maanantai 26. lokakuuta 2020

Metsälenkillä

 

Taas alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin tarpeellisen liikunnan täytyy hankkia oman pihapiirin ulkopuolelta. Ei vain riitä haravoitavaa ja nyhjäämistä kaikelle vapaa-ajalle. Myös jonkinasteinen väsähdys puutarhatöihin on vallalla, mikä on ihan ymmärrettävää monen kuukauden aherruksen jälkeen.

Onneksi omalta kylältä löytyy sopivia kävelylenkkejä, ettei joka kerran tarvitse samaa reittiä talsia. Myös metsiin pääsee helposti, eikä tarvitse edes ajaa autolla suuntaan tai toiseen. Ihan tien toisella puolella olevien talojen takana alkaa iso metsäalue, jossa riittäisi tutkittavaa laajemminkin.


Tallustimme Ukkokullan kanssa peräkanaa hiljaisessa metsässä. Sitä tavallista intervalliulkoiluahan meidän kävelylenkkimme ovat, koska pysähdyn vähän väliä tähtäilemään kameralla näkymiä, kun taas Ukkokulta jatkaa matkaansa. Hänet kiinni saadakseni joudun laittamaan töppöstä toisen eteen rivakassa tahdissa.


Luonnossa liikkuminen on sekä mukavaa että mielenkiintoista. Kaiken aikaa päässä syntyy kysymysmerkkejä, kun en osaa riittävästi tulkita luonnon ilmiöitä. Enkä tunnista puoliakaan näkemistäni linnuista tai sienistä.

Niin luonnossa liikkuminen kuin puutarhaharrastuskin saavat minut kerta toisensa jälkeen ihmettelemään, miten rajaton voi olla ihmisen tiedonjano ja oppimisen tarve.


Havunneulasten kattamalla polulla on pehmeää askeltaa. Välillä on ihan pakko katsella polun yli ristiin rastiin kulkevia puiden juuria ja ihmetellä niiden muodostamia kuvioita. Toisinaan taas silmät seilaavat ympäröivässä kasvillisuudessa löytäen monenlaista katsottavaa.


Lähimetsä on alueen asukkaiden suosima marjastus- ja sienestyspaikka. Paljon siellä kulkee myös koirien ulkoiluttajia ja ihan vain ulkoilijoita, kuten  me. Silti vastaantulijoita tai ohitse kulkijoita on todella harvoin. Metsässä saa ihan rauhassa kulkea. Ei ole tungosta mihinkään suuntaan.


Vaikka syksy ei ole ollut erityisen sateinen, polku oli varsinkin alavilla paikoilla märkä ja lietteinen. Isompien polkujen rinnalle on syntynyt kiertopolkuja, jotta kulkua voi jatkaa jalat kuivina. 


Kuljimme tällä kertaa pidemmän reitin, jonka toinen pää sijoittuu vanhalle pururadalle. Lähellä asunut maanomistaja tapasi ylläpitää polkua ja kattaa sitä säännöllisesti hakkeella, jota ilmeisesti syntyi hänen hoitaessaan metsää. Sinänsä suurin osa metsäalueesta on saanut kasvaa luontaisesti ja vain reuna-alueilla on tehty hakkuita. Nyttemin pururadasta huolehtinut henkilö ei ole enää tekemässä vapaaehtoistyötään. Kosteimpien kohtien yli kulkeneet puusillat ja pitkospuut ovat vähitellen lahonneet, minkä vuoksi kulkija joutuu enemmän loikkimaan päästäkseen kuivin jaloin eteepäin. 


Vaikka olemme kulkeneet saman reitin lukuisia kertoja milloin mistäkin suunnasta aloittaen, on jokainen kerta ainutlaatuinen. En lainkaan kyllästy ihastelemaan samoja kiviä ja kantoja, sammaleen vihreyttä ja mäntyjen suoria runkoja. Viime vuosina talvetkin ovat olleet niin leutoja, että harvoin lunta on ollut liikaa poluilla kulkemisen esteenä. Sankka metsä estää lumen kinostumisen paksuiksi massoiksi ja toisaalta myös kulkijat tallovat nopeasti polulle sopivan kulku-uran.


