torstai 8. heinäkuuta 2021

Mieli matalalla - kärhöt korkealla

Clematis Rouge Cardinal
 

Jaksamisen raja taisi tulla vastaan. Yhä korkeammalle kiipeäviä ja nuppujaan kauniiseen kukintaan avaavia kärhöjä katsellessa alkoivat kyyneleet valua pitkin poskia. Kukat antavat parastaan siitäkin huolimatta, että kuivuus koittelee niitä kovemmin, kuin koskaan aiemmin puutarhassani. Rouge Cardinalin nuppupaljoutta ihaillessani ajattelin, että ehkä minunkin on vain yritettävä koota itseni. Mieleni on uponnut syvänteisiin ennenkin ja aina olen niistä ylös rämpinyt.

Clematis vit. Madame Julia Correvon

Blogini seuraajat tietävät, että vuosi on ollut minulle rankka. Iäkkäiden ja huonokuntoisten vanhempien hoiva on vienyt voimia jo vuosia. Saimme vanhuksille vihdoin paikan tehostetun hoivan yksikköön. Äiti ehti olla siellä vain kolme viikkoa, kun hän menehtyi sydänvaivoihinsa.

Vanhempien muuttojärjestelyt, kodin tyhjennys ja kaikki muuttoon liittyvät paperityöt vaativat useamman viikon panostuksen. Jatkuva aikataulutettu säntäily ja pitkät tehtävälistat tekivät päivistä puuduttavia. Oma arki jäi toiselle sijalle. Ensimmäisenä aamulla piti miettiä, mihin suuntaan tänään olinkaan menossa ja viimeisenä illalla vielä tarkastaa seuraavan päivän aikataulu. Siinä ohessa oli vielä pidettävä yhteyttä vanhempiin, hoidettava heidän hoivakodissa asumiseensa liittyviä asioita apteekkisopimuksista vaatteiden nimilapuilla varustamista myöten. Juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta vanhempien tilanteen vihdoin löytäessä rauhallisemman uomansa, äidin tila muuttui kriittiseksi ja hän kuoli.

Clematis Hagley Hybrid

Alkoi uusi ruljanssi järjestää äidin hautajaiset ja hänen kuolemaansa liittyvät muut selvitykset. Virallisten kuvioiden hoitamiseen meni tasan viisi kuukautta. Eikä tämä ollut edes erityisen monimutkainen tapaus. Perunkirjoitus, ositus- ja perinnönjakosopimus, ilmoitukset verottajalle, käynnit pankissa, sukuselvitysten ja virkatodistusten tilaaminen, valtakirjojen hankinta. Melkoista paperinpyöritystä, puheluja ja sähköposteja sinne tänne. 

Olen työssäni tottunut hoitamaan paperiasioita, selvittämään asioita, huolehtimaan ja järjestelemään. Silti monet lakiin perustuvat tehtävät vaativat ihan omat kiemuransa, jotka eivät välttämättä ihan heti avaudu taitavallekaan paperinpyörittäjälle. Oman vaikeutensa etenkin perunkirjoitukseen tuotti sukuselvitysten ja virkatodistusten toimitusajat. Perunkirjoitus on lain mukaan tehtävä kolmessa kuukaudessa. Jouduimme hakemaan lisäaikaa, koska niin seurakunnilta kuin Digivirastoltakin vie viikkoja toimittaa tarvittavat paperit.

Clematis Pink Fantasy


Aivan vielä ei voi laittaa pistettä kuolinpesän asioille. Pankki ilmoitti äidin tilin lopettamisen ja perinnönjaon kestävän 1-2 kk. Saatoin kuitenkin maanantaina pankista palatessani laittaa paperit niille varattuun kansioon. Paksu pino papereita onkin kerääntynyt. Perukirjoituksen kuitit ja sukuselvitykset esimerkiksi on säilytettävä neljä vuotta.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Tähän saakka en ole mielestäni ottanut koronasta kummoisia paineita. Miksi kapinoida asialle, jolle ei mitään voi. Olen koittanut huolehtia omalta osaltani etäisyyksistä ja pukenut  maskin uskollisesti naamalleni mm. kaupoissa käydessäni. Olen noudattanut rajoituksia varsin uskollisesti. Lähipiirissäni on vanhuksia ja muita riskiryhmäläisiä. En halua itse koronaa, enkä myöskään halua olla tartuttamassa sitä johonkin toiseen.

Koronatilanteen vihdoin helpottaessa, tuntuu, että se on aiheuttanut oman annoksensa väsymystä. Talvella ei ollut ongelma pysytellä omissa oloissa, mutta kesän ja valon saavuttua huomaan kaipaavani muita ihmisiä, pientä keveyttä elämään, naurua, kahvittelua ystävien kanssa, muiden kuulumisia. Kapeutunut kontaktiverkko tuntuu riittämättömältä. Kuin olisi elänyt jossain kuplassa kuukausitolkulla.

Clematis Multi Blue


Mielialaa masentaa myös puutarhassani vallitseva kuivuus. Kesäkuusta lähtien sadetta on saatu aivan liian vähän. Jatkuvat helteet kuivattavat maata entisestään. Olen kastellut lähinnä kasvimaata ja ruukkukukkia. Uutisissa mainittiin, että kuivuuden jatkuessa myös pohjavesi laskee eli senkään vuoksi en voi lorottaa vettä kaikille kasveille. Enkä millään pystyisi ympäri puutarhaa niin paljon kastelemaan, mitä kasvit todellisuudessa tarvitsevat.

