perjantai 19. elokuuta 2022

Hellepäivän horinoita

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja
 

Näillä helteillä pihahommat kutistuvat kasteluun. Kasvihuoneen ovi on ympäri vuorokauden auki, joten senkään vuoksi ei tarvitse alapihalle aamutuimaan kipaista. Välillä lähden tekemään kameran kanssa kierroksia, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa kuvista ei vaan tule hyviä. Liikaa valoa ja voimakkaita varjoja ja vääristyneitä värejä. En oikein osaa kuvata aurinkolasit päässä. Ilman aurinkolaseja taasen kirkas paiste kivistää silmiä. Niinpä kuviakin on tullut otettua harvinaisen vähän. Tiedän kaipaavani jälkikäteen enemmän kuvia. 

Syysleimu vaan mikä?

Syysleimut ja hortensiat kukkivat runsaina. Tosin niin leimuissa kuin hortensioissakin lehdet lotkottavat pitkin vartta iltapäivien kuumuudessa. Elokuussa on tullut yksi kunnon ukkoskuuro. Muuten pilven reuna on kahdesti ripotellut reunaltaan ylimääräisiä pisaroita sinne tänne, eikä niistä ole ollut kastelun kannalta mitään hyötyä.

Phlox paniculata 'David'

Valkoinen syysleimu David on kukkinut jo pitkään ja aina vaan sillä näyttää riittävän energiaa. Istutin kolme Davidin tainta Pikkupuutarhan Kivipenkkiin kesällä 2018. Hyvin ovat viihtyneet ja runsastuneet. 

Achillea filipendulina - Kultakärsämö
 
Alunperin oli tarkoitus koota Kivipenkkiin matalahkoja perennoja, jotta myös itse kivi näkyisi. Huomaan toimineeni jälleen kerran kasvi edellä eli en ole tutustunut riittävästi kasvien ominaisuuksiin ostoshetkellä, vaan innoissani kahminut mieluisia sen kummemmin miettimättä niiden tulevia sijoituspaikkoja. Lähes kaikista penkin kasveista on tullut pitkiä hujoppeja. Oikean reunan kultakärsämö on tänä vuonna vaarassa jäädä syysleimun jalkoihin. 

Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä

Samoin jaloängelmä venyi kasvattajaansa korkeammaksi. Hyvä, että se sentään asuu penkin takaosassa, missä se saa huojua omassa rauhassaan piilottamatta vaikkapa syysleimuja helmoihinsa. Jaloängelmä on kukinnan jälkeen kuin loppukesän joulukuusi vihreine "killuttimineen". Kuvassa vain yksi oksa. En löytänyt kuvaa, jossa koko komeus pöyhkeilee täysissä mitoissaan.

Phlox paniculata 'Peppermint Twist'


Kivipenkin laitimmaisessa reunassa, oikealla kasvaa muutama vuosi sitten "kolme kympillä" -syysleimua, joista 'Peppermint Twist' ehti kukkaan ensimmäisenä. Toistaiseksi nämä uudet leimut ovat puolet Davidia matalampia. Ehkä ne ensi kesänä kirivät mittaa.

Näkyypä kuvassa myös kultakärsämön taimi. En sitä kuvaushetkellä huomannutkaan. Voisinkin siirtää muutaman kärsämön taimen alapihan Syyspenkkiin, jossa kohta pärjäävät vain ja ainoastaan kuivuutta sietävät kasvit.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Kuolanpionit ovat ammuskelleet siemeniään pitkin kivituhkakäytävää. Itse asiassa mustia palluroita hiekalta poimiessani sain pähkäillä, kumpia on enemmän, kuolanpionin siemeniä vaiko tiikerililjan itusilmuja. Fiksuna olisin voinut kerätä siemenet ja itusilmut talteen uusien taimien kasvattamista varten. Helteessä uupunut pää laittoi nakkaamaan pallurat takaisin kukkapenkkiin. Itäkööt ihan itsestään.

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö


Alkukesästä näytti siltä, ettei Julia Correvon jaksa herätä ollenkaan. Sieltä se kuitenkin nousi, kasvoi ja ryhtyi kukkimaan. Onhan tällä vielä matkaa sellaiseen kärhökukkapilveen, joita saamme ihailla Kruunuvuokon Puutarhan Lumo -blogissa. Pienestä on kuitenkin hyvä aloittaa ja iloita siitä, että kärhö on ylipäätään elossa.

