä. Monet niistä on nähty ja tilalle on noussut toinen mokoma uusia kohteita. Olen saanut mahdollisuuden tehdä monta kivaa matkaa. Kaukomaat on käymättä, mutta Euroopassa olemme reissanneet melko kattavasti. Mitään must-matkaa ei ole näkyvissä, kuten ei ole koskaan aiemminkaan ollut. Elämää eteenpäin eläessä syntyy ideoita ja suunnitelmia. Osa niistä toteutuu, osa vaipuu syystä tai toisesta unholaan.  

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Viikoittaiselta kauppareissulta tarttuu usein mukaan kimppu kukkia. Paitsi kesäisin, jolloin oman puutarhan leikkokukkia saattaa olla lähinnä pergolan pöydällä. Sisällä tulee vietettyä sen verran vähän aikaa, että harvemmin kesäaikaan kukkia maljakoihin ostan tai kerään.

Pari päivää sitten tein ostosmatkan nettiin ja tuhlasinkin oikein kunnolla. Tilasin suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Puiset lehtikompostimme vetelevät viimeisiään ja niitä korvaamaan tilasin Biolanin lehtikompostorin ja samaan kuormaan säkeissä Mustaa Multaa, kesäkukka- ja havu&rhodomultaa. 

Vuosi vuodelta minusta tulee yhä huonompi shoppailija, mikä on ympäristön kannalta varsin hyvä muutos. En kiertele kaupoissa katselemassa ja vaikka jotain nättiä näkisinkin, esitän itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?". Aika usein tavara jää kauppaan. Puutarhaliikkeet ovat heikko kohtani. Niihin pyrin menemään ostoslistan kanssa, mutta se on osoittautunut varsin toimimattomaksi rajoittajaksi.

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Vaikka olen asunut lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni Espoossa ja aikuisuuden Espoon naapurikunnassa, en koe Espoota kaupungiksi enkä lempikaupungiksi. Se on joukko asutuskeskuksia, joiden välillä on paikoin hyvin huonot yhteydet. Minun kaupunkini on Helsinki. Stadiin tai Hesaan kulkuni on aina käynyt, kun kaupunkia johonkin olen tarvinnut. Helsinki on vuosien aikana muuttunut valtavasti, enimmäkseen hyvään suuntaan. Nykyisin viihdyn hyvin kotinurkissa ja liikuntaakin harjoitan kylänraitilla tai lähimetsissä. Kulttuuria ja muuta sivistävää lähden nauttimaan Helsinkiin.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Ukkokulta, lapset ja koti. Siinähän ne kolme tärkeintä ja kauneinta.

Clematis alpina - Alppikärhö

Laitan tämän haasteen kahdelle kivalle blogille:

Hirnakan torppa ja Nettimartan pihapiiri

Kevään edistymistä odotellessa tällaiset haasteet ovat oiva keino ylläpitää sormituntumaa näppäimistöön ja sopivia kuvia selaamalla laittaa ajatukset lentämään. Haasteeseen ei sisälly mitään ehtoja tai sääntöjä. Voit toteuttaa sen itsellesi sopivana ajankohtana tai jättää kokonaan toteuttamatta. Haaste on myös vapaasti otettavissa, ole hyvä!

"KoronaNalle" kävelylenkin varrella

PS. Kävelylenkin varrella bongasin muutaman koronanallen. Moni oli asetettu kekseliäästi näkyviin. Harkitsin hetken pojan vanhan Nallekallen asettamista ikkunalle, mutta valitettavasti meidän ikkunoihin ei ole tuija-aidan vuoksi kunnollista näkymää tieltä. 

Kevät on muutakin kuin piippoja

Mustarastas koivussa

Joka ikinen kevät marmatan kevään hidasta edistymistä. Silloinkin, kun se tulee "ajallaan" ja vielä vahvemmin tällaisina vuosina, jolloin kevät keikkuu kuin kaarnavene koskien kuohuissa. Seuraan intensiivisesti säätiedotuksia ja vaivun epätoivoon nähdessäni niissä yöpakkasia ja lumihiutaleiden kuvia. Ei siis toivoakaan pälvipaikkojen laajenemisesta ja piippojen kärjistä mullan pinnalla.

