Lilja siellä, toinen täällä

Lilium Spring Pink

 

Siihen nähden, etten ole kovin paljon viime vuosina liljoja istuttanut, niitä on putkahtanut esille kiitettävä määrä. Värililjoja vähemmän ja niistäkin lähinnä ikivanhat oranssit. 

Olin jo unohtanut etupihan Bermudassa kasvavat Spring Pinkit, joista olen aina tykännyt. Terälehtiä reunustava ohut viininpunainen viiva tuo mieleen japanilaiset piirrokset. Näitä voisin itse asiassa istuttaa lisääkin. Näin heinäkuun viime metreillä liljan sipuleita ei ole pahemmin kaupoissa tarjolla. Jäänee kevääseen.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Tiikerililja 'Sweet Surrender' on niinikään hyvin mieluisa lilja. Sitä olen lisännyt kolmeenkin paikkaan. Kahdessa niistä olen myllännyt sillä seurauksella, että liljasipulit ovat loukkaantuneet. Tai kenties vahingoittuneet niin pahasti, etteivät ole tuottaneet ilokseni kukkia. 

Vaikka keväällä ja alkukesästä suihkuttelin valkosipulia ahkerasti kaikenlaisille liljoille, löysin liljakukon toukkia ja jätöksiä monista liljoista. Kukkometsästys tulee näin ollen jatkumaan ensi keväänäkin. 

Lilium lancifolium 'Tiger Babies' - Tiikerililja

Tiikerililjoista 'Tiger Babies' kukkii parhaillaan runsaana. Nuppuja on vielä lukuisia avautumatta. Tavallinen tiikerilija on edelleen nupulla. Niiden itusilmuja löydän usein hiekkakäytävältä, josta heittelen niitä takaisin penkkiin. Muutama tiikerilija on alkanut kasvamaan aivan käytävän reunaan. Yksi terassikulman lumimarjapensaikkoon. Kasvakoon ja kukkikoon siellä. Ylös kaivaminen ei todennäköisesti edes onnistuisi pensaiden juurakoiden vuoksi.

Lilium Nightrider

Värinsä puolesta tämä tumma lilja voisi olla Nightrider. Sen kasvutapa on kuitenkin erilainen. Tämä nuokkuu tiikerililjojen tavoin pää alaspäin. Muistiinpanojeni mukaan tuossa ei mitään liljaa pitäisi edes kasvaa. Noin metri oikealle kasvaa ikivanha oranssi lilja, joka on jo pudottanut terälehtensä. Vartavasten jotain istuttaessani tai siirtäessäni kirjaan tiedot istutuslistaan. Kun sitten myllään lapion kanssa jostain muusta syystä, en aina kaikkia tietoja muistakaan siirtää kirjalliseen muotoon. 

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit ovat jo vähän hätää kärsimässä marjakuusen viedessä niiltä yhä enemmän tilaa. Tänä vuonna näitä nousikin vain kaksi. Pitäisi kaivaa nämäkin ylös ja siirtää parempaan paikkaan. Sipulien siirtäminen on aina riskihommaa, kun pahimmassa tapauksessa tulee iskettyä lapio keskelle sipulia. Talikolla vahingot jäisivät ehkä pienemmiksi.

Nämä aidan vieressä kasvavat liljat ovat mix-pussukasta 'Black&White' vuodelta 2020. Ensinnäkin: miksi ihmeessä istutin ne tuonne omenapuun ja aidan viereen? Näen toki liljat ohi kävellessäni. Aidan takana taasen kasvaa pajuangervo, eikä kukaan pallokentälläkään pelaava voi liljoja nähdä ja ihastella. Toiseksi: ainuttakaan tummaa liljaa ei tähän kasvustoon ole tullut. Noita vaaleita vaan. Kasvavat kuitenkin joka vuosi korkeiksi ja kukatkin ovat melko suuria. Pysyköön tuolla, jos ja kun tulen toisiin ajatuksiin.