Koska jo olemassa olevien kasvien selviytyminen surettaa, en edes ajattele minkään uuden istuttamista tahi vanhojen siirtämistä. Mietityttää myös, miten kauaskantoiset vaikutukset tällaisella kuivuudella on? Moni  kasvi selviää, mutta jaksavatko ne huonokuntoisina seuraavan talven yli? 

Näin surkeassa kunnossa puutarhani ei ole ollut vuosikausiin. Puutarhassa kiertäessäni teen suunnitelmia, mitä ja minne siirrän tai istutan. Tai miten jotain kohtaa kohennan. Näillä helteillä en vain jaksa aloittaa mitään isompaa uurastusta vaativaa työtä. Odotan koko ajan pelastavia sateita ja mielellään myös vähän viileämpää. Niin, pakko sanoa sekin ääneen. Viileämpi sää ja sade toisivat helpotusta lukuisiin huonosti nukuttuihin öihin ja puutarhan voinnista murehtimiseen. Voisin taas päästää aktiivisen minäni valloilleen. Palata edes osittain normaaliksi luokittelemaani elämäntapaan.

Clematis Multi Blue

Kun nyt kaikista murheistani aloin avautumaan, kerrottakoon vielä yksi voimakkaasti tympivä asia. Siitäkin olen jo useissa postauksissani ruikuttanut. Nimittäin Bloggerin aiheuttamat kommentointiongelmat. Ne eivät vaan helpotu. Välillä en voi vastata edes omaan postaukseeni tulleisiin kommentteihin. En myöskään kommentoida teidän blogejanne. Toisinaan onnistun yhteen blogiin, toisinaan toiseen. Useana päivänä olen saanut HUPS-virheilmoituksen ihan jokaisen blogiin yrittämästäni kommentista. 

On rasittavaa, kun kirjoittamansa kommentti on kopioitava ja tallennettava varmuuden vuoksi esimerkiksi Wordiin, jotta kaikkea ei tarvitse kirjoittaa uudelleen. Joskus  nimittäin ensimmäinen kerta epäonnistuu, toisella yrittämällä kommentin julkaisu onnistuu. Välillä auttaa, jos kirjaudun ulos blogista ja yritän hetken kuluttua uudelleen. Siten saatan onnistua parin kommentoinnin verran. Turhauttavaa. Olen kokeillut eri selaimia. Olen siivonnut tietokonetta, tehnyt virustarkastuksia ja kysynyt neuvoa parilta asiantuntijaltakin. Heidän vahva mielipiteensä on, että syy löytyy Bloggerista. Olen laittanut palautetta niin Bloggerille kuin Googlellekin. Ei minkäänlaista vaikutusta.

Omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaaminen ja toisten blogien kommentoiminen on olennainen osa blogielämää. Olen mielestäni ollut aika ahkera kommentoija ja yhtäkkiä en voikaan tehdä sitä lainkaan. Tai en ainakaan haluamassani määrin. Arvatkaa vaan, tekisikö mieli heivata koko blogger jorpakkoon.

Clematis Aljonushka piiloutuu Sävelen taakse.

Tavoitteeni on pitää blogini positiivisena ja välttää murheiden kaatamista muiden niskaan. Ihmiset eivät jaksa lukea toisten vastoinkäymisistä. Ilo ja valo ovat kaikkien elämässä kaivattuja. Nyt vain väsyttää ja harmittaa niin moni asia, että on pakko päästää höyryä ulos. Tästä se taas lutviintuu, kunhan olen riittävästi piehtaroinut maan matosten tasolla. 

Pahoittelen purkautumistani, seuraavalla kerralla olkoon sävy positiivisempi.
Toivotan kaikille mukavia heinäkuun päiviä!
Enkä pahaksi laittaisi kunnon sateitakaan.


32 kommenttia:

  1. Voimia Between <3 Vierestä seurasin puolison isän perunkirjoituksia ja asioiden hoitamista kuoleman jälkeen ja totean ettei se ole helppoja. Elämme hyvässä (digi) yhteiskunnassa ja silti asioiden hoito ja joidenkin papereiden saanti voi kestää viikkoja tai kuukausia mitä ne voi ymmärtää. Osansa surutyön erilaiseen käsittelyyn tuo korona, ei voi kokoontua ja järjestää edes säällisiä hautajaisia. Toisten ihmisten tapaaminen on minimissä, kyllä sekin vaikuttaa.
    On ihan hyvä kertoa matalapaineen vaiheesta täällä blogissakin, antaa vertaistukea muille ja ehkä itselläkin helpottaa kun sanoo asioita ääneen.

    Tällaiset sään ääri-ilmiöt taitavat vaan lisääntyä. Joko on kuivaa tai sitten vettä tulee kuten toukokuussa, tauotta. Talvella ollaan joko pitkään kunnon pakkasella tai sitten ei tule talvea. Joko lunta on metri tai sitten ei ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Minulla yliaktiivinen virustorjunnan evästeiden vahtaaminen teki myös kommentoimiseen hetkeksi ongelmia, blogger ei muistanut jostain syystä minua.