Joskus olen psyykannut itseäni näkemään ja aistimaan kevään monipuolisemmin, kuin vain niiden aurinkoisten ja lämpimien päivien odottamisena. Säälle ei mitään voi, eikä kevät tule yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka marmattaisi. Olisi kenties mielenterveydelle parempi ottaa ilo irti kaikesta mahdollisesta sen sijaan, että masentuneena repii hiuksiaan ja kääriytyy sohvannurkkaan suklaalevyä mussuttamaan. 

Järven jää muuttuu jälleen vedeksi.

Luonto ja ympäristö eivät ole kauneimmillaan maalis-huhtikuussa. Pientareiden lumi on likaisen ruskeaa ja joka ikinen talven aikana taskuista, käsistä tai autojen ikkunoista pudonnut roska tulee näkyviin. Koirankakkakeskustelut tukkivat somekanavat, eikä ihan aiheetta. Routaantunut maa estää sulavesien imeytymisen ja kulkeutumisen ojiin, joten kävellessä joutuu kaikkialla väistelemään kuralammikoita.

Luonto tarjoaa runsaasti kevään merkkejä, joita tarkkailemalla liikkuminen ulkona muuttuu mukavammaksi. Auringon sulattamissa rinteissä ruohonkorret heräävät yllättävän äkkiä ja sieltä täältä alkaa pilkistellä vihreitä versoja. Kirjastoreissuun tulee moninkertainen annos jännittävyyttä, kun samalla tiiraa, milloin löytyvät ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot.

Saappaat jalkaan ja keskelle lätäkköä

Lintujen seuraamisesta vasta paljon iloa saakin. Keväisten muuttajien bongaaminen ei vaadi tehokkaita kiikareita tai runsasta lajituntemusta. Kunhan vain katselee, miten linnut kuljettavat korsia nokassaan ja kuuntelee niiden innokkaita kevätlurituksia. Mustarastaan ensimmäiset huilumaiset sävelet käyvät suoraan sydämeen ja tuovat varmuuden siitä, että kevät sittenkin etenee. 

Talventähti on siellä jossain

Lapsena yksi tärkeimmistä kevään merkeistä oli se, että vihdoin sai luvan ottaa polkupyörän käyttöön. Kävelyreissullani näin pikkupoikia, jotka innoissaan keulivat pyörillään ja kilpaa yrittivät lätäkön läpi pyöräillessään saada veden roiskumaan mahdollisimman pitkälle. Siitä muistui mieleeni, kuinka jännää oli kevätaamuna kouluun pyöräillessä ajaa yön aikana jäätyneen lätäkön halki ja kuulla jään ritisten rikkoutuvan.

Juuso haistelee kevättä

Tunnetusti kissoilla alkaa hormonit hyrräämään keväällä. Leikatut kollitkin aktivoituvat, vaikka eivät mourua ja ruiki tyttökissojen nurkissa. Juuso, joka ei koko talvena ole kovin innostuneena ulkoillut, pyytää nyt ulos ja saattaa istua pitkän aikaa terassin kulmalla ihan vain haistelemassa ilmaa ja tarkkailemassa lintujen lentoa. Sitähän en tiedä, mitä sen mielessä liikkuu, mutta voisin kuvitella sen vain nauttivan kiireettä ja sen kummemmitta odotuksitta. Jospa ottaisin Juusosta mallia ja odottamisen sijaan ryhtyisin nauttimaan. Ihan vaikka elämästä.

Valokuvahaaste

Saraheinältä tuli tällainen haaste:

Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-almubeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

Sain Saraheinän haasteen juuri sopivasti, kun olin lainannut pari vanhaa valokuva-albumia vanhemmiltani tarkoituksella skannata niistä muutamia kuvia itselleni. Vanhemmillani ei ollut omaa kameraa lapsuusaikanani, joten niin minusta kuin sisaruksistanikin on aika vähän kuvia tallessa. Kuvia on tallentunut lähinnä suuremmissa suku- ja perhejuhlissa sekä merkkipäivinä, jolloin käytiin valokuvaamossa otattamassa kunnon potretti. Oheiset kuvat ovat kärsineet monissa muutoissa ja skannaaminen toi naarmut ja läiskät esille. Onneksi on kuitenkin edes nämä muutamat kuvat tallessa, jos joku perheestäni haluaa joskus palata menneisiin aikoihin.

