Lähtökuopissa

Kelloköynnökset paistattelevat kasvivalossa takkahuoneessa.

 
Minulla on ollut toinen jalka maaliskuun puolella jo pari viikkoa. Siitäkin huolimatta, että aika tuntuu matavan äärimmäisen hitaasti. Johtunee kummallisista säistä. Lunta on käytännössä lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on syystä tai toisesta kasattu. Keskiviikkoaamuna taivaalta satoi sakeana räntää, joka muutti maan jälleen valkoiseksi. Iltapäivään mennessä valkoisuus oli jälleen tiessään.

Ikkunanäkymä aamulla 26.2.

Hitaudesta huolimatta ei voi välttyä kevään saapumisen tunnelmilta. Ikivihreät on huputettu. Omenapuistakin leikkasin muutamia viime kesältä jääneitä vesiversoja ja ylöspäin kasvavia pieniä oksia. Omenapuiden kevättalvinen leikkaus on jäänyt lähes kokonaan ohjelmasta, kun leikkaan vesiversot jo heinä-elokuussa. Vanhoja puita ei muutenkaan tarvitse kovin paljon leikellä. Talvileikkaukset tein aiempina vuosina yleensä maaliskuussa. Nyt uskaltauduin hommaan jo helmikuun lopulla, kun ei ole pakkasta.

Marjakuusi 19.6.2024

 

Raahasin tikkaat Pikkupuutarhaan. Olin jo pitkään suunnitellut marjakuusen madaltamista. Ylöspäin maljamaisesti kasvavan marjakuusen oksat taipuvat lumi- ja räntäsateella lähes kaksinkerroin. Silloin ne roikkuvat auton päällä. Oli aika urakka leikata ja sahata korkeuksiin kasvaneita oksia. Uudemmissa oksissa runko katkesi pitkävartisella leikkurilla. Vanhemmat taasen vaativat sahaa. 

Marjakuusi 26.2.2025

Tikkaiden siirtelyyn, kiipeilyyn ja pää oksien välissä tiirailuun meni ylenmäärin aikaa. Osan oksista sain leikattua maasta käsin pitkävartisella leikkurilla. Kaikkein paksuimmat oksat jäivät lyhentämättä. Aika loppui kesken. Tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä moottorisahan kanssa, mutta räntäsateessa ei innostanut pihatöihin lähteä. Työ jatkuu myöhemmin.

Leikatuista oksista voisi päätellä, että marjakuusi madaltui merkittävästi. Se on harhaa, aika korkeana puska edelleen huitelee. 

Tuuli lennättelee hortensian kukintoja. Kuva 13.2.

 
Kiikutin leikatut oksat talon kulmalle odottamaan haketusta. Mama's Garden -blogin Minnan jutussa käsiteltiin myös marjakuusen leikkaamista. Hän kertoi, että leikatut versot käyvät pistokaslisäykseen. Voisinkin kokeilla, onnistuuko se. Marjakuusiaita olisi kiva. Etenkin, jos sen leikkaamisen aloittaisi ajoissa eikä päästäisi sitä hujopiksi.

Jonkin verran marjakuusen operoinnista tuli maahan roskaa. Haravoin ne ja tuulen sinne tänne lennättämät hortensioiden kukinnot. Kukintoja on pensaissa edelleen kiinni. Ne leikkaan pois maaliskuun aikana. Maa on edelleen jäisen koppuraista, enkä isommin haravaa heiluttanut.

Tämä saksien ja haravan kanssa touhuilu oli oikeastaan ensimmäinen kunnon rupeama puutarhan hyväksi tänä keväänä. Lumitöitäkin on ollut kovin vähän, joten kroppa oli alkuun hiukan jäykkä. Omanlaistaan hulluutta, mutta oli se vaan kiva laittaa lepoon tottuneet lihakset kunnolla töihin. Tunsi töitä tehneensä ja ulkona olleensa.

Viime kesän satoa

Tammikuussa kylvin paprikat, kelloköynnökset ja keijunmekot. Itäneet on jo koulittu, paitsi keijunmekot koulin vasta viime sunnuntaina. Keijunmekon taimet ovat kovin hentoisia. Niinpä annoin niiden kasvaa ja vahvistua kylvömullassa. Näin muutama päivä koulimisen jälkeen voin iloita, että kaikki ovat hengissä. Vielä en uskalla tasajalkaa onnistumisesta hypellä. Varovaisesti niihin luottaen toivon saavani kesäksi komean amppelillisen keijunmekkoja - tai vaikka kaksi.

Valmistaudun rauhassa maaliskuussa alkavaan kylvöjen sesonkiin. Ensimmäisenä aion laittaa multaan tomaatit. Valitsin tutut ja turvalliset: Supersweet, Sundolg, Gardener's Delight, Golden Sunrise ja Yellow Pearshaped sekä toista kertaa Vilma. 

Kirsikkatomaatit ovat varmimpia kasvatettavia ja kypsyjiä pienessä, lämmittämättömässä kennokasvarissani.

Tomaatti Vilma

Vilmaa kokeilin viime kesänä ensimmäisen kerran. Aluksi sen kasvutapa näytti omituiselta pitkää vartta työntäviin kirsikkatomaatteihin verrattuna. Vilman runko oli matala ja tiiviistä lehdistöstä tuli kuin kansi koko pienelle puskalle. Tomaatit piiloutuivat taitavasti lehtien alle ja lomaan. Ensin ilmestyi yksi kypsä, sitten toinen. Jonkun ajan kuluttua opin jo nostelemaan lehtiä ja tutkimaan varovasti niiden alta löytyvät punaiset tomaatit. Vilma osoittautui hyvän makuiseksi ja satoisaksi tomaatiksi. Aika sympaattinen tomaatti minusta.