    Niin raskas vuosi (ja jopa vuosia?) on sinulla takana, että matalapaine taitaa nyt kuulua asiaan. Kovien rutistusten jälkeen energiat vain ovat pieninä, eivätkä enrgiat lataudu samalla tavalla kuin on tottunut. Vähän kerrallaa, pikku hiljaa on ihan tarpeeksi kova vauhti. Älä vaadi itseltäsi nyt suuria. Jokainen rikkaruohon nyppäisy tai ilo kasvista on nyt aarre, josta saa olla iloinen. Jos vaakataso kutsuu enemmän kuin puutarha, niin se on ymmärrettävää.

    Pelkkä kuumuus laittaa minut vähän väliä makuulle. Tämä on myös eka kesä ikinä (jos raskauksia ei lasketa) kun istumatyö on laittanut jalkani turpoamaan. Siksi lomalla käyn pitkin päivää sohvalla nostelemassa jalkoja ylös.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni ja voimia sinulle <3

    VastaaPoista
  4. On sulla kyllä kova vuasi takana, joten, ei ihime, että miäli mataa. Näillä säillä on puutarhanki suhteet löysättävä. Ei itte jaksa, eikä kaikki kasvikkaa. Onneksi löytyy kasvia, mikkä tästä kuumuuresta ja kuivuuresta hualimata kukoostaa. Niistä pitääs osata iloota.
    Korona aiheuttaa omat ongelmansa. Tääläpäi son onneksi pysyny aika hyvin aisoos. Ystäviä oon nähäny näin kesällä liki normaalisti.
    Onneksi ei asuta kerrostalooyksiös, vaan meillon tupa ja puutarha, mikä antaa muutaki ajateltavaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Between, olet pitänyt meidät lukijasi ajantasalla niin elämän tosiasioista kuin kuin niitä sivuavista tai elämään kuuluvista iloista, nimittäin puutarhasi vuotuisesta elonkaaresta. Toisen puutarha)positiivisuus ja tieto tarttuu väkisinkin lukijaan. Sääilmiöille emme voi mitään, yksi vuosi tällainen, toinen toisenlainen, kuten elämässäkin. Meillä kaikilla on näitä "murheen laaksossa kulkemisia" silloin tällöin. Tekee itsellekin vapauttavan tunteen, kun sen sanoo ääneen, kuten Sinä nyt avauduit meille. Kiitä siitä itseäsi. Viime yönä meillä satoi vettä, ehkä jo Sinunkin puutarhasi sai toivottua kosteutta tai kastetta.

    VastaaPoista
  6. Ei ole yhtään ihme, että tunnet väsymystä ja alakuloakin. Viime ajat ovat olleet sinulle varmasti uuvuttavia ja olet joutunut käytännön asioiden lisäksi käymään läpi paljon muutoksia, jotka ovat aiheuttaneet huolta. Omien vanhempien ikääntyminen ja kuolema ovat suuria asioita, vaikka iän puolesta olisivatkin luonnollisia. Omien vanhempien menettäminen, vaikka olisivat satavuotiaita, on yksi elämän mullistavimpia asioita, vaikka sitä yrittääkin järjellä selittääkin itselleen.
    Anna aikaa itsellesi, niissä puitteissa kuin voit. Kyllä puutarha ja muut asiat ehtii hoitamaan, kun niille riittää taas voimavaroja.
    Itsekin huomaan tietynlaista väsymystä koronan suhteen. Olen aina ollut kotona viihtyvää tyyppiä, enkä ole pahemmin kaivannut menoja ja ihmisiä. Nyt kuitenkin tuntuu, että en jaksaisi kykkiä kotona, vaan haluaisin ihmisten ilmoille. Sanoin miehellekin, että sitä kaipaa ihan hassuja asioita. Voisin istua tuntikausia jossain katukahvilassa ja katsella ohimeneviä ihmisiä. Toivotaan, että tämä takapakki olisi vain väärä hälytys ja tautitilanne alkaisi jo helpottamaan.
    Paljon tsemppihalauksia ja pieniä ilon hetkiä kiireisiin päiviisi! <3

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Voimia sinulle! Elämä kohtelee välillä raskaasti ja minusta siinä ei ole mitään pahaa, että silloin tällöin antaa sen näkyä ulospäinkin.
    Puutarhan kuivuudesta olen ollut itsekin huolissani ja ahdistunut. Kastelen uutta puutarhaani melko reippaasti, varsinkin pensaita, puita ja perennoja. Käytämme jokivettä siihen. Nurmikko sen sijaan tuntuu kuolevan käsiin, kun ei vain jaksa koko pihamaata kastella suunnilleen joka päivä, niin kuivaa on ollut. Itse en ole nauttinut koskaan kuumista päivistä ja nyt vielä vähemmän. Voi minne katosikaan lapsuuden 20 asteen "helteet" 😂

    VastaaPoista
  9. On täysin ymmärrettävää, että monella tapaa raskaan vuoden jälkeen tulee herkästi väsymystä ja turhautumista. Läheisten asioita hoitaessa, ei ole liiemmin aikaa lainkaan paneutua omaan jaksamiseen.
    Ehkä on niin, että ilman elämämme tummia raitoja ne vaaleatkaan eivät näyttäisi vaaleilta.

