Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että tutustuimme Feriolo-matkamme keskiviikkopäivänä Maggiore-järven kolmeen mielenkiintoiseen saareen: Isola Madreen, Isola Bellaan ja Pescatoriin. Kuvat latautuivat väärässä järjestyksessä, joten veneretkemme kakkoskohde Isola Bella tuli jo esitellyksi. Siirrytään siis Isola Madreen.
ISOLA MADRE
 |
| Netistä napattu pohjakartta Isola Madren saaresta |
Lisää tietoa Isola Madresta löytyy täältä. Minulle oli uutta, että vuodesta 2002 sekä Isola Bella että Isola Madre ovat olleet osa Ison Britannian kuuluisaa kuninkaallista puutarhanhoitojärjestöä RHS:a eli Royal Horticultural Societya.
Isola Madre on Borremeo-suvun omistamista saarista suurin. Saarella on palatsi, joskin ei aivan yhtä suuri ja loistelias kuin Isola Bellalla. Sen sijaan puutarha on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se on pikemminkin kasvitieteellinen puutarha. Esimerkiksi Magnolia-lehto voisi olla keväällä näkemisen arvoinen alue.
Valkoisia riikinkukkoja on myös Isola Madrella. Tämäkin taitaa kärsiä jonkinlaisesta sulkasadosta.
Saarella on suvulle oma kappeli. Palatsin ja kappelin välisellä aukiolla on vesiallas, josta kasvit nousevat ikäänkuin suihkulähteet.
Palatsin seinillä ja katoissa kukkii siinä kuin ulkonakin. Venetsialaisessa huoneessa on rokokookalusteet ja ruusuköynnöksin koristellut pylväät seiniin maalattuina.
Ruokailuhuoneen pitkälle pöydälle on katettu wieniläinen posliiniastiasto. Livreepukuiset herrat ovat valmiina tarjoilemaan.
Kirjastokin palatsista löytyy, kuinkas muuten.
Isola Madren palatsissa on1600-luvulla rakennettu nukketeatteri. Lukuisissa lasivitriineissä on esillä niin nukkeja, kulissimaalauksia ja -kankaita, esirippuja ja paljon muuta nukketeatterissa tarvittavaa esineistöä.
Nukketeatterin arvellaan olevan lähtöisin Aasiasta. Kreikasta on löytynyt terrakottanukkeja ajalta 400-500 eaa. Renesanssin ajasta lähtien nukketeatterista tuli katkeamaton perinne Euroopassa. 1600-luvulla alettiin Etelä- ja Keski-Euroopassa jäljitellä puheteatterin näytelmiä ja näyttelijöitä käyttäen roolihahmoina nukkeja.
Keltaisessa huoneessa on esillä perheen puinen, koristeellisesti kaiverrettu kehto.
Palatsissa on toki useita takkoja, mutta tässä kuva takkahuoneesta. Seiniä koristaa neljä suurta maalausta 1600-luvun jälkipuoliskolta. Iso matto on tilapäisesti suojattu punaisella käytävämatolla. Turistit eivät päässeet huoneeseen, mutta ehkä siellä oli meneillään jokin toimenpide, jonka vuoksi arvokas matto on suojattu.
Saavuimme palatsiin käytävää, joka nousee järveltä suoraan kuvassa näkyvän sypressin tyvelle. Tekstin mukaan puu on Euroopan suurin ja ikääkin sillä on toista sataa vuotta. Opaskirjan mukaan puun siemen on tuotu Himalajan seuduilta 1862. Elokuussa 2006 myrsky runteli sypressiä ankarasti. Sen pelastamiseksi tehtiin valtavasti töitä. Puun tukemiseksi kiinnitettyjä ankkuriköysiä näkyy kuvassakin.
Oikealla pilkottaa Cashmirin sypressi ankkuriköysineen.
Puisto ja puutarha on erittäin hyvin hoidettu. Tasoeroja ei joka paikassa huomaa, kun nousuista on tehty leveitä sekä pituus- että leveyssuunnassa.
Tällaisia lintuja käyskentelee nurmikoilla ja puiden alustoilla lukuisia.
Graniittiportaitakin riittää ja kaikenlaisia kivimuureja.
Välillä kannatti kurkata puiden lehvien lomasta järven yli mantereelle.
Vasemmalla hortensioita, joista osa punaisia, osa sinisiä. Niitä on tälläkin saarella runsaasti.
Muuria reunustaa erilaisten värinokkosten rivistö. Tämä paikka taitaa olla osa Camellia Teraccea. Joissakin kasveissa on nimilaput tyvellä. Huomasin jälleen kerran, että kasvien latinankielisten nimien opettelusta on hyötyä. Tosin Italian seuduilla pitäisi olla ihan oma kasvioppaansa mukana. Varsinkin samanlaisiin puihin tai pensaisiin ei kotimiljöössä törmää.
Pasuuna kukkii yhä komeasti.
Vasta tästä kuvasta huomasin, että puista roikkuu jotain. Ovatko puiden kuihtuneita kukintoja, siemenkotia vai mitä? Kenties puutarhan koristeita tai jonkinlaisia valosarjoja?
Tämäkin näky ällistytti. Tekeekö puun runko kukkia/siemenkotia? Vai onko kyseessä jonkinlainen parasiitti? Ihmettelemistä riitti ja kysymyksiä syntyi yhä uusia.
