Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!