    VastaaPoista
  10. Voi ei, voimia ♥ Ei mikään ihme, että uupumus iskee moisen ruljanssin jälkeen. Hämärästi muistan isäni kuoleman jälkeisen melkoisen byrokratian, vaikka olin vain sivuroolissa sen selvittelyssä.
    Varmaan normaalielämässä saisit purettua osan olostasi ystävien kanssa, lisäksi suurten murheiden keskellä ei olekaan parempaa asiaa kuin nauruterapia hyvän ystävän seurassa. Toivottavasti pääset tapaamaan joitakin läheisimpiä ja tärkeimpiä ystäviä!
    Olet varmaan paras kommentoija, jonka tiedän. Kirjoitat kommentteja ahkerasti moneen blogiin ja ne ovat pitkiä ja pohdittuja. Ja sekin, että edes omaan blogiin ei pääse kommentoimaan! Tuo on äärimmäisen ikävä juttu ja varmasti turhauttaa saamaristi, kun ongelma vain jatkuu ja jatkuu; bloggaaminen on sinulle selvästi tärkeä harrastus. Toivottavasti vaiva pian häviää. Itse en muuten ole kopioinut kommenttitekstejäni mihinkään muuhun kuin koneen välimuistiin ctrl + c -näppäimillä, kyllä se siellä on tallessa, paitsi jos menee kopioimaan jotakin muuta sen jälkeen.
    Nyt huomaan, että olet tehnyt ihanan ruusupostauksen, se täytyy heti seuraavaksi mennä lukemaan!

    VastaaPoista
  11. Olet kokenut raskaan vuoden, ihan varmasti on ollut melkoista aikatauluttamista, henkistä painetta ja surua. Jossain vaiheessa kaikki stressi ja paine aina lyö mielen matalaksi tai vaikuttaa terveyteen jollain muulla tavalla. Se on enemmän normaalia kuin tavatonta, vaikka ei tämä tietenkään lohduta. Kunpa saisit jätettyä jo raskaat asiat taaksesi, surukin on surtava. Ymmärrän hyvin, että mieltäsi painaa myös rakkaan puutarhan matalapaine tässä kuivuudessa. Onhan puutarhatyö myös terapeuttista tekemistä, silloin kun pääsee mielekkäästi tekemään.
    Minullakin kuumuus vaikuttaa nukkumiseen.
    Koronan tuoma eristäytyneisyys ja vähäisemmät kontaktit ovat huono yhtälö tilanteessa, kun läsnäolo läheisten ja ystävien kanssa olisi tärkeää.
    On harmittavaa, että kommentoinnin ongelmat vaivaavat edelleen. Ihme, että eivät vaivaudu mitenkään vastaamaan bloggerin tai googlen puolelta? Et kuitenkaan ole ainoa, minullakin on ollut ajoittain niitä 'hups haihtui avaruuteen' -tilanteita.
    Sinun kommenttisi ovat aina niin odotettuja ja monella tapaa pohdittuja, että ymmärrän ärsytyksen, kun kaikki häviää tyhjyyteen ja työ menee hukkaan. Vuorovaikutus on kuitenkin tässä bloggaamisessa 'se juttu'.
    Tunnen suurta myötätuntoa ja ajattelen sinua lämmöllä; lepää ja tee sellaista mikä tuntuu juuri nyt sopivalta / hyvältä. Lähetän sinulle halauksen ja kannustavia ajatuksia, älä kuitenkaan vaadi itseltäsi nyt liikaa.

    VastaaPoista
  12. Voin samastua täysin kertomukseesi vanhempien asioiden hoitamisesta, hautajaisten järjestämisestä ja lopulta perunkirjoituksen kommervenkeistä. Sen lisäksi, että toipuu yllättävästä menetyksestä, pitää ottaa yht'äkkiä haltuun monta asiaa, joiden kanssa ei aiemmin ole joutunut tekemisiin. Äitini kuolemaa seuraavana vuonna meillä oli perheenjäsenen vakava loukkaantuminen ja (onneksi) siitä toipuminen, joten koronan aiheuttamat rajoitukset eivät ole omassa elämässä olleet mielessä päällimmäisenä. Yleisesti jäi mieleen se, että vaikka meillä periaatteessa on hyvä terveydenhuolto julkisella puolella, silti omaisilla on iso rooli siinä, miten asioita saadaan etenemään. Miten käykään niiden, joilla ei ole itse voimia ajaa asioitaan eikä ketään auttamassa?

    Koronaa suurempana huolenaiheena on vielä näiden äärevien sääilmiöiden taustavaikuttaja, ilmastonmuutos. Myös meillä pikku piha on kuivuuden kourissa, enkä voi ajatella kastelevani sitä vesijohtovedellä. Vain tärkeimpiä kasveja ja ruukkukasveja hieman kastelen. Siinä missä moni nauttii rantakeleistä vaikka huolen häivää, ammattiviljelijöille ja meille puutarhaharrastajille ilmaston äärevöitymisen ilmiöt näkyvät välittömästi. Entistä tärkeämpää on valita näitä vaihtelevia oloja kestävää kasvillisuutta myös omaan puutarhaan.

