Kävelin sunnuntaisessa plussakelissä kylän keskustan kukkakauppaan. Tarkoitus oli tilata kukat äidin hautajaisiin ja sehän onnistui mainiosti. Kukkakaupassa oli tällä kertaa tuttu ihminen, jonka kanssa tuli vaihdettua kuulumisia laajemminkin. Hän on kasvattanut monena kesänä kesäkukkia myyntiin. Pirkon kesäkukkien laatu on saanut ansaittua arvostusta. Ilokseni kuulin, että Pirkko kasvattaa kukkia tulevallekin kesälle.
Mennessä tallustin suorinta reittiä valtatien rinnalla kulkevaa kevyenliikenteen väylää pitkin. Paluumatkalla sen sijaan kolusin tutkimassa järvien välissä kulkevan puron ja tiirailin muutenkin maisemia jotain jännää nähdäkseni.
Ihmisiä oli liikkeellä hyvin vähän. Ovat taitaneet lähteä laskettelurinteisiin ja Lapin hangille hiihtämään. Linnut olivat selvästi heränneet talviuniltaan, sillä talitintit lauloivat kuorossa. Eivät kylläkään sanoneet "titityy", kuten lapsuuden laulussa sanottiin. "Tiityy" ne meidän kylällä laulavat. Ehkä tinttien kurkku on vielä pakkasten jäljiltä kohmeessa. Jospa teet ja iit lisääntyvät maaliskuulle päästessä.
Monien bloggareiden hienoja lintupostauksia ja kuvia katsellessa ei voi välttyä innostuksen tarttumiselta. Ja miksi pitäisikään. Niin puutarha- kuin muitakin blogeja lukemalla olen oppinut valtavasti uusia asioita luonnosta ja eläimistä.
Joka kerran kylän purolla kulkiessa tiiraan, josko näkisin saukon (joita kuulemma purossa liikkuu) tai vähintäänkin koskikaran. Jälkimmäisen olen jo oppinut onnistuneesti bongaamaan. Siellä se koskikara nytkin sukelteli ja lenteli jääpaakulta toiselle. Kamerassani ei ole pitkälle ulottuvaa zoomia, joten piti laittaa kuvaan punainen nuoli havainnollistamaan, että kylllä se koskikara siinä istuu. Uskokaa pois!
Ihailen usein eläinten värien oivallista naamioitumista luontoon. Jos koskikara olisi nököttänyt lumella hievahtamatta, tuskin olisin sitä havainnut. Niin hyvin sen tumma puku sulautui taustalla soljuvaan hyiseen veteen. Vaan linnun kääntyessä valkea rintatäplä tuli näkyviin. Kohta lintu sukelsikin uppeluksiin veteen.
Lähellä kotiamme on talo, jossa on useampi ankka. Kesäaikaan ankat tepastelevat välillä pihalla vapaina, valvotusti tosin. Nyt näin ulkohäkissä vain kaksi mustaa ja yhden kirjavan (joka piiloutui mustien kavereidensa taakse). Ankat tykkäävät kotiloista, joita alueen asukkaat keräävät puutarhoistaan lintujen naposteltavaksi. Itse en ole kertaakaan kotiloita ankoille kiikuttanut, kun tapaan tunkea ne etikkaveteen heti ensimmäisenkin nähdessäni. Ankoille kotilot on tarjottava ilman marinaadia.
Kaikkine kiireineen tämä talvi on tuntunut todella pitkältä. Lunta ja pakkasta on riittänyt vaikka Afrikkaan myytäväksi. Toisaalta esimerkiksi lukiessa uutisia USAn Texasin ja muiden osavaltioiden hyytymisestä talvisten olosuhteiden kurimuksessa, täytyy kiittää kotimaisia olosuhteita. Lämpöä riitti paukkupakkasillakin, eikä vesiputketkaan kovin helposti jäädy.
Talvi jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta säämuutos toi tullessaan kevään ensi merkit. Vesi tippui sunnuntaina räystäiltä. Paksumman talvitakinkin olisi huoletta voinut vaihtaa keveämpään versioon.
Taimet voivat kellarissa hyvin. Pelaguut työntävät jo lehtiä, joista kasvin tunnistaa. Kelloköynnökset venyvät pituutta sellaisella vauhdilla, että kuukauden päästä niille on vaihdettava isompi ruukku. Tyhmyyksissäni en heti koulinut kelloköynnöksiä tavallista suurempiin ruukkuihin. Tukikepitkin niille on laitettava ennen, kuin kasvattavat kärhensä toistensa ympärille. Siihen nyt tovi vielä vierähtää.