Syyskuun lopussa Pohjois-Italiassa riittää vielä kukkia ja värejä. Kesän kuivuus näkyi tuollakin. Saarien puutarhoissa keinokastelu on estänyt kasvien ja nurmikoiden ruskettumisen. Sen sijaan joet olivat paikoin pelkkiä puroja. Samoin maaseudulla ajaessamme menneen kesän kuivuus näkyi luonnossa. Pohjois-Italia ei niitä Euroopan kuivimpia paikkoja ole muutenkaan, mutta osansa sekin on saanut kesän sateettomuudesta.
Jokaisella saarella on matkamuistokojuja lähinnä sataman läheisyydessä. Pescatorilla on myös muitakin kauppoja. Isola Bellalla ja Isola Madrella on palatsin yhteydessä "museoshopit", joista voi ostaa eri kielillä painettuja opaskirjoja, postikortteja, huiveja, luonnonkosmetiikkaa, koruja. Aika lailla samantyyppistä tavaraa, kuin meilläkin museokaupoista.
Saarilla on todella siistiä, kuten mielestäni kaikkialla, missä kuljimme. En huomannut kuvata yhtään roskista, mutta sekä Isola Bellassa että Isola Madressa ne sulautuivat hyvin ympäristöön. Ei mitään kirkkaanvihreitä muovipömpeleitä, vaan takorautaisia tai muusta metallista valmistettuja astioita. Myös penkkejä on runsaasti, kuten tästäkin kuvasta huomaa. Esteettömyys on monin paikoin huomioitu siitäkin huolimatta, että kyse on historiallisesta kohteesta.
ISOLA PESCATORI (Isola Superiore)
 |
| Isola Pescatori/Isola Superiore |
Lisää tietoa Pescatorista löydät täältä.
Keskiviikon saarikierroksen kolmas ja viimeinen kohde oli Isola Pescatori. Tämä pieni paikka on idyllinen kalastajakylä, jossa edelleen on muutama ympärivuotinen asukas. Nykyisin saari täyttyy enemmän turisteista. Pescatorissa kannattaa vierailla, jos vain aikaa löytyy. Siellä on lukuisia viehättäviä ravintoloita ja kahviloita.
Kapeita katuja ja kujia kulkiessa unohtaa pian olevansa pikkuisella saarella. Autoja ei tarvitse väistellä. Vilkkaimpaan sesonkiaikaan saattaa kulkijoita olla muitakin. Nytkään ei tarvinnut yksin missään kävellä, mutta ei myöskään jatkuvasti väistellen tehdä tilaa toisille.
Maggiore-järven saariin pääsee monista paikoista. Meitä lähinnä oli Stresa, josta kulkee säännöllisin välein kunnan lautta. Me menimme pienemmälle paatilla, jossa lippu kolmeen saareen (Isola Madre-Isola Bella-Isola Pescatori) maksoi 15 €. Kuljettaja kertoi kunkin saaren satamaan saapuessamme seuraavien paattien kulkuajat. Lippu on syytä säilyttää, sillä saman näköisiä, mutta eri firmojen liikennöitsijöitä kuljetti matkustajia samoihin laitureihin.
Venelippu sisältää meno-paluun niille saarille, joille lipun on ostanut. Lisäksi on ostettava pääsylippu linnaan ja puutarhaan. Ostimme yhdistelmälipun Isola Madren lipunmyynnistä ja se kattoi sisäänpääsyn sekä Isola Madren linnaan ja puutarhaan että Isola Bellan linnaan ja puutarhaan. Nyt ei ollut pitkiä jonoja, mutta sesonkiaikaan ennakkoon ostetulla lipulla pääsee käyttämään ohituskaistaa, mikä varsinkin helteellä helpottaa kulkemista.
Aikaa kiertämiseen on yleensä tunnista neljään tuntiin. Isola Bellassa aikaa vierähti 2,5 tuntia. Samoin Isola Madressa näkemistä riittää tuntia pidemmäksi ajaksi. Pescatorissa kiertämiseen meni vähemmän aikaa, mutta siellä kävimme syömässä ja istuimme ravintolassa muuten vain ruokaamme sulattaen.
Kunnan aluksen aikataulutiedot ovat näkyvissä. Muiden yrittäjien aikatauluja ei näkynyt missään. Kuskin antama tieto piti kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Ainoastaan Pescatorista lähtiessämme jouduimme odottamaan yli annetun aikataulun. Lämpimässä säässä se ei haitannut.
Yleisiä vessoja saarilla on kiitettävästi. Osa vessoista on ilmaisia ja kohtalaisen siistejä. Pescatorilla kävin vessassa, jonka eteisaulassa istui täti. Kysyessäni hintaa, hän sanoi suurinpiirtein, että maksa omantunnon mukaan. Poistuessani vessasta täti oli jo mennyt siivoamaan naapurivessaa edellisen kävijän jäljiltä. Laitoin lautaselle 2 €, kun muita kolikoita ei silloin ollut käsillä. Mielestäni täti oli kolikon ansainnut. Siistiä oli.
Olemme saapuneet Pescatorin satamaan odottamaan venettä mantereelle, Stresaan. Odotellessamme harmittelimme, ettei askelmittari tullut matkaan mukaan. Olisi ollut hauska nähdä, kuinka monta kilometriä tuli talssittua. Olimme kävelleet tuntitolkulla, nousseet ja laskeutuneet portaita ja kiertäneet kivimuureja. Aika hurahti huomaamatta, olimme innoissamme näkemästämme, vaikka ystäväni on käynyt mm. Isola Bellassa ja Pescatorilla useita kertoja aiemminkin.
Maggiore-järvellä on 11 saarta. Isola Bellaan, Isola Madreen ja Pescatorille pääsee helpoimmin Stresasta.
Kolmannessa osiossa jatkuu tarina muutaman päivän irtiotosta Italian maisemissa.
Matkan 1 osa löytyy täältä.