Clematis Dr Ruppel


Pitkään hiljaiseloa viettänyt Dr. Ruppeliksi tunnistamani loistokärhö ylittää tänä kesänä itsensä. Vuosi sitten se teki yhden kukan. Nyt ensimmäinen kukka lopettelee ja toinen nuppu odottaa aukeamisvuoroaan. Tällainen menestys rohkaisee taputtamaan itseään selkään kiitokseksi siitä, että ylipäätään sairastuin myös kärhökuumeeseen. Eipä tulisi ainuttakaan Dr. Ruppel -kukkaa, jos olisin tämänkin kärhön jättänyt kauppaan.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Miellyn vuosi vuodelta enemmän viinikärhöihin. Kukat ovat kooltaan loistokärhöjä pienempiä, mutta ainakin minulla viinikärhöt menestyvät huomattavasti paremmin. Polish Spirit kukkii joka kesä runsaana ja pitkään. Sijaintikin sillä on yksi parhaista, sillä olopihalla se on näytillä aamusta iltaan.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Nimettömäksi tai tuijakärhöksi (sijaintinsa vuoksi) vuosia nimittämäni sinililakukkainen kärhö sai tänä kesänä vihdoin nimen itselleen. Navettapiika ehdotti eräässä kommentissaan kärhölleni nimeä Black Prince, minkä aktiivisen googlettamisen jälkeen uskon oikeaksi. Tämä kärhö on hyvin roteva- ja nopeakasvuinen. Siinä on runsaasti pieniä, sinililoja kukkia.

Ostin Black Princen kesällä 2015 Princess Katena, joka osoittautui heti ensimmäisten nuppujen myötä vääräksi nimeksi. Köynnös kasvaa alapihan Kiemurapenkin päädyssä. Sen takana on isokokoinen tuija, jonka ympärille ja yli kärhö kietoutuu heinä-elokuun aikana. Yläpihalta katsottuna tuija käytännössä katoaa kärhön versoihin. 

Leikkaan kärhön keväällä matalaksi. Pian se työntää tuoreita versoja maasta ja sitten ei enää sen vauhdissa tahdo pysyäkään.

Clematis x jackmanii - Jalokärhö


Kuvan Jackmanii kuuluu halpiskärhöihin, jota nyt ei vaan voinut jättää kauppaan. Hätähousuna minulla on tapana tehdä hölmöjä istutuspäätöksiä, kuten kävi tämänkin kärhön kanssa. Kesän ruukussa vietettyään köynnökselle oli keksittävä syksyllä paikka. Samoin toisen ruukun Purpurea Plena Elegansille. Syyskesästä alkaa lapiointikiintiö jo lähestyä ylärajaansa, joten sen enempää suunnittelematta kaivoin molemmat kärhöt yläpihan Pionipolun päähän vierekkäin. 

Clematis Jackmanii ja clematis Purpurea Plena Elegans
 

Joku värikammoinen saattaa saada yhdistelmästä ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kieltämättä itsekään en ole kovin tyytyväinen kaverusten sijaintiin, mutta olkoot ja eläkööt. En ala heitä enää ylös kaivamaan ja toisistaan erottamaan. Itse asiassa Purpurea Plena Elegans aloittaa kukintansa aina paljon Jackmaniita aiemmin ja ehtii siten keikistellä huomion kohteena hyvän tovin. Jackmanii taasen on ottanut tavakseen kasvaa korkeuksiin ja muodostaa suurimman osan nupuistaan köynnöstuen harjalle. Ehkä se tykkää sieltä tiirailla maisemia aina horisonttiin saakka.

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Tämä kauan kaivattu ihanuus, Princess Kate kukkii vihdoin suureksi ilokseni. Tämä yksilö on kolmas istuttamani Princess Kate. Ensimmäinen ei sitten ollutkaan prinsessa vaan prinssi, tuo Black Prince, josta tarinaa ennen Jackmania. Seuraavan Princess Katen ostin kesän 2019 vierailulla Puutarha Tahvosilla. Kakkostaimi oli jo kotiin tuotaessa aika reppana, mutta tottakai sille piti antaa mahdollisuus. Keväällä 2020 se heräsi, mutta ei vaan jaksanut kasvaa parikymmensenttistä korkeammaksi. Otti ja kuoli. 