Takkahuoneen ikkunalaudalla on rivi potteja, joissa jo pilkistää vihreää. Pesuhuoneen lattialla on myös muhimassa laatikollinen edellisviikon kylvöksiä.
Joidenkin blogien kommentointi ei syystä tai toisesta ole hetkeen onnistunut. Blogger vaatii kirjautumista uudelleen ja silti tulee virheilmoitus. Tähän olen törmännyt ainakin Viherrin- ja Oravan kesäpesä -blogeissa. Muistaakseni jossain muussakin blogissa. Olen päivittänyt kyseisten blogien osoitteet lukuluettelooni uudelleen ja tehnyt muitakin kommervenkkejä ilman muutosta parempaan. Toivottavasti ongelma korjaantuu pian.
Kuvan koristekurki tähyilee kohti kevättä. Tehdään mekin samoin.
Juuri tänään, Matin päivänä, onkin hyvä alkaa tähyillä kohti kevättä.
VastaaPoistaKustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto kertoo, että säiden suhteen Talvi-Matti on kevättalven alku, talven selkä taittuu ja karhu kääntyy pesässään toiselle kyljelle.
Viime viikonlopun sateiden jälkeen kaunis talvimaisema on muisto enää, hankea toki vielä on meilläkin, mutta se on täynnä kaikenlaista puusta pudonnutta roskaa.
Eilen täällä satoi vettä, vaikka oli 3 astetta pakkasta. Nyt on koko piha jääkuorrutettu, jopa kissojen on vaikea liikkua ulkona, vaikka heillä on nastat omasta takaa.
Hyvällä mallilla vaikuttavat sinun kylvöksesi olevan.
Tänään on radiosta tullut paljon Matin-päivään liittyviä tarinoita. Mukavaa kuunneltavaa autolla ajaessa. Toivottavasti karhut pesässä kääntyessään eivät litistä alleen pikkuisia jälkeläisiä.
PoistaPostikorttimaisemat ovat näköjään ohi. Pääkaupunkiseudulla teille on kylvetty suolaa, jonka roiskeita on ympäröivä luontokin täynnä.
Onneksi kissoilla on nastojen lisäksi myös karvapöksyt. Ei haittaa, vaikka pahimmat paikat laskisi pyllymäkeä.
Plussakelin myötä on mukavan keväinen olo, vaikka aurinkoa ei olekaan näkynyt päiväkausiin - täällä on ollut sankka sumu monta päivää, nyt ei enää sitä, mutta harmaat pilvet tuovat vesisadetta. Onneksi ei ole pakkasia luvassa; nyt kevät lähtee käyntiin!
VastaaPoistaSiellä teillä päin tintit ovat lyhentäneet puheenparttaan. Tiedätkö, mitä savolainen tintti sanoo? Titityy, titityy. Ja viereisestä puusta kuuluu: titipä hyvinnii tyy.
Hieno kuva koskikarasta, minusta paljon parempi kuin lähikuva pelkästä linnusta - tuossa näkyy myös todella kaunista puromaisemaa. Lintu olisi löytynyt ilman nuoltakin :-D
Räystäältä tippuva vesi on oikea sulosointu korvissani. Hauskasti lohkaistu savolaisilta tinteiltä. Onkohan joku tehnyt muidenkin murrealueiden talitintin laulusta omat väännöksensä?
PoistaOli kiva bongata koskikara. Yleensä poistun tuon puron reunamilta vedensolina korvissani ja muutama kuva muistikortilla.
Hienostihan tuo koskikara näkyy! Kivoja kuvia muutenkin.
VastaaPoistaTuosta talitiaisen laulusta muistan joskus lukeneeni tai kuulleeni että urbaanissa ympäristössä niiden laulu on lyhyempi, koska lajitoverit kuulevat sen paremmin. Piti nyt hätäisesti googlettaa etten ihan soopaa kommentoi ja löysin tälläisen: https://suomenluonto.fi/uutiset/titityy-tity-vai-tyy-miten-talitiainen-laulaa/
Kiitos tuosta linkistä. Muistan itsekin kuulleeni asiasta joskus, mutta syy laulun lyhenemiseen ei ollut jäänyt mieleen. Näin sitä ihmisen muokkaama luonto muuttaa eläinten tapoja.
