maanantai 9. tammikuuta 2023

Olemisen sietämätön keveys

Jääkukkia autotallin ikkunassa
 

Loppiainen vietettiin vaihteeksi jälleen postikorttimaisemissa. Tuore lumi ja reilu pakkanen kuurasivat tienoon niin kauniiksi, että kävellessä hitainkin liikkuja hengästyi luontoa katsellessa. Olen käyttänyt kameraa aika laiskasti. Mielessä on kyllä tämän tästä, että nyt pitäisi käydä ikuistamassa näkymät, sillä sää muuttuu tiheään tahtiin. Huominen on kädenkäänteessä eilinen.

 
Juhlapyhävelvollisuuksien väistyessä menneisyyden koriin, ehtii taas käydä lenkilläkin. Tai ainakin loppiaisena ehti. Seuraavalle viikolle onkin luvassa jälleen lumisateita, mikä tietää kolan työntämistä. Kunnon lumityöurakan jälkeen ei paljon enää tee mieli lähteä kameran kanssa kyläraitille hortoilemaan.

Olivatko Ihmiset loppiaisikävelyni aikaan pakkasta paossa sisätiloissa, vai lomareissulla kenties? Ainakin liikkujia oli todella vähän. Ei haitannut yhtään. Sain nauttia näkymistä ihan itsekseni, eikä kuvatessakaan tarvinnut odotella ihmisten väistymistä pois kuvakulmasta.

En osaa piirtää ollenkaan. Jos osaisin, voisin kuvitella nauttivani lumisten puunoksien ikuistamisesta paperille. Oksat ovat kuin kevyen lumen kehystämiä hentoja hiilenvetoja. Japanilaisia puupiirroksia suomalaisessa talvimaisemassa.

Jos vain mahdollista, suunnittelen kävelyreittini kiertämään jonkun kylän kolmesta järvestä. Loppiaisena kiersin kahden lähijärven rannat. Pari pilkkijää tallusteli kuvan järven jäällä. Väittävät jään jo kantavan kulkijaa. En ole siitä aivan vakuuttunut.


Järvien välisen puron vesitilanne on myös tarkastettava. Syksyllä kuivuus näkyi myös tässä purossa, jonka pohjalla erotti juuri ja juuri hivenen virtaavaa vettä. Nyt vettä on runsaasti ja sen solina kuului jo kauas.

Ehdin tuskin laskeutua puron rantaan kun jo näin koskikaran. Se näkeminen oli toki toiveissa, mutta toiveen täyttyminen heti alkumetrillä oli mukava yllätys. En voinut mennä yhtään lähemmäs lintua, koska se olisi pyrähtänyt oitis lentoon. Objektiivini ei tämän lähemmäs kanna, joten piirsin punaisen nuolen vakuuttaakseni lukijat ja katsojat siitä, että koskikara siellä varmasti on. Lintu istui vuoroin kiven päällä, vuoroin sukelsi veteen palaten taas kivelle. Se huvitteli yleisönsä kiinnostuksella aikansa, kunnes lopulta poistui metsään kuvaajasta oikealle.

Tätäkin lintua katsellessa herää taas ihmetys, miten taitavasti luontoäiti olentonsa naamioi. Koskikaran mustanruskea höyhenpuku valkoisine rinnuksineen sulautuu erinomaisesti talviseen vesimaisemaan. Tuskin olisin lintua huomannut, jos se olisi nököttänyt liikkumattomana kivellä kameran kanssa sitä tähtäillessäni.

Luin wikipediasta, että koskikaran nimi on viroksi vesipapp. Linnun väritys muistuttaa papin tummaa pukua lipereineen. 

Iltapäivän aurinko oli jo laskusuunnassa. Muutenkin se paistaa vielä niin alhaalta, että metsän kohdalla saattoi kuvitella auringon jo laskeneen. Pilvetön taivas pakkassäällä on sinistäkin sinisempi. En niin kovasti kaipaa kuviini liikennemerkkejä, mutta tässä sininen kevyen liikenteen liikennemerkki toisti hauskasti taivaan väriä.


Kuvan lato on yksi kävelyretkieni kiinnostuksen kohde. Seuraan jännityksellä, milloin maan vetovoima voittaa ja rakennus romahtaa. Tai kohtaako se ilkivaltaa tulitikkujen muodossa? Lato on viimeisen vuoden aikana saanut monta uutta ilmastointiaukkoa. Sen vasemmalle puolelle valmistuu piakkoin kolme hirsirakenteista omakotitaloa. Ladon alla oleva maapohja on sekin kaavoitettu uudisrakentamiselle, joten lato lähtee vuosikymmenten kotipaikaltaan ennemmin tai myöhemmin.