Sunnuntaina oli edelleen hyvin helteistä. Aurinko porotti aamusta alkaen ja ilma suorastaan seisoi. Jotain halusin puutarhan eteen tehdä, joten päätin siivota kivituhkakäytäviä - ainakin varjon puolella. Aloitin aamusta autotallin edestä. Laitoin pihalle matalan jakkaran, jossa istuen saatoin kitkeä pikkuisia voikukan taimia käytävältä. Niitä olikin vieri vieressä. Hiukan voikukkaraudalla auttamalla lähtivät pois kuin unelma. Siitä vaan ämpäriin ja seuraavan kimppuun. Etenin rivakasti sisäänkäynnin kohdalle, jossa voikukkia oli onneksi vähemmän. 

Sovin itseni kanssa, että putsaan käytävän talon kulmalle saakka. Sitten urakointi saa loppua ja menen suihkuun. Kuten tapahtuikin. Siistiä käytävää oli mukava katsella. Tuli hurjan hyvä mieli saatuani jotain valmiiksi. Helteisinä päivinä töitä on tullut tehtyä lähinnä oman pään sisällä. Ulkona tekeminen on tyrehtynyt otsalta silmiin valuvan hien aiheuttamaan näköesteeseen ja kylmän suihkun voittamattomaan kaipuuseen. 

Kesäkuussa ei pahemmin tarvinnut kastelua ajatella. Toki ruukkukukkia ja kasvihuoneessa piti kastella. Kasvimaalla ja puutarhassa muuten kastelun hoiti kiitettävästi yli taivaan seilaavat sadepilvet. Heinäkuun helteet lisäsivät kastelutarpeen ihan uusiin lukemiin. Talon kahdella kulmalla sijaitsevat rännirosvot ovat keränneet kaiken sadeveden alla oleviin tynnyreihin. 

Mikä onni onkaan nostaa tynnyristä sadevettä kannu toisensa jälkeen. Päädyimme hankkimaan vielä kolmannenkin rännirosvon. Tällä kertaa tien puoleiseen nurkkaan, johon emme älynneet ränniremontin yhteydessä sellaista pyytää. No, nyt on rännirosvo ja kuvan jälkeen letkuliitännätkin on jo siihen laitettu.

Ukkokulta haki Biltemasta sadevesitynnyrin, jollaisia meillä on siis jo kaksi ennestään. Tynnyrin koko on 220 l. Siinä on kansi ja letkuliitäntöjä varten omat kolonsa. Tynnyrillä on myös jalusta, jonka koloon mahtuu sopivasti ämpäri. Hanaa kääntämällä vesi pulputtaa ämpäriin. Useimmiten avaan kannen ja ammennan vettä sieltä suoraan kastelukannulla.

Nyt vain odotetaan sateita, jotta tynnyri täyttyisi. Kastelukannujen kantomatka sisäänkäynnin ruukuille ja muille tien puolen kasteltaville lyheni mukavasti.  

Viinirypäle Zilga

Rypäleitä on pergolan katossa kypsymässä melkoinen määrä. Viime vuonna satoa tuli 2,5 ämpärillistä. Veikkaan sadon tänä vuonna olevan suurempi. Aion höyryttää rypäleet mehuksi, josta osasta teen hyytelöä. Mehun pakastan. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisessa rypäleessä on isohko kivi. Kyllä niitä muutamia popsii ihan mielikseen. Suuremman määrän syöminen käy jo työlääksi kivien vuoksi. Tietenkin voisi istua pihalla ja syljeksiä kivet perennojen joukkoon. Nousisiko sieltä vuosien myötä uusia rypäleköynnöksiä? Epäilen.

Golf-kissa

 Myyrähiiri-metsästyksen meidän pihalla hoitavat nykyisin naapureiden kissat. Golf on arka ja äitinsä musta Tamiko vielä arempi.

