Syksyn ihmemaa

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Syyskuun viimeisen maanantain aamu valkeni tienoon peittävässä sumussa. Otin kameran mukaan pihakierrokselle. Portaat alapihalle laskeuduttuani näin ensimmäisenä keijujen ripustamat pyykkinarut syysvuokoissa. Tai ehkä nuo langat ovatkin pimenevien iltojen kausivaloja varten.

Kirsikkapuussakin lankoja kulkee ristiin rastiin. Onkin muistettava illalla kurkistaa alapihalle, josko keijujen kausivalot olisivat jo syttyneet.

Keväällä murehdin koristekirsikka Accoladen kohtaloa. Se teki lehtiä osaan oksista osan jäädessä paljaiksi. Silmuja oli joka oksalla runsaasti, mutta niistä ei kehittynyt sen enempää lehtiä kuin kukkiakaan. Sain ohjeita antaa puun olla ja seurata sen tilannetta. Ehdotettiin versotautia ja paleltumista. Myöhemmin puu teki lehdet osaan oksista. Jaksoi jopa muutaman kukankin aukaista. Epäilen joidenkin oksien paleltuneen. Toistaiseksi en ole tehnyt niille mitään, vaan aion katsoa vähintään ensi kesään.

Rubus idaeus - Vadelma

Vadelmiinkin oli vedetty pyykkinaruja tai kausivaloja. Melkoisen matkan keijut ovat lankojaan vedelleet, sillä vasemmalle lähtevä lanka kulki usean metrin matkan ilmassa yli nurmialueen valkoherukkaan. Mikäs on keijuilla keveitä lankoja vedellessä, kun voivat hennoilla siivillään liitää puutarhani rauhassa.

Clematis - Kärhö

Kasvihuoneen läheisyydessä kasvava kärhö on tehnyt hauskat siemenkodat. Edelleenkään en ole keksinyt sinililalle, pienikukkaiselle kärhölle nimeä. Princess Dianana sen olen ostanut, mutta se ei todellakaan ole sen enempää prinsessa Diana kuin Katekaan. Ehkä joku tuntematon prinssi.

Aroniat ovat muutamassa päivässä muuttuneet palavan punaisiksi. Pensaat ovat taas risuuntuneet ja muuttuneet alaosistaan lehdettömiksi. Ne saa taas lehtevöitymään alasleikkaamalla. Olen leikannut aronioita matalaksi muutaman vuoden välein. Teen sen vasta keväällä, jolloin voin tallustella rinteessä tarvitsematta surra kohmeisessa mullassa nukkuvien kasvien vahingoittumista.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Puistossa kasvavat mongolianvaahterat ovat ilo silmälle. Kunta istutti nämä kolme mongolianvaahteraa loppukesästä 2018. Silloin ne olivat laihoja pikkupiiskoja, joiden henkiinjääminen näytti kyseenalaiselta. Ehkä ahkera kehumiseni on innostanut niitä kasvuun ja kukoistukseen.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Keskimmäinen kolmikosta loistaa enemmän punaisena. Vasemmalle jäävä mongolianvaahtera on juuri ja juuri elossa. Sille pitänee myöntää kunniamaininta sinnittelystä. Kolmessa vuodessa se ei ole pahemmin kasvanut, vaan eipä ole kuollutkaan.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukoiden kukinta meni kesällä vikkelästi ohi. Kuivuudella ja helteillä lienee ollut osuutensa. Ilokseni osa kellukoista on ryhtynyt  kukkimaan näin syyskuun viimeisillä hetkillä.

Sunnuntaina sää oli parasta A-luokkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti kesäiseen malliin. Lähdin aamulla pihamaalle pitkähihaisessa, mutta pian riisuin fleecen pois, eikä siltikään yhtään palellut. Kasvimaalla asustaneet kosmoskukat olivat muuttuneet keskiviikon pakkasaamussa niin surullisen oloisiksi, että katsoin parhaaksi saattaa ne kompostiin.

