Puutarhanhoito poropeukaloille

Into Kustannus Oy on julkaissut Merja Turusen ja Sirpa Ylösen "Puutahanhoito poropeukaloille" -kirjasta uusintapainoksen. Ensinäkemällä voisi kuvitella kyseessä olevan huumoripitoinen kevyen sarjan puutarhakirja, mutta ei suinkaan. Kirja on ihan pätevä opas puutarhaharrastusta aloitteleville, mutta kyllä opuksen sivuilta löytyy hyvää tietoa myös pidemmälle ehtineelle.

Kirja on pokkari, josta ei ole suuria värikuvia, vaan muutamia selkeitä mustavalkopiirroksia. Kirja toimiikin hyvin vaikka ilta- tai matkalukemisena. Se on helppo ahmia kannesta kanteen ja toisaalta se toimii myös hakuteoksena, johon tarvittaessa voi palata uudelleen.

Kirjasta löytyy hyvin kaikki tarpeellinen kasvin kasvattamiseen, maaperän tunnistamiseen ja parannukseen, kasvien valintaan, kylvämiseen ja istuttamiseen, rikkaruohojen, tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä palkitsevaan sadonkorjuuseen. 

Kirjoittajat eivät ole ammattilaisia, vaan lapsuudesta saakka mullan ja kasvien parissa möyrineitä harrastajia. Kirjan sisällön on tarkastanut monien tuntema puutarhakirjailija Ulla Lehtonen.

Kirjasta on tietoisesti jätetty pois erikoistermit ja tieteelliset nimet, jotta kirja ei heti alkuunsa pelottaisi vasta-alkajaa. Latinankieliset nimet on tarvittaessa löydettävissä helposti kasvien suomalaisia nimiä käyttämällä. Erikoistermitkin tulevat aikaa myöten tutuiksi, jos puutarhaharrastukseen innostuu ja sen tiimoilta tietämystä haluaa syventää.

Vaikka kirja on tekijöiden mukaan suunnattu aloitteleville puutarhureille, sen lukeminen kannattaa kyllä pidempään puutarhaa harrastaneillekin. Löysin kirjasta monia oivallisia ja itselleni uusia asioita. Tälle kirjalle on siis paikkansa. Puutarhakirjoja ei vain ole liikaa.

Missä mukulasi kasvavat?

Nyt, kun pelaguut ja verenpisarat on saatu onnellisesti ikkunalaudoille ahdettua, onkin aika ryhtyä miettimään kaikenlaisten mukulakasvien tulevaisuutta. Kellarissa on daalioita, japaninihmekukkaa, lukinliljaa ja tuoksumiekkaliljoja. Uusia daalioita olen tilannut, mutta taitavat tulla vasta vähän myöhemmin.

Inspire Pink aikoo jo kukkia

Aiempina vuosina olen laittanut mukulat multaan ja pitänyt ruukkuja alkuun pimeässä kellarissa. Kun ilmat ovat vähän lämmenneet, olen siirtänyt ruukut autotalliin. Siellä ei ole lämmitystä, mutta valoisaa kuitenkin. Joitakin ruukkuja olen tuonut sisälle, mutta tänä vuonna siihen ei ole tilaa. Eikä niitä isoja ruukkuja ole kyllä kovin hauska sisällä katsellakaan. Esimerkiksi japaninihmekukan porkkanamaiset mukulat ovat niin kookkaita, ettei niitä mihinkään pikkupurkkiin edes laiteta. Daalioitakin olen istuttanut isokokoisiin, perennojen myötä kotiin tiensä löytäneisiin muovipurkkeihin, joista sitten kesän myötä olen kasvit siirtänyt piharuukkuihin tai joskus suoraan maahan. 

Miten toimitte isojen piharuukkujen kanssa silloin, kun istuttatte niihin jotain sellaista, joka vaatii esikasvatuksen tai ainakin kukkii nopeammin esikasvatettuna? Minun ruukkuni ovat isoja ja painavia, varsinkin mullalla täytettyinä. Siksi ne viettävät talvenkin talon seinustalla (tyhjennettyinä ja kumolleen asetettuina). Joskus olen laittanut mukuloita piharuukkuihin, jotka olen raahannut autotalliin nokkakärryillä. Tällöin ruukut eivät kuitenkaan saa kovin hyvin valoa korkealla olevista ikkunoista ja lattian rajassa on kylmempää. Siksi esikasvatan ruukkuihin tulevat mukulakasvit pienemmissä astioissa ja siirrän myöhemmin piharuukkuihin.