Entisaikojen kiviaidan jäänteet


Kylän vanha rakennuskanta häviää ja uudistuu vauhdilla. Ympäristöön jää joitakin jäänteitä entisestä maailmasta. Useimmat katoavat tehokkaan kaavoituksen ja rakentamisen vuoksi.

Ikean purku menossa.

Toisinaan vanhoille rakennuksille ja rakenteille toivoisi löytyvän hellämielisiä vaalijoita ja uuden elämän antajia. Toisinaan on kaikille parempi, että rötisköt saavat mennä. Kylämme näkyvällä paikalla sijainnut kauhistus sai vihdoin lähtöpassit. 

Aikanaan rakennuksessa toimi lähikauppa. Sen jälkeen siihen muutti vuosiksi käytettyjen huonekalujen myymälä, joka oli pitkiä aikoja enimmäkseen kiinni. Kävin siellä kerran ja totesin, että täältä en mitään osta. Kauppiaan mielestä tavara oli antiikkia. Useimpien mielestä lähinnä kasapäin varastoitua romua, josta ehkä satunnaisesti joku löysi jotain hyödyllistä. Rakennuksen huono kunto ja vesivauriot välittyivät niin myymälään kuin myytävään tavaraan homeen hajuna.

Kylän Ikeaa ei enää ole.

Kuulemani mukaan vanhojen huonekalujen kauppias oli vuokralla sellaisella sopimuksella, että hänen lopettaessa toimintansa rakennus puretaan.Siinä varmasti yksi syy, ettei kukaan välittänyt panostaa rakennuksen korjaamiseen edes väliaikaisesti. Marraskuun tuulisena yönä talon katolle romahti ison puun latva rikkoen rakenteita entisestään. Ikkunoistakin osa oli jo pitkään rikki ja ovipuitteiden läpi näki sisälle. Lopulta kunta laittoi rakennuksen vaarallisena käyttökieltoon ja kilpailutuksen seurauksena tönö purettiin joulukuun alussa.

Puretun rakennuksen tilalle ei tule mitään. Alue on kaavoitettu puistoksi. Asukkailla on paljon rakennukseen liittyviä muistoja. Yksi on ostanut sieltä ensimmäisen jäätelönsä, toinen ollut hetken aikaa kesätöissä. Rakennusta kutsuttiin vuosikausia paikalliseksi Ikeaksi. Opastimme vieraitammekin käätymään Helsingistä päin tullessa Ikean jälkeen vasemmalle. Joulukukkaa meille tuonut ystävämme oli niin tottunut Ikea-opastukseemme, että ajoi vahingossa risteyksen ohi, kun Ikeaa ei enää ollutkaan.


Palasin loppiaislenkiltä puiston kautta oikaisten. Puiston kulkuväyliä ei talvella aurata. Onneksi viimeksi sataneen lumen alla on hankikanto, joten en uponnut kovin syvälle.

Olopihaa lähestyessäni kuulin tuttua sirinää, jonka pian päättelin kuuluvan pyrstötiaisille. Niitä olikin iso porukka talimakkaran kimpussa. Pyrstötiainen on minusta söpön näköinen pallero nappisilmineen. Ryhmä pyrstötiaisia ilmestyy pihaan muutaman kerran talvessa. Pitää olla nopea nämä pitkäpyrstöiset tintit nähdäkseen ja vielä nopeampi kuvatakseen. Ryhmä on vain hetken paikoillaan lehahtaakseen taas jonnekin muualle. Tyydyin tähän kaukaa otettuun otokseen.

Ikkunanäkymä 6.1.2023

 
Enemmänkin olisi voinut itseään ja kameraansa ulkoiluttaa, mutta aikaa on tullut kulutettua muuhunkin. Latasin kännykkään Ellibsin, kirjastojen äänikirjakokoelman. Valikoima ei ole kaupallisten palvelujen laajuinen, mutta etenkin kokeilumielessä hyvä vaihtoehto. Onnistuin lainaamaan Finlandia-voittaja Ida Rauman Hävityksen, jota kuuntelen neuloessani villapuseroa. Kumpikin etenee, joskin hitaassa tahdissa.

Auringonnousu 7.1.2023


Viikonloppu sujui lähinnä olemisen sietämättömässä keveydessä. Vuoden toisella viikolla aion astua konkreettisesti kevääseen eli aloittaa siementen kylvämisen. Ensin kuitenkin hyvästelemme Ukkokullan äidin, anoppini, hänen viimeiselle matkalleen.


