Päin punaista

Kaatosateiden alettua keskiviikkona, ehdin jo miettiä, miten käy syysruskalle? Muuttuuko kaikki kuivuudessa kärvistelleet kasvit oitis likaisen ruskeiksi? Kuvittelin kai tuulen ja sateen pudottavan puista lehdet samantien. Vaahteranlehtiä onkin jo runsaasti nurmikolla. Turhaan murehdin, sillä loppuviikon aikana ruskavärit ovat suorastaan räjähtäneet silmiemme eteen. En ole ehtinyt kotipihaa kauemmas katsomaan, miltä muualla näyttää. Omassa pihassa kuljen kaiken aikaa päin punaista.

Koristeomena Musta Rudolf kera villiviinin.

Koristeomena Musta Rudolfia katsellessa kiitän itseäni sen istuttamisesta kerta toisensa jälkeen. Siinä on upea pikkupuu keväästä syksyyn. Puun tummat lehdet muuttuvat ruskan aikaan palavan punaisiksi. Olen joskus katsonut televisiosta Remppa vai muutto -ohjelman kanadalaista versiota. Ihailen sikäläisten pihojen upeita istutuksia ja erityisesti erilaisia japaninvaahteroita. Niiden kokoa ja väriä. Samalla harmittelen, kun kyseinen kasvi on niin kovin herkkä meidän oloissamme. En oikein raaski ostaa kallista kasvia, joka tuskin koskaa kasvaa isoksi. Ja jonka selviytymistä saa kaiken aikaa pelätä sydän syrjällään.

Omaa Musta Rudolfiani ihastellessa tajusin, että tässähän minulla on oiva korvike japaninvaahteralle. Eikä edes mikään korvike, vaan ihan arvonsa ansaitseva kasvi pihamaani kaunistukseksi. Ei koristeomenapuukaan mikään halpa ostos ole, kuten eivät puut yleensäkään. Koristeomenapuun kestävyys on kuitenkin ihan toista luokkaa verrattuna japaninvaahteraan. En yhtään halua vähätellä japaninvaahteran kauneutta. Moni on sellaisen kanssa pärjännyt onnistuneesti. Oman pihan istutuksissa on kuitenkin huomioitava omat tarpeet ja resurssit.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Sen kummemmin suunnittelematta istutin villiviinin aidan päälle kasvamaan. Joskus vahingot osoittautuvat aikaa myöten onnistuneiksi, kuten tässä tapauksessa. Samaisella aidalla kasvaa myös imukärhivilliviinejä, joihin niihinkin syksy tuo ruskan värejä. Säleikkövilliviini on kuitenkin joka vuosi huomattavasti näyttävämpi syysasussaan.

Musta Rudolfin ruskaväristä voivat nauttia puistossa kulkijat. Mikä parasta, puun loistava puna näkyy hyvin myös olohuoneen ikkunasta tai terassilta katsoen.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Hieno on imukärhivilliviininkin syyspuku. Näitä kasvaa aidalla kasvimaan kohdalla kolme kappaletta. Käyn välillä nostamassa puiston puolella kiemurtelevia versoja takaisin aidalle. Villiviinin versot valtaavat yhä enemmän alaa myös aidan kasvimaan puoleisella kaistaleella. Jotkut maassa luikertelevat versot ovat kasvattaneet juuria jouduttuaan matkan varrella osin mullan peittämiksi. Villiviini toimii hyvin myös maanpeitekasvina, mitä harvemmin tulee ajatelleeksi.

Muutama vuosi sitten poistin talon autotallipäädystä kapean istutuskaistaleen. Siinä yhteydessä siirsin seinustalla kasvaneen villiviinin terassin kupeeseen, jossa se viihtyykin edellistä paikkaa paremmin. Katkaisin vuosi sitten vahingossa tästä villiviinistä yhden ison haaran, mikä harmitti kovasti. Kasvi ei ollut siitä moksiskaan, vaan venyi mittää ylös ja sivulle entistä kiihkeämmin.

Yksi terassin kupeen villiviinin oksista lähti eri suuntaan. Kuvassa oman tiensä kulkija kosiskelee mustaa ränniputkea.

Olen leikannut talon seinustalla kasvavaa villiviiniä ja laittanut tuoreita versoja veteen juurtumaan. Näin olen monistanut villiviiniä onnistuneesti talon kummankin päädyn tukimuurehinin. Tässä villiviini kipuaa syreenin oksille (taustalla verkko peuraesteenä). Villiviinin punertava ruskaväri korostuu hauskasti oikealla puolella kellertävän töyhtöangervon ja vihreiden syreenien kimpassa.