Colchicum - Syysmyrkkyliljat

Syysmyrkkyliljat osaavat joka vuosi yllättää yhtä iloisesti. Kesän kestäneen runsauden jälkeen en edes muista vahtia, milloin myrkkyliljat nousevat mullasta. Sitten ykskaks niitä kukkii siellä täällä. Olen istuttanut syysmyrkkyliljoja useampana syksynä systemaattisesti. Sipuli tai pari kunakin syksynä. Useimmat ovat Waterlilyä, jota on helpointa kaupoista löytää. Kaikkiaan pihallani nousee syysmyrkkyliljoja yhdeksästä paikasta. En edes muistanut, että vuosi sitten istutin niitä uusiin paikkoihin.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkkiin istutin syksyllä 2019 turkinmyrkkyliljoja. Miten saatoinkaan ne keväällä unohtaa nostaessani keijunkukka Hansin ylös jakamista varten. Siinä hötäkässä taisin vahingoittaa sipuleita, joista osa sentään on selvinnyt hengissä kukkiakseen nyt syksyllä. 

Aion laittaa jokaiselle syysmyrkkyliljalle merkkitikut, jotta en niitä jatkossa häiritsisi. On myös hauska kesällä nähdä, tekevätkö lehtiä. En ole niin taitava tunnistamaan, että välttämättä huomaisin muun kasvuston joukosta syysmyrkkyliljojen lehdet.

Cotonaester - Tuhkapensas

Tänä(kin) syksynä luonto hehkuu upeissa väreissä. Juuri nyt on hyvä aika kirjata itselle ylös kasveja, joiden syysvärit itseä miellyttävät. Meillä oli alkuvuosina tuhkapensasta rajaamassa pientä osaa tonttia tiestä. Myöhemmin tuhkapensaat kaivettiin ylös ja tilalle istutettiin tuijia. Joitakin tuhkapensaan juuria on kuitenkin jäänyt maahan ja sinnikkäästi ne sieltä versovat, joskin varsin matalina. Koska eivät haittaa tuijia, eivät minuakaan.

Hosta - Kuunlilja

Jotkut kuunliljat osoittavat mieltään vähäisimmistäkin hallaöistä. Bermudan kulmauksessa kasvava isompilehtinen kuunlilja on joka vuosi ensimmäisten luovuttajien joukossa. Taaempana oikealla on sitä tavallisinta kuunliljaa, joka ei toistaiseksi ole moksiskaan koleudesta.

Krassi kosiskelee kelloköynnöstä

Suurimman osan  kesäkukista jouduin kuskaamaan kompostiin tai  kellariin kattoränni-rempan alta. Kaksi laatikollista krassia siirsin pergolan kaiteelle. Olivat ilmeisen mielissään siitä, ettei kohtalo vielä osunut kohdalle. Ryhtyivät kosiskelemaan pergolan sisäänkäynnin pylväissä kasvavia kelloköynnöksiä. Sunnuntaina keräsin krasseista siemenet ja kuskasin nekin kompostiin. Kelloköynnös saa vielä olla, koska siinä on useita jo avautuneita kukkia ja nuppuja avautumassa.

Malus Musta Rudolf

 
Koristeomena Musta Rudolfia olen viime aikoina hehkuttanut ylenpalttisesti. Se kyllä osaa nostaa itsensä esille ihan omin neuvoin. Auringonpaisteessa sen punaisena palavia lehtiä ei vain voi olla huomaamatta ja ihailematta. 

Kasvimaalta on sato korjattu ja kesäkukat silputtu kompostiin. Sipulit on istutettu ja suunnitellut kasvit jaettu, siirretty ja istutettu. Jonkun verran olen leikannut perennoja. Monet jättävät perennojen leikkuut kevääseen. Osan jätän minäkin, mutta paljon myös leikkaan näin syksyllä. On mukavampi, kun ei tarvitse keväällä talloa nousevien sipulikukkien päällä. Voi keskittyä ripottelemaan tuoretta multaa peittämään ruskeita korsia ja mätäneviä lehtiä. 

Talventörröttäjiä runsaslumisina talvina ei pääse ihailemaan, kun kaikki peittyy joko sataneeseen tai kulkuväyliltä kolattuun lumeen. Tänä syksynä viemme puutarhajätettä myös kaatopaikalle, silllä kattoränni-rempan vuoksi alasleikattuja määriä ei ehditä omalla tontilla hakettaa, eikä kompostit niin isolle määrälle riitä.