Vielä ei tietenkään ole kiire. Viime vuonna näihin aikoihin daaliat ja muut mukulat olivat kellarissa alkaneet jo työntää versoa. Nyt en ole uskaltanut edes käydä katsomassa, mutta helmikuussa verenpisaroita sisälle tuodessani japaninihmekukan mukuloissa oli jo valkoiset pullistumat. Olen huomannut, että siinä vaiheessa, kun mukulat alkavat versoa, ne on paras laittaa multaan. Eivät ainakaan meidän olosuhteissamme tahdo kestää istuttamattomina.

Miten te menettelette mukuloidenne kanssa? Siis näiden kasvikakaroiden. Ihmismukulani ovat jo aikuisia, joten heidän kasvatukseensa en enää oikein voi vaikuttaa.

Kevätilmiöitä

Juusokin aistii saapuvan kevään kellarin kaiteella tähtäillessään.

Meidän pihalla lumikelloista tai talventähdistä ei ole vielä tietoakaan. Lumiset kasat ovat vallitseva näkymä ja pihakäytävillä liukastellaan edelleen kieli keskellä suuta.

Joulun alla surkuteltiin lumen puutetta ja nyt maaliskuussa harmitellaan hiekkakäytävien paksua jääpeitettä. Varhaiskevääseen kuuluu ehdottomasti kevään edistäminen eli jään hakkaaminen ja purouomien rakentaminen. Aurinkoinen sää kutsuu ulos ja aivan huomaamatta kierrän taloa nakuttamassa jääpeitteeseen halkeamia, joihin valo, lämpö ja vesisade pääsee sulattavasti pureutumaan.

Etupihalle muodostuu joka kevät hetkeksi pari isoa lätäkköä ennen kuin maa sulaa niin paljon, että vesi imeytyy pois. Puut ja kadun reunalla kulkevat sähköjohdot heijastuvat lätäkön pintaan. Sähköjohdot kenties viimeistä kertaa, sillä tuleva tieprojekti upottaa ne jatkossa maahan. Meitä ilmajohdot eivät ole muuten häirinneet, paitsi silloin, kun pihaan täytyy kipata maa-aineksia. Silloin jonkun täytyy vahtia, ettei lavan reuna tai hiab-nosturi osu johtoihin.

Purouomien tekeminen on kivaa. Siinä hommassa voi päästää oman sisäisen lapsensa valloilleen. Samalla tavoin, kuin kesäiltoina innostuu kotiloita keräämään, kevätpäivinä kotiin saapuessaan ovat kengänkannat kovilla, kun ohimennessään pitää jäänreunaan murtaa sopivasti sulattavia koloja.

Vaikka hetkittäin tuntuu, että kevään edistyminen on äärimmäisen hidasta, sitä tapahtuu jopa yöaikaan. Muutama päivä sitten rapskulaatoista ei ollut pilkahdustakaan ja keskiviikkona ne jo kilvan paljastuivat lumen ja jään alta.

Tuija-aitaa ja muitakin tuijia olen leikannut. Viimeistely jää myöhempään aikaan, sillä paikoin lumi esti pääsyn tarkempaan tasaukseen ja hienosäätöön. Korkeiden ja painavien tikkaiden raahaaminen kinosten keskelle oli niin työlästä, että siirrettäköön loppuleikkaukset myöhempään ajankohtaan.

Usein olen leikannut syyshortensiat vasta myöhemmin, mutta parin viikon takaisella leikkauskurssilla ohjeistettiin leikkaamaan pensaat juuri nyt. Napsin ohuempia versoja aika reilulla kädellä ja vanhempia oksia sitten vähän hellemmin. Jos haluat rungollisen ja pienikukkaisen pensaan, leikkaa niukasti. Jos taasen tykkäät matalahkosta ja suurikukkaisesta pensaasta, leikkaa voimakkaammin. Minun syyshortensiallani on jo ikää ja korkeutta sen verran sopivasti, että edellisen vuoden versoja voi leikata reilusti ja siten saada komeat kukinnot.

