Sipulit piilotettu multaan

 
Syksyn sipulit on vihdoin piilotettu multaan. Näin vähän sipuleita en ole istuttanut aikoihin. Vain 276 kpl. Kollaasiin koottujen lisäksi istutin krookuksia, italiantalventähteä, kevätkurjenmiekka Purple Hilliä ja Katharine Hodgkiniä sekä Actaea-valkonarsissia. Tulppaaneja istutin vain Darwin Mystic van Eijkiä, Darwin Blushing Apeldoornia ja OmaPiha-lehden tilaajatarjouksen metsätulppaaneja. 

En mene vannomaan, etteikö kaupasta vielä sipulipussukoita mukaan lähtisi. Menneiden vuosien valtaisa sipuli-innostus on kuitenkin laimentunut. Paljon siihen vaikuttaa peurojen ahkerat vierailut pihallamme. Tuntuu tylsältä miettiä päänsä puhki, miten saisi verkoilla suojattua kaiken mahdollisen. Puissa ja pensaissa on jo riittävästi varjeltavaa. Eivätkä ne sipulit kovin halpojakaan ole. Näin tänä syksynä. Vuoden päästä ajatukset voivat olla taas tyystin toisenlaiset.

Dahlia Cafe au Lait

Viikonloppuna nostin daaliat ylös. Valkoisessa Sneezyssä oli vielä paljon nuppuja, samoin hienosti viikkoja kukkineessa Cafe au Laitissa. Pinkki Topmix Roze oli edelleen aika virkeä, joskin pahasti Cafe au Laitin kainalossa. Aiempina vuosina olen laittanut daaliat isoihin ruukkuihin terassille. Nyt kasvatin niitä alapihalla lavakauluksessa. Kokeilu onnistui hyvin siinä mielessä, että daaliat kukkivat runsaammin ja pidempään. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko on koonnut hyvät ohjeet daalian talvettamisesta. Olen toiminut pitkälti samoin, mutta laitan linkin ohjeisiin tähän, jotta löydän sen tarvitessani nopeasti. 

Jaloängelmä vesisateen jälkeen 15.9.

Sipuleita istuttaessani huomasin, että runsaan viikon takaiset sateet ovat kastelleet maan lähinnä pinnasta. Seuraavalle viikonlopulle on luvassa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Omassa pihassa ei ruokasieniä kasva. Joka syksy pariin paikkaan nousee kuvan valkoisia lahottajasieniä. Ei niistä mitään haittaa ole ollut.

Hedelmäpuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Juuri kukinnan aikaan tuli koleat säät ja tuulista, mikä lyhensi kukintaa. Eikä niitä pörriäisiäkään sankoin joukoin hedelmäpuissa lennellyt. Tuholaisia riitti yli oman tarpeen. Tapansa mukaan omenapuut myös harvensivat itse itseään pudottamalla hedelmiä maahan. Hetken jo ajattelin, ettei taida jäädä syötävää ja säilöttävää. Omenasadosta tuli kuitenkin odotettua runsaampi. Alkuun huonokuntoisia omppuja kiikutettiin kompostiin. Sitten niin pudonneet kuin puihin jääneet ovat olleet hyväkuntoisia.

Punakaneli

Huvitus ja valkeakuulas on jo hedelmistä tyhjennetty. Olen pilkkonut ja lohkonut omenoita pakastimeen, leiponut jos jonkinlaisia piiraita ja tietenkin hedelmiä on syöty sellaisenaan. Mikäs sen parempaa, kuin oman puun omena.

Viikonloppuna tyhjensin myös punakanelipuun, koska ne alkoivat putoilla ihan itsekseen. Puusta poimittuina omput kestävät pidempään, kun niihin ei tule putoamisvammoja. Syysomenapuu on vielä pullollaan isokokoisia hedelmiä. En kuolemaksenikaan muista syysomenamme lajiketta. Saattaa olla Punainen Melba.

Muumiotautia meillä on ollut jo vuosia, mutta koskaan se ei ole kaikkia hedelmiä vienyt mennessään. 

Uusimman (mm. YLE uutisoi aiheesta) tiedon mukaan muumiotautiset omenat voi laittaa puutarhakompostiin, kunhan peittelee ne hyvin lehdillä tai mullalla. Lahottajasienet ja bakteerit valtaavat muumiotaudin sienirihmaston. Muumiotautisia hedelmiä ei siis tarvitse laittaa lämpökompostoriin tai sekajätteeseen. Muumiotauti on ilmalevitteinen eli itiöt tulevat naapuruston puista, vaikka kuinka itse tekisit kaikki suojaamiseen keksimäsi kommervenkit.

Miltei unohtui värinokkosten pistokkaiden ottaminen. Muutama kolea yö kuritti siemenestä kasvattamiani värinokkosia, mutta tuurilla useimmat oksat olivat vielä vahingoittumattomia. Kuvassa pistokkaat ovat vesilasissa juurtumassa. Muutamassa päivässä juuret ilmestyivät ja nyt värinokkoset ovat jo ruukuissaan viettämässä talvea ikkunalaudalla. Aika helppo näitä oli siemenistä kasvattaa, mutta kokeillaanpa välillä pistokaslisäystä.

Nemo on oikea linssilude

 
Lapset ovat viime päivinä reissanneet vierailla mailla. Poika vietti viikon Berliinissä messuilla ja tytär viikonlopun Oslossa. Niinpä kävimme Ukkokullan kanssa ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären 17-vuotiaita kissoja Lokia ja Nemoa. Loki luikahti pian ruokailun jälkeen päiväpeitteen alle nokosille. Nemo sen sijaan haluaa kaikki mahdolliset rapsutukset ja hellydenosoitukset. 

Nemon kuvaaminen on omanlaisensa operaatio, koska se tunkee nenänsä aivan objektiiviin kiinni. Nemoa kuvatessa on mieluummin tähyiltävä sitä kaukaa ja napattava kuvat vikkelästi. Muuten tuloksena on epätarkkoja mustavalkoisia kummajaisia ruudun täydeltä.

Ilta-aurinko ke 21.9.

Pimeys laskeutuu ilta illalla aiemmin. Laskiessaan aurinko saa ruskavärit hehkumaan. Saan ihailla työhuoneen ikkunasta myös naapuruston liekehtiviä puita.

Tienpenkan kortteet ovat hauskan näköisiä.

Puutarhan syystyöt ovat aika hyvällä mallilla. Toki tekemistä riittää, mutta tuleepa samalla ulkoiltua ja harjoitettua hyötyliikuntaa sekä tarkkailtua luonnon ihmeitä. Työlistan kohtien yliviivaaminen on nautinnollista. Vielä nautinnollisempaa on katsella pihalla niitä tehtyjä töitä.

Syksyyni osuu mukava yllätysmatka ystävän kanssa. Siitä enemmän, kunhan palaan reissusta.

Kohta ollaankin jo lokakuussa. Sitä ennen, viettäkäähän mukavia syyskuun viimeisiä päiviä.