Siemenpussien rapistelua

Cobaea scandens - Kelloköynnös

 

Kelloköynnöksiä on nyt koulittuna seitsemän, joista yksi ei suostu irrottamaan siemenkuorta lehdistään. Olen suihkuttanut sitä, mutta huonolta näyttää. Näin käy välillä.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kolme uutta kelloköynnöksen koukkua on noussut mullasta. Kuvan ottamisen jälkeen koukuilta ei mennyt puolta päivää, kun jo nostivat selkänsä suoriksi ja ryhtyivät avaamaan sirkkalehtiään. Enempää en kelloköynnöksiä kylvä. Yhdeksän riittää pergolan sisääntuloa viherryttämään.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekotkin ovat vihdoin heränneet. Ne eivät pidä mitään kiirettä kasvamisenkaan kanssa. Hentoja taimia on kahdessa purkissa nyt useita, joten niistä saan ainakin pergolan amppeliin kesäkukkia. Ilahduttavaa on, että näiden keijunmekkojen siemenet sain viime kesänä amppelissa kukkineista kukista.

Capsicum annuum 'Zazu' - Paprika

'Zazu' -paprikaa olen kasvattanut aiemminkin muutamana kesänä peräkkäin. 'Zazu' on ollut tuottoisa ja hyvän makuinen paprika. Viimeksi sitä kylväessäni siemenet eivät itäneet. Niinpä en ollut kovin murheissani, kun en viime vuonna löytänyt sen siemeniä mistään. 

Kiitos Kruunuvuokon postauksen, lähdin naapurikylän markettiin tutkimusmatkalle ja sieltä sainkin taas etsimiäni 'Zazuja'. Yhdessä pussissa on neljä siementä, pussin hinta 3,95 €. Kylvin siemenet 13.2. Vielä ei kylvöksissä näy vihreää, vaan eipä hosuta. Ehtivät kyllä. Elleivät tälläkin kertaa petä minua.

 
Etsin 'Zazun' pussihintaa kauppakuitista. Ostin samasta kaupasta parin ruokatarvikkeen lisäksi harjaneilikkaa, pioniunikoita, puna-auringonkukkaa, maariankelloa ja tuoksuhernettä. Ne näkyvät ostoskuitissa, 'Zazu' -paprikat eivät. Jokaisen siemenpussukan kassa veti läpi lukijan siinä silmieni edessä. Jättikö lukija paprikat huomioimatta? Kumma juttu. Hinnan paprikoille löysin kyseisen kaupan nettisivuilta.

Viikonloppuna lajittelin siemeniä niiden kylvöajan ja -paikan perusteella. Vasemman puoleisessa laatikossa on lavakauluksiin kylvettävät. Oikean puoleisessa taas esikylvettävät kylvöajan perusteella ja rivin lopussa suorakylvettävät. Alussa on jo kylvettyjen pussukat, kuten paprikat, kelloköynnökset ja keijunmekot.

Kirjasin myös alustavat suunnitelmat paperille. Ne tarkentuvat kevään myötä. Päällimmäisenä on kasvihuoneen tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylimalkainen istutussuunnitelma. Lavakauluksille on omansa ja lisäksi on esikasvatettaville on oma listansa kylvö- ja koulimisaikoineen. 

Tapaan tehdä myös keväälle Kevätkausilistan ja syksylle Syystyölistan. Kevätkausilistasta löytyy mm. pensaiden ja puiden leikkaukset, mahdolliset maa-ainestilaukset, puutarhakalusteiden huoltotoimet, kesäkukkaistutusten suunnitelma, daalioiden toimet ym. Useimmat toimet toistuvat vuosittain. Omista muistiinpanoista on helppo tarkastaa ja verrata ajankohtien erilaisuutta ja samanaikaisuutta. Listoissa on myös se oivallinen ominaisuus, että yhdenkin asian suorittaminen on kuin kiitos ahkeruudesta.

Pakkasten vuoksi ulkoilu on jäänyt lapsipuolen asemaan. Olen sitä mieltä, että pakkasellakin ulkoilu on lähinnä pukeutumiskysymys. Mutta -15℃ ei vaan houkuttele huvikävelylle. Itseään ei tarvitse potkia liikkeelle, kun asetan jonkun asiointitavoitteen. Kylän keskustaan on noin kolmen kilometrin matka. Reppu selkään ja töppöstä toisen eteen. Kun vielä kävelee asioille monen mutkan kautta, saa kävelyretkelle kilometrejä enemmän. 

Musta möykky kuvan keskellä on palokärki. 

Kirjaston mäkeä ylöspäin taapertaessani kuulin hidasrytmistä koputusta aivan läheltä. Ei kuulostanut käpytikalta, joita omalla pihalla on lähes joka päivä. Silmäni harhailivat alkuun puiden latvuksissa, kunnes tajusin laskea leukaa alemmas. Palokärkihän se siellä nakutti muutenkin kelottuvaa puuta. 

Mikäli haluat lisätietoa ja paremman kuvan palokärjestä, kllikaa oheista linkkiä, joka johtaa Luontoportin palokärjestä kertovalle sivulle: Palokärki.