Talon päädyssä kasvavaa köynnöshortensiaa en muuten leikkaa, mutta katon alusrakenteisiin tunkeutuvat versot typistän. Siinä kärkiä leikatessani sanon köynnökselle, ettei se siellä katon alla tykkäisi muutenkaan kasvaa. Ei siellä ole valoa, joten haaroittukoon ja runsastukoon vähän alempana.

Varjoyrtit paljastuvat lumesta

Omenapuiden tämän keväinen leikkaustarve on vähäinen. Alkuvuosina en ymmärtänyt leikata niitä riittävästi ja muutama viime vuosi onkin mennyt muotoilemalla ja madaltamalla vanhoja puita. Vesiversoja pyrin poistamaan kesällä heti niiden ilmestyttyä, mutta harvemmin kaikkien versojen poisto onnistuu siinä vaiheessa, kun ne olisivat käsin pois nypittävissä. Niinpä harrastan elokuista omenapuiden leikkaamista. Vain yhden hankaavan oksan leikkasin nyt Huvituksesta ja muutamia kesäleikkaukselta jääneitä vesiversoja muista puista sieltä täältä. 

Sää vaihtelee laidasta laitaan. Keskiviikkona aurinko paistoi ja mittari nousi +7 asteeseen. Tänään perjantaina vettä on tullut taivaan täydeltä. Rännien loriseminen ja purojen tekeminen kuuluu kevääseen. Miten sitä osaisikaan keskittyä kaikkien kevätilmioiden rauhalliseen tarkkailuun ja niistä nauttimiseen ilman turhaa kiirehtimistä ja hosumista.

Honkkarista eurolla ostetut narsissit eivät ole olleet moksiskaan lumisateista ja yöpakkasista. Kylmän yön jälkeen ne ovat vähän lurpallaan, mutta päivän valostuessa narskutkin nostavat päätään ja suuntaavat kukkansa toiveikkaina kohti aurinkoa.

Taidankin kaivaa syyssipuliluetteloni esiin, jotta voin ryhtyä tarkkailemaan niiden istutuspaikkoja sillä silmällä, tiedättehän. Josko lumen alta pian nousisi jotain vihreää.

Suomalainen kirjauutuus tomaattiharrastajalle

Nyt on ilmestynyt kirja, jollaista olen pitkään kaivannut. Sonja Lumpeen "Tomaatti!" sopii erinomaisesti tällaiselle harrastelijakasvattajalle. Sain kirjan vasta hiljan käsiini ja vaikka tarkoitus oli alkuun käydä se vain pikaisesti läpi paneutuakseni kirjan antiin myöhemmin paremmin, uppouduin kuitenkin lukemaan sitä pidempään, kuin mitä aikataulu olisi sallinut. 

Kirja on jaettu kolmeen osioon, joista ensimmäisessä käydään läpi tomaatin kasvatus siemenestä satoon. Toisessa osiossa on lueteltu kokeilemisen arvoisia lajikkeita ja kolmannessa on joukko innostavia reseptejä, joilla tomaatista voi taikoa herkullista syötävää.

Sain juuri koulittua omat tomaattini, joten kirjan ajoitus on kannaltani täydellinen. Olen toki tomaatteja kasvattanut jo useamman vuoden, mutta silti löysin kirjasta heti alkuunsa monia itselleni uusia ja käyttökelpoisia vinkkejä, joita aion kokeilla ja toteuttaa tulevana kasvukautena. Ohjeet, joita selkeät kuvat tukevat, auttavat varmasti myös ihan aloittelijoitakin.

Sonja on varmastikin kirjoittanut kirjaansa omien tomaattiensa lomassa, sillä sen kuvista ja tekstistä aistii tomaatinversojen voimakkaan tuoksun ja itse kasvatetun tomaatin ihanan aromikkaan maun. Tuli ihan hurja kaipuu kesään ja omaan kasvariin tomaatteja hoitamaan.

Aion lukea kirjan kannesta kanteen vielä tarkemmin. Sen jälkeen tulen palaamaan kirjan pariin joka kerran, kun jokin tomaattiin liittyvä asia minua askarruttaa. Kirjasta tuli kertalaakista tietoteos, joka ehdottomasti kuuluu puutarhaharrastajan kirjahyllyyn.