31 kommenttia:

  1. Onpa ihania lumikuvia ja aurinkoisia paikkoja kävelylenkin varrella. Miten musta tuntuu ettei täällä ole ollut noin aurinkoista :) Pyrstötiaiset kyllä tuo pirteydellään iloa.
    On hyvä jo kun jouluhössötys aika on ohi. Helpotuksen huokaus kun voi keskittyä johonkin muuhun taas, alkaa tv:ssäkin taas normaalit ohjelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena lumi on kaunistanut maisemat erityisen kauniiksi. Yleensä täällä etelässä sää on talvellakin enemmän harmaa ja loskainen. Pyrstötiaisten näkeminen ilahduttaa joka kerta yhtä paljon. Viime talvena taisi jäädä kokonaan näkemättä.
      Arki on minustakin mukavaa.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ihanat maisemat, kuin talven ihmemaasta. Upea myös tuo koskikara. Olen nähnyt ja ihmettelen kovasti, miten ihmeessä Koskikara ei jäädy jääkylmässä vedessä, vaan sukeltelee ihan kuin kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisema oli loppiaisena todellakin kuin talven ihmemaa. Tänään onkin sitten tehty lumitöitä ja vielä tehdään lisää.
      Ilmeisesti koskikaran höyhenistä kosteus poistuu nopeasti. Olen joskus lukenut jotain sen tyyppistä, mutta nyt en muista tarkemmin. Eiköhän se sukella pohjasta syötävää ja ravistele maalla höyhenensä kuiviksi. Hauska lintu.

      Poista
  4. Upea sää ja ihanat ikuistukset siitä! Vau, pyrstötiaisten bongauskin osui nappiin, kuten koskikara. Teilläkin oli kuvauksellinen loppiainen, lumisempi vain kuin meillä.
    Tänäänkin mietin, että pitäisi viedä kamera käymään ulkona, kun pöllyävä lumi on kuorruttanut kaikki seinätkin - kylä on muuttunut valkoiseksi punaisia taloja myöten! Mutta en ole vielä toimertunut, ja sitten tuleekin yhtäkkiä hämärä ennen kuin on ehtinyt tuumasta toimeen. Niinpä - olen se hämäläistyyppinen, jollaiset hyvin tunnetkin ;-)
    Voimia raskaaseen mutta tärkeään hautajaistilaisuuteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppiaisena sää oli kaunista. Tänään uutta lunta onkin sitten saatu enemmän kuin tarpeeksi. Koitan kolata lunta sellaisiin paikkoihin, joissa tiedän olevan kasveja ja joista toisaalta kevätaurinko sulattaa paakkuisen lumen helpommin.
      Tuo puro on aika varma koskikaran bongauspaikka. Eräs lintubongari kerran vinkkasi käyvänsä itse siellä ahkerasti koskikaraa katsomassa. Myös saukon hän sanoo purolla nähneensä.
      Sää, joka kuuraa rakennuksetkin valkoisiksi, ei ole kovin yleinen. Vaatii kaiketi tietynlaisen kosteuden ja pakkasen yhdistelmän. Muutama vuosi sitten oli paljon kuvia Töölön ja Eiran kaduista, joissa kaikki talot, puut ja autot oli kuorrutettu valkeiksi.
      Aikomisen ja toteutuksen välillä on joku kummallinen onkalo, johon kyllä itsekin uppoan, vaikken hämäläinen olekaan. Aina on mukamas monta muuta asiaa ja sitten se ilta saapuu...
      Kiitos Saila, huomenna on raskas päivä.

      Poista
  5. Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...
    Joululle on sanottu heipat, mutta jotkut kuvat saavat sanoineen sävelet...
    Upeita kuvia kertakaikkiaan ja kyllä meillä etelänasukeillakin on ollut upea runsasluminen joulu/talven alku... minä tykkään... ei kaikki ja ymmärrettävää!!
    Voimia tulevaan viikonloppuunne - viimeiselle matkalle saattaminen on aina viimeinen.... voimia vaativa!! Valoisia ajatuksia vuoteesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama joulurallatus soi päässäni lykkiessäni lunta sivuun. Eilen tehtiin kolmet lumityöt, kun oli vielä pakkasta. Nolla- tai plussakelillä lumi muuttuu todella raskaaksi. Ilman muuta lumi kaunistaa maisemia ja tarjoaa runsaasti erilaisia ulkoilu- ja kuntoilumahdollisuuksia. Loputtomat lumityöt rassaavat kuitenkin mieltä ja kroppaa, kun kohta ei tiedä, mihin kaiken lumen säilöö.
      Itse asiassa hautajaiset on tänään. Raskaat jäähyväiset siis muutaman tunnin kuluttua edessä. Kiitos sinulle!