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö
 
Ei siis kahta ilman kolmatta. Uusi Princess Kate kotiutui meille vuosi sitten. Yritin olla asettamatta pienelle taimelle liikaa paineita. Pysähdyin joka kerta ohi kulkiessani vilkaisemaan, millä mielin se aikoo elämäänsä jatkaa. En uhannut sitä kompostiin joutumisella, joka saa etenkin kesäkukat pelästymään ja kukkimaan. Ihan hiljaa mielessäni tuumasin, ostaisinko vielä neljännenkin Katen, jos tämäkin heittäisi henkensä. 

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Ei kuollut syksyllä, ei talvella, heräsi reippaana keväällä. Nyt prinsessani kukkii. Nuppuja on useita vielä avautumatta. Kukan kellomainen olemus ja terälehtien taustan viininpunainen väritys on kaunis. 

Rajasin Katen tyvialueen nurmireunanauhalla ja tyhjensin siihen pussillisen lecasoraa, jotta saisin paremmin lähellä rehentelevän maahumalan ja pikkutalvion pysymään kauempana. Niiden lonkerot on myös helppo napata kevyestä lecasorasta pois ennenkuin ehtivät juurtumaan.

Clematis Ville de Lyon

Minulla on monia päähänpinttymiä, myös kasvisellaisia. Ville de Lyon taitaa olla toinen istuttamani kärhö, alppikärhön jälkeen. Istutin Villen vuosia sitten lähelle alppikärhöä. jossa se ehti kukkia muutaman kesän hienosti. Niin kauniina, että lunasti kärhöpaikkansa sydämessäni. Tai juurtui pinttymäksi päähäni. Kun Ville de Lyon sitten päätti muuttaa jonnekin autuaammille kärhömaille, syntyi tyhjä aukko niin istutuspaikalle kuin päähänikin.

Clematis Ville de Lyon
 
Vuosi sitten korjasin tilanteen hankkimalla uuden Ville de Lyonin. Istutin sen Pikkupuutarhaan, joskin eri paikkaan. Tämä kärhö kukki jo ensimmäisenä vuotenaan muutamalla kukalla. Tänä kesänä sitäkin runsaammin. Pidän kovasti Ville de Lyonista. Sen sijainti sisäänkäynnin lähellä tarjoaa entistä parempia ihastelumahdollisuuksia.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöistä puhuttaessa ei sovi unohtaa lumikärhöä. Eikä unohtaminen kovin helposti onnistukaan. Köynnös on taas matkalla avaruuteen, niin leveydessä kuin korkeudessakin. Keväällä rohkenin leikata lumikärhöä noin metrin korkeudelta saadakseni risuuntuneita osuuksia helpommin pois. Uskon, että sen olisi voinut leikata vielä matalammaksi. Katsotaan taas ensi keväänä, miten hellämieliseksi heittäydyn.

Karviaiset

Karviaiset on kerätty ja mehuksi keitetty. Pakastin alkaa olla pullollaan satokauden tuotoksia, joten vein laatikollisen karviaisia veljenvaimolle. Hetken mietin, tekisinkö karviaisista vaikkapa sosetta, hilloketta tai hyytelöä. Vuosi sitten tein hyytelöä, jonka vuoksi putsasin runsaan kaksi litraa marjoja. Oli muuten urakka napsia saksilla jokaisen marjan kummaltakin puolelta röntit pois. Tänä vuonna laiskuus voitti ja mehuksi menivät.


Sain naapurilta muhkean pussillisen kantarellejä. Niistä tein piirakan. Enpä voinut vastustaa kauniin keltaisia ja hyvälaatuisia kantarellejä niitä torilla nähdessänikään. Tarkoitus on valmistaa niin kantarellirisottoa kuin kermaista muhennosta. 

Ylipäätään olen koittanut tehostaa satokauden tuotteiden käyttöä ruoanvalmistuksessa. Omasta maasta ei kovin paljon enää satoa tule. Porkkanoita on vielä nostamatta, salaattia ja yrttejä edelleen kasvimaalla . Sipulit ovat kuivumassa. Ja kasvihuoneessa on jälleen haettavissa kulhollinen tomaatteja, muutama kurkku ja useampi paprika. Eikä sovi unohtaa kurpitsapalluroita, jotka taitavat olla spagettikurpitsoja.