Sipuliurakan päätyttyä ehdin vihdoin myös kanttaus- ja rikkaruohohommiin. Kiemurapenkki ja päivänliljapenkki ovat kumpikin tulleet käsitellyiksi. Myös Ovaalipenkki ja toisen kriikunan alusta on putsattu. Jostain syystä murehdin aina etukäteen tekemättömän työn määrää. Kun sitten ryhdyn toimeen, työt hoituvat odotettua nopeammin ja helpommin. Kun työlista lyhenee piirunkin verran, on tekijällä voittajan fiilis.

Kasvimaan kulmauksessa kasvava iso vaahtera on jo enimmän osan lehdistä varistanut. Valtaosa vaahteranlehdistä putoaa nurmikolle ja aidan taakse kunnan puolelle. Niin alapihan nurmikolta kuin muutaman metrin kunnankin puolelta ajan lehdet jonkun kerran syksyn mittaan ruohonleikkurilla, kun kerran nurmikkokin on leikattava. Jos jätän aidan kunnanpuoleiselle alueelle kasoittain vaahteranlehtiä, tuuli tuo ne kuitenkin meidän pihalle.

Talon puistonpuoleisessa päädyssä on useampi vaahtera. Osa meidän tontilla, osa kunnan puolella. Useimmat vielä melko nuoria. Niistä leijuu maahan lehtiä runsaasti, mutta valtaosa perenna-alueella ja kunnan nurmikolle. Sinne ne katoavat. 

 
Kaadoimme pari vuotta sitten varaparkkipaikalta ison vaahteran. Keväällä kaadoimme talon kummastakin päästä isot vaahterat, joista toinen oli pahasti pihalle kallellaan. Haravoitavan lehtimassa määrän väheneminen on jo tässä vaiheessa syksyä selvästi nähtävissä. Haravoiminen on mukavaa hyötyliikuntaa. Kun enää ei tarvitse vaahteranlehdissä kahlata,  haravoin oikeastaan vain yläpihan hiekkapintaiset kulkuväylät.

Syyskuu vaihtuu tuotapikaa lokakuuksi. Pihalla ja puutarhassa voi vielä tehdä monenlaista. Yhä enemmän jää aikaa myös kutomiselle ja lukemiselle sekä muille mielenkiinnon kohteille. Kasvukaudella en millään malta pysyä poissa puutarhasta. Puutarhatöiden vähetessä ja talvikauden alkaessa askel suuntaa kotikylän lukuisille kävelyreiteille ja metsäpoluille.

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.

– Jukka Parkkinen –

Syksyn sipuliurakka maalissa

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Keskiviikkoaamuna mittari näytti -1℃ eli ensimmäinen ihan kunnon pakkasaamu. Näpit jäässä tepastelin alapihalle kameran kanssa ikuistamaan huurteiset ruusut. Päivän mittaan aurinko lämmitti tienoon. Vaikka aamulla kosmoskukatkin näyttivät varsin surullisilta, toipuivat ne ihmeellisen ryhdikkäinä jatkamaan kukintaansa. Onneksi pakkasaamu oli vasta esimakua tulevasta. Vielä ehtii laittaa puutarhaa talviteloille ja toppatakkikin saa odottaa vaatehuoneessa.

Bellis- Kaunokainen

En tippaakaan uskonut, että ensimmäinen pakkasaamu merkitsisi maan jämähtämistä jäähän kuukausiksi eteenpäin. Joka tapauksessa sipulit on mukavampi istuttaa pehmeään multaan ilman rautakankea ja hampaiden kiristystä. Niinpä otin kirjaimellisesti itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin sipuliurakkaan.

Kuvat lainattu Viherpeukalojen sivuilta, koska heidän sipulipusseissaan ei ole kuvallisia kortteja.

