tiistai 14. tammikuuta 2025

Italialainen pitkäkarvakissa

 
Sain kutsun kylään italialaisia pitkäkarvakissoja kasvattavan naisen luo. Hän oli vuosien mittaan kasvattanut jo useita pentueita. Kaikki olivat saaneet hyvän ja rakastavan kodin. 

Kasvattaja halusi näyttää, miten erikoisella tavalla näitä kauniita lemmikkejä kasvatetaan. Hänellä oli matalalla pöydällä isokokoinen muovilaatikko kukkuroillaan rantahiekkaa. Seuraavaksi hän teki hiekan pintaan kolmeen riviin rinnakkain muutamia kapeita koloja. Ensin hän aloitti itseään lähimmästä rivistä laittaen kuhunkin koloon palan luuta. Viimeisen luun hän laittoi rivin loppuun vasempaan reunaan. 

Vielä viimeisiä koloja luunpaloilla täyttäessään ensimmäisen rivin hiekka alkoi liukua sivuun. Keskikohdasta nousi esiin kissan selkä, sitten oikeasta reunasta pää ja lopulta häntäkin tupsahti vasemmasta reunasta esiin. Samalla jo ihan oikea, täydellinen kissa loikkasi rivistä laatikon reunalle ja siitä lattialle. Niin tapahtui myös kahden muun luurivin osalta. Kohta lattialla olikin sitten kolme pitkäkarvaista, aivan ihastuttavaa kissaa. Yksi oli selkeästi savun värinen, kahdessa muussa kissassa oli paljon ruskeaa. Siinä ne istuivat täydellisinä minua ja kasvattajaansa katsellen. 

Meidän oli tarkoitus keskustella, minkä juuri kasvatetuista kissoista haluaisin. Silloin muistin, että puutarhakierros on vielä tekemättä. Kasvattajarouva jäi silittelemään kissoja. Minä lähdin ulos.

 
Puutarhassa kävelin ensimmäisenä paljaan taivaan alla kasvavien tomaattien luo. Tomaatit oli istutettu portaittain laskevaan kasvimaahan. Kunkin tason reunassa kulki polku, josta käsin tomaatteja saattoi hoitaa ja poimia. Terassimainen istutustyyli mahdollisti tomaateille suuren määrän valoa. Aurinko paistoikin parhaillaan tomaatteja tutkiessani. Hedelmät olivat suuria, samettisen pehmeitä ja tuoksuvia. Silittelin tomaatteja hellästi kupertaen kämmeneni niiden pyöreää pintaa vasten. Näin aistin auringon lämmön tomaattien pinnalla.

 
Seuraavaksi kävelin kasvattajarouvan puutarhan toiseen laitaan. Muistin heittäneeni sinne syksyisellä vierailulla kourallisen kurpitsan siemeniä. Ne olivatkin itäneet hyvin. Kaiken kokoisia ja -muotoisia kurpitsoja oli kasapäin korkealle kurottavien runkojen tyvellä. Ajattelin, että heitän kurpitsan siemeniä tulevinakin syksyinä suoraan puutarhaan. Uudenlainen kasvutapa ylöspäin kasvavassa rungossa ei vaadi kovin paljon tilaa ja sato on kuitenkin huikean hyvä. 

 
Unihan tämä oli, minkä lukija nopeasti havaitsee. Näen paljon unia, mutta harvoin muistan niitä herätessäni kokonaan. Osan saatan muistaa pidempään, jos kerron siitä jolle kulle. Tällä kertaa jäin sänkyyni makaamaan ja pohtimaan unta. Näin se tallentui muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta aika hyvin muistiin. Unen tunnelmaa on vaikea kuvata toiselle ihmiselle. Omaan mieleen se saattaa jäädä pitkäksikin aikaa. 

Näen edelleen ihanat kissat ja tunnen sormissani niiden turkin silkkisen pehmeyden. Unessa ei tuntunut lainkaan kummalliselta tapa, jolla kasvattajarouva kissojaan loi. En myöskään kyseenalaistanut tuollaisen rodun olemassaoloa: italialainen pitkäkarvakissa.

Tomaatit tuoksuvat varmasti koko päivän nenässäni. Samoin niiden pyöreä, lämmin pinta tuntuu sormenpäissä ja kämmenellä. Kurpitsan siemeniä en edelleenkään aio nakata syksyllä puutarhaan. En vaikka alkaisivatkin yllättäen kasvattaa tikkusuoraa runkoa ylöspäin.

Tämän unen kertomiseen kannusti Kristiina K:n Julkkiksen kanssa kahvilla -postaus 10.1.25. Kaikki unet eivät ole painajaisia. Joskus saa nauraa vatsansa pohjasta. Ja ihmetellä ihmismielen öistä luovuutta.


5 kommenttia:

  1. Kovasti kaikenlainen mullasta (tai hiekasta) kasvava on ollut alitajunnassasi pyörimässä. Ihan ymmärrettävästi! Mutta että kissojakin :-D Aika ihanaa, että niitä tupsahti hiekasta. Hassua, että myös niiden kasvatusmetodi tuli niin yksityiskohtaisesti unessa kuvattua.
    Unet tosiaan haihtuvat, ellei heti herättyään tajua uneen palata sitä miettimään. Myöhemmin ei muista enää juuri mitään, paitsi tunnelman. Joskus siitäkään ei oikein saa kiinni; kuin joku vetäisi narua, johon yritän tarttua, koko ajan kauemmas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa ja siemenet alkavat olla mielessä päällimmäisenä. Kissoja en sentään ole suunnitellut luunpalasista hiekassa kasvattavani. Ehkä kissa-aihe tuli uneen lukiessani ihmishengen pelastaneesta Mauri-kissasta. Unen kissat olivat aivan ihania. Muistan edelleen, kuinka hämmästynyt olin unessa nähdessäni, miten hiekkaan painetuista luunpalasista syntyi kolme hellyttävää kissaa.
      Harvoin mikään uni jää näin hyvin mieleen. Varmaan siinä auttoi, kun muistelin unta pitkään sängyssä loikoillen.

      Poista
  2. Taitaapa aurinko herätellä ja mullantuoksun kaipuuta olla sinulla, kun uniin jo tulee kaipuu - mutta että kissojakin, varmasti ihania pehmeäkarvaisia, onko sinulla kissanikävä myös vahvasti? Unia näkee aika ajoin aika todentuntuisiakin, niin, että ne muistaa vielä aamullakin ja naurattaa, jos on ollut hyvä uni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään ei ole auringosta tietoakaan. Vettä sataa ja tiet ovat todella liukkaita. Autollakin oli vaikeuksia pysyä jäisellä kadulla suorassa. Multa ja siemenet ovat jo vahvasti mielessä. Eilen laadin alustavan kylvösuunnitelman ja valitsin siemenpusseja.
      On minulla kissaikävä, mutta uutta kissaa ei meille enää tule. Unen kissat olivat niin suloisia. Niiden pyöreäsilmäinen katse jäi verkkokalvolle. Ja tomaattien auringon lämmittämä tuntu sormiin.

      Poista
  3. Olipas veikeä uni :) Herätessä on usein ihan pöllämystynyt olo, kun on vielä unen ja valveen rajamailla. Joskus näkee niin kummallisia unia ettei tosikaan.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!