Tämä pistokkaasta kasvattamani ja muurille istuttamani villiviini ei laskeudu verhoilemaan betoninharmaata muuria. Sen sijaan se etenee muurin yläreunaa pitkin kohti puuvajaa ja on muutenkin kasvanut vähän joka suuntaan.

Puuvajan edessä vaahteraa tähtäillessäni huomasin yllättäen muurin villiviinin kivunneen jo syreeniä pitkin korkeuksiin.

Vaahterassakin on kivasti eri värejä. Työhuoneen ikkunasta näen, että kentän toisen puolella sijaitsevan talon pihalla vaahtera on upean punaoranssi. Nyt on lähdettävä kylänraitille kävelemään, jotta näen enemmänkin vaahteroiden syysloistoa.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Sisäänkäynnin tuija-aidan tyvellä kasvaa muutama kiiltotuhkapensas. Ennen tuijien istutusta tuhkapensaita oli enemmänkin. Pensaat tuli kaivettua huonosti pois tuijien alta, jonka seurauksena muutama juurivesa on vuosien mittaan kasvanut pikkuisiksi pensaiksi. Koska tuijia asia ei näytä vaivaavan, olen antanut tuhkapensaiden olla. Enkä kyllä kaiva näitä pois vastaisuudessakaan. Ihan tämän loistavan syyspunan vuoksi.

Spiraea japonica - Keijuangervo ja keskellä Aronia

Aroniat ovat yleensä syksyn värikkäimpiä pensaita. Nyt suurin osa niistä on vasta pohtimassa punastumista. Paitsi tämä yksi Vasenrinteen yläreunan aronia, joka ei halua jäädä keijuangervoja vähäisemmäksi. Keijuangervot eivät joka vuosi ole yhtä hienon värisiä, kuten nyt. Eikä nytkään jokainen niistä. Ainakaan vielä. Kenties tulevat mukaan tähän syysnäytökseen hieman myöhemmin.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervolla on vähän huono maine, mikä johtunee sen turhan innokkaasta kyvystä levittäytyä sinnekin, minne sitä ei toivota. Vuosia sitten minäkin mietin, miten saisin sen pysymään naapurin puolella. Jossain vaiheessa unohdin koko asian. Ja totesin, että itse asiassa se ratkaisee ongelmallisen paikan viherryttämisen. Talvella se ei ole moksiskaan, vaikka osa sen versoista jää kolattavan lumen alle. Keväällä se nousee paksunkin lumikasan alta tarmokkaasti olkiaan pyyhkien, kuin ei koskaan talviunessa olisi ollutkaan. Kukkiessaan idänvirpiangervo on täynnä kauniin valkoisia kukkia, jotka houkuttelevat runsaasti myös pörriäisiä. Eipä pensas petä syksylläkään. Ruskasävyjä riittää.

Kadun toisella puolella olevien naapuritonttien välissä on yksityisen omistama metsäkaistale. Itse asiassa en tiedä, omistaako kunta osan alueesta. Metsä on ollut vuosien ajan omassa rauhassaan. Vähitellen tien reunaan on noussut pihlajia, joiden syysruska on kaunis varsinkin iltapäivän auringon niihin osuessa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikka ilmaantuu milloin mihinkin. Marjapensaiden alueella annan sen kasvaa aika lailla omassa rauhassa. Tänä vuonna ei tullut kovin monta marjaa, mutta syysväri on sitäkin hienompi.

Rubus arcticus - Mesimarja

Lavakauluksessa kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua mesimarjaa. Kylläpä se oli kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena. Syötävääkin saimme jonkin verran. Nyt mesimarja on värittynyt hienon punaiseksi. 

Mesimarjaa istuttaessani en arvannut sen olevan tehokas levittäytyjä. Kaivoin kesän aikana lavakauluksesta lukuisan määrän taimia purkkeihin. Myöhemmin istutin niitä eri paikkoihin. Ajattelin kokeilla, toimisiko mesimarja maanpeitekasvina. Ainakin se on asettunut uusille asuinsijoilleen. Aika näyttää, missä ja miten se viihtyy.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Pensasmustikoita minulla on vain kaksi puskaa. Istutin aluksi toisaalle kolme pensasmustikkaa. Pian huomasin paikan olevan aivan väärä, jolloin päätin siirtää mustikat kasvimaalle lavakaulukseen. Tässä yhteydessä yksi heitti henkensä. 