Tämä kuva on otettu ristiäispäivänä Kauttualla, Eurassa, jossa olen syntynyt. Kuvan on luultavasti ottanut joko kummisetäni tai äitini sisaren mies. Olen viisilapsisen sisarussarjan toiseksi vanhin. Syntyessäni minulla oli 4,5-vuotias isoveli. Kummeikseni sain isäni veljen ja hänen vaimonsa.

Tässä toisessa kuvassa olen 2-vuotias ja se on otettu helsinkiläisessä valokuvaamossa. Mekko oli keltaista vakosamettia ja väitän muistavani sen sekä nuo kermanväriset kengät, joiden ruskeita kiinnitysnappeja muistan aivan takuuvarmasti sormeilleeni. Olen lukenut, että ihmisen ensimmäiset muistikuvat lapsuudesta ovat todistettavasti vasta 3-vuotiaana. Sitä aikaisemmat ovat yleensä toisten kertomuksia ja kuulokuvia, jotka alkavat vuosien mittaan tuntua omilta muistoilta. Minkäänlaista muistoa tuosta kuvaustilanteesta tai muustakaan 2-vuotiaan ajanjaksosta minulla ei ole, mutta sormenpäissäni saatan edelleen tunnistaa noiden pienten nappien sileyden ja jonnekin mielen sopukoihin on painunut myös tuon mekon väri.

Minun jälkeeni perheeseemme syntyi kolmen vuoden välein vielä tyttö, poika ja nuorimmaiseksi myös poika. Kohta minun syntymäni jälkeen vanhempani muuttivat synnyinseudultaan pääkaupunkiseudulle työn ja asunnon perässä. Laskeskelin, että olen ollut kirkkonummelainen elämässäni kaikkein pisimään, alkusyksystä tulee 28 vuotta. Toiseksi pisimpään olen ollut espoolainen ja muutamia lyhyitä jaksoja on tullut asuttua niin Helsingissä kuin Helsingin maalaiskunnassa, joka nykyisin tunnetaan Vantaana. Jos minulta kysytään, missä juureni ovat, on siihen vaikea vastata. Lapsuudessa perheellämme oli kiinteä side Euraan, jossa lähes kaikki sukulaiset asuivat ja jossa käytiin lomilla. Oma elämä on kuitenkin rakentunut pääkaupunkiseudulle ja monet merkittävät elämänvaiheet sijoittuvat Espooseen. Ehkä juureni ovat sitten Espoossa. 

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville:

Vikille Vikki kuvailee -blogiin

Pirkolle Elämää ja elämyksiä -blogiin

ja

Cherille Autuas olo -blogiin

Vastaukset Emilien haasteeseen

Emilie Hurahtanut –blogista haastoi mnut vastaamaan 11 kysymykseen. Tässä Emilien kysymykset ja vastaukseni niihin syksyisten kuvien lomittamina:

1. 

Mitä kirjaa luet juuri nyt? Tai pidätkö lukemisesta?

Luen parhaillaan Markku Ropposen kirjaa Pimento. Kyseessä on kotimainen dekkari. Pidän kovasti lukemisesta ja minulla on aina meneillään jokin kirja yöpöydälläni. Lukeminen on ollut tärkeä osa elämääni, olen kirjojen suurkuluttaja. Etupäässä haen lukemista kirjastosta, mutta jonkin verran niitä tulee myös ostettua. Kuulun vieläkin kahteen kirjakerhoon, mutta niiden valikoima on mennyt aika suppeaksi, eikä kirjat ole niissä enää erityisen edullisia. Luen kaikenlaista kirjallisuutta, viime aikoina enimmäkseen kotimaista proosaa ja skandinaavisia dekkareita.

2. 