    VastaaPoista
  13. Ihan ekana: minulla oli tuo kommentointiongelma pitkään. Kirjoittelin pitkiä kommentteja, mutta en saanut niitä menemään läpi kuin joskus. Lopulta kysyin Bloggerilta apua ja sain tälläisen vastauksen:
    In your browser settings, are you blocking 3rd party cookies? If so, try temporarily disabling that to see if it makes a difference.
    In Safari disable "Prevent cross-site tracking" to see if that fixes the issue.
    Tämä auttoi minulla, eikä enää ole ollut kommentointiongelmia.

    Iäkkäiden vanhempien asioiden hoitaminen on erittäin stressaavaa, siihen liittyy myös jatkuva,kuluttava huoli heidän hyvinvoinnistaan. Kuolema vaatii valtavasti paperitöitä surutyön lisäksi, muistan kun joskus olin aivan uupunut kaikkien papereiden pyörittelyyn ja muihin lieveilmiöihin asian tiimoilta. Pitkästi sen jälkeen kun äitini oli kuollut ja asiat saatu vietyä loppuun perunkirjoituksinen ja pesänjakoineen, heräsin vielä keskellä yötä kamalaan tunteeseen, että olen unohtanut käydä äidin luona pitkään aikaan.
    Luonto on nyt kovilla, maa on syväkuivaa ja kasvimaallakin jo kovaa. Olen lisännyt katteita, se helpottaa jonkin verran. Perennoita en ole kastellut lainkaan, ne lurputtavat välillä, mutta nousevat taas kun aurinko menee mailleen. Niillä näuyttää olevan tehokas vedensäätelymekanismi. Toivottavasti vesi riittää kaikille. Muistan yhden kuuman kesän Briteissä, siellä oli kastelukielto puutarhoille ainakin isoimmissa kaupungeissa. Kauheaa olisi katsoa puutarhan kuivumista voimatta auttaa. Olen laitellut vesikuppeja sinne tänne eläimille vaikka tuossa on järvi vieressä. Uutiset maailmalta 50 asteen helteistä järkyttävät. Viime aikoina on sentään ollut viileät yöt ja aamuisin nurmikko ja muu kasvusto on ihan märkää kasteesta, se helpottaa kasvien elämää.
    Voimia sinulle ja iso halaus! Puutarha kyllä selviää!

    VastaaPoista
  14. Jo yksin tämä korona-aika ja pelottavan kovat, pitkäkestoiset helteet koettelevat ihmisen voimia. Siihen vielä päälle sairaiden vanhempien asioiden hoitaminen, suru ja paperityöt. Vähemmästäkin itkettää!

    On ihan ok välillä avata myös negatiivisia tuntojaan blogissakin. Se myös jotenkin tekee bloggaamisesta helpompaa, ehkä, kun on jakanut rehellisesti kuulumisia. Ei tunnu "teennäiseltä" kirjoitella taas jatkossa pelkkiä positiivisia juttuja. (Ei sillä, että blogistasi olisi ikinä tullut mitenkään teennäinen olo, en tarkoita sitä. Enkä tiedä, onko sinulla tätä ongelmaa, mutta itselläni on kyllä välillä, että jos omassa elämässä kaikki tuntuu olevan pielessä, niin ei siinä osaa mitään iloisia juttuja blogiin kirjoitella ilman että tulee tulee oudon teennäinen olo.)

    Veikkaan, että kaikki puutarha- ja luontoihmiset kaipaavat sadetta ja viileämpiä säitä. Ei kai kukaan voi iloita viikkokausia jatkuvista, liki 30 asteen lämpötiloista? Ilmastoahdistus kytee myös varmasti monen mielessä. Mutta jos puutarha "tuhtoutuu" sääolojen takia, niin eipä kai auta kuin suunnata katse eteläisemmille maille ja ottaa mallia, miten siellä pidetään puutarhaa - ehkä voimme alkaa kasvattaa kaktuksia pihalla ja ties mitä Välimeren ilmaston kasveja.

    Voimia!

    VastaaPoista
  15. Voimia! Vaikeudet ja ikävät tapahtumat tuntuvat joskus tulevan kaikki yhtäaikaa ja silloin ei voimat tahdo riittää. Toivon parempaa aikaa sinulle! Minulla on myös ollut noita kommentointiongelmia ja ne ovat suorastaan raivostuttavia. Ehkä Cherin neuvoilla saisin ne pois minäkin.

    VastaaPoista
  16. Ihana, ihana Between 💖.

    Jos et nyt murenisi väsymyksestä ja uupumuksesta, niin se tapahtuisi sitten ihan kohta. Ei ihminen määräänsä enempää kestä. Silloin, kun ei ole varaa musertua ja uupua, sitä sinnittelee varavoimalla yllättävän kauan. Mutta jossain vaiheessa ne varavoimatkin on kulutettu eikä ole enää mitään pakottavaa syytä jaksaa vielä hieman lisää. Silloin tulee se pysähdys viimeistään.

    Meillä kummallakin on ollut lievästi ilmaistuna koettelevat ajat takana. Minä olen keskittynyt lapseeni, sinä vanhempiisi. Omaan lapseen keskittyminen on koettelevaa, mutta luontaista. Ei helppoa, mutta varmasti helpompaa kuin omiin vanhempiin keskittyminen. Siihen minun voimavarani eivät parhaimpinakaan päivinä riittäisi. Iso hatun nosto sinulle siitä, mihin olet ryhtynyt ja mitä olet saanut aikaiseksi.

