Viime sunnuntaina meidän nurkille saapui kesän ensimmäinen ukkonen. Räiski talon päällä ihan kunnolla aamupalaa nauttiessamme. Salamointi ja pauke ei kauaa kestänyt, vaan myräkkä jatkui voimakkaana kaatosateena. Myös tuuli yltyi puhaltaen lounaasta. Puuskien voimakkuus yltyi 16 metriin/s.
Vasta iltapäivällä Ukkokulta huomasi, että puistopäädyssä kolmannes köynnöshortensiasta oli romahtanut käytävälle. Köynnöstä jouduttiin typistämään voimakkaasti katto-ränniremontin yhteydessä syksyllä 2021. Alaosastaan paksuksi kasvanut runko oli irti seinästä. Ilmeisesti osittain vielä leikkauksen jäljiltä hennot oksat eivät jaksaneet kannatella korkeuksiin tähyilevää köynnöstä. Lisäksi tuuli osui pihalle poikkeuksellisesti lounaasta.
Tämän verran siitä romahtaneesta kolmanneksesta jäi. Muu oli pakko leikata pois, koska vanhat oksat eivät enää tartu seinään. Sieltä se kasvaa uudelleen, mutta tunnetusti köynnöshortensia on hidas kasvamaan. Tulipa taas käytävälle lisää tilaa ja ilmavuutta.
Kasasimme leikkausjätteen varaparkkipaikan reunaan kaatopaikalle kuljetettavaksi. Kiemuraisia oksia on hankala hakettaa. Tässä kuvassa on vain osa tiistaina pois viedystä kuormasta.
Samainen sunnuntaimyräkkä nimittäin kallisti kaksi isokokoista syreeniä niin pahasti, että ne oli paras sahata tyvestä. Toinen syreeni olisi jollain aikavälillä lähtenyt joka tapauksessa, koska se oli kaljuuntunut latvuksista. Toinen taasen olisi saanut yhä olla paikallaan, mutta voimakkaasti käytävälle kallistuessaan se aiheutti liikaa kulkuvaikeuksia.
Ruskomäntypistiäisiä?
Odotellessani Ukkokullan saapumista kaatopaikkakeikalta, siivosin Pikkupuutarhasta tuulen sinne lennättämiä roskia. Tulin kurkistaneeksi Harkkokäytävällä kasvavaa vuorimäntyä, jossa näin kolme toukkakeskittymää. Siellä ne huojuivat päällekkäin ja limittäin. Paljon mahdollista, että ovat vuorimännyn turmaksi. Puu on muutenkin aika huonossa hapessa, joten en jaksa surra sen kohtaloa.
Kurkkuja kypsyy kasvarissa sellaista vauhtia, että olen niitä jo jakanut meillä käyneille. Tuoretta kurkkua ei myöskään jaksa määräänsä enempää syödä, vaikka niitä rouskuttaisi välipalaksi, iltapalaksi ja aamulla leivän päällä. Hölskykurkut maistuvat vaihteeksi oikein hyvin. Teen niitä pienissä erissä, jotta ehdimme syödä ne säilyvyyden puitteissa.
En ole ehtinyt leipomaan, vaikka raparperipiirakka hyvältä maistuisikin. Niinpä korjasin osan sadosta ja keitin siitä hilloketta. Kasvimaalla on vielä runsaasti raparperia mahdollisia piirakoita ja muita varten. Ja kasvaahan korjattujen tilalle vielä lisää.
Tuoksuherneet ovat vihdoin alkaneet kukkia. Alkukesä ei selvästikään ole ollut kesäkukkien mieleen. Esikasvatin tuoksuherneet tapani mukaan, mutta kaiketi ovat odottaneet aurinkoisempia ja lämpimämpiä säitä. Kelloköynnöksetkin tuntuvat vasta nyt innostuneen venyttämään korkeutta. Saapa nähdä, kukkivatko viime kesäiseen tapaan yhtä runsaina.
 |
| Paeonia lact. 'Red Charm' |
Ruusujen kukinta senkun lisääntyy ja pionien poksahtelu on alkanut. Niistä toisen kerran.