Kaksi tikliä siemenautomaatilla ja kolmas puussa.

Taannoin hihkuin ilosta nähdessäni omalla pihalla elämäni ensimmäisen tiklin. Silloin(kin) otin työhuoneen ikkunasta linnusta kuvan, mutta onnistuin ikuistamaan vain sen punertavan pään. Tällä kertaa onnistuin kuvaamisessa vähän paremmin. Ilo ja innostus tiklin tapaamisesta ei toisellakaan kerralla ollut yhtään ensimmäistä himmeämpi. 

Tämän talven tinttibongaukset ovat olleet kiitettävän runsaita, kun muutama uusi laji on löytänyt siemenbuffettini. Kannattaisiko hankkia kameraan pidempi putki, kun alituiseen istun tinttejä tähtäilemässä? 

Tikliin pääset tutustumaan oheisessa Luontoportin linkissä: Tikli.

Harmaapäätikka on jo vakituinen vieras.

Harmaapäätikka on jo vakituinen vieras pihassamme. Ehkä pikkutikkakin vielä tulee kylään. Viime talvena sen näin  parikin kertaa. Nyt en ole huomannut. Käpytikkoja lentää välillä kaksin kappalein. Niillä on jo kevättä rinnassa, kun nakuttelevat linnunpöntön metallista suuaukon reunusta. 

Laitoin myös harmaapäätikkaan tutustumista varten linkin Luontoporttiin: Harmaapäätikka. 

Kävelyreittini varrelle osuu kahden järven yhdistävä puro, jossa vesi lorisee tavallisesti runsaana. Nyt purossa on vankka jääpeite. Vain siellä täällä on ohuemman jään peittämiä kurkistusaukkoja, joista näkee veden virtaavan. 

Näin lumisena puro on kaunis. Kun lumi sulaa, kylän lapsukaiset käyvät koulumatkoillaan nakkaamassa puroon jos jonkinlaista roinaa oksista ja kivistä sipsipusseihin ja karkkipapereihin. Soisin lasten jättävän puron roskaamatta. Toisaalta ymmärrän lasten kiinnostusta veteen. Itsekin olen alakoululaisena kahlannut veden täyttämissä maantieojissa. Äidin iloksi saavuin kotiin villasukat ja saappaat märkinä. 

Kyläyhdistys järjestää silloin tällöin puron puhdistustalkoita. Tulevana keväänä siihen olisi aihetta isosti, koska moni puu on kaatunut kokonaan tai puolittain puroon.

Tapaan kiertää puron kautta nähdäkseni koskikaran. Joskus olen nähnytkin. Tänä talvena en ole nähnyt. Miten koskikara tuollaiseen hennon jään peittämään reikään sukeltaisi? Eksyisi vielä jään ja lumen alla. Seuraavaan ulostuloreikään on koskikarallekin liian pitkä matka. 

Kylässä luontokoulua lapsille pitävän henkillön pihan ohi kulkiessa kolme lammasta tuijotti minua aidan takaa. Tällä kertaa eivät yllättävällä määkimisellään pelästyttäneet minua. Olin varautunut lampaat näkemään. Välissämme oli iso upottava lumikasa, joka esti minua pääsemästä lähemmäs. Asuinkylämme ei ole enää vuosikymmeniin ollut maatalouspaikka, joten lampaatkin ovat harvinainen näky. Näitä sympaattisia otuksia on kiva katsella.

Viikonloppu edessä ja sen jälkeen alkaa helmikuun viimeinen viikko. Näköpiirissä on nolla- tai jopa pluskelejä. Nautitaan siis lumen ja huurteen kaunistamasta luonnosta vielä hetki.

Mukavaa viikonloppua!

Liisan kukat mielessäin

 
Löydän ideoita neuleisiin lehdistä, netistä ja usein myös blogeista. Kun yhdet sukat saan valmiiksi, heti tekee mieli aloittaa seuraavat. Silloin värin ratkaisee pitkälti se, mitä lankoja omasta varastosta löytyy. 

 
Liisan kasvit blogissa en muista neuleita nähneeni. Sen sijaan kukkia Liisalla on sisällä ja ulkona toinen toistaan kauniimpia. Monille Liisan kasvit -blogin lukijoille on jo varmaan käynyt selväksi hänen voimavärinsä. Oranssia, keltaista, okraa. Ilman muuta kasvi-ihmisen kokoelmaan kuuluu myös vihreä väri. Keltainen ja oranssi väri kukissa eivät ole niitä suosituimpia. 

Olen tykästynyt Liisan vankkumattomaan rohkeuteen pysyä mieliväriensä kannalla. Jos jostain tykkää, miksi suotta tuuliviirin lailla vaihtaisi mielipiteitä sen mukaan, mitä muut sanovat tai tekevät. 