    Kun sitten vielä kirsikkana raskaan kakun päällä on oman äidin kuolema perunkirjoituksineen, taakkasi on ollut valtava. Nyt sinä tarvitset armollisuutta itsellesi ja aikaa palautua ja levätä. Ammattiapukaan ei varmasti haittaisi tilannetta.

    Miten suhtautuisit hyvään ystävääsi, jos hän olisi samassa tilanteessa? Armollisesti, hellästi, hoivaavasti ja suvaitsevaisesti, väitän minä. Tee se sama nyt itsellesi 🥰.

    Hyvä, että kerroit tilanteestasi täällä. Nyt sinulla on meidän kaikkien lupa kokea kaikkia niitä tunteita, joita sinun vain pitää käydä läpi. Me tuemme sinua.

    Puutarha jaksaa onneksi yllättävän paljon. Ja jos jokin ei jaksa, niin siinäpä upea tilaisuus taas päästä uudistamaan puutarhaa - sitten kun voimat ovat taas kasassa.

    Nyt helteen aikana ei puutarhakaan tykkää ylimääräisestä sorkkimisesta. Nyt on pitkän siestan aika.

    Voimia sinulle, ystäväni 💖. Hetki kerrallaan. Juuri nyt sinä olet kaikkein tärkein.

    VastaaPoista
  17. Raskas vuosi on takanasi ja vielä tämä korona myös asettaa erilaisia rajotteita ja myöskin huolta omasta ja toisten terveydestä. Lupa väsyä ja masentuakin on meille jokaiselle mahdollista ja tilanteen helpottuessa on annettava itselle aikaa hiljalleen palata siihen omaan itselle tuttuun mukavuusalueelle.
    Puutarha antaa henkistä voimaa ja kyvyn nauttia kaikesta siitä mikä on tuonut iloa silmälle ja mielelle.
    Kaunis clematis se toi sinulle kyyneleet, uskoisin kuitenkin, että siinä oli myös ilon ja täyttymisen kyynel. Kyky koota itsensä ja ponnistaa eteenpäin on varmasti sinun vahvinta puolta ja pian taas sateitten tullessa jaksat iloita kaikesta ja tuntea mielihyvää myös tästä vaikeasta ajanjaksosta joka pian viimeisiä papereita vailla voit luottavaisin mielin sulkea ja viimein tallettaa säilytettävien kansioiden joukkoon.
    Tuo clematis Multi Blue on todella kaunis ja sitä minäkin nyt yritän pitää täällä hengissä kaiken kuivuuden keskellä.
    Tänään täällä satoi ja ei ihan vähääkään, kyllä tämä tästä taas jatkuu: satoi tai paistoi! 👍 🤗

    VastaaPoista
  18. Minusta on ilman muuta sallittua avautua blogissa myös mieltä painavista asioista. Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa tunteita ja saada ajatukset kasaan. Sinulla on ollut todella rankkaa vanhempiesi tilanteen kanssa ja siihen päälle kun tulee koronastressiä ja perunkirjoitukseen liittyvää päänvaivaa sekä aivan järjetöntä paperien odottelua, niin ei ihme, jos se ei jossain näkyisi tai tuntuisi. Bloggerin kiukuttelu siinä vielä kirsikkana kakun päällä. Olisin suonut sen "herkun" jäävän kokonaan pois sinun kakustasi.
    Kärhöillä on juuret syvällä. Toivon, että sinun kärhösi löytävät maan uumenista sen verran kosteutta, että jaksavat tarjoilla sinulle parasta loistoaan. Toivon myös reipasta sadetta vaikka joka yölle, jotta jonain aamuna heräät siihen, että puutarhassasi ei näy kuivuudesta enää pienintäkään merkkiä. Virtuaalinen voimahalaus sinulle!

    VastaaPoista
  19. Osanottoni ja rukoilen että Taivaan Isä antaa voimia Sinulle.
    🙏🙏🙏
    ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  20. Voimia, Between! Saa itkeä, saa murtua. Saa hakea apua ja tukea. Saa kirjoittaa julkisesti väsymyksestä ja surusta. Ota lohtua näistä monista rohkaisevista sanoista, joita yllä olet saanut. Olet tärkeä. Vaikka ollaan etäällä, ollaan silti tukenasi.

    VastaaPoista
  21. Voi Between♥️
    Älä pahoittele tekstiäsi. Kyllä blogissa saa välillä avautua ihan kunnollakin.
    Itse läkähdyn töissä hiki nenän päästä tippuen. Blogimaailmaan ei ole riittänyt virtaa ja ajatusta ollenkaan, vaikka antoisaa se olisi.

    VastaaPoista
  22. Ymmärrän hyvin sinun väsymyksesi. Aikoinaan hoisimme minun vanhempien perunkirjoitukset notariaatin kautta. Heillä oli senverran rahaa kummallakin että kaikki käytettiin hautajais kulut mukaanlukien. Mutta olihan siinä paljon muutakin kahden asunnon tyhjennys ja siivous. Kaikki peruutukset ja lopetukset ja ilmoitukset kuten tiedätkin. Sitä ennen vuosien asioiden hoitamiset ja päivittäisten asioiden auttaminen. Ymmärrän mitä väsymys on ja myös sinun kyyneleesi. Mutta toivoisin voivani kuivata ne ei nenäliinalla vaan elämän onnenpyyhkeellä. Olet ajatuksissani ja voimia.