Tomaatintaimi


Tyhjensin heinäkuun lopulla biokompostorin, josta tuli kottikärryllinen käyttökelpoista multaa. Sirottelin sitä tällä kertaa yläpihan istutusalueille. Muutama päivä sitten huomasin parissakin kukkapenkissä tomaatintaimia. Meillä on aika pieni ruokahävikki eli syötävää ei pahemmin biokompostoriin kerry.  Enemmän hedelmien, vihannesten ja juuresten kuoria. Muutaman pilaantuneen kirsikkatomaatin muistan laittaneeni alkukesästä kompostoriin. Niitäkö peruja  nämä pienet taimet ovat?

Clematis Pink Fantasy
 

Torstaina täyttyi hoitokissa Roopen katoamisesta neljä viikkoa. Tsekkasin kaksi uutta vinkkiä, jotka kumpikin osoittautuivat omistajiensa luvalla vapaana liikkuviksi alueella asuviksi kissoiksi. Roopesta ei ole koko aikana saatu ainuttakaan näköhavaintoa. Loukkuun on mennyt kaksi kissaa, oikean värisiä, mutta meidän kannalta vääriä. Toiveet kissan palaamisesta tai löytymisestä heikkenevät. Mielessä risteilee kaikenlaisia skenaarioita, mitä kissalle on saattanut tapahtua. Tapahtuma jättää sydäntä särkevän jälkensä niin kissan omistajan sieluun kuin meidänkin muistoihimme. Eteenpäin on mentävä, kaikesta huolimatta.

Phlox paniculata Dusterlohe

 
Ärtsyn väristen syysleimujen kera toivotan kaikille mukavaa viikonloppua. Älkää sulako näissä helteissä.



29 kommenttia:

  1. Tämän viikon paahteet alkavat todellakin pehmittää pään ja saavat hyytymään tylsään tilaan. Eilen meillä oli pilvistä, mutta ilma oli suorastaan hautova pätsi ja odotin vain jotain sopivan pientä ukkoskuuroa raikastamaan painostuksen - mutta ei vettä ei helpotusta.
    Viinikärhöt kukkivat kiitollisen runsaina ja ovat kannatettavia kaikin puolin. PPE on minulla ensimmäistä kesää ja sen ruttukukkiin olen ihastunut (kuten kaikkiin muihinkin). Minulla on vielä kolme kärhöä odottamassa paikoilleen istuttamista. Ostin sokkona yhden, joka piti olla muu, mutta osoittautuikin Hagley Hybridiksi. Oli oikeastaan hyvä, että annoin sen ensin kukkia, sillä sille olisi sattunut ei-niin-sopiva paikka. Minäkin yritin ostaa Katen nettitilauksena, mutta se ei lähtenyt kasvuun lainkaan ja sain rahat takaisin. Toivotaan onnea sinun Katelle, tämä yksilö saattaa olla se reipas ja kukkaisa!
    Minun ensimmäinen tänä kesänä istutettu lumikärhö on kukkinut arboretumin aidassa, mutta on vielä paljon pienempi kuin sinun lumipilvesi.
    Voi, kun saisimme kauniin sateen helpottamaan kuivuutta ja raikastamaan vähän ilmaa. Nyt pitäisi jo saada hommia aikaiseksi puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuossa, olenko turhan kiittämätön valittaessani nyt kuumuudesta ja kohta taas sateista ja kylmyydestä? Vaan kun surettaa tosi paljon katsella kuivuudesta kärsiviä kasveja ja pelko monien menettämisestä on ihan todellinen. Seisoin pari tuntia sitten alapihan vaahteran kupeessa kastelemassa kosmoksia, kun taivaalla jyrähti oikein kunnolla. Etsiydyin kasvariin kastelemaan tomaatteja ajatuksella, etten ainakaan pihan korkeimman puun alla ukkosella seiso. No, se ukkonen jäi siihen yhteen jyrähdykseen ja taas mennään +29 asteisessa paisteessa.
      PPE on todellakinen ruttunaamainen kärhö, jonka sympaattinen olemus viehättää. Toivon, että omani on joskus täynnä kukkia Polish Spiritin tapaan. Olisiko Hagley Hybrid jotenkin erityisen vahva kärhö, kun minullekin on tullut sitä sokko-ostoksena peräti kaksi kertaa? Toinen kuoli viime talvena, toinen voi hyvin.
      Uskon sinun lumikärhösi näyttäytyvän ensi kesänä lumipilvenä. Se on uskomattoman reheväkasvuinen ja kukkaisa. Myös monien muiden mielestä, ei vaan minun.
      Nyt vain joka nainen pihalle sadetanssin askeleissa pyörimään, jotta toiveemme toteutuu. Yön tai parin läpi kestävä tasainen sade tekisi hyvää; puutarhalle, luonnolle ja meidän mielellemme.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Kiitos, täällä ei enää helteitä olekaan, tai ei ainakaan tllä kellonlyömällä. Parit ukkoset ovat tuoneet ihanasti sadetta ja virkistystä puutarhalle. Kosteus yhdistettynä aurinkoon ja korkeisiin lämpötiloihin kyllä tuottaa tropiikkimaiset tunnelmat, mutta tälläkin hetkellä täällä tuulee oikein mukavasti, niin että oikein hautovaa sää ei ole. Toivottavasti teillekin osuu sateita!
    Ihania kärhöjä sinulla. Täälläkin Julia Correvon heräsi vasta myöhään ja kukkii nyt erittäin kauniisti, onneksi. Minustakin Princess Kate on yksi kauneimmista, se on todella sievä ja hienon värinen.
    Sinun Jackmanii ja P. P. Elegans -yhdistelmäsi näyttää todella ihanalta! Kivasti ovat eri luonteisia ja eri kokoiset kukat, täydentävät toisiaan.
    Kunpa Roope vielä löytyisi! Kuukauden poissaolo ei taida olla ihan tavatonta, vaikka huolestuttavaa toki. Eläimillä on myös ihmeellinen suuntavaisto, onko sitä etsitty entisen kodin liepeiltä - vaikka Roope ei siellä ollutkaan ulkona? Toivon niin kovasti, teidän kaikkien, ihmisten ja Roopen, kannalta, että se saataisiin kotiin. Voimia todella paljon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen seurannut ukkosrintamia, jotka vyöryvät toinen toisensa jälkeen viistosti länsirannikolta kohti Koillis-Suomea. Meille ne eivät ole kertaakaan ulottuneet. Hetken voi olla pilvistä, kunnes taas paistaa ja kärvistää. Kiva, että sadetta on riittänyt sinunkin puutarhaasi.
      Jackamiin lilahtava sininen ja PPE:n viininpuna sopivat minusta hyvin yhteen. Itse en saa yhdistelmän katselemisesta minkäänlaista väripäänsärkyä tai hepuleita. Olen surkea sommittelemaan kasveja muotojen ja värien perusteella, mutta se ei haittaa ollenkaan. Paitsi joskus, kun joku siitä huomauttaa.
      Istun usein iltaisin sisäänkäynnissä kutsumassa hiljaa Roopea. Josko se sittenkin on jossain lähellä hämärän laskeutuessa. Voi hyvinkin olla, että näin kesäaikaan Roope on saanut syötävää jonkun kissatalouden pihamaalla. Tiedän lähistöllä ainakin yhden kodin, jossa kissalle laitetaan ruokaa myös ulos. Kissa-asiantuntija sanoi kissan osaavan palata meille, vaikka koko tienoo on sille entuudestaan tuntematonta. En tunne ketään Roopen entisessä kotipaikassa, enkä usko omistajankaan sieltä kissaansa tiedustelleen. Epäilen, etteivät kerrostalonaapurit edes sitä tunnistaisi, eivät ole Roopea nähneet. Olen ilmoittanut kissan katoamisen Viikkiin, jonne pääkaupunkiseudun löytökissoja toimitetaan. Roopella on siru, jonka perusteella se löytää omistajalleen, jos vain siru luetaan. On myös vaikea uskoa, että Roope olisi kulkenut meiltä 15 km moottoritien vartta Kehä III:lle ja suunnannut sieltä toisen mokoman Vantaalle monien isojen ja vilkkaasti liikennöityjen teiden yli. Ihmeitä kyllä tapahtuu. Joka päivä toivon ihmettä, että Roope ilmestyy pihapiiriin, josta saan sen sisälle syömään, juomaan ja lepäämään. Ja voin ilmoittaa omistajalle tuovani kissan pian kotiin. Kävi niin tai näin, en taida tämän jälkeen enää koskaan uskaltaa ottaa toisten kissoja meille hoitoon. Mahtaako kukaan enää minuun luottaakaan?