Tulppaanien istuttamisella ei vielä ole hurja hoppu, mutta nekin menivät multaan, kun kerran sain itseni työvälineiden kanssa pihalle. Kuvan tulppaanit ovat:

• T. generiana Darwin Blushing Apeldoorn (ylävasemmalla)
• Tulipa Purrisima  (keskellä)
  
• T. generiana Darwin Pink Impression (yläoikealla)
• T. generiana Darwin Apricot Impression (alavasemmalla)
• T. generiana Darwin Salmon Impression (alaoikealla)
  

Aiemmin istutin

• T. Finola Double Late
• T. Double Early Mix 
• T. Sylvestris
• T. Persian Pearl
  

Nämäkin kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Narsissit on hyvä istuttaa ajoissa, jotta ne ehtivät kunnolla juurtua. Nyt multaan menivät:

• Tähtinarsissi Narcissus Flower Record (vasemmalla)
• Kerrottu Narcissus White Leon (yläoikealla)
  
• Valkonarsissi Narcissus poeticus Actaea (alaoikealla)
  
  

Viikko sitten istutin 

• Narcissus Altruist (kuvassa)
• Narcissus recurvus
  

Kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Keväällä hienosti kukkineista lumikelloista lumoutuneena istutin niitä lisää. Nyt maahan meni pussilliset puistolumikelloa (Galanthus nivalis) ja kerrottua lumikelloa (Galanthus Flore Pleno).

Aiemmin ehdin jo istuttaa kaksi pussillista kerrottua puistolumikelloa.

Kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris) kuuluvat joka syksyiseen valikoimaani. Niitä kasvaa jo monessa paikassa, mutta 30 kpl:n pussillinen pääsi nytkin kotipihan multaan.

Kevätkurjenmiekat ovat niinikään vieneet sydämeni. Nyt istutin

• Iris reticulata Purple Hill (yläoikealla)
• Iris reticulata Harmony (alaoikealla) 

Jo aiemmin tänä syksynä olen istuttanut

• Iris reticulata Katharine Hodgkin
• Iris reticulata Harmony
• Iris histrioides Pauline - lumikurjenmiekka
  

Kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Nettikaupan tilaukseen oli laitettu bonuksena 5 kpl:n pussi jättitähdikkiä (Ornithogalum ponticum 'Sochi'). Olinpa klikannut myös edullisen 5 kpl:n pussillisen Sweet Surrender -liljaa, jota ei vain voi olla liikaa - sitäkään. Paikka löytyi näillekin.

Rusokoiranhampaan kuva lainattu Viherpeukaloilta

Koiranhampaita olen laittanut useampana syksynä siten, että keltaiset Pagodat ovat kivasti kotiutuneet ja kukkivat keväällä hienosti. Vuosi sitten laitoin myös kermanvaaleaa rusokoiranhammas White Beautya. Nyt en sitä löytänyt, joskaan en kovin intensiivisesti edes etsinyt. Sen sijaan nettikaupasta tilasin kuvan vaaleanpunaista rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis). Tavallisesti koiranhampaita on pussissa tasan yksi hyvän kokoinen mokkula. Näitä rusoja pussissa oli viisi varsin pikkuista. Toivottavasti kukkivat keväällä.

Syysmyrkkyliljat ovat tyyriitä, eikä niitä ihan joka kaupassa ole. Espoolaisesta puutarhaliikkeestä ostin kaksi Waterlilyä kappalehintaan 4,95.

Marhanliljoja olen metsästänyt ja istuttanut muutaman vuoden ajan aika onnistuneesti. Nyt löysin sekä kellertävää Guinea Goldia että viininpunaista Claude Shridea. Kumpaakin minulla on jo ennestään, mutta ei haittaa. Aina mahtuu muutama lisää.

 

Keisarinpikarililjatkin olen vihdoin saanut kukkimaan sen ensimmäisenkin kevään jälkeen. Uskalsin siis ostaa jälleen uuden, kun sellainen nettikaupassa vastaan tuli. Fritillaria imp. Sunset pääsi vanhojen läheisyyteen olopihan Allaspenkkiin.