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Mielestäni hyvä kirja herättää ajatuksia pitkäksi aikaa ja sellaisen lukukokemuksen jälkeen voi olla vaikea aloittaa jotain toista kirjaa. Nuorena Herman Hessen Arosusi tuntui mahtavalta lukukokemukselta, mutta sen jälkeen olen lukenut valtavan määrän kirjoja, joista moni on laittanut ajatukset hetkeksi uuteen järjestykseen. Vuonna 2001 ilmestynyt Maria Peuran esikoisromaani "On rakkautes ääretön" kosketti minua ankaralla aiheellaan ja mietitytti pitkään. Jokin aika sitten luettuani Katja Kallion "Säkenöivät hetket" ajattelin, että olipa hyvä kirja. Sellainen ajatus kirjan viimeisen sivun kääntämisen jälkeen syntyy kuitenkin aika harvoin, joten olkoon se jonkinlainen mittari kirjan vaikutuksesta.

3. 

Unelmiesi asuinpaikka?

Ehkä unelmissani asuisin jossain Välimeren saarella tai rannikolla, talossa, jossa on ovet auki patiolle, josta avautuu suora näkymä merelle ja rantaan. Kivetylle patiolle paistaa aurinko kuumasti ja saa lukuisat pelargoniat kukkimaan runsaina. Istun katetun pergolan varjossa kirja sylissäni kuunnellen lintujen sirkutusta ja odottaen siestan päättymistä voidakseni lähteä lähistöllä sijaitsevaan vuosisatoja vanhaan kylään nauttimaan lasillisen viileää valkoviiniä raikkaan salaatin kera ja katselemaan vanhojen kyläläisten kiireettömiä askareita.
 

4. 

Asutko sellaisessa nyt?

Enpä taida Välimerellä asustaa, mutta ehkä kuitenkin jonkinlaisessa unelmapaikassa, sillä eiköhän omakotitalo ole edelleen monen suomalaisen harras toive. Vanhempiani auttaessani mietin, pitäisikö sitä itsekin ryhtyä vähitellen katselemaan eläkepäiviksi kerrostaloasuntoa, jolloin ei olisi lumitöitä eikä haravointia. Pääsisi vähän vähemmällä. Mutta ei sitten olisi keväisiä tutustumishetkiä alati mullasta ilmestyviin yllätyksiin, ihania kesäpäiväkahveja oman pihapöydän ääressä, näitä tuttuja nurkkia ja raitteja. Kautta aikain ihmiset ovat eläneet ja kuolleet yhdessä ja samassa kodissa. Miksi se ei olisi mahdollista meillekin. Ken elää, se näkee, miksi pohtia asioita liikaa etukäteen?

5. 

Haluaisitko muuttaa kotisi sisustusta? Miten?

Aikoinani halusin ison keittiön, paljon säilytystilaa ja valkoiset kaapinovet. Tuon viimeisen lähinnä siksi, että tiesin Ukkokullan vähemmän innostuneeksi remonttimieheksi, joten kovin dramaattisia valintoja ei aikanaan kannattanut tehdä. Keittiömme on kestänyt hyvin aikaa ja laadukkaat kaapistot ovat edelleen hyvässä kunnossa. Toki elämisestä on jäänyt jälkiä, mutta mitään välttämätöntä remppatarvetta ei ole. Kylppäri kyllä jo kaipaisi päivittämistä, mutta se on sen verran kallis investointi, ettei siihen nyt ole mahdollisuutta. Seiniä on vuosien varrella maalattu ja tehty sinne tänne pieniä korjaus- ja kunnostushommia.

Tykkään kyllä sisustaa kotia, mutta en ole siinä erityisen taitava. Välillä vaihdan huonekalujen paikkaa, ripustan seinälle uuden taulun tai otan vanhoja pois, vaihdan verhoja, mattoja ja kynttilöitä. Ompelen tyynyihin uusia päällisiä ja asettelen koriste-esineitä uudenlaisiin ryhmiin. Ostan silloin tällöin myös kukkia pöydille. Usein sisustusintoni lomittuu vuodenaikoihin ja erilaisiin juhliin. Keväällä ja syksyllä tulee ikkunat pestyä, joten samalla sujuu verhojen vaihtaminen. Syksyllä iltojen pimetessä sisällä ollaan enemmän, silloin on kiva sytyttää kynttilöitä ja nojata syksyisempään sohvatyynyyn. Jouluna on ihan omanlaisensa sisustus.