      Poista
  6. Hienoja kuvia taas sait lenkilläsi. Surullista luettavaa mööpelikaupasta. Kyllä huonekaluja pitää säilyttää ja myydä sentään kunnollisissa olosuhteissa. Sehän on ihan järjetöntä toimia homeisessa rakennuksessa. Eikö tuo ole melko vastuutonta tieten tahtoen levittää homeita, itiöitä ym. mahdollisesti uusiin koteihin?
    Onneks tönö purettiin. Tahtoo usein olla että ne jää pilaamaan maisemaa ja lahoavat lopulta mille sijoilleen. Ilmeisesti on halvempaa jättää siihen, kuin maksaa iso summa purusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska kuvakehuista!
      Meidän kylän Ikea oli kaikkea muuta kuin huonekalukauppa, vaikka niitä siellä olikin. Kauppa oli lattiasta kattoon täynnä jos jonkinlaista romua. Mahtoiko kukaan fiksu ihminen sieltä mitään ostaakaan?
      Rakennuksen purkaminen oli tiedossa jo pitkään. Kyläläiset myös kiirehtivät ja painostivat kuntaa, mikä varmasti nopeutti purkamista. Ei tule ikävä.

      Poista
  7. Huh, joskus olen sitä mieltä, että purkamisen kanssa odotellaan liian pitkään, kaikista rakennuksista ei ole säilytettäväksi ja teidän kylän huonekaluliike kyllä oli juuri sellainen rakennus.
    Onneksi sieltä löytyy enemmän kaunista maisemaa, järviä, puroja ja puita. Koskikaraa en ole koskaan nähnyt luonnossa, taitaa olla kertomasi perusteella mestarinaamioituja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupparakennuksen kohtalo on sinetöity jo vuosia sitten. Tiedettiin, että se puretaan viimeistään sitten, kun yrittäjä lopettaa toimintansa, eikä hän enää nuori mies ollut. Kyläläiset kiirehtivät ja painostivat kuntaa, mikä nopeutti purkupäätöstä. Meidän kunnassa on vähän sellainen "huomenna, jos sittenkään"-meininki, mutta tässä tapauksessa homma toimi kiitettävän nopeasti.
      Täällä on paljon hienoja luontokohteita ja kivoja lenkkimaastoja. Toistaiseksi pientalovaltainen alue, ei yhtään kerrostaloa. Ratasuunnitelmat muuttavat varmasti tilannetta joskus tulevaisuudessa.
      Monta vuotta meni minultakin ensimmäisen koskikaran kohtaamiseen. Se on totisesti taitava naamioituja ja sen näkeminen vaatii omanlaisensa paikan. Tuollainen puro pikkuisine koskineen on erinomainen paikka koskikaralle.

      Poista
  8. Upeat säät ja hieno kuvausilma! Meillä joulunaika meni pitkälti sisätiloissa, mutta loppiaisena vasta menikin! Koko viikonloppu oli vieraita, joiden kanssa ei joulunaikaan ehditty tavata. Oli oikein mukavia kohtaamisia, mutta ulkoilu jäi kovin vähille ja kauniit säät huomioimatta. Sinulla on muutenkin hienot ulkoilumaastot ja erilaisia ympäristöjä kuvattavana. Ikea ja järvenrantakuvat ovat vallan erilaisia, mutta kiva, kun molemmat tunnelmat pääsivät lenkkikuviin. Kännykkä kulkee lenkeillä mukana, mutta kamera harvoin. Vaan kun lähtee lenkille, jää se kännykkäkin usein taskuun ja monta tilannetta tallentamatta. Hienoa, kun bongasit koskikaran! Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisten ja ystävien kanssa on kiva viettää aikaa. Talvi juhlapyhineen on siihen erinomaista aikaa, kun ulkona on kylmä ja valoisa aika lyhyt. Kävin minäkin pikkuisen pojan 1-vuotissynttäreillä ja tapasin siellä joukon mukavia aikuisia. Ihan liian vähän on tullut kameran kanssa lenkkeiltyä. Lumitöitä on ollut niin paljon ja usein, ettei enää jaksa lähteä kävelylle. Meillä on täällä hienot ja monipuoliset ulkoilumaastot. Hoidan pienemmät asioinnitkin mielelläni kävellen. Ikea oli pakko ikuistaa niin kuvina kuin tarinanakin. Rakennuksella on oma roolinsa kyläläisten elämässä.
      Ukkokullan kanssa ulkoillessa tulee vähemmän kuvattua, kun joudun aina juoksemaan hänet kiinni pysähdyttyäni ensin jotain kuvaamaan. Ajattelen, että kuvaan sitten kävellessäni itsekseni. Usein jää aikomukseksi.
      Sinulle myös mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  9. Aivan upeat talvimaisemat siellä! Täällä etelän auringon alla pongasin tänään ensimmäisen kukkivan mantelipuun. Valkoista siinäkin kuin noissa lumisissa puissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lunta riittää, kun sitä on taas eilisestä lähtien satanut runsaasti lisää.
      Kukkivat mantelipuut ovat kauniita. Fugessa käydessämme en ehtinyt niitä nähdä, kun lomamme sijoittui joulun aikaan. Mantelipuut eivät olleet vielä silloin aloittaneet. Aurinkoisia päiviä sinulle sinne etelään!