Päivänpesän elämää -blogin Katja mainitsi eräässä kommentissaan Allium Ping Pongin osoittautuneen hyväksi pörriäiskasviksi. Nähdessäni kyseistä laukkaa kaupassa, ajattelin kokeilla sitä itsekin. Kuvassa oikealla onkin jo tuolla aiemmin mainitsemani kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkin, joka kauneudessaan ansaitsee tulla istutetuksi useampaankin paikkaan.

 Krookuksia olen istuttanut kahdessa erässä. Aiemmin istutin:

• Crocus species Cream Beauty (vaaleankeltainen)
  
• Crocus species Fuscotinctus (voimakkaan keltainen ruskeilla raidoilla)
  
• Crocus Flower Record (keskisininen)
  
• Crocus Pickwick (sinivalkoraidallinen)
  

Nyt multaan pääsivät

• tähtisahrami Crocus tommasinianus 'Yalta' (yläkuvassa)
• kultasahrami Crocus chrysanthus 'Gipsy Girl (alakuvassa), joka on hyvin samankaltainen, kuin crocus species Fufcotinctus
  
  

Vaikka ajattelin, etten tänä vuonna istuttaisi ollenkaan hyasintteja, tuli niitäkin hankittua. Nyt istutin 5 Woodstockia ja aiemmin multaan kätkeytyi viisi vaaleanpunaista Pink Surprisea.

Tilapäinen istutusmerkki myöhempää kirjaamista varten.

Lisättäköön istutettujen listaan vielä 15 kpl:n pussillinen talventähtiä (Eranthis cicilica) ja pussillinen pikkusinililjaa (Scilla bifolia). Vielä odotan postin tuovan OmaPiha-lehden tilaajatarjouksen 30 kpl:n pussillisen tummahelmililja Valerie Finnisiä.

Olen tainnut antaa pikkusormeni sipulipaholaiselle. Hyvistä päätöksistä huolimatta eksyin perjantain kauppareissulla sipulihyllyn ääreen. Peräti kahdessa kaupassa. Ensimmäisestä ostin kaksi 40 kpl:n krokussekoituspussia ja 50 kpl:n pussin helmililjoja.

Toisessa kaupassa valinnanvaraa olikin huomattavasti enemmän. Kukkaroni onneksi en ottanut ostoskoria, sillä kuvittelin hakevani vain jonkun pikkusipulipussin. Istutettavaksi valikoituivat:

• Puschkinia libanotica
• Narcissus recurvus
• Tulipa Little Beauty
• Tulipa bakeri Lilac Wonder
• Iris reticulata Harmony
• Eranthis cilicica
• Fritillaria meleagris mix

En ole vuosiin istuttanut makkarien ja keittiön ikkunan alla oleviin penkkeihin sipulin sipulia, koska tarkoitus on jollain aikavälillä vähintäänkin supistaa alueita, ellei poistaa kokonaan. Kun mainitut paikat ovat  nyt liki paljaina kattorempan vuoksi maan tasalle leikatuista kasveista, ei houkutusta voinut välttää. Sateen ei pitäisi päivätolkulla jatkua, joten vielä pieni rutistus sipulitalkoon merkeissä.

 
Niin hienoa kuin keväällä onkaan kierrellä ihastelemassa sipuleiden nousemista mullasta, on niiden syksyinen istuttaminen vuosi vuodelta vastahakoisempaa hommaa. Pikkusipuleille löytyy varsin helposti sopivia koloja. Sen sijaan tulppaanit ja narsissit aiheuttavat joka vuosi melkoisen mietinnän. Minne niitä istuttaa, ettei vahingoittaisi perennojen juuria ja halkoisi työn tuoksinassa lapiolla mahdollisesti jo ennestään olevia sipuleita. Ei auta, vaikka kuinka olisi merkinnyt sipuleiden istutuspaikat. Muisti ei välttämättä kovin tarkkaan ulotu vuosien taakse. Aina sattuu ja tapahtuu. Nyt on sipulit tältä syksyltä taas istutettu. Vuoden päästä sama pähkäily, mutta se olkoon sen ajan murhe.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Mitähän seuraavaksi? Listalla on jänisverkkojen laittamista, havujen leikkaamista, hakettamista, tavaroiden talvisäilöön kantamista, kanttaamista ja kitkemistä. Ikkunatkin kaipaavat pesua. Ei siis vapaa-ajanongelmia.