    VastaaPoista
  23. Blogiystäväni Between🤗
    Siellä näytön takana on tunteva ja kokeva ihminen, ei kone, vaikka saatoit toimia mekaanisesti koneen tavoin kriisin keskellä.
    Nyt se kone on vihdoin pysähtynyt ja ihminen päässyt vapaalle.
    Kaikki tunteet ja väsy pääsee valloilleen. Anna niiden tulla.
    Luin kaikki vastauksetkin ja voin yhtyä niihin, enkä siksi ala kaikkea toistamaan 😊
    Eniten ärsyttää koronassa toisten välinpitämättömyys! Ei pidetä maskia, turvaväliä eikä käytetä käsidesiä. Suurin hölmöys on hakea ehdoin tahdoin tauti ulkomailta ja levittää sitä täällä verukkeella ettei pysty pitää parin viikon karanteenia eikä pääse baariin ja kavereita tapaamaan 🤨 tai ettei tiennyt käytänteitä! Voiko tuo olla enää tottakaan.
    Valoisempia päiviä meille kaikille💚

    VastaaPoista
  24. Älä huoli pahoitella ikävien asioiden kertomista blogissa. Kaikilla niitä on, vaikka kuinka joku esittäisi ihanaa elämää.
    Kuoleman jälkeiset hoidettavat asiat uuvuttaa nuoremmankin ja terveemmänkin, olen taas siitäkin kuullut. Eikä nuo paperiasioiden hidastumat ole helpottaneet. Aina niitä yrittää itse tehdä, kun niiden toisille luovuttaminenkin maksaa ihan hirveästi. Kun maksaa kaikki muutenkin ihan hirveästi.
    Itku tulee kyllä ihan vaan tämän helteen kauhistuttamana, kun ei vaan mistään saa helpotusta. Vaikka ei olisi kasvejakaan joita kuivumisen takia säälisi. Kyllä se piha ja kasvit siitä toipuu, laittavat juuria vaan syvemmälle.
    Pitää koettaa pitää huolta syömisestä ja juomisesta, että jaksaisi olla kotona tässä +30 asteen kuumuudessa, koska ei voi mennä minnekään. Ei jaksa kulkea minnekään ilmastoituun paikkaan tuossa paahteessa.
    Eilen oli vain aamupäivä sateista, sekin tuntui hyvältä, Jo vähän normaalilta. Sitten taas alkoi aurinko paahtaa. Uupuminen on läsnä. Pelkään vaan että alan vihata koko aurinkoa, joka on kuitenkin välttämätön.
    Moni on siirtynyt bloggerista jo pois. Itse en tiedä minne, joten koetan taas sinnitellä täällä, niin kauan kuin tämä on toiminnassa ja kunhan jaksaisi jotain kirjoitella.
    Koetetaan jaksaa Päivä kerrallaan, odotellen että ilta ja aamu olisi viileämpiä taas.

    VastaaPoista
  25. Blogilla voi olla monta tarkoitusta! Ei aina tarvitse olla niin positiivinen ja kertoa vain hyviä asioita, elämä ei ole kenellään pelkkää iloa ja onnea! Oma äitini kun kuoli, kesti 9 kk saada kaikki asiat hoidettua! Meillä oli se hankaluus, että yksi sisaruksista, joka toimitti muutamia asioita alkoi käyttäytymään siten kun rahat olisivat olleet hänen! Laittoi kapuloita rattaisiin kaiken aikaa. Kun isä kuolee, olemme toisen sisaren kanssa jo päättäneet, että tämä vastarannankiiski ei tee yhtään mitään. Palkataan ammatti-ihminen hommaan. Kuitenkin kysymys ihmisistä, jotka asuneet samalla paikkakunnalla yli 60 vuotta ja omaisuutta varsin vähän. Tämä sisko hävittänyt omien sanojensa mukaan 6 peräkäryllistä tavaraa ihan oman näkemyksensä mukaan! Istuu nyt sitten isämme rahapussin päällä, vaikka isä on vielä elossa. Yksi motiivi oli tällä sisarella viivyttelyyn ehkä, että sai olla meidän kahden muun sisaren kanssa tekemisissä, sillä olimme jo useita vuosia sitten katkaisseet välimme häneen todella ikävän käytöksen vuoksi. Elämä on. Sitä alkoi miettimään silloin paljon sitä, mitä itsellä jää jälkeen omaisuutta, miten sen käy? No, vähän sitä on ja nähtävästi ihan rahalla on vain merkitystä.