      Poista
  10. Teillä on eletty surullista aikaa. Hautajaisissa on aina kylmä, oli sitten kesä tai talvi.
    Kokeilin joskus kirjaston musiikkipalvelua, mutta en oikein osannut sitä kai käyttää. Varmaan ne ovat kyllä siitä jo kehittyneet paljon paremmiksi. Toivottavasti tykkäät ja neulokset sujuvat huomaamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on samanlainen tunne ja muistot kaikista hautajaisista. En muista ainuttakaan helteistä hautajaistapahtumaa. Ehkä niitäkin on, vaan ei ole omalle kohdalle osunut.
      Ellibs on aika yksinkertainen ja helppo käyttää. Sain Ida Rauman kirjan kuunneltua. Ongelma oli sama kuin edellisessäkin äänikirjakokeilussa; makuulla kuunnellessa nukahdin. Täytynee keskittyä kuuntelemaan vaikkapa käsitöitä tehdessä.

      Poista
  11. Kaikki tuntuvat bongailevan koskikaroja, olen ihan kateellinen. Täytyisi hakeutua virtaavan veden äärelle. Sinulla on kauniita kävelylenkkejä, alkutalven valo on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin itsekin, kuinka moni on käynyt koskikaraa katsomassa. Jostain blogista vuosia sitten sain vinkin koskikarasta. Meni pitkään ymmärtää, että tuon linnun näkemiseen on paikka omalla kylällä.
      Meillä on täällä hyvät ulkoilumaastot ja asiointimatkoja kylän keskustaankin voi kävellä eri reittejä.

      Poista
  12. Love the photos of frost on the stems, etc. Very nice. I always find that viewing that and walking among that beauty is meditative for my soul. Thanks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I agree. Being outside in beautiful nature is good for my mind.

      Poista
  13. Kauniita kuvia sait loppiaisreissulla. Silloin olikin kerrassaan upea sää ulkoilla. Koskikara on melkoisen vikkelä lintu, ja taitava sukeltaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena on ollut useita upeita ulkoilusäitä. Tänään tosin ei parane ainakaan ilman nastakenkiä lenkille lähteä.
      Koskikara on tosiaan vikkelä ja ilmeisesti myös arka lintu. Ilman zoomia sitä oli vaikea kuvata, kun ei päästänyt lähelle.

      Poista
  14. Ihana koskikarahavainto!
    Sitä on kyllä niin ilo seurata.

    Upeat lumimaisemat 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskikaran näkeminen on joka kerran yhtä kiva kokemus. Pienellä linnulla on aimo annos positiivista energiaa.

      Poista
  15. Me ollaan käyty katsomassa koskikaraa samana päivänä :) Minun tosin piti ajaa autolla melkoinen matka ennen kuin saatoin kävellä sitä ihmettelemään. Retkikohteessa oli myös mukava kahvila, joka oli miehelleni se päähoukutin, minulle oli koskikara. Tuntui hurjalta katsella pakkasessa näpit jäässä, miten pieni lintu sukelteli veden alle uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun koskikarareissullasi oli mukava bonus, kun lähellä pääsi myös kahville. Selkäpiitä kyllä kylmäsi katsella linnun toistuvia sukelluksia. Tosin niin teki myös avantouintipaikan ohi kävellessä, kun rouvat pulahtivat kylmään veteen.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!