Tomaattien kuningattareksi paljastunut Kivipellon Saila yllätti minut viime vuonna lähettämällä kahta eri Microdwarf-tomaattia: Orange Dream ja Jip and Janneke. Kylvin molempia, mutta jostain syystä Orange Dream ei itänyt. Syy voi hyvinkin olla minussa.

Microdwarf 'Jip and Janneke'

Jip and Janneke iti hyvin. Kaksi sellaista pääsi kasvariin viettämään kesää ja tuottamaan tomaatteja. Nämä kirsikkatomaatit alkoivat kypsymään muiden kirsikkatomaattieni tavoin. Olivat oikein hyvän makuisia, joten niitä kylvän tänäkin keväänä. Koitan myös Orange Dreamia, josko onnistuisin nyt paremmin. Microdwarfit ovat minulle täysin uusi tomaattituttavuus. Näin sitä saamme innostavaa oppia blogiystäviltämme. Lämmin kiitos Kivipellon Sailalle mieltä lämmittävästi yllätyksestä.

Nuorempana en tykännyt lainkaan samettikukista. Tai samettiruusuista, kuten niitä moni kutsuu. Syytä antipatiaani en tiedä, enkä ole sitä ryhtynyt selvittämäänkään. Nykyisin tykkään samettikukista. Minusta ne kuuluvat kasvimaalle siinä missä kehäkukatkin. 

Erikoisemmat sammarit esikasvatan, jolloin kukintakin alkaa aiemmin. Pienempikukkaisia kylvän suoraan lavakauluksiin hyötykasvien lomaan. Itävät ja kasvavat samassa tahdissa kaveriensa kanssa.

Erilaisia sammareita on tallessa useampi pussillinen. Strawberry Blondea ostin uuden pussillisen, kun sellaisen näin marketin hyllyssä. Se on yksi lempisammareistani.  Myös Favourite Red ja Fireball ovat kivoja.

Kaksiväristä Jolly Jesteriä olen kasvattanut jo useampana vuotena. Se on hauskan leikkisä. Eräänlainen kasvimaan sirkuspelle.

Käytän aika paljon maustamatonta rahkaa ruoanlaitossa, jälkiruoissa ja leivonnassa. 500 gramman rahkapurkista saa monta näppärää taimikylttiä. Kirjoitin nipun lappuja jo valmiiksi. Kylväessä ne on hyvä olla vieressä. Muuten saattaa iskeä kiusaus jättää laputtaminen myöhemmäksi. Siinä sitten mietin, onko tämä taimi tomaatti-Sungold vai sittenkin samettikukka Fireball. Pikkuisina taimivauvat näyttävät hyvin saman näköisiltä. Turha väittää itselleen muistavansa nimet ja tunnistavansa taimet seuraavalla viikolla. Kun niitä ei muista seuraavana päivänäkään. Aina purkit voivat mennä sekaisinkin. Mutta jos tykkää yllätyksistä, voihan sitä tällaistakin bingoa pelata.

Samantien lajittelin tulevat kylvettävät kylvöajan ja suorakylvöt paikan mukaan. Fiksuinta olisi merkitä kylvöajat kalenteriin tai kännykkään muistutuksena. Niin hömelö en sentään vielä ole, ettäkö unohtaisin kylvöt. Nehän pyörivät kaiken aikaa muutenkin päässäni näinä kevään odotuksen hetkinä. Me naisethan olemme taitavia multitaskaajia. Aivopoimuihin mahtuu työtehtävien, kaupan ostoslistan, sukulaisten synttärien ja lihamurekeohjeen lisäksi myös paljon monenlaista puutarha-asiaa.

Juuttinarulle on puutarhassa monenlaista käyttöä. Sitä ei vain tahdo muistaa ostaa. Nyt törmäsin entisessä honkkarissa 200 metrin rullaan hintaan 3.99€. Sehän tarttui oitis hyppysiin, sillä toisessa kaupassa 60 metrin kerä maksoi 5,50€ ja 200 metrin kerä 8€. Tämän ostokseni laadusta en osaa sanoa mitään, mutta joskus merkkinarua ostaessani se on kestänyt yhtä pitkään tai lyhyen aikaa kuin halpisjuutitkin. 

Ainoa huono puoli on, että tämä korkeampi kerä ei mahdu söpöön juuttinarupurkkiin. Purkin kannessa on reikä sitä varten, että naru juoksee sitä kautta ulos ja kerä pysyy samalla kuosissaan purkin sisällä. Luulen tai oikeastaan tiedän, ettei tämä puute aiheuta kesässäni minkäänlaista henkistä romahdusta.

Aivan kohta on taas helmikuu saatu päätökseen. Toivotan maaliskuun tervetulleeksi ja samalla kevätkin saa virallisesti alkaa. Tulkoon taivaalta vettä-räntää-lunta tai kissoja ja koiria. Se on väliaikaista vain. Eteenpäin mennään sormet kylvömullasta mustina. 

Tulkaahan mukaan. Toivorikasta maaliskuuta kaikille!