Tämän metsälenkin jälkeen luin uutisen pohjoisessa ammutuksi tulleesta pyöräilijästä. Meidänkin metsissä harjoitetaan metsästystä ja laukauksia on viime aikoina sieltäkin kuulunut. Ehkä seuraavalle metsälenkille etsin kaapista kirkkaanpunaisen pipon, jotta minua ei mustassa ulkoiluasussani sekoiteta peuraan tai hirveen.


Tunninkin lenkki luonnossa tuottaa melkoisen annoksen mielihyvää. Pelkästään se, että on saanut itsensä liikkeelle, on kiitoksen paikka. Plussana on mukava lämmön ja raukeuden tunne, kun veri kiertää ja pää on tuulettamisesta keveä. 

Ulkoilun ja luonnossa liikkumisen terveysvaikutukset on tutkimuksin todistettu (UKK-instituutti - Ulkoilututkimus — luontoympäristö ja liikunnan hyvinvointihyödyt).


Metsään on tullut jo syys, 
lohduton yön hämäryys,
vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.

Hongiston suojaan on
jäänehet pienoiset;
metsäorvokit nuo
syksy unhoitti laasta pois.
Yksinäin alla päin saavun kukkien luo,
poimin ne armaallein.

Anteeksi saan,
tien onnelaan,

tunnen taas löytänein.

Metsäkukkia
Kansansävelmä, sanat Anu Tuulos

 

 

34 kommenttia:

  1. Kyllä kyllä kyllä! "Metsittyminen" on oiva harraste. Mistähän minä löytäisin tuommoisen Ukkokullan seurakseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkokulta on kyllä paras mahdollinen metsäseura. Valitettavasti en ole häntä valmis jakamaan...

      Poista
  2. Samoissa puuhissa olin puolison kanssa eilen. Kyllä metsissä kulkeminen virkistää kummasti. Puoliso löysi vielä hyvän suppilovahveroesiintymän ja illalla herkuteltiin sienivoileivillä.
    Ihanaa alkanutta viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä olikin juhlallinen päätös metsäretkelle, kun saitte illalliseksi suppisvoileipiä. Meillä on tosi mukava naapuri, joka on tuonut meillekin suppilovahveroita.
      Oikein raikkaita lokakuun viimeisiä päiviä sinulle!

      Poista
  3. On totta että tähän aikaan puutarhahommat on vähissä ja kyllähän se suurin innostus on hävinnyt. Hyvä niin, enää ei juuri huvita ja osaltaan minulla johtuu myös töistäni. Lapioa on saanut heiluttaa kesäkauden aikana.
    Syksy on minusta ihan parasta ulkoiluaikaa. Keli on niin raikas, eikä lenkillä tule kuuma. Vesisadekaan ei haittaa koiralenkeillä, pukeutumiskysymys on. Sitäpaitsi siinä kaikkein lämpiminpään aikaan ei juuri pitkiä lenkkejä tehty. Ei se koirallekaan ole järkevää. Metsässä on onneksi "viileämpää" kun asfaltilla talsiessa :)

    Silloin aikoinaan kun asuimme rivarissa kävimme usein luontopoluilla. Nyt kotipiha ja tarvittavat pihapiirin rakennukset ovat kyllä tehokkkaasti vieneet meidän vapaa-ajan. Ehkäpä siihen löysisi uudelleen aikaa. Juteltiin että olisi kiva lähteä kiertämään kansallispuistoja. Isäntä tuumasi minulle, että käy, jos jätät kameran kotiin :D Eli juu, samaan tapaan metsälenkit meilläkin menee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden meidän isäntien ulkoilua taitaa puolisoiden kameraräpsyt häiritä. Joskus olisi kiva, kun harrastuksen voisi jakaa, mutta ihan hyvä näinkin. Asumme ihan Nuuksion kansallispuiston kupeessa ja kylältä on jopa oma "sisäänkäynti" Nuuksioon. Siellä on kuitenkin tungokseen saakka ihmisiä - etenkin viikonloppuisin. Paremmin rauhaa ja kivoja polkuja löytää lähimetsistä. Mielelläni kyllä lähtisin tutustumaan muihin kansallispuistoihin, mutta kun meistä on tullut sellaisia "illaksi kotiin -ihmisiä". Nyt suunnittelen retkeä Porkkalanniemeen, mutta sinnekin on paras mennä arkena, sillä viikonloppuisin autolle ei löydy ruuhkan vuoksi pysäköintipaikkaa.
      Kesällä ei ehdi eikä kyllä tee mielikään lenkeille kylänraitille tai metsiin. Kuten sanoit, sää on raikkaampi ja miellyttävämpi syksyllä ja talvellakin. Ei ole liian kuuma ja sadesäät hoituvat asiallisella pukeutumisella.