PoistaMatinpäivän merkityksellisyyttä on tänään ainakin Radio Suomen ohjelmissa puhuttu useammalla suulla. Talven selän näkyvää taittumista joutuu täällä ainakin odottamaan vielä tovin. Eiliseksi ennustettu lumisade jäi lähinnä tuiskun tuiverrukseksi ja entisten lumien puhalteluksi. Saa nähdä mitä nyt iltapäivällä alkavaksi odotettu saderintama saa aikaan. Uhmakkaasti ostin kuitenkin tänään muutaman uuden taimiruukun (kompostoitavaa muovin tapaista materiaalia) ja elämäni ensimmäiset kurkun siemenet! Kyllä se talvi joskus päättyy, harvemmin on juhannuksena enää lunta ollut.
VastaaPoistaMainio kuva koskikarasta ja siitäpä muistinkin että on syytä ajella kaupungissa tietyn sillan kautta ja yrittää bongailla siellä melskaavat citysaukot.
Valoisia pilkahduksia päiviisi.
Kuuntelin tänään autolla ajaessani radiosta noita Matinpäivään liittyviä tarinoita. Usein Matinpäivänä on täällä ollut ihan kunnon talvi, mutta nyt taite osui juuri sopivasti tähän samaan. Vesi tippuu kivasti räystäiltä tänäänkin.
PoistaKiva, että ostit kurkun siemeniä. Minusta kurkut ovat huomattavasti helpompia kasvattavia kuin tomaatit, joista sinulla on jo kokemuksia.
Toivottavasti näet edes vilauksen citysaukoista.
Tuntuu tosi kivalta päästä vihdoin kevään alkuun. Pian pitää pysähtyä nauttimaan kevään etenemisestä kaiken kiirehtimisen sijaan. Niitä valonpilkahduksia sinullekin!
Enpä ole koskikaraa nähnyt, vaikka kyllä on koski täälläkin, tosin ei luonnollinen.
VastaaPoistaOnneksi lauhtui pakkanen, jo sais talven selkä taittua. Ei enää jaksa ilahtua lumisateesta, vaikka tuleehan sitä vielä.
Hienoa kun pikku siemenet jaksaa nousta ja kasvaa. Minä en kasvattele mitään.. kai, jos ei parveke vaihdu parempaan, eli viileämpään. Jospa se tämä omakin elämä tästä vielä luistais paremmin, kun kevät tulee. Nyt on ollut niin nihkeää.
Koskikara on aika vaikea lintu havaita, ellei pysähdy veden lähistöllä sitä kunnolla tarkkailemaan. Vasta blogeista siitä luettuani olen koskikaraan paremmin tutustunut.
PoistaKyllä se talvenselkä on selvästi taittunut. Meillä sataa vettä ja on pari astetta plussalla.
Emilie, välillä elämä on tahmeaa. Toivottavasti valon lisääntyminen ja etenevä kevät tuo elämääsi luistoa.
Luonto tarjoílee upeita elämyksiä. Ne ovat tavallaan pieniä, mutta niillä on suuri merkitys.
VastaaPoistaItse olen todella huono tunnistamaan lintuja ja siinä haluaisin saada oppia. Siksi onkin kiva, kun puutarhablogeissa vilahtelee myös lintuja. Ehkä vähitellen opin muutamien nimiä.
Eläimet tuovat rikkautta puutarhaankin, vaikka jotkut kyllä ovat saisivat olla vähemmän kiinnostuneita kasveista....
En ole kuullutkaan ennen tätä Matin-päivän merkitystä kevään suhteen. Tänään olen kuitenkin kuullut siitä useammaltakin taholta. Eli täytyy uskoa, että nyt se kevät alkoi.
Tunnistin lintuja tosi huonosti ennen blogielämää. Eivät ne ehkä kovin paljon kiinnostaneetkaan. Puutarhainnostuksen myötä myös kiinnostus ympäröivään luontoon on lisääntynyt voimalla. Iso kiitos kuuluu myös aktiivisille blogi-ihmisille, joiden tietoa täällä pääsee ilolla ammentamaan.
PoistaUlos katsoessa ei ihan helposti kevätmieli virity, mutta eiköhän ränneistä tippuva vesi vähitellen auta asiaa. Tänään on tullut radiosta runsaasti Matinpäivään liittyvää perinnetietoa, jota on ollut hauska kuunnella. Useimmat ovat olleet minulle ihan uusia.
Tiiätkö, odotin tekstiäsi lukiessasi että kuvassa on koskikara. Olen kerran nähnyt koskikaran tuossa meidän ojassa ja se muisto ei koskaan haalene vaan siitä alkaen sen näkeminen vaikka kuvassa saa lämpimän aallon värähtämään tunteissa. Niitä löytyisi lähistöltäkin, mutta en ole lähtenyt niitä vallan vasten etsimään.