      Poista
  3. Täälläkin helle edelleen jatkuu ja mittari keikkuu + 30 asteen kahta puolta. Sadetta ei edelleenkään meillä kuulu eikä näy, ja joitakin perennoja on joutunut nyt kastelemaan sen verran, että pysyvät hengissä. Sisälläkin jaksaa tehdä vain välttämättömän, koska ilmalämpöpumppu jouduttiin ottamaan kokonaan pois käytöstä. Kondenssivettä kuljettavaan letkuun tuli nimittäin juuri sopivasti helteiden aikana vesilukko ja huoltomies ehtii paikalle vasta syyskuussa. Nyt siis tarkenee niin sisällä, kuin ulkonakin.
    Kauniisti kukkivat kärhöt.
    Minulla on jotenkin varma luotto siihen, että Roope löytyy elävänä vielä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sitten samanlaista kuin täälläkin. Kuivaa kuumuutta niin sisällä kuin ulkonakin. Kastelin äsken kesäkukat ja kasvimaan. Muutaman tunnin kuluttua kaikkialla on taas yhtä kuivaa.
      Ilmalämpöpumppuasennuksissa on kuulemma pitkät jonot. Ihmekös tuo, etteivät ehdi entisiäkään huoltamaan ja korjaamaan. Pohdittiin juuri, kuinka käy aurinkopanelisuunnitelmallemme, joka piti käynnistää vuodenvaihteessa. Taitaa olla silläkin saralla jonoa pitkälle eteenpäin.
      Voi, miten valtavasti itsekin toivon Roopen vielä palaavan.
      Mukavaa viikonloppua, vaikka kuumuutta riittääkin!

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Helle on ollut kovaa jopa tällaisen lämmön rakastajan mielestä. Satanut meillä on viimeksi heinäkuun lopulla, oisiko ollut 23. päivä n. 20mm ja sen jälkeen on tullut vain pari milliä. Kuivaa on mutta kastellut olen vain uusia istutuksia, muuta saavat selvitä itsekseen.
    Voihan Roope minkä teki. Se on kurjinta jos kohtalo jää selvittämättä, tieto olisi nyt parasta olisi se sitten hyvää tai huonoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin teen minäkin. Millään ei pysty niin paljon puutarhaan vettä kantamaan, mitä pitäisi. Pakko tehdä valintoja ja siten koittaa auttaa niitä, jotka eivät vielä ole ehtineet kunnolla juurtua.
      Kaikkien kannalta olisi parempi tietää, miten Roopelle on käynyt. Vaikka huonostikin, mutta avoimeksi jääminen kalvaa mieltä.