Puutarhatiikeri Mamis

Mamis on meille tutumpi, joskin oman tiensä kulkija hänkin. Pakenee meille rauhoittumaan kotipihallaan temmeltäviä lapsenlapsia. Ei siis omiaan vaan emäntänsä pieniä jälkeläisiä. Vilkaisi minua sen näköisenä, "etteikö täälläkään saa olla rauhassa!" Saat olla, poistuin kamerani kanssa.

 

Nyt tulee vettä (tiistai-ilta). Ihanaa, janoisat kasvit saavat juotavaa.

Kohta siirrymme elokuuhun. Vielä kuukausi kesää jäljellä. Ja hyvässä lykyssä mainion leuto syksy, jolloin tehdä puutarhahommia, nauttia luonnosta ja tankata energiaa talven varalle.

Ahkerointia puutarhassa

Malus domestica Punakaneli

Hoitokissan karkumatka kaikkine sivujuonteineen imi energian ja tahdonvoiman viikkojen ajaksi. Kun voipunut seikkailija vihdoin löytyi, sain taas itseni paneutumaan puutarhatöihin. Kuivuus ja tekemättömyys toki näkyy mielestäni kaikkialla, mutta pala palalta hissukseen edeten otan puutarhan jälleen haltuuni.

Uudistimme kasvimaata loppukesästä 2019. Vanhat lavakaulukset korvattiin uusilla. Pohjan alle laitettiin maanrakennuskangas, koska sieltä tunki jatkuvasti puunjuuria. Pinnaksi laitettiin kivituhka. Reunustin silloin kasvimaan mustalla muovinauhalla, joka alkoi jo toisena kesänä kallistella ja päästää multaa kivituhkalle. Lisäksi muovi ei vaan kestä kovin pitkään, vaan alkaa vähitellen hapertua. Nyt otin muovinauhat pois ja laitoin tilalle Pikkupuutarhassakin käyttämääni metallireunusta. Uusi reunus ruostuu ajan kanssa, jolloin se ei pistä niin kirkkaana silmään.

Meillä on ollut muutama varsin kylmä yö. Maanantai-aamuna keittiön mittari näytti +0.4 eli yöllä on todennäköisesti mennyt pakkasen puolelle. Ryhdyin tyhjentämään kasvihuonetta, koska en usko tomaattien siellä enää kypsyvän. Paljon ei enää raakileita olekaan. Golden Sunrisen jätin vielä paikoilleen, samoin vesimelonit. Viimeiset paprikatkin keräsin ja pikkelöin ne edellisten tapaan. Tuotantonsa lopettaneet kurkut poistin jo viikko sitten.

Lavakauluksista sato on jo valtaosin kerätty. Pari isoa kurpitsaa toin terassille. Aion valmistaa niistä lähipäivinä syötävää. Luultavasti laitan kurpitsalohkot muiden juuresten kanssa uuniin. Keväällä kylvämäni kiinansipulit siirsin maahan, jossa ne toivon mukaan jatkavat eloaan. Samoin muutaman persiljan siirsin pois lavakaluksesta. Kaksivuotisena se nousee hyvällä tuurilla taas ensi keväänä. Viimeiset mangoldit korjasin syötäväksi ja tillit pakastettaviksi.

Kehä- ja samettikukat saavat jatkaa vielä kukkimistaan.

Daucus carota - Koristeporkkana

Vuosi sitten  koristeporkkanat kasvoivat ja kukkivat valtoimenaan. Tänä vuonna nousi joitakin siementaimia. Myös lavakauluksista, joihin ne ovat levittäytyneet. Muutamia tanakoita koristeporkkanoita siirsin lavakauluksista maahan. Jospa ne jaksaisivat siellä kasvaa ja kukkia paremmin tulevinakin kesinä.

Graphosoma lineatum - Pyjamalude

Mennyt  kesä on ollut kunnon ötökkäkesä. Leppäkerttuja meillä on näkynyt tavallista vähemmän. Samoin perhosia. Sen sijaan kaikenlaista muuta lentävää ja mönkivää on ollut pilvin pimein. Olen joskus marmattanut, kun pyjamaluteet eivät meillä vieraile. Nyt sekin asia on korjaantunut.