 
Liisan kasvit mielessäin lähdin lankakaupoille. Eipä ollut helppoa löytää keltaista tai oranssia lankaa. Vihdoin viimein eräässä lohjalaisessa kaupassa oli Kaupunkilangan Kivijalkaa sekä keltaisena, oranssina että myös tuollaisena ruosteen sävyyisenä. En ole aiemmin Kaupunkilankoja ostanut, koska ne valmistetaan Turkissa. Haluaisin euroistani edes osan jäävän kotimaahan. Se alkaa olla vaikeaa, oli kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. 

Kaupunkilangan Kivijalka on yllättävän mukavaa kutoa.  Sen vahvuus vastaa Novitan 7veikkaa. Se on konepestävää. Koostumus 75 % villaa, 25 % polyamidia.  

Seuraavat sukat teinkin sitten jämälangoista. Tai varret, jalkaosuuteen ei pienet nöttöset riittäneet. Näin kuvan lailla toteutetut sukat netissä. Ohjetta ei ollut, mutta kuvasta oli helppo päätellä idea. Varren kudoin tasona ainaoikeaa siten, että jätin kunkin langan päättelemättä. Varteen tuli 40 s, korkeuden mittasin summanmutikassa omiin jalkoihin sovittamalla.

Jalkaosuutta varten poimin silmukat (13 s/puikko) varsiosuuden alareunasta. Päättelemättömien lankojen takapuolelta, koska tarkoitus on jättää langanpätkät koristeeksi. Kun jalkaosuuskin tuli valmiiksi, ompelin varren sauman kiinni. Solmin langanpätkät tiukasti ja leikkasin ne mieleisen pituisiksi. 

Helppo toteutus. En punninnut, paljonko lankanöttösiä kului. Ei paljoa, joten aika monta tällaista sukkaa saa kutoa jämälankoja vähentääkseen. 

Helmikuussa on monen miespuolisen tutun syntymäpäivä. Laatikossani oli jostain tarjouksesta ostettu 150 g kerä tummanharmaata 7veikkaa. 100 gramman kerä ei isokokoisiin sukkiin riitä. Kudoin langasta 43 kokoiset sukat käyttäen mallineuleena vohvelikuviota.
 

Katselin kässälikkojen tapaamisessa Ullan hyppysissä valmistumassa olevia Helmi Orvokeita. Teki mieli kutoa itsekin sellaiset, tällä kertaa tummansinisinä. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on aina yhtä kiva kutoa. Aika monet näitä on jo tullut tehtyä.

Helmi Orvokit valmistuivat lauantaina eli tammikuun viimeisenä päivänä. Laskin kutoneeni tammikuun aikana kahdeksat aikuisten sukat ja yhdet pikkulapsen sukat. 

Viikko sitten siivosin ja inventoin sekä pakastimen että jääkaapin, mistä olen jo täällä blogistaniassa kertonutkin. Pakastimen inventoinnissa löytyi lukuisia pusseja omenalohkoja ja raparperipaloja. Tyhjensin osan pusseista isoon kattilaan ja lisäsin joukkoon pari rasiallista punaherukoita. Keitin niistä vähän sokeria ja vettä lisäämällä hilloketta, joka maistuu aamupuuron päällä. Vielä on matkaa seuraavaan satokauteen. Syömistä varten sitä satoa säilötään, joten paras tyhjentää pakastinta ahkerasti tilaa uudelle tehdäkseen. 

Haluaisitte todennäköisesti katsella hienoja tinttikuvia. Valitettavasti minun vempaimillani sellaisten ottaminen ei ole taattua. Olen harva se päivä kovin tohkeissani uusista lintuhavainnoista. Jaksan jatkuvasti ihmetellä pyrstötiaisten vierailuja pihallamme. Missä ne ovat kaikki aikaisemmat vuodet piileskelleet? Olivat sitten missä tahansa, iloitsen nähdessäni niitä nyt joka päivä.

 

Tammikuun lopussa sain kokea lisää lintuihmeitä. Työhuoneen ikkunasta näkyvässä syreenissä istui outo lintu, jollaista en ole livenä aiemmin nähnyt. Kamera käteen ja lintua tähtäämään, mutta se ei halunnutkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Aikansa siemenpöntössä ruokailtuaan lintu lensi ensin syreenin oksalle ja sieltä pois.

 

Luontoportti tietokoneesta auki. Aika pian saatoin todeta nähneeni tiklin. Onpa hauskan värikäs lintu. Siemenpöntön oikealla puolella pilkistää tiklin punainen naama. Lisäsin kuvaan nuolen osoittamaan tiklin sijaintia. Ihan vain todisteeksi, että nähty ja kuvattu on. Mitäpä tällaisissa asioissa teitä huijaamaan.
 

Vaahterassa roikkuu jääpuikkoja.

Pieniä ovat nämä meikäläisen arjen ilot. Pieniä, mutta sitäkin suurempaa iloa tuottavia. 

Näin siis alkoi helmikuu. Kylmää on mittarin näyttäessä aamuisin -23. Onneksi päivällä pakkanen vähän lauhtuu auringon kimaltaessa hangella ja lämmittäessä sohvalla istujaa.

Kivaa helmikuuta teille kaikille!