Tiedän pensaista tulevan suurikokoisia, mutta omani eivät ole kovin paljon kasvaneet. Johtuu varmasti olemassa olevasta tilasta. Ja tietenkin siitä, etteivät ole lavakauluksessakaan kovin pitkään ehtineet asua. Tykkään pensasmustikoista, mutta en tavoittele niistä suurta satoa. Hyväksyn, että minun pensasmustikoideni arvo on niiden upeassa syysvärityksessä.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Ruusupensaat eivät taida patsastella loistavalla syysvärillään. Juhannusruusu on kyllä joka vuosi kisassa mukana. Usein aika onnistuneesti. Tässä vaiheessa suurin osa juhannusruusuista on edelleen vihreänä. Ehkä ne pudottavat lehtensä jättäen syysruskan väliin.

Ruskaheisiangervo kurkistelee tuurenpihlajan lehtien lomasta.

Tuurenpihlajan syysväritys on yleensä syksyn hienoimpia. Vielä se ei ole luopunut lehtiensä vihreästä väristä. Ruskaheisiangervo on koko kesän kurkkinut tuurenpihlajan alaoksan lehtien välistä. Minusta siinä on jotain lystikästä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpell'n ostin käydessäni kesällä 2019 vierailulla PuutarhaTahvosilla Raaseporissa. Sen lehdet ovat tummia läpi kasvukauden. Riippuen valon suunnasta väri on välillä lähes mustaa. Pensas sopii hyvin Amber Jubilee-ruskaheisiangervon kaveriksi.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Sekä ruskaheisiangervo että purppuraheisiangervo ovat kauniita koko kesän. Näin syksyllä niiden värikkyys korostuu. Amber Jubilee saa nimensä mukaisesti ruskan myötä uusia sävyjä lehtien loistaessa oranssista punaiseen.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Mietin, onko tämän purppuraheisiangervon nimi tosiaan 'UMNHarpell'. Googlettamalla sillä nimellä löytyy lähinnä omia aiempia juttuja pensaasta. Kaivoin esiin taimilappulaatikkoni, josta aika pian löytyi tämänkin kasvin nimilappu. Kyllä se on 'UMNHarpell', joskin kasvi taitaa löytyä paremmin nimellä Fireside (Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside®).

Selvittäessäni tätä nimijuttua, minulle valkeni rekisteröidyn kauppanimen ja virallisen lajikenimen ero. Tai ainakin se, että virallisessa lajikenimessä ('UMNHarpell') on heittomerkit. Kun taas rekisteröidyssä kauppanimessä (Fireside) heittomerkkejä ei käytetä. Apua tähän löysin Saaripalstan Sailan "Ruusuinen juttu" -postauksesta.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Jos "UMNHarpell' Fireside laitettaisiin Diabolon viereen, näkisin paremmin niiden värieron. Aika tumma Diabolokin on, mutta 'UMNHarpell' Fireside on kyllä piirun verran tummempi.

Kipaisin sunnuntaina kävellen noutamassa tilaamani kirjat marketin postilaatikosta. Aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi otin kameran mukaan, jotta voin tarvittaessa ikuistaa reitin varrelle osuvat ruskanähtävyydet.

Puolimatkassa päätin käydä samalla tutustumassa kuukausi sitten valmistuneisiin kuntoportaisiin. Aivan ensimmämiseksi ei tule mieleen, että kuivankoppurassa metsässäkin on ruskaa. Vaan olipa sielläkin. Mustikanvarvut näyttivät hienoilta.

Tarkoitukseni oli kuvata portaat alhaalta ylöspäin. Juuri silloin portaissa oli juoksijoita, joita en halunnut kuvata. Jäivät sitten välitasanteelle katselemaan maisemia, joten odottamiseen kyllästyneenä aloin itsekin kivuta portaita ylös. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä alaspäin.

Tässä olen päässyt portaiden laelle. Puolivälissä on tasanne, jossa voi kerätä voimia vaikka penkillä istuen. Kuntoportaat on rakennettu pururadan/hiihtoladun sivusta nousevan jyrkän kallion laelle. Portaat on istutettu kalliolle ja luontoon siten, ettei kalliota ole tarvinnut louhia tai räjäyttää. 

Kuntoportaiden yläpäähän on laitettu muutamia telineitä. Sunnuntaiaamuna ei ollut ruuhkaa. Kuntoportaita ja uutta aluetta on kovasti kiitelty.