Sonja Lumme: Tomaatti!
ISBN 978-952-321-359-3
Kustantaja Readme.fi
Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo 2017

Kylvöajoista

Ihka ensimmäinen kelloköynnökseni

Mielenkiinnolla olen seurannut parissakin netin puutarharyhmässä keskustelua kylvöajoista.  Jokainen puutarhuri tietää, miten heti joulun mentyä kylvösuunnitelmat alkavat pyöriä päässä ja sormet kaivata mullan tuntua. Kun samalla postilaatikko kolisee sinne putoavista siemenluetteloista ja kaikki blogikaverit postaavat kylvösuunnitelmistaan, on tartunta taattu.

Kelloköynnökset odottavat koulimista

Niin innostavaa kuin kylväminen onkin, kannattaa olla maltillinen. Kotikasvattajien tiloissa harvoin on riittävästi valoa, eivätkä kosteus- ja lämpöolosuhteetkaan välttämättä ole suosiollisia siementen itämiselle ja taimien kasvamiselle. Aikoinaan aloittaessani esikasvatusta innostuksissani ja tietämättömyyttäni hosuin ja kylvin vähän kaikkea liian aikaisin ja runsain määrin. Osa ei itänyt laisinkaan ja osasta tuli pitkiä honteloita taimia. 

Mestari en ole vieläkään, mutta oppia on tullut niin kantapään kautta, kuin tietoa eri lähteistä hakemalla. Myös taimikasvatukseen soveltuvan tilan vähäisyys on laittanut miettimään valintoja kerta kerralta tarkemmin.

Kelloköynnösvauva kurkistaa mullasta.

En tiedä, onko kukaan tehnyt laajempaa tutkimusta kylvöaikojen vaikutuksesta kasvien kasvuun, kukkimiseen ja satoon. Yksittäisillä henkilöillä on kuitenkin omia kokeilujaan, jotka antavat viitteitä siitä, ettei liian varhaisella kylvämisellä välttämättä saavuteta mitään erityistä etua. Paremmat tulokset näyttivät tulevan pikemminkin myöhäisillä kylvöillä, jolloin etenkin luonnonvaloa on ollut enemmän.

Ammattikasvattajilla on tietenkin tilat ja olosuhteet sellaiset, että heidän ei tarvitse tällaisten kysymysten kanssa painiskella.

  
Kuulin väittämän, että siemenpussien suomenkielinen teksti on suora käännös keski-eurooppalaisille markkinoille suunnatusta alkuperäistekstistä. Tutkin omia siemenpussejani ja totesin, että samat ohjeet annetaan saksalaisille, tanskalaisille, briteille ja suomalaisille. 
Siemenet tulevat suomalaisille kauppiaille valmiiksi pussitettuina ja tekstitettyinä. Kun jo Suomikin on pitkä ja moneen kasvuvyöhykkeeseen jaettu maa, ei esimerkiksi tanskalaisiin olosuhteisiin soveltuvia neuvoja voi noudattaa Kiteellä. Pidempään kasvien kanssa touhunnut toki omaa jo kokemusta ja rutiinia, mutta vasta-alkaja saattaa hukata rahansa ja turhautua lopullisesti epäonnisten kylvöjensä kanssa.

FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä Leena Luoto julkaisi "ei-niin-hyvissä-oloissa-kasvatettaville" kesäkukille (ammattitermi: ryhmäkasveille) oman kylvöfilosofiansa. 

• Ensin laitan lajit järjestykseen kylmänkestävyyden mukaan. Tästä ryhmästä ensin multaan pääsevät kestävimmät lajit, kuten leijonankita, kesäpäivänhattu jne.
• Sitten järjestän lajit esikasvatuksen kestoajan pituuden mukaan. Jos vaatii pitkän ajan, mutta on arka kylmälle, niin ajoitan kukkimisen hieman myöhempään ajankohtaan eli en hötkyile kylvämisen suhteen (esim. lobeliat).
• Seuraavaksi ne lajit, jotka kasvavat nopeasti ja kukkivat myöhään syksyyn, mutta ovat kylmänarkoja keväällä (esim. petuniat ja samettikukat).
• Lähimpänä kasvien ulkoilukautta kylvän sellaiset, jotka kasvavat nopeati, mutta ovat arkoja kylmälle tai eivät siedä koulimista (esim. krassit, elämänlangat, tuoksuherne).

Näin ikkunatila riittää, kun ensimmäisen kylvöksen lajit voi laittaa kesäpäiviksi kasvihuoneeseen. Yön ne voivat viettää sisällä lattialla, kunnes ovat karaistuneet kestämään alhaisia plussakelejä.