Tarhakalliokielon toukat heinäkuun lopussa

Heinäkuussa seurasin netin puutarharyhmissä keskustelua, jossa taivasteltiin tarhakalliokielon lehtiä syöviä toukkia. Eipä mennyt kauaakaan, kun näin samanlaisia toukkia omissa kalliokieloissa. Yksi hujaus vain, niin kasveissa oli pelkät rangat jäljellä. Viereiset rhodot eivät kelvanneet. Jokaisella kasvilla tuntuu olevan omat tuholaisensa, mikä on puutarhurin kannalta hyvä. Harvemmin on niin huono tuuri, että kaikki eri ötökät tulevat juhlimaan samanaikaisesti.

Mikä lie tämä kirkkaanvihreä toukka muutama päivä sitten purppuraheisiangervon lehdellä? LuontoPortti on erinomainen paikka etsiä tunnistusta löytämilleen ötököille (myös linnuille ja kasveille ym.). Kuukausi sitten kävin hakemassa nimeä grillipeitettä pystysuoraan ylös kiipeävälle isolle toukalle. Se osoittautui puuntuhoojan toukaksi. Petyin lievästi, sillä toivoin nähneeni jonkun hienon perhosen toukan.

Kesäkukille varattu Vapaapenkki muutti tarkoitustaan. Istutin siihen kaksi uutta pensasta. Purppuraheisiangervon viereen istutin syyshortensia Sundae Fraisen ja sen vasemmalle puolelle syyshortensia Strawberry Blossomin. Niiden kasvimaan puoleisella sivulla kasvakoon toistaiseksi ruoho- ja kiinansipulit sekä persiljat. Katsojan puolelle laitan todennäköisesti sipulikukkia. Aikanaan pensaat kasvavat, jolloin tyven kasvillisuus vähenee.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise

Lapiohommat aloitettuani kaivoin herukkarivistöstä yhden punaherukan kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi isoa punaherukkaa, joiden sato riittää meille mainiosti. Poistettu punaherukka on  kasvanut muita väljemmin. Niinpä siirsin tilaan kaksi mustaherukkaa toisaalta. Nyt marjapensaat on paremmin keskitetty omaan ryhmäänsä.

Mustaherukoiden entisen paikan läheisyyteen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanilla Fraisen. Totesin, että aina on tilaa yhdelle tai useammalle syyshortensialle. Niitä löytyykin puutarhastamme nyt  10 kpl eli kaksi Grandifloraa, yksi vanhempi ja kaksi uutta Vanilla Fraisea, Vim's Red sekä vuosi sitten istutettu Moonlight ja nyt istutetut Sundae Fraise ja Strawberry Blossom sekä Mustilanhortensia. Lisäksi safiirihortensia, Pink Annabelle ja pallohortensiat, joita en laskenut mukaan.

Keskellä koristeomena Musta Rudolf

Saapa nähdä, millainen ruskasyksy tästä on tulossa. Hiukan näkyy jo värittymistä. Koivunlehdet ovat jo pitkän aikaa leijailleet keltaisina nurmikolle, mikä kyllä johtuu kuivuudesta. Yleensä puiston puoleisen raja-aitamme päällä kasvavat villiviinit ovat olleet hienoja syysasussaan. Musta Rudolfin tummahipiäinen olemus on hieno koko kesäkauden ja sitä se on naapurikasvien syksyisin punastelevassa seurassakin.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan syksyllä 2018 lähelle rajaamme istuttamat mongolianvaahterat ovat kasvaneet kivasti kokoa. Paitsi kolmesta se yksi, joka taistelee olemassaolon oikeutuksestaan sinnikkäästi. Muutama päivä sitten kävin kävellen kirjastossa. Paluumatkalla bongasin valtavan mongolianvaahteran, jota en syystä tai toisesta ole aiemmin huomannut. Puu oli täynnä vaaleanpunaisia neniä, joita onneksi meidän aidanvierustan mongolianvaahteratkin jo tekevät.