      Poista
  6. Kärhösi kukkivat niin kauniisti, vaikka kuivuutta olisikin ollut. Niillä onkin onneksi juuret sen verran syvällä, että ehkä saavat riittävästi kosteutta sieltä. Minulla 'Madame Julia Correvon' teki keväällä saman tempun kuin sinulla mutta niinpä vain olen nyt jo monena päivänä ihaillut sen kukkia, jotka näyttävät niin kauniilta yhdessä valkoisten tuoksuherneiden kanssa.
    Toivottavasti tämä kolmas 'Pricess Katesi' olisi nyt yhtä innokas kukkija kuin minulle sattunut yksilö. Se aloitti ensimmäisten joukossa eikä vielä näy hiipumisen merkkejä kukinnassa. Sillä on niin kauniit kukat kuin myös 'Ville de Lyonilla'. Sinulla onkin hyvä paikka ihailla Villeä, jos se on ihan sisäänkäynnin luona.
    Meillä on ollut tällä viikolla oikein trooppiset olot kun ilmankosteus huitelee ties missä ja lämmintä riittää. Ilmalämpöpumppu on ollut joka päivä kuivattamassa huoneilmaa. Onneksi sateet sentään ovat osuneet johonkin muualle tällä kertaa.
    Voi kun Roope vielä löytyisi jostain elossa ja hyvävointisena. Mukavaa viikonloppua kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesän helteessä kastelin uusien istutusten lisäksi kärhöjä. Ehkä sillä on vaikutusta niiden selviytymiseen ja kukkimiseen. Nyt tässä loppukesän kuivuudessa kärhötkin saavat pärjätä omillaan.
      Olisikohan myöhäinen herääminen Mme Julia Correvonin tavanomainen ominaisuus? En tiedä. Tärkeintä kuitenkin herääminen ja runsas, pitkäkestoinen kukinta.
      En ole huomannut katsoa ilmankosteuslukemia. Öisin on edelleen hyvin lämmintä, mutta ei näköjään haittaa nukkumista yhtä paljon, kuin viime kesän helteessä. Olemme harkinneet ilmalämpöpumppua. Sen sijoittamisesta on saatu kolmelta eri asiantuntijalta toisistaan poikkeavat mielipiteet. Niinpä asia aina vain muhii.
      Roopen ilmestymistä jaksamme edelleen toivoa ja odottaa.
      Viikonloppua on jo loppusuoralla. Toivotan sinulle kivaa sunnuntaita!

      Poista
  7. Olen pikku hiljaa alkanut lämmetä kärhöille, kiitos kun esittelit kaunottaresi. Äidillä taitaa olla tuollainen Ville de Lyonin näköinen ja sen kukkia aina kesäisin ihailen.

    Juttelin eilen äidin kanssa ja hän kertoi, miten oli rantatiellä nähnyt kissan, joka muistutti noin kilometrin päässä asuvan naapurin pari kuukautta kadoksissa ollutta kissaa. Ilmoitti havainnostaa naapurille ja nämä olivat tulleet katsomaan, olisiko kulkuri ollut heidän kissansa. Niinpä vain ajoivat takaisin kotiin kissa emäntänsä sylissä. Toivottavasti teillä on Roopen kohdalla yhtä onnellinen loppu.

    Ei sada ei. Eilen kehittyi äkkiseltään ukkoskuuro illalla, koirakin oli hämillään kun ei ukkosta ollut ennakoinut. Jyrähti kerran kovaa ja sitten oli ihan hiljaista. Hetken päästä jyrinä alkoi uudestaan ja muutaman minuutin verran satoi kunnolla. Ei tointanut mennä ämpäreiden kera talon nurkalle sadevettä keräämään.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkenen suositella sinullekin kärhöjä. Eivät ne ole lainkaan niin vaikeita, kuin moni ajattelee. Kärhöjä on niin paljon erilaisia, että varmasti löytyy itselle mieluinen.
      Ihana tarina kadonneen kissan löytymisestä. Tuollaista ratkaisua mekin toivomme. Näköhavaintoja olemme saaneet, mutta kaikki kissat ovat osoittautuneet toisten omiksi.
      Pari iltaa sitten täällä ukkonen jyrisi pitkään ja jokunen vesipisarakin tuli. Myrsky ei kuitenkaan tullut päälle, eikä pilvet antaneet kunnolla sadetta.
      Sinulle mukavaa sunnuntaipäivää!

      Poista
  8. Toivottavasti Roopesta kuuluu tai näkyy vielä jotain.

    Sillä välin kannustan kuvaamaan puutarhaa matalalla auringolla aamusella tai illalla tai peräti mahdollisella pilvisellä säällä. Varjoa voi toki tehdä keinotekoisestikin monin tavoin. Kovapaahteinen valo ei tee millekään hyvää.

    Toiveikasta loppukesää! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä. Aamulla ja illalla valo on paljon lempeämpää. Pilvisellä säällä nappaan kameran oitis mukaani, mutta harmikseni pilvisyyttä ei ole kestänyt koko puutarhan kiertämisen ajan. Kuvaamattomuudessani on eittämättä mukana myös jonkinlaista henkistä väsymystä ja innostuksen puutetta.
      Emme luovu toivosta.

      Poista
  9. Kauniit kärhöt ja hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Samoin sinulle mukavaa sunnuntaipäivää!