      Poista
  4. Lenkkeily ja ulkoilu on ollut minulle kuten myös miehellen tärkeää jo hyvän yleiskunnon ja terveyden ylläpitämisenkin kannalta. Luonnossa liikkuminen on tosi kivaa ja tuo piristystä päivään oli vuodenaika mikä tahansa. Talvisin olemme tavanneet käydä myös kuntosalilla kolme kertaa viikossa, mutta nyt korona aikana sinne ei mielestäni ole ollut järin järkevää mennä.
    Teillä onkin miehesi kanssa kivan näköiset lenkkeilymaastot.
    Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveyden ja yleiskunnan ylläpito meilläkin on yksi ulkoliikunnan tavoitteista. Vaan kyllä liikkumaan haluaa ihan mielenkin vuoksi. Varsinkin talvella tuntuu, että on pakko päästä vähäksi aikaa raittiiseen ilmaan.
      Meillä on erinomaiset lenkkeilymaastot. Löytyy metsiä, hiekkateitä, järvenrantoja. Myös valaistuja hiihtolatuja ja pururatoja sekä hyvinvointipuistossa erilaisia kuntolaitteita.
      Kiitos Kruunuvuokko, samoin sinulle mukavaa viikkoa.

      Poista
  5. Ihan kuin olisin kulkenut kolmantena pyöränä ja kumarrellut ihailemaan sammaleen vihreää pehmeyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vähän ajattelinkin, että joku muukin kulkee kanssamme poluilla...

      Poista
  6. Todella kauniit kuvat ja ihana metsä!
    Kyllä luonto on loputon aarreaitta ja kauneuden lähde. Kuvaamalla huomaa ehkä vielä paremmin monia yksityiskohtia ja luonnon taidetta. Ei siitä saa kylläkseen ja mielikin virkistyy.
    Olimme reilu kuukausi sitten miehen kanssa sienessä ja metsästä kuului monia laukauksia. Metsästyskausi oli juuri alkanut. Olin pukeutunut sammaleenvihreään takkiin ja hattuun, enkä erottunut metsästä mihinkään. Miehellä oli kirkkaansininen takki, joten yritin pysytellä hänen vierellään, kun alkoi pelottamaan niin paljon. Tämä tapahtui jo ennen tuota surullista pyöräilijän kuolemaa. Tästä lähtien pukeudun heijastinliiviin tai johonkin muuhun kirkkaaseen vaatteeseen. Tuolla sieniretkellä alun rentoutus vaihtui nimittäin valtavaan stressiin. Ja sitä en halua toista kertaa kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä se sanoit, heijastinliivi! Miten olen sen unohtanut, vaikka yleensä pimeän ajan alettua puen liivin lähtiessämme iltalenkille. Se näkyy hyvin ja kauas, joten nyt ei tarvitse ryhtyä punaista pipoa kutomaan.
      Toivottavasti stressi on jo alkanut hiipua. Varmasti tuo pyöräilijän kuolema herätti pelkoa ja ahdistusta monen metsissä liikkujan mielissä.

      Poista
  7. Niin nättejä maisemia ja etenkin yksityiskohtia! Onnea on kaunis lähiluonto, johon on helppo päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, arvostan suuresti näitä helposti tavoitettavia metsiä ja liikuntapaikkoja. Meillä on järviäkin lähellä kolme kappaletta, joista tosin ainakin kaksi hyvin huonokuntoisia.

      Poista
  8. Tulin vielä kertomaan että haastoin sinut ;)https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2020/10/kuusi-kuvaa-kesasta-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten mainiota. Kiitos, otan haasteen ilolla vastaan.

      Poista
  9. Olipa taivaallisen ihanat metsäkuvat! Parasta antia kaamoksen kulkijan sielulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Itsekin lumouduin sammaleen vihreydestä ja koko metsän tunnelmasta.