Viini Zilga

Yhdistimme viikonloppuna Ukkokullan kanssa voimamme kiipeällä kumpikin omille tikkaillemme. Minä kriikunaan kurkotellen, Ukkokulta pergolan rypälesatoa poimimaan. Osa rypäleistä on yhä raakoja, joten ne saivat jäädä paikoilleen. Joko kypsyvät tai sitten eivät.

Rypäleitä tuli täysi ämpärillinen. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisen kivellisen rypäleen syöminen on tylsää. Pieniä kiviä on hampaanvälit ja kielenalusta kurkkua myöten täynnä. Rypäleitä pitäisi syödä vaikka alapihan portailla istuen, jotta voisi sylkeä kiviä pitkin pusikkoa. Keitin kaikki maijalla mehuksi, jonka pakastin. Tarkoitus on tehdä ainakin osasta mehua hyytelöä, mutta se jää myöhemmäksi. Kotona ei ollut ollenkaan hyytelösokeria.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunasato on todella runsas. Aloitin keräämisen Pikkupuutarhan kriikunapuusta, jonka olemme aikeissa kaataa yltiöpäisen juuruvesatuotannon vuoksi. Myös hedelmien poimiminen vaatii kommervenkkeja, sillä ahtaassa paikassa ei tahdo millään saada tikkaita järkevästi pystyyn. Osa hedelmistä jäikin yläoksille lintujen syötäväksi. Alapihan kahdesta puusta kriikunat on vielä keräämättä.

Osa kriikunoista oli niin kypsiä, että putosivat pelkästä katseesta. Hetken harkitsin etelämaalaista oliivienkeruutapaa, jossa puun alle levitetään verkko tai kangas. Sitten ravistellaan puuta, jolloin kypsät oliivit putoavat verkon päälle helposti kerättäviksi.

En kuitenkaan toteuttanut verkko-/kangaskikkaa, vaan tyydyin keikkumaan tikkailla. Laitoin pienikokoisen ämpärin s-koukulla kiinni tikkaisiin tai oksaan, jolloin sain molemmat kädet käyttööni. Välillä piti kavuta tikkaat alas tyhjentämään täyteen käynyt ämpäri isompaan.

Annoin naapurille pienemmän ämpärillisen kriikunoita. Isomman keitin mehuksi. Pienen erän höyrytin ja pyöritin sosemyllyllä soseeksi. Myllyn pyörittäminen ei käynyt yhtä sutjakasti, kuin esimerkiksi omenia soseuttaessa. Kiviä oli nimittäin niin paljon, että mylly meni jatkuvasti jumiin. Lisää kriikunasosetta on tarkoitus tehdä, kunhan ehdin hakemaan kaupasta sokeria.

Aster novi-belgii - Syysasteri

Pikkupuutarhan syysastereista ensimmäiset ovat avanneet nuppunsa. Kaikki eivät taida tänäkään syksynä ehtiä kukkimaan. Ja monet syysasterit ovat aivan lurpallaan kuivuuden vuoksi. Sateita meidän alueelle ei näy edes pitkän aikavälin ennusteissa.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballard olisi hieno vaaleanpunainen kukkapilvi täydessä kukassaan. Vaan ei ilmeisesti kuki tänäkään kesänä. Olen harkinnut tämän poistamista penkistä, koska se valtaa hurjalla vauhdilla tilaa muilta kasveilta. Jos kukkisi joka vuosi, saattaisin antaa sille yhden tai kaksikin uutta mahdollisuutta. Vihreää on puutarhassani muutenkin riittävästi, joten pelkästään sen vuoksi en näe järkeväksi myöntää kasville olemassaololupaa. Ainakaan nykyisessä paikassaan.