Työt ei tekemällä lopu, joten pala kerrallaan ja välillä vähän rennommin. Puutarhahan on minun harrastukseni, kuntosalini ja monenlaisen uuden oppimisen lähde. Eiköhän siinä ole elämäntäytettä kerrakseen.

Rypälesato talteen

Samettikukat, taustalla pensasmustikka

 
Auringonpaiste houkuttelee puutarhaihmisen pihalle syyshommiin. Niitä töitä totisesti riittäisi vaikka kokonaiselle komppanialle. Syksy on silkkaa siivoamista, kun purkit ja purnukat on tyhjennettävä ja kuskattava talvisäilöön. On istutettavaa, siirrettävää, leikattavaa, kitkettävää, kantattavaa. Loputon lista, joka onneksi kyllä lyhenee. Joko tekemällä tai jonnekin tulevaisuuteen siirtämällä. Tietääkö joku verkkokauppaa, josta voisi tilata itselleen lisätunteja? Tai peräti kokonaisia päiviä? Ottaisin mielelläni tuleviin viikkoihin kuhunkin vaikkapa yhden ylimääräisen lauantaipäivän.

Viinirypäle Zilga

Viikonloppuna ryhdyin viininkorjuuseen. Rypäleet alkoivat olla jo kypsiä. Mustarastaat ovat ilmestyneet pihapiiriin. Toistaiseksi ne ovat napostelleet aronioita ja ampuneet sitten ylilennoillaan sinimustia läiskiään terassin lattialle. Jokunen tintti on rapistellut myös pergolan valokatteessa. Vielä eivät ole siirtyneet rypäleruokintaan, mutta pelkäsin senkin olevan pian edessä. Oli siis ajankohtaista aloittaa rypäleiden korjuu.

Siirsin korkeat A-tikkaat pergolaan, laitoin korin roikkumaan tikkaisiin s-koukulla. Sakset hyppysiin ja nainen korkeuksiin. Pergolan puolelta oli helppo napsia rypäletertut koriin. Osa köynnöksestä kiemurtelee pergolan ulkopuolella. Sieltä rypäleiden korjaaminen olikin hieman hankalampaa, kun tikkaille ei meinannut löytyä riittävän tasaista pystytyspaikkaa. Onnistuin kuitenkin ja sain sadon korjattua.

Pergolan katossa lilluessaan rypälesato näytti toki mukavan runsaalta, mutta silti yllätyin niiden runsaudesta. 10 litran ämpäri täyttyi nopeasti, joten loput laitoin vatiin.

Zilga on makea, joskin melko pienikokoinen. Jokaisessa rypäleessa on tietenkin kivi sisällä. Syödessä kivi on helppo sylkäistä suustaan, mutta hillon tai marmeladin valmistuksessa jokainen rypäle olisi pitänyt käsin tyhjentää kivistä. Siihen en ryhtynyt. Paljon meni aikaa jo siihenkin, kun irrotin rypäleet tertuista.

Netistä löysin Patalintu-blogin, jossa on hyvä rypälesiirapin/-mehun ohje. Jätin pari litraa terttuja naposteltavaksi sellaisenaan. Lopuista valmistin rypälesiirappia. Aika hyvää.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keikkuessani tikkailla rypälesatoa korjaamassa, Ukkokulta haketti aiemmin leikatut syreeninoksat. Saatuani rypälesiirapit valmiiksi, kävin vielä kiertämässä kameran kanssa puutarhassa. Ruusupenkin syysmyrkkyliljat ovat avautuneet. Löysin myös muissa paikoissa mullasta esille ponnahtaneita myrkkyliljoja.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviini, jonka leikkaan joka syksy alas. Parempi olisi kaivaa koko villiviini pois ja istuttaa se johonkin järkevämpään paikkaan. Joku outo aivoitus sai minut aikanaan villiviinin talon L-nurkkaukseen istuttamaan. Kaunishan se siinä on, mutta säleikkövilliviininä kaipaa ainakin alkuun tukemista. Kesän mittaan köynnös kasvaa metritolkulla ja rehevöityy peittäen osan olohuoneen ikkunasta. Siinä yksi syy, miksi leikkaan villiviinin alas syksyllä, jotta se aloittaa kasvunsa kokonaan alusta taas keväälllä.