Näin siis Leena Luoto FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä. 

Ikkunalautakasvattajan näkökulmasta samat ohjeet pätevät pitkälti myös hyötykasveihin. Mainittakoon, että Korpikankaalta tilaamissani hyötykasvisiemenpusseissa oli lisätty suomenkielinen teksti, jossa ohjeet on sovellettu meidän olosuhteisiimme.

Viime kevät oli lämmin, eikä yöpakkasiakaan ollut. Tomaatit sai kasvihuoneeseen jo toukokuussa, joten ikkunalautakasvatus jäi monia vuosia lyhyemmäksi. Kasvaria saattoi lämpimän kevään ansiosta muutenkin käyttää apuna kevään taimikasvatuksessa. Pitkään jatkuva kylmä kevät ei mahdollista kasvihuoneen käyttöä samalla tavoin.

Minun kasvihuoneeni on viiden neliön kennokasvari, jota kylmimpinä öinä lämmitän öljylämmittimellä. Kennokasvari ei lämpöä pitkään sisällään pidä, eikä valopetrolilla toimiva öljylämmitin ole edes erityisen tehokas. Toivotaan siis lämmintä kevättä ja pakkasettomia öitä.

Arvokas lemmikki

Juuso on jonkin aikaa raapinut kovasti korvaansa. Kiinnitin siihen huomiota oikeastaan vasta, kun korvalehdistä alkoi löytyä tuoreita naarmuja ja kuivuneita rupia. Googletin netistä erilaisia kissan korvavaivoja ja koitin tutkia, näkyykö Juuson korvissa vaikkapa korvapunkin aiheuttamaa kahvinpurumaista töhnää. Ei löytynyt. Tosin, eipä Juuso kovin helposti antanut minua korvalehtiään väännellä.

 
Juuso täyttää kesäkuun alussa 16 vuotta, joten olen alkanut tarkkailla sen kuntoa ehkä tavallista enemmän. Minusta se on viime aikoina juonut aika paljon. Ja tietenkin kissa myös nukkuu tosi paljon, mikä saattaa johtua myös talvesta. Juuso kun ei niin kovin tykkää ulkoilla kylmässä ja lumessa. Kun lisäksi rokotusaika alkoi lähestyä, katsoin parhaaksi varata ajan tarkempiin eläinlääkäritutkimuksiin.

Juuso ei ole kovin rutinoitunut autossa matkustaja, eikä se myöskään vapaaehtoisesti kömmi kuljetuskoppaansa. Hetken reippailimme kotona vilkkaassa tahdissa peräkanaa, kunnes vihdoin sain Juuson kiinni ja työnnettyä koppaan ja kannettua autoon. Kyllä katti ymmärsi, ettei ole mikään normaali aamupäivä, vaan jotain omituista on tekeillä. Etenkin, kun sille ei annettu aamulla ruokaa, vaan pientä kissaa pidettiin nälässä. Muutaman kerran se ilmoitti autossa vastalauseensa, mutta ihan kunnialla päästiin eläinlääkäriin saakka.

Lääkäri tutki Juuson kunnolla todeten, ettei ainakaan päällisin puolin mitään omitusta havaitse. Korvatkin tutkittiin ja sieltä löytyi vähän eritettä, jota varten Juuso sai tippoja laitettavaksi kahdesti päivässä useamman päivän ajan. Sitten Juuso laitettiin takaisin koppaan, jonne se tällä kertaa menikin mielellään. Kuvitteli ressukka ilmeisesti pääsevänsä pian takaisin kotiin oman ruokakuppinsa äärelle. Ei, matka jatkui lääkärin ja hoitajan huomassa labraan ja ultraan. Mamma jäi odotustilaan jännittämään itsekseen.

 
Labrassa Juusolta otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Kissa palautettiin minulle kopassaan side etutassunsa ympärillä. Hieman peloissani ja jännittyneenä rapsuttelin kopassa köllöttävää kissaani ja odottelin lääkärin tuomiota. Ohi kulkevalta hoitajalta oli pakko välillä kysyä, rauhoittivatko he Juuson, kun se nökötti niin oudon rauhallisena kopassaan. Eivät olleet rauhoittaneet. Juuso oli kuulemma antanut ottaa näytteet vastustelematta. Kenties Juuso tuumi, ettei kiduttaminen jatku, jos hän on ihan hiljaa ja näkymätön.