Rosa rugosa Sävel

Leikkasin jokin aika sitten mm. Sävelestä ja neilikkaruususta kuihtuneet kukinnot pois. Pensaat innostuivat kasvattamaan uusia nuppuja, joita avautuu tasaiseen tahtiin. Sävel on ilahduttavan aktiivinen kukkija myöhäiseen syksyyn saakka.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Samanlainen kukkatehdas näyttää olevan neilikkaruusu. Leikkasin koko puskan keväällä radikaalisti. Siitä se vain yltyi kasvamaan ja kukkimaan. On taas ihan entisissä mitoissaan, joten aion jatkossakin leikata sitä rohkeasti.

Rosa rugosa Ritausma

Myös Ritausman leikkasin keväällä melko matalaksi. Se oli kasvattanut pitkiä hujoppioksia, jotka vankasta olemuksestaan huolimatta vaativat tukemista. Ehkä voimakkaasta leikkaamisesta johtuen kukinta on painottunut loppukesään. Kuivuuden vuoksi Ritausman kukat eivät mene heti ruskeiksi tai peräti mätäne nuppuisina. Kukatkin ovat nyt enemmän vaaleanpunaisia kuin valkoisia.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Ruusujen kukkiminen painottuu enemmän loppukesään. Sommerwind, jonka luulin jo kuolleen, aikoo ottaa alkukesän verikurjenpolven alla lojumisen takaisin pukkaamalla jatkuvasti uusia kukkia.

Rosa rugosa Therese Bugnet'

Teresanruusu sen sijaan on nyt tavallista laiskempi kukinnassa. Alkukesästä se oli jatkuvasti täynnä uusia nuppuja ja auenneita kukkia. Leikkasin kuihtuneet pois, mutta uusia nuppuja ei ole ilmaantunut. Korkeiden versojen keskellä yksi tuoreempi verso muita matalampana ehti kukkia pitkään ennen kuin sen huomasin.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat saaneet ihan omassa rauhassaan kukkia, eivätkä perhoset ole sen luokse saapuneet. Takana kasvava nuokkuluppio työnsi kukintonsa punahattujen päälle, kunnes leikkasin kaikki kuihtuneet pois. Vasemmassa reunassa näkyy särkyneensydämen ruskeiksi menneet oksat, jotka nekin olisi pitänyt leikata ajat sitten näkymien kohentamiseksi. Aina ohi kulkiessani muistan asian, mutta paluumatka ei sitten osukaan tähän kohtaan. Niin leikkaaminen on siirtynyt ja siirtynyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös ryhtyi avamaan nuppujaan vauhdilla. Yksi kukka ei pitkään paikallaan ole, vaan putoaa maahan lähes kuihtumattomana. Moni suree köynnöksen myöhäistä kukintaa. Toki olisi kiva katsella hienoja kukkia vaikka läpi koko kesän. Minulle merkitsee lähes yhtä paljon ellei enemmän kelloköynnöksen kyky kasvaa nopeasti vihertämään haluttuja paikkoja. Kasvista on tullut jokakesäinen koriste pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin.

Auringonlasku 6.9.

Tiistai-iltana katselin olohuoneen sohvalla uutisia. Tavanomaiseen tapaan katse harhautui ikkunasta näkyvään taivaanrantaan. Monena iltana aurinko on laskiessaan värjännyt taivaalle pastellisävyjä. Tiistaina taivas suorastaan hehkui punaista väriä. Siltä istumalta nappasin kameran ja lähdin ulos tähtäilemään hienoja värejä. Asia oli huomattu laajemminkin, sillä luin aamulla lehdestä monen muun ihastelleen punaista taivasta auringon laskiessa.

Hämärä laskeutuu illalla yhä aiemmin. Nyt on sopiva aika aloittaa kynttilöiden sytyttäminen. Ensimmäiset patteritoimiset laitoin jo ajastimella syttymään pihalle. Meidän nurkilla valoa tarvitaan parhaillaan siksikin, ettei kunta ole saanut katuvaloja toimimaan. En kaipaa mainosvalojen tulvaa, jota ei meidän kylällä edes ole. Sen sijaan katuvalot helpottavat liikkumista pimeän aikaan ja tuovat turvaa.

Helenium autumnale - Syyshohdekukka

Valoisia syyskuun päiviä kaikille!