 
Jonkun kerran olen ottanut kyseisestä villiviinistä oksia maljakkoon. Osaan on tullut juuret jo maljakossa, osan olen laittanut ruukkumultaan ja siihenkin ovat juurtuneet. Kuvassa syreenin oksille kiipeävä villiviini on yksi tällainen maljakossa juurensa kasvattanut yksilö. Myös naapurin puoleiseen tukimuuriin olen istuttanut yhden poikasen jatkamaan elämäänsä.

Kesällä annoin kylässä käyneelle ystävälle pari ruukkuun siirrettyä villiviinin tainta. Olivat kasvaneet jo pitkiksi hujopeiksi, eikä minulla ollut ideaa niiden istutuspaikaksi. Ystävän pihalla ne pääsivät uuden elämän alkuun.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunta istutti alueemme katu- ja kunnallistekniikan remontin yhteydessä muodostuneelle puistoalueelle, aitamme läheisyyteen kolme mongolianvaahteraa syksyllä 2018. Yksi vaahteroista on edelleen kitukasvuinen, mutta sinnittelee sentään pienellä elämänliekillä. Kaksi muuta sen sijaan ovat ilmeisesti vihdoin kotiutuneet ja päättäneet ryhtyä kasvuun. 

Kuvan etualalla oleva hukkuu kaikessa punaisuudessaan taustan aidalla köynnöstelevään villiviiniini. Vasemmanpuoleinen mongolianvaahtera ei aivan yhtä punaisena liekehdi, mutta upea syysväri on siinäkin. Ajatuksissani kiitän ja kumarran kunnan puutarhuria joka kerran näitä hienoja pikkupuita katsoessani. Käyn muutaman kerran kesässä kitkemässä puiden tyveltä suurimmat rikat ja leikkaan nurmikon niiden ympäriltä. Näistä on iloa niin meille kuin muillekin vuosiksi eteenpäin.

Koristeomenapuu Musta Rudolf yläpihalta kuvattuna.

Jos ovat hienoja puistoalueen mongolianvaahterat, on kyllä upea myös ikioma Musta Rudolfini. Istutin sen kesällä 2017. Pikkupuu ei vielä ole kovin korkea, mutta leveyttä sille on tullut sivuille sojottavine oksineen. Siksi sitä on vaikea kuvata lähietäisyydeltä. En myöskään haluaisi joka kuvaan taustalle meidän puuvajaa tai puiston vastakkaisen puolen naapurin pihamökkejä. Musta Rudolfin lehdet ovat juuri noin punaiset läpi kasvukauden, joten sen leiskuvaa ulkomuotoa ei tarvitse syksyyn saakka odottaa. 

Musta Rudolfin kasvukorkeus on 3-6 m. Yhä paremmin pääsen sitä yläpihaltakin tulevina vuosina ihailemaan.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Lapissa kuulemma ruska on hienoimmillaan. Löytyy sitä onneksi ihan omaltakin pihalta. Siitä pitävät aidan imukärhivilliviinit huolen.

Antoisia syyspäiviä  kaikille!

Sähellystä ajastamisen kanssa

 
Käytän juttujeni julkaisemisessa aika paljon ajastusta. Aina ei mene senkään kanssa, kuten pitäisi. Ajastin aiemmin kirjoittamani jutun sunnuntai-iltana julkaistavaksi tänään, maanantaina. Epähuomiossa ajastukseen tuli väärä päivämäärä, jonka vuoksi juttu päivittyi syyskuun 14. päivälle eli viime viikon tiistaille. Blogger ei suostunut muuttamaan jo julkaistun jutun päiväystä myöhemmäksi. 

Mikäli aihe kiinnostaa, pääset lukemaan sen joko tästä Täydellisyys ei kuulu puutarhaan tai menemällä 14.9. päivättyyn julkaisuun.

Pahoittelen sähellystäni. Mukavaa alkanutta viikkoa!