      Poista
  10. Kärhöt on tosi kauniita. Minullakin on kaksi. Olen todennut ne erittäin sitkeiksi kasvultaan, kun ottaa huomioon, millaisella hoidolla (tai hoitamattomuudella) ne ovat täällä kasvaneet. Haaveilen jonkinlaisesta piha-alueesta, kukkapenkistä, jossa kasvaisi pelkästään kärhöjä...
    En osaa olla kateellinen kenellekään, mutta nuo kanttarellit... miten ihmeessä jotkut löytävät niitä valtavia määriä??? Minä en löydä ollenkaan, tai sitten vain muutaman. Olen ikionnellinen jokaikisestä kanttarellista, jonka satun löytämään. Nyt on niin ruutikuivaa, että ei taida olla mitään löytämistäkään. Paitsi tietysti muilla sienestäjillä.... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöille pyhitetty alue kuulostaa hyvältä. Vielä kun valitsisi hiukan eri aikaan kukintansa aloittavia lajeja, riittäisiä ihailtavaa viikoiksi.
      Enpä löydä kantarelleja minäkään, mutta harvoin käyn edes etsimässä. Monilla on vakiopaikat, joita he eivät paljasta muille. Ilokseni naapurimme tietää hyvät apajat ja tuo ylimääräiset meille.
      Tänään heräsimme sateeseen, joka jatkuu edelleen. Puutarha kiittää.

      Poista
  11. Suloinen tuo Pricess Kate! Niin tuttua tuo, että tulee istutettua taimi kiireellä vaan jonnekin ja sitten myöhemmin joutuu miettimään, mitä tuli tehtyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni meistä puutarhaihmisistä tekee varmaan samoja kömmähdyksiä. Kyllä niistä myös oppii - tai sitten ei.

      Poista
  12. Kärhöinnostuksen iskemänä ei aina voi olla harkitseva ja löytää kaikille sopivia paikkoja. Kun taimi on vielä kohtuullisen pieni, ei aina tule ajatelleeksi sitäkään, miten suureksi hyvinvoiva kärhö saattaa kasvaakaan. Lumikärhön kasvamista olen odotellut nyt useamman vuoden, se taitaa olla minulla ihan väärässä paikassa, kun ei kasva, ei kuki! Princess Kate on varmasti yksi kauneimmista kärhöistä, hienoa, että se nyt kasvaa ja kukoistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikan löytäminen on sitäkin vaikeampaa, kun kaupasta tulee rohmuttua ihanuuksia ilman tietoakaan, mihin ne sijoittaisi. Kummasti kaikille on paikka löytynyt. Aina ei kaikkein sopivin, mutta joskus myös ennakoitua parempi.
      Ehkä sinun kannattaa harkita lumikärhön siirtoa. Omani on alusta lähtien kasvanut ja kukkinut runsaana. Ilmeisesti se viihtyy paikassaan. Sen sijaan mantsuriankärhön kanssa en onnistu sitten millään. Se on edelleen hengissä, mutta minimaalisen kokoinen. Ei kasva eikä kuki. Olen aikeissa kaivaa sen ylös ja laittaa purkkiin. Vaan missä sen talvetan, kun en viitsisi uutta väliaikaispaikkaakaan keksiä?

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Kiitos Seita! Tykkään kyllä itsekin. Ja ihmettelen päivästä toiseen, että jotai näin kaunista olen saanut aikaan.

      Poista
  14. Helle yllätti kyllä täysin, ei auringossa oloa, migreenin takia. Mutta kyllä olet hienosti kuvannut kukkasiasi, ovat niin hienoja ja kauniita väreineen. Minulla ei ole ollut voimia kukkia varten, jotenkin kun jaksan hoitaa kotini työt. Näpertelen yhtä sun toista, siinäkin pitää taukoa selän takia. Nyt jalkani on täynnä mustelmaa.Kirjoitin siitä blogissani.

    VastaaPoista
  15. Taisin löytää yhdelle Niobena ostetulle kärhölle nimen, näistä sinun kuvista. Nimitäin Ville de Lyon, oli hyvä juttu. Mietin myös onko palstan alkuperäisiin kuuluva pikkukukkainen kärhö 'Black Prince'? Saattaisi ollakin.

    Voi, kunpa Roope ilmaantuisi jostain piilosta ja pääsisi kotiin. Jaksamista! <3

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!