Olin viime lauantaina Kotipuutarhalehden järjestämällä "Leikkaa oikein pihan puut ja pensaat" -kurssilla. Osa tiedoista oli toki jo tuttua, mutta ilman muuta sain myös uutta oppia. Moni jo tiedossani ollut asia sai lisäksi vahvistusta ja tarkennusta. Tykkään tiedon hankkimisesta ja siinä suurena apuna ovat monet tietokirjat ja tänä päivänä vahvasti myös netti. Etukäteen hankitusta tiedosta huolimatta huomaan usein epäileväni itseäni ja menetelmiäni jotain puutarhassa tehdessäni. Siinäkin mielessä erilaiset kurssit ja luentotilaisuudet ovat hyödyllisiä.
Ehkä on parempi, etten ryhdy jakamaan kurssilla saamaani oppia sen enempää, etten vain anna virheellisiä tietoja. Eräs asia kurssilta jäi mieleeni ja sen toki olen jo huomannut monesti myös omassa puutarhassani. Tärkeää on jo istutusvaiheessa miettiä, minkälainen kasvi suunniteltuun paikkaan sopii niin kooltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. Älä siis istuta isoksi kasvavaa puuta pieneen tilaan tai vaikkapa varjoisan paikan pensasta pihan paahteisimmalle paikalle. Leikkaaminen aiheuttaa aina kasville jonkinlaisen stressitilanteen ja jos kasvia joudutaan esimerkiksi vääränlaisen istutuspaikan vuoksi jatkuvasti leikkaamaan, se kärsii ja kituu, eikä se koskaan pääse loistamaan sille ominaisilla tavoillaan.
Tulevana lauantaina jatkan tiedonjanoni tyydyttämistä osallistumalla jälleen Kotipuutarhalehden kurssille ja tällä kertaa aiheena on "Puutarhasta vihreä olohuone".
Tämän postauksen kuvat ovat maaliskuun alkupäiviltä, jolloin oli jäistä, harmaata ja muutama plusaste. Nyt ulkona on uutta lunta kymmeniä senttejä ja maisema on kuin ydintalvella valkeana notkuvine puineen. Mieli on jo kääntynyt niin vahvasti kevään odotukseen, että olkoon pihamaalle satanut lumi sitä vanhan surmaa. Sulakoon nopeasti ja sulaessaan lisätköön pohjavesivarantoja.