6. 

Ottaisitko ison koiran esim tanskandogin, jos asuisit kerrostalossa?

Jos asuisin kerrostalossa, en ottaisi minkäänlaista koiraa. En yksinkertaisesti ole koiraihminen. En ole koskaan kovin läheisesti elänyt koirien kanssa, joten paljolti kysymys lienee tottumattomuudesta. Kissojen kanssa olen ollut tekemisissä lapsesta saakka. Meillä on nyt kissa ja arvatenkin meillä olisi myös kerrostalosssa kissa tai pari. Jos sen sijaan asuisin hyvin yksinäisessä ja syrjäisessä paikassa omakotitalossa, ottaisin ehkä koiran. Sellaisen koiran, joka viihtyisi hyvin ulkona ja olisi hyvä talonvahti.

7. 

Rakkain lelusi lapsena?

Lapsena olin varsinainen perustyttö ja tykkäsin kovasti nukeista. Toivoin hartaasti nukelleni vaunuja ja vihdoin eräänä jouluna sellaiset sainkin. Myös paperinuket olivat 60 -luvulla muotia ja niille tehtiin itse uusia vaatteita piirtämällä ja leikkaamalla. Minulla oli aika monta kaunista paperinukkea, kaunein niistä oli tummahiuksinen Kristiina. Tyhmyyksissäni annoin kaikki paperinuket pois teini-iän kynnyksellä. Sitä olen harmitellut monesti jälkikäteen. Eivät ne olisi paljoa tilaa vieneet.
 

8. 

Pidätkö vanhoista esineistä? Oletko hankkinut niitä itsellesi?

Pidän vanhoista esineistä, mutta itselläni ei kovinkaan paljon sellaisia ole. Anopin vanha Singer-ompelukone toimii olohuoneessa sivupöytänä. Minulla on myös joitakin omilta vanhemmiltani sekä anopilta saatuja Arabian astioita, kuten varmaan useimmissa suomalaisissa kodeissa. 
 

9. 

Mikä on ensimmäinen muisto minkä muistat lapsuudestasi?

Ensimmäinen muistoni liittyy vaaleankeltaiseen samettimekkoon ja ruskeisiin nappikenkiin, joihin minut puettiin 2-vuotisvalokuvaan. Muisto on hyvin hämärä, enemmänkin sametin tuntu sormenpäissä. 
 

10. 

Millaisia olivat lapsuuden kesäsi?

Lapsena tietenkin aurinko tuntui paistavan aina ja lämpimästi. Asuimme paikassa, jossa lähistöllä oli kaksikin järveä. Saatoimme käydä uimassa parikin kertaa päivässä ja keräsimme simpukoita rantahiekasta. Ystäväni Riitan kanssa marssimme peräkanaa metsäpolkua pitkin sananjalkojen heiluessa polviamme vasten ja lauloimme "Ulledulle dof, kinkelaade kof. Koffelaade, kinkelaade ulledulle dof". Se tuntui hienolta, kuin joltain tärkeältä ulkomaan kieleltä. 

11. 

Mitä muistat ensimmäisistä koulupäivistäsi?

En muista siitä yhtään mitään. Sen sijaan muistan erityisen hyvin sen, kuinka menin uuteen kouluun 3. luokalla joululoman jälkeen. Se oli hyvin pelottavaa, sillä olimme muuttaneet vasta uuteen kotiin, enkä ollut ehtinyt tutustua keneenkään ja kotini ympäristökin oli minulle täysin outo. Naapureissamme oli paljon samanikäisiä lapsia, joista myöhemmin sain hyviä ystäviä, mutta tuo ensimmäinen päivä uudessa vieraassa koulussa tuntemattomien keskellä on edelleen elävänä mielessäni. 

* * *


Tämä haaste pyöri puutarhablogeissa keväällä aika tiiviisti, joten en nyt laita sitä eteenpäin. Ohessa on kuitenkin haasteen säännöt, ja tätä saa vapaasti jakaa, jos vain haluat.  

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään. 
2. Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut 
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille 
4. Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa 
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat 
6. Ei takaisin haastamista