    VastaaPoista
  26. Perunkirjoitus ja hautausjärjestelyt kaikkine kiemuroineen kuulostaa lähes mahdottomalta toteuttaa. Nykyään monet ovat eronneet kirkostakin ja tarvitaan noita digikeskuksen todistuksia. Onneksi isäni tapauksessa tarvitaan vain seurakunnan todistuksia. Hautaustoimisto auttaa meitä kyllä valtavasti järjestämällä melkein kaiken. Pankin kanssa äiti joutuu setvimään suoraan, samoin omaisuuden arvioinnin. Onneksi äiti vielä jaksaa jonkin verran, vaikka olen häntä paljon auttanutkin. Tänään on siivouspäivä (+32 luvassa...) äidin luona, kun hautajaiset järjestetään siellä pienimuotoisina ensi perjantaina. Minulla on vielä työvuoroja sinne asti, joten nyt on ainoa päivä siivota. En uskalla jättää lähemmäs, jos ei vaikka jaksakaan työpäivänä. (Meillä mennään kotihoidossa koko ajan ihan kriisirajoilla asiakaskäyntien kanssa. Kesäsijaisia ei ole ollenkaan.)
    Byrokratia kaikessa on ällistyttävää, vaikka siihen luulee täällä Suomen maassa jo tottuneensa. Etenkin, kun hautajaisia ja kuoleman jälkiselvittelyjä ei tule eteen kovin usein elämässä. Surun keskellä asioiden soisi järjetyvän sormia napsauttamalla ja pienetkin vastoinkäymiset johtavat hermoiluun.
    Nyt ymmärrän taas paremmin senkin, miksi sisarukset eivät tule vanhemman kuoleman jälkeen enää ollenkaan juttuun... Toivottavasti meillä ei käy noin. Perut ovat vaikea juttu monelta kantilta.
    Välillä on pakko päästää harmitus ulos. Olis kiva, jos olis niitä juttukavereita ja ystäviä mahdollisuus tavata, niin siinä jutellessa ne höyrytkin sais purettua. Meidän kaupungissa on korona lisääntynyt "ihan kiitettävästi". Ollaan kolmannella sijalla jo maakunnissa koronamäärissä väkilukuun suhteutettuna :(
    Jaksamista sinulle. Sinulla on aina sana hallussa noiden sanomisiesi kanssa.

    VastaaPoista
  27. Ymmärrän siun harmituksen ja itsellänikin on murhetta tämän kuivuuden kanssa, ei tiällä puutarhassa. Vaan nuo viljelykset, kun sato menetetään. Jatkuva helle ja kuivuus käyp kaikkien voimille. Lapsetkin on kiukkusempia! Siulla on vanhempiesi asioitten hoitamisessa ollu hommoo ja se suru ja ikävä vielä toisen pois menon johdosta viepi voimia. Meillä muutama vuosi sitten käytiin suurinpiirtein samat asiat läpi ja lisäks vielä vanhimman sisareni asiat (kehitysvammainen) kävivät korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lopputulos ol meille onnekas ja kunta menetti jokaisessa oikeusasteessa rahaa, virkamiesten menetellessä lainvastaisesti. Meitä on monta sisaremme puoli pitämään, vaan heräs ajatus, on ihmisiä jotka ei tiiä ja jaksa tapella, niin asiat ei onnistu. Asia vei kolome vuotta.
    Toivon siulle murheen helepottavan ja iloa elämään.

    VastaaPoista
  28. Lämmin halaus täältäkin. Kun on monta maratoniin verrattavaa suoritusta tehnyt, menee palautumiseen pitkän aikaa. Been there, seen that and done it. Joskus on vain takki tyhjä ja eväät syöty. Siksi minunkin blogi on ollut hiljaa, kun on pakko ottaa hetki ja päivä kerrallaan. Ei vain ole mistä ammentaa. Mutta me parannumme hiljelleen. Uskon että aika auttaa.

    VastaaPoista
  29. Between, jaksamiselle on rajansa, eikä ole häpeä tunnustaa, että nyt ei ole aika olla pelkästään positiivinen ihminen. Meillä kaikilla se raja on jossakin, toisella alempi, toinen sinnittelee kauemmin. Joskus on helpottavaa avata sanainen arkkunsa ja puhaltaa ulos kaikki ikävä ja raskas, inhimillisyyttähän se vain on. Tämä vuosi koronoineen ja tämä kuiva kesä helteineen saa tuskailemaan lähes jokaisen. Sinulla on ollut niin suuri menetyksen vuosi ja siihen liittyvät pakolliset paperityöt, että ansaitset suuret halaukset! Blogiongelmat ovat oma lukunsa, itselle tuskaa tuottaa kaikki tietotekniikan kiemurat. Voimia!

    VastaaPoista
  30. Kiitos sinulle, kun jaoit ajatuksiasi ja tunteitasi. Se ei ollut varmasti helppoa, mutta toivottavasti pikkuisen helpottaa oloasi. Välillä kaikki tuntuu vaan kasaantuvan ja silloin ihmisen rajoja koetellaan.
    Surulle ja ikävälle on hyvä antaa aikaa ja kyynelten valua vaikka sitten kärhön kasvua katsellessa.
    Lämmin osanottoni ja lämmin halaus Sinulle. Olet tehnyt valtavan työn ja seisonut ison kuilun reunalla. Pikkuhiljaa elämä kantaa eteenpäin.
    Toivotan sinulle voimia ja jaksamista 🤍

    VastaaPoista
  31. Kovasti voimia ja jaksamista sinne. Aikaa se ottaa, ikävä ei poistu mutta muuttaa muotoaan. Tuttava myös kertoi että valitettavasti heillä on aika edessä, että joutuu etsimään hautaustoimistoa lähistöltä, hänen sisarellaan ei ole paljoakaan aikaa ja valmisteluja tehdään saattohoidon ohessa pikkuhiljaa. Meidän jokaisen aika täällä on rajallinen. Osanottoni.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!