Lopulta tulokset olivat valmistuneet ja lääkäri kutsui niitä kuulemaan. Ei mitään vaivaa missään. Juuson kaikki arvot ovat normaalit ja lääkärin mielestä Juuso on hyväkuntoinen ja terve. Ei ikääntyville kissoille tavallisia munuaisvaivoja, ei diabetestä, eikä mitään muutakaan. Vain pieni tulehdus korvissa ja se hoituisi tipoilla. Lopuksi Juuso sai vakiorokotuksensa ja luvan lähteä kotiin.

Muutama kissankarva on näköjään linssissäkin.

Arvaatte varmaan, että halvaksi tämä reissu ei mammalle tullut. Olin varautunut siihen, ettei ihan pikkurahalla eläinlääkäristä milloinkaan ulos lähdetä, mutta 391 euroa kirpaisi tosi napakasti. Ymmärrän hyvin, miksi eläinlääkärin asiakkailta ensimmäisenä kysytään mahdollisia vakuutuksia. Eipä sellaisia taida maatiaiskissoille edelleenkään edes saada. Onneksi Juuso on ollut hyvin terve kissa. Toivottavasti niin on jatkossakin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos lemmikin ottaa, siitä tulee kantaa kaikkinainen vastuu alusta loppuun saakka. Eläinlääkärireissut kurittavat kukkaroa ankarasti ja monelle muutenkin tiukalla budjetilla elävällä voi tänä päivänä olla valinnan paikka, ostaako ruokaa vai kiikuttaako hoitoa tarvitseva eläin lääkäriin. Surullista, jos lemmikkieläimen pitämisestä tulee ylellisyyttä, johon ei vähävaraisten tulot enää riitä. Eläin tuo ihmiseloon niin valtavasti iloa ja positiivista voimaa. Eläin myös opettaa empatiaa ja toisen elollisen olennon arvostamista ja huomioonottamista niin lapselle kuin aikuisellekin. Ihmistä eläin tuskin korvaa, mutta hyvänä kakkosena se tulee.

Mistä hyvät kesäkukat ja hyötykasvit?

Taimikasvatuksesta puhuttaessa moni on ilmoittanut ostavansa taimet valmiina. Kertokaapa, mistä hankitte hyötykasvinne ja kesäkukkanne? Itse asun Pohjois-Kirkkonummella, joten tietenkään en voi lähteä taimiostoksille Ouluun tai Kuopioon. Kaipaan kuitenkin hyviä vinkkejä niin pääkaupunkiseudulta kuin oikeastaan koko Uudeltamaaltakin. Koska puutarhablogeja luetaan ympäri valtakuntaa ja itse kukin saattaa reissata hyvinkin laajasti, kokemukset ihan mistä päin maata tahansa ovat tervetulleita.

Perennataimistoja löytyy kohtalaisen helposti googlettamalla. Niiden lisäksi kevään tullen sinne tänne avataan taimistoja, jotka ovat keskittyneet etupäässä kesäkukkiin. Hyötykasvikauppiaista tietoa näyttää olevan tosi vaikea löytää. Parhaat vinkit saa useimmiten toisilta harrastajilta. Kalastaja ei kerro parhaita kalapaikkojaan, mutta jaatko sinä tiedon hyväksi havaitsemastasi kasvikauppiaasta? Niin toivon.

Tiedonjyväsiä

Olin viime lauantaina Kotipuutarhalehden järjestämällä "Leikkaa oikein pihan puut ja pensaat" -kurssilla. Osa tiedoista oli toki jo tuttua, mutta ilman muuta sain myös uutta oppia. Moni jo tiedossani ollut asia sai lisäksi vahvistusta ja tarkennusta. Tykkään tiedon hankkimisesta ja siinä suurena apuna ovat monet tietokirjat ja tänä päivänä vahvasti myös netti. Etukäteen hankitusta tiedosta huolimatta huomaan usein epäileväni itseäni ja menetelmiäni jotain puutarhassa tehdessäni. Siinäkin mielessä erilaiset kurssit ja luentotilaisuudet ovat hyödyllisiä.