Kuntoportaille pääsee myös urheilupuiston puolelta valaistua reittiä.

Olen muutaman kerran kiivennyt kallion laelle paikoista, joissa on voinut hyödyntää kallion syvennyksiä ja kivilohkareita sekä luonnollisia polkumuodostelmia. Helppoa se ei ole ollut. Varsinkin märkänä puunjuuret ja ohut sammal  kivien ja kallion päällä ovat todella liukkaita. Kuntoportaat tuovat kivan ja vähemmän riskialttiin keinon kavuta kalliolle. Samalla syntyi myös uusi ja mielenkiintoinen ulkoilureitti.

Kylämme ostarilla pensasrivi erottaa kävelyalueen pysäköintipaikoista. Minusta tummahipiäinen korkea pensas on Diaboloa, mutta voin olla väärässäkin. Diabolosta ja matalammasta angervosta (olisiko keijuangervo tai rinneangervo?) muodostuu näin ruska-aikaan hieno pariskunta.

Viikonloppuna tyhjensin terassia ja pergolaa kesäkukkasista. Lämpimän sään ansiosta moni pärjäisi vielä jonkun aikaa ulkonakin. Ohjelmaa on syyskuun lopulle sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi raivata mahdollisimman paljon pois. Lähiaikoina pitäisi uusien ikkunapeltien saapua. Niidenkin vuoksi reitti ikkunoiden ääreen on oltava vapaa.

Siemenestä kasvattamani pelaguut siivosin ja toin työhuoneen ikkunalle. Jalohortensia, begonia ja maljaköynnös siirtyivät autotallin ikkunan valoon. Sade hakkasi petuniat surkeaan tilaan, joten ne kannoin kompostiin. Ulkona on vielä pelaguita kukkalaatikoissa ja ruostekukka isossa ruukussaan. Kelloköynnöksetkin kukkivat parhaimmillaan, joten saavat jatkaa ulkoelämäänsä vielä hetken.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

 

Mukavaa viikon alkua!

Rypälesato talteen

Samettikukat, taustalla pensasmustikka

 
Auringonpaiste houkuttelee puutarhaihmisen pihalle syyshommiin. Niitä töitä totisesti riittäisi vaikka kokonaiselle komppanialle. Syksy on silkkaa siivoamista, kun purkit ja purnukat on tyhjennettävä ja kuskattava talvisäilöön. On istutettavaa, siirrettävää, leikattavaa, kitkettävää, kantattavaa. Loputon lista, joka onneksi kyllä lyhenee. Joko tekemällä tai jonnekin tulevaisuuteen siirtämällä. Tietääkö joku verkkokauppaa, josta voisi tilata itselleen lisätunteja? Tai peräti kokonaisia päiviä? Ottaisin mielelläni tuleviin viikkoihin kuhunkin vaikkapa yhden ylimääräisen lauantaipäivän.

Viinirypäle Zilga

Viikonloppuna ryhdyin viininkorjuuseen. Rypäleet alkoivat olla jo kypsiä. Mustarastaat ovat ilmestyneet pihapiiriin. Toistaiseksi ne ovat napostelleet aronioita ja ampuneet sitten ylilennoillaan sinimustia läiskiään terassin lattialle. Jokunen tintti on rapistellut myös pergolan valokatteessa. Vielä eivät ole siirtyneet rypäleruokintaan, mutta pelkäsin senkin olevan pian edessä. Oli siis ajankohtaista aloittaa rypäleiden korjuu.

Siirsin korkeat A-tikkaat pergolaan, laitoin korin roikkumaan tikkaisiin s-koukulla. Sakset hyppysiin ja nainen korkeuksiin. Pergolan puolelta oli helppo napsia rypäletertut koriin. Osa köynnöksestä kiemurtelee pergolan ulkopuolella. Sieltä rypäleiden korjaaminen olikin hieman hankalampaa, kun tikkaille ei meinannut löytyä riittävän tasaista pystytyspaikkaa. Onnistuin kuitenkin ja sain sadon korjattua.

Pergolan katossa lilluessaan rypälesato näytti toki mukavan runsaalta, mutta silti yllätyin niiden runsaudesta. 10 litran ämpäri täyttyi nopeasti, joten loput laitoin vatiin.

Zilga on makea, joskin melko pienikokoinen. Jokaisessa rypäleessa on tietenkin kivi sisällä. Syödessä kivi on helppo sylkäistä suustaan, mutta hillon tai marmeladin valmistuksessa jokainen rypäle olisi pitänyt käsin tyhjentää kivistä. Siihen en ryhtynyt. Paljon meni aikaa jo siihenkin, kun irrotin rypäleet tertuista.