      Poista
  10. Voiku oliski tuallaasia valamihia mettäpolokuja. Nii, tai en tiärä tohtiisko niitä talsia. Syksyysin ku täälä tuppaa olemahan kaikenkarvaasia eläviä liikkeellä, nii mettämiähiä ku elukootaki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä asutusta on niin tiheässä, että metsät ovat väkisinkin täynnä tallattuja polkuja. Mutta on lähitienoilla nähty susia ja ilveksiäkin.

      Poista
  11. Minä en myöskään kodin ulkopuolista liikuntaa kesäaikaan harrasta. Ei vaan aika millään riitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, aika ei riitä ja toisaalta omassa pihassa on riittävästi mielenkiintoista tekemistä, joka kattaa usein silkan kuntoilun.

      Poista
  12. Ihania kuvia ja metsäpolkuja. Minun ja meidän pitää ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähteä myös liikkumaan. Olemme nyt kotiutuneet taas kotia ja viikonloppuisin käymme vain mökillä. Täällä on myös ihania metsiä ja polkuja missä liikkua. Kiitos retkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olette kyllä ahkeroineet sen verran paljon, että eiköhän sekin kata osan liikunnasta. Sielu ja kroppa kaipaa kyllä välillä ihan rentouttavaa ulkona olemistakin.

      Poista
  13. Ihana juttu♥ Rakastan etenkin pikarijäkälää, keijujen pikareita! Meillä on hirveästi vielä puutarhahommia. Ja huomenna R. menee päiväkirurgiseen toimenpiteeseen, joka on joo kolmasti peruttu koronan takia. Kun herään myöhään, koska luen myöhään, alan isuuttaa ulos supressiä talviruukkuun yksin. R. laittaa valot kun on kuntoutunut.

    Meillä on tällä saarella sekä ikimetsää, että vuoristoa ja aina järvi näkyvissä. Metsä on pelsastus monesta.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikarijäkälä on ihanaa, runojen jäkälää.
      Toivottavasti R:n toimenpiteessä ei ole kyse mistään vakavasta ja kuntoutuminen sujuu hyvin. Nyt on hyvä hetki ripustaa kausivaloja puutarhaan, kun illat käyvät yhä pimeämmiksi.
      Saarenne kuulostaa luonnon puolesta upealta paikalta.

      Poista
  14. Kauniit lenkkeily maastot.Tuolla sielu lepää..ja mikä metsän raikkaus ,hengittää..
    ,Ei ihme jos pittää topsahella:)kuvamaan:)
    Upeita kuvia!💚
    Kiitos Between!🎵

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Sielu ja silmät todellakin lepäävät metsässä. Kuvaamisen ohessa maistelen näkemääni silmin.

      Poista
  15. Sinulla on ihan omat katsantokannat lenkin aikana. Hienoja asetelmia oletkin saanut kuvattua, sammalsiileistä alkaen.
    On kyllä mahdotonta lukea laulun sanoja laulamatta niitä mielessään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu, sammalsiilit - sellaisiksi minäkin niitä mielessäni ajattelin. Päällisin puolin metsä näyttää aika "yksinkertaiselta", mutta hetken katsomisen jälkeen kaikkialla on jos jonkinlaista ihasteltavaa.
      Ja kun laulua hetken mielessään rallattaa, siitä tulee korvamato pitkäksi aikaa.

      Poista
  16. Luonnossa liikkuminen on sekä mukavaa, että terveelllistä.

    VastaaPoista
  17. Tuo neljänneksi viimeisen kuvan ryömivä ja kiipeilevä sammaltyyppi on ihana! Sillä on ihan selvästi pää, käsi ja jonkinlainen loppuvartalo :-)

    VastaaPoista
  18. Hih, onhan se kivempi aina kahestaan lenkkeillä, vaikka toinen ei ootteliskaan kuvauksen aikoja. Kyllä siellä kaikkea kuvauksellista on löytynyt!
    Mukavia metsälenkkejä!

    VastaaPoista
  19. Kiitos ihanista metsäkuvista. sinulla on silmää nähdä pieniä yksityiskohtia. Kaunis on retkipolkunne. Kyllä tuolla stressit häviää.
    Hyvää syksyn jatkoa

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!