Ehkä on parempi, etten ryhdy jakamaan kurssilla saamaani oppia sen enempää, etten vain anna virheellisiä tietoja. Eräs asia kurssilta jäi mieleeni ja sen toki olen jo huomannut monesti myös omassa puutarhassani. Tärkeää on jo istutusvaiheessa miettiä, minkälainen kasvi suunniteltuun paikkaan sopii niin kooltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. Älä siis istuta isoksi kasvavaa puuta pieneen tilaan tai vaikkapa varjoisan paikan pensasta pihan paahteisimmalle paikalle. Leikkaaminen aiheuttaa aina kasville jonkinlaisen stressitilanteen ja jos kasvia joudutaan esimerkiksi vääränlaisen istutuspaikan vuoksi jatkuvasti leikkaamaan, se kärsii ja kituu, eikä se koskaan pääse loistamaan sille ominaisilla tavoillaan.

Tulevana lauantaina jatkan tiedonjanoni tyydyttämistä osallistumalla jälleen Kotipuutarhalehden kurssille ja tällä kertaa aiheena on "Puutarhasta vihreä olohuone". 

Tämän postauksen kuvat ovat maaliskuun alkupäiviltä, jolloin oli jäistä, harmaata ja muutama plusaste. Nyt ulkona on uutta lunta kymmeniä senttejä ja maisema on kuin ydintalvella valkeana notkuvine puineen. Mieli on jo kääntynyt niin vahvasti kevään odotukseen, että olkoon pihamaalle satanut lumi sitä vanhan surmaa. Sulakoon nopeasti ja sulaessaan lisätköön pohjavesivarantoja.
 

Hyvää Naistenpäivää!

Naisen olomuodot:

tyttö, neito,

naaras ja ihminen.

Tytön päivät leikkiä

neidon unelmia

naaraan rakkautta

ihmisen elämää

kaikessa rikkaudessaan.

Sitä rikkaampaa

mitä enemmän

elämän kujanjuoksussa

on pysynyt mukana

tyttöä neitoa naarasta

leikkiä

unta

rakkautta.

-Maaria Leinonen-

 

Hyvää Naistenpäivää meille kaikille!

 

Tomaatit kylvetty

Nyt on tomaatit kylvetty. 

Punaiset kirsikkatomaatit "Tiny Tim" ja "Gardener's Delight".

 

Keltaiset kirsikkatomaatit "Ildi" ja "Yellow pearshaped".

Runkotomaatteja kylvin seuraavasti: 

"Moneymaker", Ailsa Craig", "Tigerella" ja "Tanskan vienti". 

Tigerellaa on tullut kylvettyä joka vuosi ja viime vuonna myös Ailsa Craigia. 

Muita kahta kokeilen ensimmäistä kertaa.

Viime hetkellä ennen tavaroiden pois korjaamista muistin laittaa myös paprikan 

"California Wonderin" siemenet multaan.

Kovin paljon en ajatellut tänä vuonna kukkia esikasvattaa, mutta samettikukkia pitää aina olla vähintäänkin kasvimaalla. Sinänsä en ole kovin innostunut samettikukista. Taisin saada niistä lapsena yliannostuksen, sillä äitini on niistä aina tykännyt. Kasvimaalla niillä on oma paikkansa ja tarkoituksensa minunkin puutarhassani. Isosamettikukka "Vanilla" on jokakesäinen välttämättömyys. Uutena löysin kirjavaa "Jolly Jesteriä". Yksivärinen "Honeycomb" lienee aika tavallinen.

Jotkut kasvit erittävät juurillaan aineita, jotka tappavat tuholaisia tai pitävät ne loitolla. Samettikukka on esimerkki tällaisista kasveista. Sen juuristo erittää rikkipitoista ainetta, joka vaikuttaa myrkyn tavoin erilaisiin tautia aiheuttaviin mikro-organismeihin ja nematodeihin. Samettikukkia kannattaa esim. viljellä kaalien rinnalla, niin ettei kaaliperhonen pääse munimaan niihin. Samettikukka on siis tärkeä kasvi keittiökasvimaalla.

Nyt täytyy olla tiukkana ja pitäytyä ennakkosuunnitelmissa. Näin kylvövaiheessa ikkunalaudoilla vielä tilaa löytyy, mutta johonkin ne koulitut taimetkin pitää saada mahtumaan. Siemenet on vasta kylvetty ja silmissäni näen jo kymmensenttiset tomaatintaimet. Ja tunnen niiden voimakkaan tuoksun nenässäni. Oi, tämä on taas menoa!