Netistä löysin Patalintu-blogin, jossa on hyvä rypälesiirapin/-mehun ohje. Jätin pari litraa terttuja naposteltavaksi sellaisenaan. Lopuista valmistin rypälesiirappia. Aika hyvää.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keikkuessani tikkailla rypälesatoa korjaamassa, Ukkokulta haketti aiemmin leikatut syreeninoksat. Saatuani rypälesiirapit valmiiksi, kävin vielä kiertämässä kameran kanssa puutarhassa. Ruusupenkin syysmyrkkyliljat ovat avautuneet. Löysin myös muissa paikoissa mullasta esille ponnahtaneita myrkkyliljoja.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviini, jonka leikkaan joka syksy alas. Parempi olisi kaivaa koko villiviini pois ja istuttaa se johonkin järkevämpään paikkaan. Joku outo aivoitus sai minut aikanaan villiviinin talon L-nurkkaukseen istuttamaan. Kaunishan se siinä on, mutta säleikkövilliviininä kaipaa ainakin alkuun tukemista. Kesän mittaan köynnös kasvaa metritolkulla ja rehevöityy peittäen osan olohuoneen ikkunasta. Siinä yksi syy, miksi leikkaan villiviinin alas syksyllä, jotta se aloittaa kasvunsa kokonaan alusta taas keväälllä.

 
Jonkun kerran olen ottanut kyseisestä villiviinistä oksia maljakkoon. Osaan on tullut juuret jo maljakossa, osan olen laittanut ruukkumultaan ja siihenkin ovat juurtuneet. Kuvassa syreenin oksille kiipeävä villiviini on yksi tällainen maljakossa juurensa kasvattanut yksilö. Myös naapurin puoleiseen tukimuuriin olen istuttanut yhden poikasen jatkamaan elämäänsä.

Kesällä annoin kylässä käyneelle ystävälle pari ruukkuun siirrettyä villiviinin tainta. Olivat kasvaneet jo pitkiksi hujopeiksi, eikä minulla ollut ideaa niiden istutuspaikaksi. Ystävän pihalla ne pääsivät uuden elämän alkuun.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunta istutti alueemme katu- ja kunnallistekniikan remontin yhteydessä muodostuneelle puistoalueelle, aitamme läheisyyteen kolme mongolianvaahteraa syksyllä 2018. Yksi vaahteroista on edelleen kitukasvuinen, mutta sinnittelee sentään pienellä elämänliekillä. Kaksi muuta sen sijaan ovat ilmeisesti vihdoin kotiutuneet ja päättäneet ryhtyä kasvuun. 

Kuvan etualalla oleva hukkuu kaikessa punaisuudessaan taustan aidalla köynnöstelevään villiviiniini. Vasemmanpuoleinen mongolianvaahtera ei aivan yhtä punaisena liekehdi, mutta upea syysväri on siinäkin. Ajatuksissani kiitän ja kumarran kunnan puutarhuria joka kerran näitä hienoja pikkupuita katsoessani. Käyn muutaman kerran kesässä kitkemässä puiden tyveltä suurimmat rikat ja leikkaan nurmikon niiden ympäriltä. Näistä on iloa niin meille kuin muillekin vuosiksi eteenpäin.

Koristeomenapuu Musta Rudolf yläpihalta kuvattuna.

Jos ovat hienoja puistoalueen mongolianvaahterat, on kyllä upea myös ikioma Musta Rudolfini. Istutin sen kesällä 2017. Pikkupuu ei vielä ole kovin korkea, mutta leveyttä sille on tullut sivuille sojottavine oksineen. Siksi sitä on vaikea kuvata lähietäisyydeltä. En myöskään haluaisi joka kuvaan taustalle meidän puuvajaa tai puiston vastakkaisen puolen naapurin pihamökkejä. Musta Rudolfin lehdet ovat juuri noin punaiset läpi kasvukauden, joten sen leiskuvaa ulkomuotoa ei tarvitse syksyyn saakka odottaa. 

Musta Rudolfin kasvukorkeus on 3-6 m. Yhä paremmin pääsen sitä yläpihaltakin tulevina vuosina ihailemaan.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Lapissa kuulemma ruska on hienoimmillaan. Löytyy sitä onneksi ihan omaltakin pihalta. Siitä pitävät aidan imukärhivilliviinit huolen.

Antoisia syyspäiviä  kaikille!