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa ruokin lintuja ja jestas kun niitä riittää, sini- ja talitiaisia yleensä, muutaman varpusenkin olen nähnyt pääsevän ruokailemaan. Myös mustarastas ja käpytikka ovat piipahtaneet katselemassa olisiko jotain heillekin, mutta tarjoilu on vain pienemmille linnuille. Tikliä ja punatulkkuja näkyi tuomen latvuksissa tammikuussa, ehkä myös syreenissä ruokailivat.
Tänään lintujen konsertti oli hyvin moniääninen, selvästi kevään säveliä jo havaittavissa.
Koskikarakuvani ei ole paras mahdollinen tunnistuskuva tälle pienelle linnulle, mutta iloitsen tuostakin otoksesta. Kiva kuulla, että lintukuvan näkeminen saa aikaan lämpimän värähdyksen. Samalla tavoin itsekin koen nähdessäni omassa pihassa vaikkapa jonkin uuden lajin, jota en ole joko aiemmin nähnyt tai osannut tunnistaa. Pieniä iloja, joista syntyy suuria tunteita.
PoistaLintujen ruokinta on tosi mukavaa talvipuuhaa. Olet saanut houkuteltua monemonta lintua pihapiiriisi. Tikliä en ole meidän nurkilla koskaan nähnyt. Kaunis lintu sekin.
Vesisateesta huolimatta linnut lurittelevat jo mukavasti. Kyllä se kevättä tietää.
Paljon on teillä vielä lunta, vaikka talvenselkä pitäisi olla taittumassa. Nythän on Matin päivä! Meillä ollaan ihan plussalla ja tiet ovat niin liukkaita ettei paremmasta väliä. Nastakengilläkin pitää varoa. Piti käydä tänään autolla syrjäisemmällä seudulla ja olin tosi onnellinen, kun selviydyin niiltä ihan jäänkirkkailta teiltä takaisin kotiin. Hienosti jaksavat taimesi!
VastaaPoistaParissa päivässä hangen pinta on vajonnut melkoisesti, mutta tilalle onkin sitten tullut pääkallokelit. Ilman nastakenkiä ei kannata lähteä edes yrittämään. Huh, onneksi selvisit automatkasta ehjin nahoin ja autoin. Uutisten mukaan pikkukolareita on ollut runsaasti.
PoistaTäällä Espoossakin on ollut hiljaista. Luultavasti kaikki ovat lomailemassa Lapissa
VastaaPoistaNautitaan hiljaisuudesta. Se ei ole itsestäänselvyys enää Espoossakaan.
PoistaTäälon muutevaan hilijaasta. Mutta kevättä kohti ihanasti mennähän. Räystähiltä nokkuu vesi ja navetan katolta tippuu äsköön isoo lautta lunta :)
VastaaPoistaPeltikatoilta lumi tulee nyt alas rytinällä. Meillä on tiilikatto, joka ei helpolla lumitaakastaan luovu. Räystäiltä kuuluu iloinen tiputtelu, joka on kevätmusiikkia korville.
PoistaOlen ollut blogimaailmasta poissa ja luin vasta nyt äitisi kuolemasta. Syvä osanottoni.
VastaaPoistaLämmin kiitos sinulle Sussi!
PoistaOnneksi olkoon koskikara bongauksesta ja kuvasta, kyllä se siitä erottuu.
VastaaPoistaKiitos Maarit! Kuvasta viis. Pääasia, että näin sen.
PoistaOlen huonosti viime aikoina lukenut blogeja. Kiitos kun kerroit kommentointiongelmasta!! Minulla ei kyllä ole mitään hajua, mistä on kyse. Mutta jos tuntuu, että kommentteja tulee tosi vähän, niin tiedän, että jotain ehkä tarttis tehdä ;) Koskikarat on NIIN hauskoja. Olenkohan ikinä nähnyt saukkoa luonnossa? En varmaan. No Korkeasaaressa ainakin olen saanut niiden touhuja katsella.
VastaaPoistaEn usko kommentointiongelman olevan yksittäisen bloggaajan syy, sillä näköjään ongelma ei keskity tiettyihin blogeihin vaan vaihtelee satunnaisesti. Toivottavasti harmillinen vaiva katoaa pian.
PoistaEnpä minäkään ole saukkoa nähnyt muualla kuin Korkeasaaressa. Kyläläiset kertovat niitä tuolla purossa vierailevan ja siksi joka kerran ohi kulkiessa pitää vahtia, josko onni suosisi.